Heisan mammat ja terveiset sairaalasta :wave:
Meidän perheeseen syntyi pikaisella sektiolla tyttövauva keskiviikkona 4.2. klo 12.40 (rv 41+2). Neitokaisen mitat: paino 3750gr, pituus 49,5cm ja pipon mitta 35cm. :heart:
Tiistai (3.2.) meni supistuksia ja kelloa seuratessa. Sitten illalla supistukset taas loppu ja olin ihan varma, että torstaina synnytys sit käynnistetään kun ei tässä mitään normaalisti tapahdu. MUTTA sitten ti-ke yönä heräsin n.0.30 tihentyviin supistuksiin (väli oli n.3-6min ja alko todellakin TUNTUA) ja ehkä klo 01.30 soitin synnärille, et saisinkohan tulla käväseen. Puhelimeen vastannu kätilö käski mennä suihkuun ja kattoo, jos se auttais. Noh, noudatin neuvoo ja seisoin suihkussa ja odotin kivun helpottavan. Mutta pois oli tultava suihkusta ja sanottava avomiehelle, et nyt kyllä mennään käymään synnärillä ja tullaan sit kotiin.
Käyrään piirtyi supistuksia ja olin auki 1cm..Päästiin sit perhehuoneeseen oottelee synnytyksen etenemistä ja supistuksien voimistumista. En todellakaan nukkunu sinä yönä sitten vaan yö meni puuskuttaessa ja vehnäjyvätyynyä lämmittäessä. Aamupalan jälkeen joskus klo 08 aamuvuoroon tullu kätilö kysy sit, et josko haluaisin ottaa ilokaasua (eipä vehnätyynystä ollu enää apua ja sattu aika mojovasti supistusten aikaan). Siirryttiin synnytyssaliin, jossa maskin kautta hengittelin kaasuja. Sisätutkimuksen mukaan olin auki n.3-4cm eli oli tapahtunu edistymistä ja kätilö puhkas kalvot siinä vaiheessa. Lapsivesi oli sit vihreetä eli vauva oli kakannu stressaantuneena veteen..
Klo 09 jälkeen tuntu, et ilokaasusta alkaa loppua "potku" ja niinpä sit kätilö soitti anestesialääkärin paikalle ja sain epiduraalin ennen klo 10. Siitä alkokin sitte mahoton tärinä (tärisin kun olisin ollu jossai "kylmän horkassa") ja mun verenpaineet laski alas (=60/40 alimmillaan). Käyrä piirty toisessa huoneessa, joten emme tienneet että olimme erityisessä tarkkailussa...
...mun supistusten aikana vauvan sydänkäyrään tuli syviä notkahduksia.. Onneks paikalla oli kokenu kätilö, joka alko sanoo et vauvalla on varmasti napanuoran kans jotai ongelmia. Siinä sit seiso väliin 7 henkilöö tuijottamassa monitoria (oli siirretty siinä vaiheessa saliin) ja mietti, mitä tehä..
Uuden sisätutkimuksen (lääkärin tekemä tällä kertaa) jälkeen hän totes, et valmistelkaa potilas sektioon. Niinpä mut sit kärrättiin synnytysosastolta kirurgiselle puolelle. Vähänkö mä pelkäsin (mua ei oo koskaan leikattu mistään!), se tärinä vaan paheni... Leikkaussalin henkilökunta oli tosi ihana ja tsemppaava. Lisäepiduraalin jälkeen kun rinnoista alaspäin oli tunnotonta, alkoi leikkaus. Eikä siinä kovin kauaa menny, kun mahoton parku alko kuulua salissa :heart: Vauvamme oli syntyny ja oli ok
Hän sai poskeen pienen naarmun leikkausveitsestä, mutta se paranee ja arpeutuu jo nyt hyvää vauhtia. Vauva vietiin sieltä sit hermoilevan isän luo synnytysosastolle, jossa he sitten kätilön kanssa olivat mittailleet ja pesseet vauvan.. Mamma oli kirurgisella puolella salissa ommeltavana ja sen jälkeen tunnin verran heräämössä (verenpainetta tarkkailtiin ja sit piti saada jalat liikkumaan ennenku pääs pois sieltä).
Kun pääsin osastolle, nii sit pääs iso helpotuksen/huojennuksen/ilon/ja kaiken muun ihanan mahollisen itku, kun vauva tuli isänsä sylissä meiän huoneeseen :heart: maailman ihanin näky :heart:
Nyt sit totutellaan siihen, että mamman masu on edelleen kipee (mutta ei toivoton) ja isäpappa hoitaa vauvaa suurimmaks osaks. Imetys on lähteny kutakuinkin hyvin käyntiin, neitillä on kova imun tarve mutta mamman tissit ei oo vielä täydessä tehossaan. Hiljaa hyvä tulee
Isosisko 13v ja isoveli 11v ovat aivan myytyjä pikkusiskostaan (tai siis siskopuolestaan jos ihan virallisia ollaan). Isosisko ois halunnu jäädä jopa sairaalaan yöks ja isoveli kysyy joka päivä sairaalassa käydessä, et miksei me päästä vauvan kans kotiin.. ja millon me sit oikeen päästään... Katotaan, onko innostus ja ihastus sit vielä yhtä syvää kun ollaan neidin kans päästy kotiin :heart:
Tässä lyhyesti (?) meiän tarina täältä sairaalasta.. Odotan muun perheen saapuvan tänne parin tunnin kuluttua, joten nyt oli aikaa istua koneen ääreen kun neiti nukahti :heart:
Tsemppiä teiän viimeisille viikoille ja paljon jaksuja! Vauvapuolella tavataan :heart:
Nanada ja Neiti 2vrk (mulla on ikävä mun pallomahaa..)