Helvetti kun sattuu, mies jätti toisen vuoksi!

["Elina"]

No kyllä minä kyseenalaistan tän naisen puolen tässä myös. Me ei oltu erottu kun he alkoivat puuhailemaan keskenään. Eli miten se tutustuminen sitten tapahtui, naista ei yhtään haitannut, että mies oli naimisissa, asui kotonaan vaimonsa kanssa, ja lapsiakin oli pari kappaletta. En tajua sitä, sori. Ehkä mulla on sitten vähän erilaiset periaatteet, mutta en oo ikinä lähteny varattujen perään, saatikka naimisissa olevien perheellisten miesten. Vaiko onko hekin nykyään ihan vapaata riistaa? Tässä vaiheessa minusta on vielä pikkasen vaikeaa ymmärtää tätä kuviota, mutta kaipa se omakin syy on tästä jupakasta löydettävä jostain. Minusta tähän asti on vaan tuntunut, että oli nuorempaa lihaa tarjolla, eikä mies osannut kieltäytyä. Eli helpolla lähti.

 

[älä]

Se nainen on varmaan kaunis ja hoikka ja synnyttämätön Voi voi.[/QUOTE

Et kääntäisi veistä haavassa, jos olisit kokenut vaikean eron.

 

["Kenguru"]

[QUOTE="Elina";23738800]No kyllä minä kyseenalaistan tän naisen puolen tässä myös. Me ei oltu erottu kun he alkoivat puuhailemaan keskenään. Eli miten se tutustuminen sitten tapahtui, naista ei yhtään haitannut, että mies oli naimisissa, asui kotonaan vaimonsa kanssa, ja lapsiakin oli pari kappaletta. En tajua sitä, sori. Ehkä mulla on sitten vähän erilaiset periaatteet, mutta en oo ikinä lähteny varattujen perään, saatikka naimisissa olevien perheellisten miesten. Vaiko onko hekin nykyään ihan vapaata riistaa? Tässä vaiheessa minusta on vielä pikkasen vaikeaa ymmärtää tätä kuviota, mutta kaipa se omakin syy on tästä jupakasta löydettävä jostain. Minusta tähän asti on vaan tuntunut, että oli nuorempaa lihaa tarjolla, eikä mies osannut kieltäytyä. Eli helpolla lähti.[/QUOTE]

Toki sitä pohtii asioita kaikilta kanteilta, mutta ei kannata itseään kauheasti syytellä. Itse en nyt sekaantuisi varattuun mieheen, mutta on ollut aikoja nuoruudessa, että en ole ihan tuon asian merkitystä tajunnut/nähnyt. Mistä kahden ihmisen välinen kiinnostus toisiaan kohtaan sitten lähtee, taitaa usein olla arvoitus. En usko että kuka tahansa tuollta kadulta saa keneltä tahansa sukat pyörimään jaloissa. Että jotain siinä on ollut alusta asti jo molemmin puolista. Tuohon et varmasti sinä et ole ollut mitenkään miehelle negatiivistesti vaikuttavana tekijänä, uskon.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Elina";23738800]No kyllä minä kyseenalaistan tän naisen puolen tässä myös. Me ei oltu erottu kun he alkoivat puuhailemaan keskenään. Eli miten se tutustuminen sitten tapahtui, naista ei yhtään haitannut, että mies oli naimisissa, asui kotonaan vaimonsa kanssa, ja lapsiakin oli pari kappaletta. En tajua sitä, sori. Ehkä mulla on sitten vähän erilaiset periaatteet, mutta en oo ikinä lähteny varattujen perään, saatikka naimisissa olevien perheellisten miesten. Vaiko onko hekin nykyään ihan vapaata riistaa? Tässä vaiheessa minusta on vielä pikkasen vaikeaa ymmärtää tätä kuviota, mutta kaipa se omakin syy on tästä jupakasta löydettävä jostain. Minusta tähän asti on vaan tuntunut, että oli nuorempaa lihaa tarjolla, eikä mies osannut kieltäytyä. Eli helpolla lähti.[/QUOTE]

Ymmärrän näkemyksesi, mutta kuinka pitkään tämä nainen on ollut tietoinen siitä, että miehellä on myös perhe? Ei läheskään kaikki miehet kerro uudelle ystävättärelleen olevansa naimisissa ja että on lapsiakin siunaantunut. Ja jos kertookin, saattaa myös sanoa, että ero on jo vireillä tai ainakaan ei ole vaimon kanssa ollut mitään yhteistä - lapsia lukuunottamatta - vuosiin.

