Siniraidalle tsemppi :hug: .
Samoin kaikille muille, varsinkin jos on suppareita tai muuta, mutta eiköhän tsemppihalit tule aina tarpeeseen kaikille joka tapauksessa
En ole lukenut sitä kaksplussan juttua sukupuolierojen korostamisesta, mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että on olemassa kaksi eri sukupuolta, joilla on ihan biologisia eroja, myös aivoissa ja siten käyttäytymisessä. Tietyt asiat mielestäni sopivat kummallekin sukupuolelle kuten ruuanlaitto ja siivous, mutta siltikin (varsinkin näitä mun psykan opuksia luettuani) olen sitä mieltä, että on tärkeää tukea lasta myös oman sukupuolensa "löytämisessä". Esim. tyttöä kannattaa toki kehua älykkääksi ja rohkeaksi, mutta oman naiseuden löytämisessä on tärkeää myös, että esim. tytön ulkonäköä kehutaan ihan eri tavalla kuin pojan. Eikä kyse ole siitä, että kasvatetaan jotain missejä tai anorektikkoja, vaan tytön on hyvin tärkeää saada kummankin vanhemman hyväksyntä myös olemuksensa naiseutta kuvastaville piirteille.
Tytöillä on oidipaalikompleksi aina monimutkaisempi kuin pojilla, koska kummankin sukupuolen ensirakkaus on äiti, mutta siinä missä pojan on "helppo" kokea isä kilpailijaksi (ja jopa toivoa isän häviämistä ja siten äidin rakkauden voittamista kokonaan itselleen, myös tämä mustasukkaisuus menee itsestään ohi, huom.
) on tilanne tytölle paljon vaikeampi, koska tyttö ei ainoastaan rakastu isäänsä, vaan tarvitsee yhä myös tuota pahinta kilpailijaansa eli äitiä ja äidin syliä ja rakkautta. Niinpä tytöillä tuo oidipaalisuusvaihe saattaa vaikuttaa jopa rauhallisemmalta kuin pojilla, mutta pinnan alla todennäköisesti kuohuaa vielä enemmän kuin pojilla :heart: Ja tyttöä esim. auttaa tuossa tilanteessa samastuminen äitiin ja äidin naisellisiin ominaisuuksiin, itse asiassa kilpailusuhde äitiin jopa auttaa tyttöä vahvistamaan identiteettiään naisena!
No, nää on taas näitä mun psykan kirjoista luettuja "viisauksia"
Sen sijaan ihan itse olen sitä mieltä, että sukupuolierojen täydellinen hajottaminen ja esim. tyttöjen rohkaiseminen "poikamaisiin" käyttäytymismalleihin itse asiassa sortaa naisia. Miksi yhä 2000-luvulla moni "feministi" on sitä mieltä, että lasten hoitaminen, ruuanlaitto ja siivoaminen ovat jotenkin vähempiarvoisia töitä kuin esim. uuden kännykän keksiminen? Tytöille tuputetaan astronautin uraa ikään kuin se olisi tärkeämpää kuin esim. lastenhoitajan ura. Kirjallisuustutkimuksessakin on onneksi vuosikymmenien "feministitutkimuksen" jälkeen päädytty tutkimaan perinteisesti "naisellisia" kirjallisuudenlajeja kuten rakkausromaaneja. Niidenkin arvo yritettiin kieltää vuosikausia ja väittää, että naiset kirjoittavat samalla tavalla kuin miehet, vaikka yleensä naisellisessa ja miehisessä kirjoituksessa on paljonkin eroja. Mutta miksi naisellinen tyyli sitten aina leimataan turhanpäiväiseksi ja pinnalliseksi ja on jotenkin hienompaa kirjoittaa miehiseen tyyliin eksistentiaalisesta ahdistuksesta!
Ups, sori, tuli pitkät löpinät ihan asian vierestä... :ashamed:
Mutta oma mielipiteeni on, että naiset ja miehet ovat pohjimmiltaan erilaisia, ja itse olen todella onnellinen ja ylpeä siitä, että olen nainen. Enkä vaihtaisi kyynelherkkyyttäni ja luonnollista hoivaamisviettiäni edes miljoonasta kykyyn parkkeerata ilman ongelmia
Siltikin olen opsikellut esim. fysiikkaa, joka on yhä hyvin miesmäinen ala, mutta itselläni se vain vahvisti vetoa "naisellisempaan" alaan, eli kirjallisuudentutkimukseen.
Heh heh, tämä nyt oli siis ihan vaan oma mielipiteeni. Jokainen kasvattaa lapsensa taatusti parhaalla mahdollisella tavalla, eihän voi millään kasvattaa lapsia samalla tavalla, kun tapa kasvattaa lasta heijastaa niin omaa luonnetta ja kokemuksia. Ja vaikka kasvatuksessa on eroa, niin kyllä kuitenkin suurin osa lapsista ihan ihmisiksi tulee sitten loppujen lopuksi
:heart: lentoemo ja lentäjän tyttönen 21+6 :heart: