[QUOTE="Elina";23738691]En vaan ymmärrä mitä minä tein väärin, olin hyvä vaimo, ymmärsin ja rakastin. Meillä oli ihana koti yhessä, ihanat lapset. Naurettiin yhdessä, juteltiin kaikesta. En varmaan ollut tarpeeksi hehkeä sitten, vaikka en kyllä ikäisekseni ole mikään rupsahtanut. Sitä vaan miettii miksi? Miksi en ollu tarpeeksi hyvä?[/QUOTE]
Minä mietin näitä samoja asioita viime kesänä kun mieheni jätti minut ja muutti uuden naisen luokse. Oli aloittanut suhteen työkaverinsa kanssa. Voin viime kesänä tosi huonosti, en voinut syödä pariin viikkoon yhtään mitään. Järkytys oli niin valtava. Mietin, mitä olin tehnyt väärin. Mekin nauroimme ja meillä oli mielestäni ollut hyvä avioliitto. Lapsia kolme kappaletta. Naimisissa olimme 15 vuotta. Aamuisin heräsin paniikissa ja järkytyin joka aamu kun tajusin, ettei elämäni ollutkaan pahaa unta vaan todellisuutta. Olin yksin lasteni kanssa kotona ja mies oli muualla! Minut oli jätetty toisen naisen vuoksi! Olin erittäin ahdistunut ja minuun sattui. Puhuin kaikkien kanssa, ystävien ja läheisten sukulaisten kanssa. Puhuin ja puhuin. Ajattelin, etten koskaan enää toivu ja elämäni on lopulliseti pilalla. En uskonut kun ihmiset sanoivat, että oloni paranee ajan kanssa. Kaikki jankuttivat, että aika tekee tehtävänsä. Minua ärsytti.
Aika teki kuitenkintehtävänsä eli tukijoukot olivat oikeassa. Oloni on nyt hyvin paljon parempi, odotan tulevaa kesää innolla. En ole uudessa suhteessa, olen yksin lasten kanssa. Päivä päivältä olen tyytyväisempi elämääni. Minä pärjään näin, olen arvokas ihminen siinä kuin muutkin. Olen pyrkinyt välttämään katkeruutta. Ex-mieheni on edelleen uuden naisen kanssa, suhde on vakava. Vaikka nyt ap tuntuukin pahalta ja vaikealta ja sinun saattuu, luota siihen, että olosi ei pysy noin huonono ikuisesti. Sitä on vaikea uskoa, mutta jonain päivänä huomaatkin, että iloitset asioista aivan kuten ennen tai jopa enemmän kuin ennen!