 

["vieras"]

Miehet helposti hatkahtavat nuoriin naikkosiin. Nämä vähän härnäävät miehiä ja saavat pauloihinsa vaikkeivät pitkäaikaista suhdetta etsi. Eli ihan kiusallaan katsovat onko vetovoimaa. Näin ajateltuna miehesi saattaa olla "sekaisin" että häneen on ihastuttu. Saattaa haluta takaisin kun huomaa naisen kieroilun. (kokemusta sivusta seuranneena erästä naikkosta)
Vielä piti kysymän ap, eikö sinua ole ikinä jätetty aikaisemmissa seurusteluissa? Ajatukset kuulostaa "teinimäisiltä".Miten niin et pärjää, kuitenkin olet itsenäinen nainen.

 

["vieras"]

Ymmärrän näkemyksesi, mutta kuinka pitkään tämä nainen on ollut tietoinen siitä, että miehellä on myös perhe? Ei läheskään kaikki miehet kerro uudelle ystävättärelleen olevansa naimisissa ja että on lapsiakin siunaantunut. Ja jos kertookin, saattaa myös sanoa, että ero on jo vireillä tai ainakaan ei ole vaimon kanssa ollut mitään yhteistä - lapsia lukuunottamatta - vuosiin.

Niin varmasti voi olla. Ja eihän se vaimo ikinä näissä tapauksissa miestä ymmärrä. En ymmärräkään, se on selvä. Viikko lähtönsä jälkeen vei kyllä lapset tapaamaan tätä uutta naista jo, että kyllä se aika pian oli tietoinen ja halusi tavatakin. Tässä jutussa on niin monta asiaa joiden takia olen pahoittanut mieleni ja kaikki ne pyörii päässä.. Tällaiset asiat aina tapahtuu muille, ja sitten sitä ajatellaan että voi että onneks meillä on kaikki hyvin, ja sit se jysähtää omalle kohdalle.

 

[ok]

Kyllä sä saat vihata sitä naistakin, sulla on kaikkiin tunteisiisi oikeus eikä sua voi niistä syyttää. Ei myöskään kannata padota ja kieltää vihaansa, mutta koita purkaa se järkevästi. Sulla ei kuitenkaan ole oikeutta esim. häiriköidä ukkoa ja sitä typykkää, vaikka sitähän sä et teekään

Jos olisin tilanteessasi, vihaisin sitä naista ja miestä myös.Todella typerästi hoidettu siltä mieheltä!

 

[---]

Mää kostaisin ukolle, se tuntis sen nahoissaan. Sen takia se ei tule mua pettämään eikä jätä toisen takia

 

["Elina"]

[QUOTE="vieras";23738852]Miehet helposti hatkahtavat nuoriin naikkosiin. Nämä vähän härnäävät miehiä ja saavat pauloihinsa vaikkeivät pitkäaikaista suhdetta etsi. Eli ihan kiusallaan katsovat onko vetovoimaa. Näin ajateltuna miehesi saattaa olla "sekaisin" että häneen on ihastuttu. Saattaa haluta takaisin kun huomaa naisen kieroilun. (kokemusta sivusta seuranneena erästä naikkosta)
Vielä piti kysymän ap, eikö sinua ole ikinä jätetty aikaisemmissa seurusteluissa? Ajatukset kuulostaa "teinimäisiltä".Miten niin et pärjää, kuitenkin olet itsenäinen nainen.[/QUOTE]
Ei ole jätetty. Ehkä kuulostaa teinimäiseltä kun tällä hetkellä ryven tässsä pahassa tunteessa. Ja pärjäänhän minä ulkoisesti ihan hyvin, tunnetasolla heikommin aika ajoin.

