Helmimasut 2009 ~HELMIKUUSSA!!~

toukalle onnea!!

Nyt pitäs lähtee tonne hankeen tarpomaan,huoh,mä en käsitä millä saan vaunut liikkeelle :/ No,josko sais ees yhen supparin tolla reissulla. Mulla on jotenkin epäonnistunut olo ku en saa tätä vauvaa pihalle ennen laskettua Tai siis miten sen nyt selittäis. Myttyä tehtiin toukokuussa ovistikkujen kanssa ja voisin parin päivän tarkkuudella sit määritellä hedelmöityksen, ni kyllä tuo sunnuntai pitäs olla se ihan oikee LA..olis nyt tarkkana ja syntys silloin Noh,sunnuntain jälkeen asennoidun sit torstaille,40+4 ja silloin synty esikoinenkin

labello ja mytty 39+5

 

Huomenia.

Nyt on neuvolas käyty.

rv 38+0 (36+3)
paino +1209/vk (+147/vk)
RR 129/90 (123/81)
U-prot. - + (++)
Hb 133 (viimeks mitattu rv 33+5= 124)
Kohdunpohjankorkeus 35
Tarjonta RT
Sydämmensyke +
liikkeet ++

Seuraava aika on sit ens viikol 13.2

Kävin niitä rautalääkkeitä hakemas, obsidania.. Vai mitä nyt olika, ni outo maku niist jää suuhun :x

Onnea vauvan saaneille :flower:

Ja nyt takasin petii löhöilee. =)

Tyttö-nen ja vaavi 38+0

 

lukemassa :wave:

Kissa asiaan pakko kommentoida... Lähipiirissä on yksi läheltäpiti-tilanne ollut kissan kanssa, niin ehkä mä olen siksi niin hysteerinen, kissa meni juurikin pinnikseen nukkuu vauvan päälle, vaikka olivatkin pitäneet pinnistä kiellettynä paikkana kissalle ja hätyyttäneet sitä kuulema siitä pois ennen vauvan tuloa. Meillä on kyllä vaan koiria, mutta sama asia pätee niihinkin, eli mä en jätä, enkä suosittele muitakaan jättämään, ikinä eläimiä keskenään lapsen kanssa. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää mitä tapahtuu. Kissoja pelkään jättää vauvan kaa enemmän kun koiria, kun niillä on se taipumus työntyä vauvan päälle lämpimään nukkumaan, mä pelkään jopa että kun mä vien vauvan vaunuissa pihalle nukkumaan, että jonkun naapurin kissa työntyy niihin vaunuihin, vaikka täällä ei kukaan edes pidä kissoja irti :ashamed: Enhän mä jätä tuota 2 vee isosiskoakaan vauvan kaa valvomatta, niin miksi jättäisin koirien kanssakaan. Vaikka meidän koirat onkin oikeesti ihan huippukilttejä ja tottelevaisia ja kovan kurin alla kasvatettuja, niin silti, eläin on aina eläin ja ikinä ei voi tietää.

Aply ja poitsu

 

Toukalle Kovasti kovasti onnea :heart: :heart: :heart:

Neuvolassa: vko 37+0
Paino ollut sama jo 4 viikkoa jee jee!!! Yht +14kg nyt
Pissi puhdas.
Paineet hyvät.
Veri 109... Ei rautaa vieläkään, mul lähtöarvotkin nippa nappa 120...
Korkeus 36.5cm
Vaavi kiinnittynyt!!
Syke 135
Arveli lapsivettä olevan aika vähän, vauva täyttää koko vatsan eikä "hölsky", sanoikin että jos vedet tulee kandee siitä lähteä, ilman suihkuja jne...

Sisätutkimust ei tee koskaan neuvolatäti täällä. Tekeekö muuten muilla? Aikoinaan oli ystäväni eri paikkakunnalla, niin ultrasivatkin jokakerta melkein ja tutki kohdun suun loppuajast viikottain. Meillä edelleen vain lääkäri, jonka tapaa siis 2-3x koko raskausaikana, jollei jotakin erityistä.

Kissoist juu Aply samaa mieltä sun kanssas, että erityisesti niiden kanssa kandee olla tarkkana... Meillä tosiaan tuon tytön ollessa vauva, olen kissan löytänyt vaunuista vauvan päältä. Onneksi ei mitään käynyt.. Ja ylipäätään eläimistä, ei kannata vähätellen suhtautua vaaraan... Mutta hysterisoimaan en rupea ja vaavin ollessa sängyssä laitan oven kiinni, niin ettei katti sinne vahingossa mene.. Tarpeen vaatiessa sitten niitä esteitä. Vaunuun pitää hommata joka tapauksessa, täällä maalla kun noita katteja on joka talossa ja irrallaan kaikilla...
Isompien lasten kohdalla sitten... He meillä koiralla ei ole asiaa meidän sänkyyn, eikä edes tule, mutta lasten kanssa saattaa nukkua ja kissat samassa sängyssä.

Nyt kaupoille. Kivaa päivää kaikille!!

 

Huomenta!

Onnea uusille vauvautuneille!!!

Labello ja Anno Meillä on tällä pojalla LA 17.2 ja kaveri ennustajanlahjoineen veikkasi, että poika syntyy 10.2. Tuona päivänä miehelläkin olisi tärkeä suunniteltu ja kauan odotettu meno =) . Toivottavasti tulisi silloin... Ei jaksaisi enää odottaa!
Perjantai 13.2 taas ei "taikauskoisella" olisi toivottava synnytyspäivä

Mä olen ajatellut monta viikkoa et tulispa tämä vauva jo yms. No koska odotuksista, toiveista ja masukille esitetyistä pyynnöistä huolimatta hän selkeästi haluaa pysyä vielä hyvän tovin masussa olen muuttanut "suunnitelmaa".Nyt eilisestä alkaen olen käyttänyt käänteispsykologiaa ja miettinyt/pyytänyt et älä vaan synny vielä ainakaan kolmeen neljään viikkoon. Juu, nyt haluan vaan nauttia omasta ajasta ja vapaasta. Niin paljon olisi kaikkea et nyt ei hänen vielä tarvitsisi syntyä yms... Puhun pojalle et siellä masussa sulla on vielä hyvin aikaa kölliä ja nauti nyt... Jos tämä ei auta muutamassa päivässä niin sit taidan kyllä alkaa taas perinteiseen tyyliini valittamaan masukille et alkaa riittää

Muuten onko kukaan muu huomannut, että olo olisi näin loppua kohden energisempi/parempi tms.?
Mun tekee mieli lenkkeillä enemmän ja pääsen rivakammin eteenpäinkin. Eikä tunnu missään! OK, siis kyllä väsyttääkin tietty paljon!! Tuntuu et pahimmat raskausvaivat nyt lopussa on huonosti nukutut yöt, pissalla ravaamiset, turpoaminen, supistukset yöaikaan ja masukin jatkuvasta touhusta aiheutuvat epämiellyttävät tunteet. Mutta sellainen yleisolo on niinko hyvä!
No joo... yksi vaiva on ilmaantunut tässä viimeisen viikon aikana kiitos pitkään jatkuneen kovan vatsan

Eläimistä vielä et itse pelkään enemmän pieniä koiria kuin isoja lasten kanssa. Pienet koirat on musta paljon arvaamattomampia. Tosin pelkään niitä itsekin enemmän kuin isoja koiria! Totta kai niitä mm. sattuu helpommin ja niiden tarve puolustaa itseään saattaa olla matalampi. Ymmärrettävää on, että pienen kokoista koiraa sattuu kun joku ottaa turkista, korvasta tai jalasta kiinni! Puolustaahan siinä kuka tahansa itseään!! Meillä on kaksi isoa koiraa ja niiden päällä kun voi vaikka maata eikä ne edes huomaa. Totta kai vahinkoja sattuu ja nekin voivat suuttua! Mutta yleisesti ottaen ne tietävät kokonsa ja osaavat toimia sen mukaan. Niillä ei ole tarvetta mm. käyttää hampaitaan niin helposti tai saatika tehdä muuta kuin siirtyä pois alta
Yleisesti ottaen kyllä huomaa ihmisistä, että jos ei tunne koiria niin katsotaan vaan kokoa. Totta kai isolla koiralla on isot hampaat mutta... Onko niillä tarvetta käyttää niitä tietyissä tilanteissa on eri juttu. Mua on purrut parikin kertaa pieni koira ja vaikka jälki ei ole kummoista se pelästyttää silti. Pienien koirien kanssa vaan katsotaan liikaa asioita niin et ei haittaa kun ei synny vahinkoa. Vahinko on jo se jos koira ottaa kiinni!!! Oli kyseessä aikuinen tai lapsi.
Itse olen huomannut, että monesti pienet koirat saavat tehdä paljon asioita joita me emme antaisi koiriemme tehdä. Mm. kiskoa hihnassa, räksyttää vastaantulijoille, hyppiä päälle, riehua sisällä... Tykkään kyllä monista pienistäkin roduista ja saatan jopa joskus ottaa... Mistä sitä tietää =)

Nyt siivoamaan... Taas kerran!