 

[eiiiss]

[QUOTE="vieras";23738862]Niin varmasti voi olla. Ja eihän se vaimo ikinä näissä tapauksissa miestä ymmärrä. En ymmärräkään, se on selvä. Viikko lähtönsä jälkeen vei kyllä lapset tapaamaan tätä uutta naista jo, että kyllä se aika pian oli tietoinen ja halusi tavatakin. Tässä jutussa on niin monta asiaa joiden takia olen pahoittanut mieleni ja kaikki ne pyörii päässä.. Tällaiset asiat aina tapahtuu muille, ja sitten sitä ajatellaan että voi että onneks meillä on kaikki hyvin, ja sit se jysähtää omalle kohdalle.[/QUOTE]

Herranjee millaset raivarit olisin kyllä vetänyt tuosta viikon kuluttua lapsien esittely-jutusta-

 

[eronnut minäkin]

Hei, ap. Elät nyt sitä kaikkein vaikeinta aikaa. Olen sitä mieltä, että ole katkera niin paljon kuin tuntuu, hauku se nainen, vihaa miestäsi. Sinut on petetty, tulevaisuus on muuttunut, menneisyyskin sai erossa uuden näkökulman. Viha, katkeruus, suru, pettymys - kaikki nuo kuuluvat eroprosessiin. Negatiivisille tunteille saa antaa tilaa, kun on niiden aika ja se aika on nyt.

Menee vuosi, menee toinen, ehkä kolmas ja neljäskin. Tunteesi vaihtelevat. Nyt olet vihainen ja pettynyt, vuoden päästä ehkä jo pystyt suhtautumaan neutraalisti. Kunnes tulee se päivä taas, kun suru saa vallan.

Avioero on yksi ihmisen elämän rankimmista kokemuksista. Siinä hajoaa luottamus, rakkaus, toivo, yhteiset suunnitelmat. Koko elämä menee uusiksi pyytämättä, tilaamatta. Elämä on alussa, mutta ei toivoa täynnä, vaan pelkoa, kyyneleitä, pahoja ajatuksia.

Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy voi olla avuksi, sitten kun jaksat lukea.

Omasta erostani on neljä vuotta. Puhun kokemuksesta ja eronneiden ystävieni kanssa puhuttuani. Eräs hiljattain eronnut ystäväni ihmetteli eräissä juhlissa, jossa olimme sekä eksä että minä, kuinka pystymme puumaan luontevasti ja jopa nauramaan. Niin, aikaa meni vuosia, mutta sekin päivä koitti. Silti toisinaan, kaipaan kovastikin suhdettamme ja olen välillä todella surullinen. Näin tunnen, vaikka minulla on uusi perhe.

Ota päivä kerrallaan. Elä kaikki tunteet luvan kanssa läpi. Nyt ei tarvitse sievistellä ja varjella itseään, ei miestä eikä toista naista negatiivisilta tunteilta.

 

["poikia3"]

Minua ärsytti erityisesti, kun ap kertoi, että mies haluaisi olla hänen kanssaan ystävä. Niin varmaan, muistan, kun oma eksänikin käytti noita sanoja.

Mutta ystävä ei satuta toista tarkoituksella, ja tarkoitan tällä sitä, että jättää toisen keskustelematta asioista mitään, sanomatta, että nyt meidän liitossa jokin mättää, ei ole valmis tekemään yhtään töitä.

Eroon kuuluu myös viha, se on vaihe, joka menee ohi. Ja sitä kuuluu työstää, itku ja kyyneleet ja syyn etsiminen itsestään kuuluu myös asiaan. Se on se tunne, ettei kelpaa ja miksen minä enää kelvannut.

Vaikka en suosittele hyppäämän pian toiseen suhteeseen, oman vetovoiman testaaminen ravintolassa voi tehdä hyvää, huomaa, ettei se eksä ollutkaan se ainut mies joka on sinusta kiinnostunut. Mulle tuo juttu teki erinomaisen hyvää, ja auttoi pääsemään eteenpäin.

Muistan purskahdelleeni itkuun töissä, autoa ajessa ja vaikka missä. Minusta tuntui kuin maailmani olisi loppunut, kuin matto olisi vedetty pois jalkojen alta. Se elämä, josta oli haaveillut ja jota olisi suunniteltu oli vedetty pois jalkojen alta.