Caro + masukki 38+3

 

Huomenia, mulle huomen toisille jo päivä Aamupuurot keitelty, lähinnä miehelle, kun ei se voi mitään kovaa syödä. Söin itsekkin ja olipas maistuvaa mannapuuroa.

Suht hyvin nukuttu yö takana...ei kipuja, ainoastaan lonkat. Tais sitten se synnyttämään lähteminen jäädä, no jospa tänään uusi yritys! :kieh:

Josko sitä tänään uskaltais (lue: jaksaisi/viitsisi) lähteä kävelylenkille. Mua pelottaa että noi paikat kipeentyy taas tosi pahaksi, kun nyt ovat suhkot hyvät olleet muutaman päivän. Johtunee tästä mun kotona öhnöttämisestä... :headwall:

Jospi ja Papuliina 38+6

 

Merkkiä ja vähn (.)
Neuvolassa kaikki ok Sf mittakkin vihdoin lähteny taas nousuun.
Täti informoi etukäteen järkytyksen välttämiseksi, tukivyö systeemistä mikä lapselle todennäköisesti laitetaan pariksi kuukaudeksi lonkkien oikeanlaisenn kehityksen takaamiseksi, kun on ollut niin kauan tuosse linkkuveitsiasennossa ja perätilassa. Tosi hyvä että älysi etukäteen iformoida, järkytyshän se muuten siinä vaiheessa olisi ollut.
Lapsen koosta tai mun painosta taas tämä täti ei ollut YHTÄÄN huolissaan, totesi vaan ettei oikeen ymmärrä mihin tämmönen maalaisjärki noissa mittaustilanteissa on kadonnut, että kun otetaan mittoja ja tuoijotetaan taulokoita eikä yhtään katota esim miltä äiti näyttää.

Mies oli muuten niin ihana enuvolassa, ihan meinasin herkistyy. Minä oon täällä kotona itse itseäni leikkisästi kutsunut sikapossuksi. Niin mies kun kertoili omia juttujaan odotukseen liittyen neuvola tätille niin mun turvotuksesta sano vaan hymyssä suin ohimennen että näytän kasvoista semmoselta eskimotytöltä. Oli siinä nl-tätikin sitä mieltä, ettää rakastaa kovasti toi mies =)

Pur ja tytsykkä 37+4

 

Ihan kamala pitää hullua jännityksessä.. Mä haluan kans tietää koska tää syntyy.. Perfektionisti haluaa että kaikki on valmiina ja suunniteltuna :ashamed:

Caro Hyvät päivät sulla :heart: Meillä esikoisen laskettu aika oli viime vuonna 17.2. ja syntyi 10.2. :heart:

Mä oon täällä siivoillu ja vaihtanu lakanat ja tehny vaikka mitä. Nyt toi esikoinen olis päikkäreillä mutta itteni en saa nukkumaan ainakaan vielä =)

 

Huomenta taas! Sekä hirmuiset onnittelut Möökölle ja Toukalle!!!

Caro, täällä on kanssa yksi pieniä koiria pelkäävä! Muuten en siis missään nimessä pelkää koiria, mutta jotenkin pienet koirat on arvaamattomia.. Niillä on niin iso ego pienessä kropassa. Yleisesti ottaen ymmärrän teitä kaikkia koirallisia/kissallisia, että ette aio niistä luopua. En luopuisi minäkään, jos koira olisi. Yksi kaveri antoi koiriensa ihan vapaasti nuolla vauvan kasvoja yms yms ja ei ole tytöllä kyllä ollut allergian häivääkään (minkäännäköistä semmoista). Yksinhän niitä ei saa jättää niin sanoo kaikki ammattilaisetkin. Ei sitä KOSKAAN tiedä vaikka koira jotenkin napsahtaisikin...
Supistuksista&gradusta, eilen avasin pitkästä aikaa sen *****keleen tiedoston ja heti tuli supistus!! Taitaa siis käänteispsyka toimia täälläkin. Heti jos saan itseasiassa jotain järkevää tehdyksi niin kersa päättääkin tulla. Taidan tänään pelkästään kävellä ja kirjoittaa gradua
Haavemamma, jos olisin vähän lähempänä niin tulisin mielelläni teille lumitöihin!