Voimia sinulle ap kovasti ja koita löytää aikaa asioille, joista nautit, niistä saat sitten energiaa arkeen. Olet varmasti aivan ihana ja viehättävä ihminen!

 

["Elina"]

Hei, ap. Elät nyt sitä kaikkein vaikeinta aikaa. Olen sitä mieltä, että ole katkera niin paljon kuin tuntuu, hauku se nainen, vihaa miestäsi. Sinut on petetty, tulevaisuus on muuttunut, menneisyyskin sai erossa uuden näkökulman. Viha, katkeruus, suru, pettymys - kaikki nuo kuuluvat eroprosessiin. Negatiivisille tunteille saa antaa tilaa, kun on niiden aika ja se aika on nyt.

Menee vuosi, menee toinen, ehkä kolmas ja neljäskin. Tunteesi vaihtelevat. Nyt olet vihainen ja pettynyt, vuoden päästä ehkä jo pystyt suhtautumaan neutraalisti. Kunnes tulee se päivä taas, kun suru saa vallan.

Avioero on yksi ihmisen elämän rankimmista kokemuksista. Siinä hajoaa luottamus, rakkaus, toivo, yhteiset suunnitelmat. Koko elämä menee uusiksi pyytämättä, tilaamatta. Elämä on alussa, mutta ei toivoa täynnä, vaan pelkoa, kyyneleitä, pahoja ajatuksia.

Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy voi olla avuksi, sitten kun jaksat lukea.

Omasta erostani on neljä vuotta. Puhun kokemuksesta ja eronneiden ystävieni kanssa puhuttuani. Eräs hiljattain eronnut ystäväni ihmetteli eräissä juhlissa, jossa olimme sekä eksä että minä, kuinka pystymme puumaan luontevasti ja jopa nauramaan. Niin, aikaa meni vuosia, mutta sekin päivä koitti. Silti toisinaan, kaipaan kovastikin suhdettamme ja olen välillä todella surullinen. Näin tunnen, vaikka minulla on uusi perhe.

Ota päivä kerrallaan. Elä kaikki tunteet luvan kanssa läpi. Nyt ei tarvitse sievistellä ja varjella itseään, ei miestä eikä toista naista negatiivisilta tunteilta.

Kiitos viestistäni. Minusta onkin tuntunut, että sellainen purkamaton raivo on se joka ahdistaa. Tekisi mieli hajottaa jotain, raivota. Mutta se pitää pysyä koko ajan hallittuna jossain, kun yrittää elää normaalia elämää. Eilen pystyin puhumaan miehelle normaalisti, en tuntenut vihaa, kaikki oli melko ok. Tänään on vähän huterampi olo..

 

[vuosia aikaa]

Olen aikoinaan kokenut saman. Mieheni tosin lähti ystäväni matkaan.
Alkuun soittelin ex:n kanssa,tapailimme uuden naisen seläntakana jne.. Näin myöhemmin sanottuna se ei ollut viisasta. Satutin itseäni vaan enemmän.
Minulla "paraneminen" lähti käyntiin,kun lopetin yhteydenpidon.Olisin tietysti voinut roikkua ex:ssä vaikka kuinka kauan,mutta se olisi lopulta tuhonnut minut kokonaan. Irroittaminen on vaikeinta,mutta se askel kannattaa ottaa,mitä nopeammin sen parempi.

Voit antaa lasten vastata puhelimeen,ilman että sinun tarvitsee puhua ex:si kanssa. Sinun ei tarvitse kuunnella ex:säsi onnea puhelimenkaan läpi.

 

["Elina"]

[QUOTE="poikia3";23738886]Minua ärsytti erityisesti, kun ap kertoi, että mies haluaisi olla hänen kanssaan ystävä. Niin varmaan, muistan, kun oma eksänikin käytti noita sanoja.

Mutta ystävä ei satuta toista tarkoituksella, ja tarkoitan tällä sitä, että jättää toisen keskustelematta asioista mitään, sanomatta, että nyt meidän liitossa jokin mättää, ei ole valmis tekemään yhtään töitä.