Nyt ylös ulos ja kävelylle. Rattoisaa perjantaita (piti hetken miettiä, että onhan tänään perjantai...) kaikille!

 

Mä olen sitten kipeänä. Jee. =) ...voi että olen iloinen...

Ja papukin on hiljainen. Toisaalta vähän tätä epäilinkin, kun viime yönä sekään ei tainnu saada nukuttua, kun mä vaan yskin. Mutta heti iskee huoli pintaan, kun sen rytmi menee sekaisin eikä se oikein tunnu heräävän... :| On se siis liikkunut, mutta vaimeasti ja vain silloin tällöin, kun normaalisti nyt vedettäis aamujumppaa.. :xmas: Kökkö.

 

Moikka - koitan minäkin kertoa lyhykäisesti oman synnytystarinani

Meillä synnytys käynnistyi lapsiveden menolla keskiyöllä. Vähän ajan kuluttua alkoi supistukset -menkkamainen juilina. Se sitten koveni ja tihentyi. Kehottivat synnärillä odottelemaan rauhassa, ottamaan suihkua ja tulemaan viimeistään puolilta päivin (kun veden menosta 12 tuntia). Supparit oli sen verran kipeitä, että sai ähkymään jo ihan kiitettävästi. Muistelin, että voi ei tällaista se menkkaolo oli (mulla taustalla siis endo ja tuskaset menkat). Klo 11.00 aikaan totesin, että nyt lähdetään, koska supparit tulee 7-10 min. välein ja mä en kohta kestä istua autossa. Siinä vaiheessa älähtely muuttui jo hieman huudoksi kun sattui (olin ottanut 1mg panadolia alle, mutta siitä ei ollut kai mittään hyötyä). Päästiin synnärille ja totesivat, että on tämä synnytys jo käynnissä eli siirryttiin synnytyssaliin. Olin 5-6cm auki. Seisoessa ja makuulla supistukset tuntui tosi kipeiltä, mutta kun istuin keinutuoliin ja hengittelin ilokaasua, olo oli kohtuullinen. Siinä se sit menikin, keinuessa ja ilokaasun hengittämiseen keskittyessä. Pahinta oli kun piti nousta pissalle. Silloin supparit sattui niin... Ja lapsivettä roiskui koko ajan. Antibioottia ne anto tän lapsiveden menemisen takia suoraan suoneen.

Avautuminen kesti kauan, etenkin sen loppusentit. Meni useampi tunti, mutta ilokaasulla pärjäsi. Lopulta puhkaistiin vielä kalvot (vaikka lapsivettä tuli koko ajan oli kalvot vielä ehjät, pussissa oli joku reikä josta lapsivesi pääsi tulemaan). Kun kalvot oli puhkaistu, hulahti kaamee määrä vettä ja saatiin paikat aukemaan siihen vaadittuun 10 senttiin. Ponnistuksen tarve tuli aika pian - siinä vaiheessa sitä sitten karjui. Ilokaasu ei sinänsä oikeen auttanut enää ja puskemisen tarve sai aikaan sen ettei oikein pystynyt keskittymään hengittämiseen kunnolla. Tää oli se ilkein vaihe, peppuun sattui sen verran. Onneksi kätilö ehti paikalle ja alettiin samantien ponnistamaan kunnolla. Olin selälläni ja ponnistus meni hyvin, ponnistusten välillä sattui tietty kun lapsen pää vähä vähältä venytti paikkoja enemmän auki. Toisaalta koitin ajatella (kuten kätilökin sanoi) että se venytys on hyvä juttu, ei repeä paikat niin paljoa... En tiedä montako kertaa ponnistin, mutta veikkaan että joku 15 ja pää oli ulkona ja sit seuraavalla työnnöllä tuli loppu lapsi - se tuli niin yllättäen ja nostettiin mun päälle, etten tajunnut edes itkeä. Isi hoiti sen Olin aikas ymmällään.