[/QUOTE]

Niin eikö vaan. Hän toivoi, että voisimme silti jutella ja soitella. Leperteli siinä, että hänen sukunsa tulee aina olemaan minunkin sukuni, ja me voimme olla ystäviä. Huoh, minä en ole ihan siinä pisteessä vielä..

 

["Rouva"]

Kauanko mies on ollut poissa? Itse en ehkä luovuttaisi vielä. Jos mies kerran yhä pitää sinuunkin yhteyttä. Voi olla, että naikkonen on pelkkä ihastus joka liittyy miehen ikäkriisiin. Nainen merkkaa hänelle nuoruutta ja vapautta (vaikka väittäisi elämänsä naiseksi) . Voisit yrittää saada miehesi takaisin?

Miksi? Miksi ihmeessää tuollainen mies pitäisi "saada" takaisin? Vähän itsekunnioitusta peliin, naiset!

 

[eronnut minäkin]

[QUOTE="Elina";23738904]Kiitos viestistäni. Minusta onkin tuntunut, että sellainen purkamaton raivo on se joka ahdistaa. Tekisi mieli hajottaa jotain, raivota. Mutta se pitää pysyä koko ajan hallittuna jossain, kun yrittää elää normaalia elämää. Eilen pystyin puhumaan miehelle normaalisti, en tuntenut vihaa, kaikki oli melko ok. Tänään on vähän huterampi olo..[/QUOTE]

Juuri noin se menee. Silloin, kun vihan tunteet olivat voimakkaimmillaan, aloin lenkkeillä ja maalata sekä kirjoittaa. Kirjoitin eksälle todella vittumaisia kirjeitä, joita en kuitenkaan lähettänyt. Kirjoitin myös s-posteja ilman deleteä. Maalasin sisäisia tunteitani. Korostan, että en ole taitava maalaaja, eli taitoa ei tarvita. Riittää, kun maalaa väreillä tunteitaan. Pidin myös päiväkirjaa. Välillä aivan kauheaa tekstiä. Nuo eivät vahingoittaneet ketään, mutta auttoivat purkamaan pahaa oloa.

Näin painajaisia toisesta naisesta. Siihen ei kyllä auttanut muu kuin kunnon haukkuminen livenä. Yksi kerta riitti ja painajaiset loppuivat. Emme ole väleissä vieläkään, eikä ole tarvis. Sain painajaisista rauhan.

 

[huono neuvo]

Kauanko mies on ollut poissa? Itse en ehkä luovuttaisi vielä. Jos mies kerran yhä pitää sinuunkin yhteyttä. Voi olla, että naikkonen on pelkkä ihastus joka liittyy miehen ikäkriisiin. Nainen merkkaa hänelle nuoruutta ja vapautta (vaikka väittäisi elämänsä naiseksi) . Voisit yrittää saada miehesi takaisin?

Toiseen roikkuminen on kyllä se viimeinen asia mitä pitää tehdä.
Siinä ei satuta kuin itseään.

 

[eronnut minäkin]

Juuri noin se menee. Silloin, kun vihan tunteet olivat voimakkaimmillaan, aloin lenkkeillä ja maalata sekä kirjoittaa. Kirjoitin eksälle todella vittumaisia kirjeitä, joita en kuitenkaan lähettänyt. Kirjoitin myös s-posteja ilman deleteä. Maalasin sisäisia tunteitani. Korostan, että en ole taitava maalaaja, eli taitoa ei tarvita. Riittää, kun maalaa väreillä tunteitaan. Pidin myös päiväkirjaa. Välillä aivan kauheaa tekstiä. Nuo eivät vahingoittaneet ketään, mutta auttoivat purkamaan pahaa oloa.

Näin painajaisia toisesta naisesta. Siihen ei kyllä auttanut muu kuin kunnon haukkuminen livenä. Yksi kerta riitti ja painajaiset loppuivat. Emme ole väleissä vieläkään, eikä ole tarvis. Sain painajaisista rauhan.

Siis s-posteja ilman enteriä!