Koko synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli. Kivun kesti ja se ilkein kipu, sinne peppuun kohdistuva, siitä tiesi että h-hetki lähestyy ja alkaa ponnistus. Paikat ei onneksi pahasti repeillyt, muutama tikki tuli kuitenkin.

Tässäpä jotenkin kiteytettynä oma synnytystarinani

Ja nyt tyttöä hoivaamaan eli imettämään...nännit huutaa hoosiannaa...

t. Meikku ja vauva

 

Huomenta naiset!

Caro: Mullakin on ollut fyysisesti hirmu hyvä olo. Ei tarvii pelätä supisteluaka enää niin ihana liikkua kaupungillakin silleen ripeästi. Tai ripeältä se kai vaan tuntuu, kaikki musta silti ohi painelee. Mitään vaivaa ei oikein oo ja nukun vaihteeks öisinkin ihan mielettömän hyvin. Vastapainoks mieli onkin ollut sit tällä viikolla vähä maassa, mutta ton yhden itkupäivän jälkeen sekin alko vähitellen helpottaan ja tänään on jo tosi hyvä olo. Koti on siisti, kaikki valmiina vauvaa varten, nyt vois tehdä mitä vaan. Mies halus viedä esikoisenkin hoitoon vaikka oon koko viikon ruinannut sitä jättämään tytön mun seuraks kotiin. Mun pitää kuulemma levätä ja hemmotella itseäni. Ihana. :heart: Lähden siis shoppaileen ja ulos syömään. Mut on ollut vähän sellanen tyyntä-ennen-myrskyä-fiilis. Jännittää et jokohan viikonloppuna tulee lähtö. Neuletakki ja sukat on edelleen kesken. :headwall:

Kyllä se Kyrsä on tainnut tosi toimiin päästä kun ei vieläkään kuulu. Vähän kadekade...

Hyvää viikonloppua kaikille ja oikein paljon onnea toukalle!!! :flower:

 

Meikku: kiitos tarinasta, niitä on niin ihana aina lukea! tsemppiä kotiutumiseen, milloinkas tämä typy tarkalleen syntyi ja millaisilla mitoilla?

Kissa asiaa taasen, tosiaan eihän noista nelijalkaisista (kissa, koira) voi koskaan tietää mitä päässä liikkuu, siis vaikka aikaisemmin on kiltti ja ei mene sänkyyn ym. niin joku kaunis kerta se voikin olla ihan päinvastoin. parempi se yli turvallisuus kun löysäily. mä edelleen metsästän sitä sängyn suojaa, ja käytiinkin eilen kyselemässä lastentarvikeliikkeistä ja voitteko uskoa : kaksi samaa liikettä toisessa 89 ja toisessa 119 euroo, siis sama ketju.. noh, mies sitten näki millainen kapistus on kyseessä, ja lupasi sen tehdä itse.. hallelujaa!! huomasi että minä koen enemmän tuon tarpeelliseksi kuin hän. :heart: ihanaa!!

tänään meenasin lähteä ostamaan vauvalle tuon hoitopöydän tarvikkeet valmiiksi sekä vaippoja.. ja vielä kun sen sängyn ja hoitopöydän saisi mummolasta raahattua kotosalle... plaah..
hmm... mitähän kantsis muuten etukäteen ostaa noita apteekkitarvikkeita?

nii ja nyt alko siivousbuumi sitten täällä taloudessa, vauvan häätöyrityksiä, wc on jo puunattu...



-Audriina 39+2

 

Neuvolassa käyty, laittoi verikokeeseen kun mainitsin noista kutiavista käsistä ja jaloissa. Tulokset tulee tiistaina, hepatoosia poissuljetaan...
kaikki ok, lukuja en nyt muista, paitsi SF-mitta sama kuin viiko sitten(33), Hb106(116 viimeks parivkoa sit).

Nyt lähdetään leipomaan esikon synttäreitä varten ja huominen meneekin niitä pitäessä, eli sunnuntaihin Heips! :wave:

tatuka+peikko 38+3

 

:wave: lukemassa taas

äippä-83 38+2

 

Ja omaa napaa... ketuttaa :ashamed: Viime viikon äippäpolikäynnin jälkeen tuli rauhallinen olo ja alkoi taas nauttia olostaan ajatuksella "ei tässä joka tapauksessa mene kuin muutama hassu viikko enää". No, eilinen neuvolakäynti vei fiilikset... kun hepatoosia ei oo niin alkava raskausmyrkytys!?! Masentavaa... ei sais siivota eikä tehdä mitään, mä tylsistyn jos vaan oon paikoillani :/ ja jatkuvasti supistelee ja liitoskivut taas vaihteeksi helvetilliset! Ja silti tiedän ettei mitään tapahdu moneen viikkoon :ashamed: voi tuska... :snotty:

Tässä raskaudessa muista ett olisko viikot 18-20 olleet sitä energistä, nautinnollista raskausaikaa. Muut ajat on jatkuvasti ollut jotain vaivaa ja murhetta eikä oo päässy kunnol nauttimaan raskaudesta :ashamed: kaikki muut tässä melkeen jo on koettukki paitsi diabetes :snotty:

Plaah...poistun ruikuttamasta :'(

matalafiiliksinen UÄ 37 tasan

 

UÄ voimia sulle, mulla vähä samat fiilikset.. Ei kyl mitään epäilyjä mistään jutuist. Mutta kipuileva ja supisteleva olo, sekä järkky väsy kolmen yon valvomisen jälkeen... :hug:

37 tasan myös

 

ONNEA möökö ja Toukka!! :heart:
Mäkin haluun jo..

Parempi olo.. ei mulla ainakaan. Aina vaan oon enempi väsynyt,
kipeä ja kiukkuinen. Ja mitään ei tosiaankaan jaksais tehdä.
Kämppä on kun pommin jäljiltä, pyykit pesemättä, tiskit tiskaamatta,
lelut hujan hajan ja kaiken maailman pölyt ja roskat seassa..
ja esikoinen kiukuttelee tietysti kun äitikin kiukuttelee.
Ärsyttää kun ei jaksa ja mies ei ehdi..


Ja noista opiskelijoista, siis kai sen voi vielä siinä
tilanteessa kieltää ettei opiskelijat saa tulla tai koskea..
Yhden jo valmistuneen mieslääkärin vielä siedän.
Mutta kammottavaa jos kolme ukkoa tirkistelemässä ja ronkkimassa
haaruksissa.. mä lähtisin varmaan kotiin siinä vaiheessa.
Niin ja siis tämä koskee mun osalta ainoostaan miehiä, naisopiskelijat
hyväksysin helpommin.

Mukavaa viikonloppua mammat!

iitukka ja helmi 37+6

 

Perjantaita kaikille! Ja Onnea kaikille vauvautuneille =)
Nyt taas omaa napaa, mut johonkin on vaan purettava oloaan. Mä oon jo niin kypsä tähän odotteluun ja olotilaan, et pinna kiristyy millon mistäkin jutusta mulla on aivan kamalat turvotukset jaloissa ja eilen illalla ne oli kun tukkipölkyt,hyvä kun jotenkin kulkeen pääsee.. onko tää turvotus ihan normaalia loppuvaiheessa? Verenpainetta ei oo ollut ja pissa puhdas aina, mut mulla maanantaina neuvola niin siellä sitten taas näkee onko kaikki ok. Huomenna olis miehen synttärit ja tiedän et oon aivan puolikuollut taas illalla kun kuljen edestakaisin koko päivän Onneks mun äiti tekee täytekakut ja piirakkaa niin ei tarvi niitten puolesta ressata.

Yritän koko ajan tarkkailla mahdollisia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ja toivon et se tapahtuu pian. Nytkin oon ajatellut kun toi turvotus on lisääntynyt parin viikon sisällä, et kyllä se varmaan ihan pian syntyy.. ai miten niin epätoivoista :/ Nyt täytyy mennä taas nostaan jalat ylös hetkeks.

T. Kareliini ja täysaikanen vauveli rv 37 tasan :heart:

 

UÄ :hug: Toivotaan että on vaan alkavaa myrkytystä eikä tulisi päälle kunnolla ollenkaan.