 

[A&O]

Toiseen roikkuminen on kyllä se viimeinen asia mitä pitää tehdä.
Siinä ei satuta kuin itseään.

Sä oot kai vähän katkera.

 

["vieras"]

hmm.. mitähän tuumais jos näkis sut toisen kainalossa, ihan vaan esityksenä.

 

[Huuhkajatar]

Kyllä siitä selviää, kun toteaa vain näin käyneen ja nyt on elettävä eteenpäin, lasten ja itsensä takia. Kun kuherruskuukausi uuden kanssa on ohi voi olla että mies tosiaan on ruinaamassa takaisin, mutta sitä uudelleenlämmitettyä kaurapuuroa ei syö kukaan. Kokeiltu on.

Ja sitten mies jatkaa linjaansa, pettää uutta naista, pettää seuraavaa jne., kunnes saa itse niin nenilleen että rupeaa ajatteleman aivoillaan eikä munillaan.

Sinä pärjäät, jos itkettää itke, mutta ei miehen nähden. Äläkä anna hänelle tietoja sinun yksityiselämästäsi ja tunnoistasi. Hymyile ja ole etäinen hänet tavatessasi.

 

["hmmm"]

Sä oot kai vähän katkera.

Mitä järkeä on itsensä satuttamisessa?
Miksi pitäisi jäädä roikkumaan johonkin ihmiseen,joka on satuttanut sinua?
Ei mitään järkeä.
Voithan sä toki jäädä siihen,roikkumaan vuosi kaupalla,mutta siinä vaiheessa sä vasta katkera oletkin kun huomaat elämäsi lipuneen ohi,roikkumalla jossain ihmisessä.
Epätoivoinen ei saa olla.

 

[sads]

joo iikävää...mutta näitä sattuu.. hakeudu ihmeessä eroryhmään tai vastaavaan jos niitä sinun asumaseudullasi on. Sieltä saat tukea sekä apua/ymmärrystä siihen miten käsitellä kaikki ne tunteet ja selvitä "uuteen" elämään eron jälkeen.

ja kuten joku tuossa neuvoikin, vedä raja exän ja itsesi välille niin, että lakkaat vastaamasta hänen mitä kuuluu ym kyselyihin. Hoidat vaan pakolliset lastenasiat ja kuulumiset hänen kanssaan. Älä myöskään ala kuuntelemaan hänen tarinoitaan uudesta elämästään. Se on sitä henkistä eron tekemistä ja prosessointia.

todennäköisesti sitten siinä vaiheessa ku mies näkee, että sä elätkin omaa elämääs ja huomaa ettei hän ole enää osa sitä (ei tiedä käytkö treffeillä jne) niin tulee katumäpäälle. Näin kävi ainakin mun exälle, että sitten vasta tajusi, ettei paluuta ole kun yllättäen törmäsi minuun uuden miehen kanssa. Ja vuodatteli puhelimessa miten hölmö oli kun meni hyvästä vaimosta eroamaan.... Mutta aikuinen kantaa vastuun teoistaan.

 

["poikia3"]

[QUOTE="Elina";23738911]Niin eikö vaan. Hän toivoi, että voisimme silti jutella ja soitella. Leperteli siinä, että hänen sukunsa tulee aina olemaan minunkin sukuni, ja me voimme olla ystäviä. Huoh, minä en ole ihan siinä pisteessä vielä..[/QUOTE]

Nimenomaan, ja tämän vuoksi vaikuttaa, että mies on työstänyt eroa pitkään, kuvittelee, että ihan ystävinä tässä mennään.

Ja siihen, että voi olla valmis ystävyyteen menee aikaa.

Itse olen siihen tuskin valmis koskaan, minä en luota eksääni enää lainkaan, enkä halua keskustella hänen kanssaan edes lapsestamme. Poika on jo 14 v, joten kauaan ei enää tarvitsekaan mitään yhteyttä pitää.

Sen sijaan ex-mieheni sukulaisten kanssa olenkin ihan hyvissä väleissä, heistä en ole eronnut, eivätkä he ole ottaneet puolia, eivätkä tehneet minulle mitään pahaa. Tätä on eksäni välillä vaikea ymmärtää.