Onnea Toukka ja Möökö vauvoista! :flower: Ja Meikulle kiitokset synnytystarinasta, ihana lukea että ilman lääkkeellistä kivunlievitystäkin on mahdollista pärjätä. Ja että jäi hyvät muistot synnytyksestä

Pur, mun siskopuolella oli vauvana sellainen lonkkakehikko (15 vuotta sitten) ja niin helppo ei oo ollut ketään vauvaa käsitellä kun sitä oli. Vaipanvaihto oli vaivatonta kun jalat pysyi kätevästi levällään, oli helppo siivota. Tyttö ei tuntunut kehikosta yhtään kärsivän ja se otettiin poiskin ennen kun kääntyilemään alkoi. Ei siis kannata kauhistua, jos sellaisen saatte, mun kokemus ainakin on, ettei siitä ollut juurikaan vaivaa. Ja nykyään tosiaan siskolla on lonkat ihan kunnossa, ilman kehikkoa kuulemma ei olisi.

Kareliini, mulla on myös tullut tota turvotusta nyt aika paljon. Varpaat on ihan nakit ja sormet myös. Jalkapöytään tuli eilen myös raskausarpi kun turposi niin paljon. Paineet on silti olleet mulla ihan matalalla ja mun äiti ainakin sanoi, että sille on joka raskaudessa tullut ihan järjetön turvotus vikojen viikkojen aikana. Että kaipa se ihan normaalia on.

Omaan napaan ei mitään uutta. Eilen oli välillä koviakin "kuukautiskipuja", mutta ei enempää. Loppuivat sitten ennen nukkumaanmenoa kokonaan, eikä sen jälkeen oo mitään tuntunut. Mä oon himoinnut jo muutaman viikon simpukoita ja nyt sitten tänään saan niitä kun menen kohta äitin kanssa syömään, jee

Kvartti ja Tao 39+3

 

Heisan mammat ja terveiset sairaalasta :wave:

Meidän perheeseen syntyi pikaisella sektiolla tyttövauva keskiviikkona 4.2. klo 12.40 (rv 41+2). Neitokaisen mitat: paino 3750gr, pituus 49,5cm ja pipon mitta 35cm. :heart:

Tiistai (3.2.) meni supistuksia ja kelloa seuratessa. Sitten illalla supistukset taas loppu ja olin ihan varma, että torstaina synnytys sit käynnistetään kun ei tässä mitään normaalisti tapahdu. MUTTA sitten ti-ke yönä heräsin n.0.30 tihentyviin supistuksiin (väli oli n.3-6min ja alko todellakin TUNTUA) ja ehkä klo 01.30 soitin synnärille, et saisinkohan tulla käväseen. Puhelimeen vastannu kätilö käski mennä suihkuun ja kattoo, jos se auttais. Noh, noudatin neuvoo ja seisoin suihkussa ja odotin kivun helpottavan. Mutta pois oli tultava suihkusta ja sanottava avomiehelle, et nyt kyllä mennään käymään synnärillä ja tullaan sit kotiin.

Käyrään piirtyi supistuksia ja olin auki 1cm..Päästiin sit perhehuoneeseen oottelee synnytyksen etenemistä ja supistuksien voimistumista. En todellakaan nukkunu sinä yönä sitten vaan yö meni puuskuttaessa ja vehnäjyvätyynyä lämmittäessä. Aamupalan jälkeen joskus klo 08 aamuvuoroon tullu kätilö kysy sit, et josko haluaisin ottaa ilokaasua (eipä vehnätyynystä ollu enää apua ja sattu aika mojovasti supistusten aikaan). Siirryttiin synnytyssaliin, jossa maskin kautta hengittelin kaasuja. Sisätutkimuksen mukaan olin auki n.3-4cm eli oli tapahtunu edistymistä ja kätilö puhkas kalvot siinä vaiheessa. Lapsivesi oli sit vihreetä eli vauva oli kakannu stressaantuneena veteen..

Klo 09 jälkeen tuntu, et ilokaasusta alkaa loppua "potku" ja niinpä sit kätilö soitti anestesialääkärin paikalle ja sain epiduraalin ennen klo 10. Siitä alkokin sitte mahoton tärinä (tärisin kun olisin ollu jossai "kylmän horkassa") ja mun verenpaineet laski alas (=60/40 alimmillaan). Käyrä piirty toisessa huoneessa, joten emme tienneet että olimme erityisessä tarkkailussa...
...mun supistusten aikana vauvan sydänkäyrään tuli syviä notkahduksia.. Onneks paikalla oli kokenu kätilö, joka alko sanoo et vauvalla on varmasti napanuoran kans jotai ongelmia. Siinä sit seiso väliin 7 henkilöö tuijottamassa monitoria (oli siirretty siinä vaiheessa saliin) ja mietti, mitä tehä..
Uuden sisätutkimuksen (lääkärin tekemä tällä kertaa) jälkeen hän totes, et valmistelkaa potilas sektioon. Niinpä mut sit kärrättiin synnytysosastolta kirurgiselle puolelle. Vähänkö mä pelkäsin (mua ei oo koskaan leikattu mistään!), se tärinä vaan paheni... Leikkaussalin henkilökunta oli tosi ihana ja tsemppaava. Lisäepiduraalin jälkeen kun rinnoista alaspäin oli tunnotonta, alkoi leikkaus. Eikä siinä kovin kauaa menny, kun mahoton parku alko kuulua salissa :heart: Vauvamme oli syntyny ja oli ok Hän sai poskeen pienen naarmun leikkausveitsestä, mutta se paranee ja arpeutuu jo nyt hyvää vauhtia. Vauva vietiin sieltä sit hermoilevan isän luo synnytysosastolle, jossa he sitten kätilön kanssa olivat mittailleet ja pesseet vauvan.. Mamma oli kirurgisella puolella salissa ommeltavana ja sen jälkeen tunnin verran heräämössä (verenpainetta tarkkailtiin ja sit piti saada jalat liikkumaan ennenku pääs pois sieltä).

Kun pääsin osastolle, nii sit pääs iso helpotuksen/huojennuksen/ilon/ja kaiken muun ihanan mahollisen itku, kun vauva tuli isänsä sylissä meiän huoneeseen :heart: maailman ihanin näky :heart:

Nyt sit totutellaan siihen, että mamman masu on edelleen kipee (mutta ei toivoton) ja isäpappa hoitaa vauvaa suurimmaks osaks. Imetys on lähteny kutakuinkin hyvin käyntiin, neitillä on kova imun tarve mutta mamman tissit ei oo vielä täydessä tehossaan. Hiljaa hyvä tulee

Isosisko 13v ja isoveli 11v ovat aivan myytyjä pikkusiskostaan (tai siis siskopuolestaan jos ihan virallisia ollaan). Isosisko ois halunnu jäädä jopa sairaalaan yöks ja isoveli kysyy joka päivä sairaalassa käydessä, et miksei me päästä vauvan kans kotiin.. ja millon me sit oikeen päästään... Katotaan, onko innostus ja ihastus sit vielä yhtä syvää kun ollaan neidin kans päästy kotiin :heart:

Tässä lyhyesti (?) meiän tarina täältä sairaalasta.. Odotan muun perheen saapuvan tänne parin tunnin kuluttua, joten nyt oli aikaa istua koneen ääreen kun neiti nukahti :heart:

Tsemppiä teiän viimeisille viikoille ja paljon jaksuja! Vauvapuolella tavataan :heart:

Nanada ja Neiti 2vrk (mulla on ikävä mun pallomahaa..)

 

Toivottavasti selkä ei kärsinyt synnytyksessä, komean kokoinen vauveli sieltä tuli! =)

Kärppikselle oikein pikaista toipumista! :hug:

UÄ:lle tsemppi :hug:

Pur: myös mun siskolla oli aikoinaan toi tukikehikko, lonkat hällä loksuu vieläkin, mutta on jopa ollut teatterissa tanssijana, niin että ei hätää.

Siis KYRSÄ on ihan varmaan jo synnärillä, vai oonko muka missannut hänen kirjoituksensa?

Tv. Lentis ja mamman mussukka 37+5 :heart:

 

Meikulle ja nanadalle kiitos synnärikertomuksista, aivan kylmät väreet tuli, on niitä vaan ihana lukea =) Vaikka tuo nanadan kertomus olikin aivan tosi jännä :hug:

Muoks* mä vaan nyyhkin täällä noita synnärikertomuksia...

 

Heipparallaa! Vaikka en mitään ole kirjoitellut sitten... öh, syksyn, niin kovasti olen taustalla seuraillut =)

Tulin tännekin ilmoittamaan, että meille syntyi poika 01.02.2009, 2940g ja 50cm, rv 38+2.

Tänään vasta kotiuduttiin, kun pieni oli keltainen ja valohoidossa. Mutta nyt kaikki näyttää hyvältä ja äiti ja isä täällä pakahtuu rakkaudesta :heart:

 

Phoebsille ja perheelle paljon onnea!