Neuvolassa käyty vaihteeksi ja pari kertaa labrassa ja lääkärillä... Tulehdusarvot oli hieman noussut, mutta ilmeisesti tämä on kuitenkin virusperäinen tauti, keuhkot vinkuu kivasti ja tuntuu ettei henki kulje välillä... Kyllähän tuo lääkäri antibioottiakin tarjosi, mutten halunnut ottaa vain varmuuden vuoksi, vaan menen loppuviikosta sitten uudelleen lääkäriin, jos ei tämä hengenahdistus ym. ala noilla pelkillä avaavilla lääkkeillä helpottaa. Sitä paitsi jos tää nyt sitten on virustauti, niin ei ne siihen autakaan ja ei tee kauheasti mieli syödä nyt turhaan mitään lääkkeitä.
Tuo meidän 5v alkaa olla jo vähän enempi "elävien" kirjoissa, lämpöä enää 37,3 ja jaksanut tänään pitkästä aikaa olla pystyssä ja touhuta suht normaalisti. Et jospa se tästä... Mies nyt on puolikuollut tuon tautinsa kera... Supistelemaan pistää vaan tämä yskiminen turhan napakasti välillä. Kunhan pysyisi nyt tuo vauveli vielä vähän aikaa mahassa - olkoon sitten sen satakiloinen syntyessään, mutta nyt en jaksaisi millään ajatella synnytystä näissä limarohinoissa.
Neuvolassa sitten sai kuulla taas tuosta painon laskusta. Mä en oikeasti voi sille mitään, että vaikka syön miten hyvin, mulla tässä lopussa laskee paino (kuten viime kerrallakin). Nyt tippunut 6 päivässä -300g, kaiken kaikkiaan tullut joku 6 kg koko raskauden aikana. Mutta sitä sitten sanoin terkkarillekin, että ei se vauva näytä siitä kärsivän, kun sf-mitta (37 cm) menee kaikkien käyrien yläpuolella ja selvästikään ei ole mikään pieni vauva tämäkään... No torstaina sitten äippäpolille, jos ne nyt jotain kokoarviota pystyy tekemään vielä (pää vaan on niin älyttömän alhaalla, että saapa nähdä, miten sen ultraaminen enää onnistuu).
Verenpaineet oli 92/60 ja hemoglobiinia ei tällä kertaa katsottu, kun se viimeksi oli ihan ok (viimein noussut sinne 126 mg/l). Tarjonta rt ja kiinnittynyt, kuten ollut jo pitkään. Kiinnittynythän tämä vauva on ollut jo neilisen viikkoa, että pahanilmanlintu täällä vinkuu, ettei se välttämättä tarkoita yhtään mitään
Mutta mä ihan mielelläni päästän kyllä teidät muut synnärille mua ennen ja yritän täällä saada itseäni vähän parempaan kuntoon näiden tautien puolesta, niin olisi sitten ehkä enempi voimia synnyttämistä ajatellenkin... Vaikka vähän hirvittää se ylihuominen käynti siellä polilla, jos ovatkin kovasti sitä mieltä, että pitäisi koon puolesta alkaa jo käynnistellä: kunhan saisi nyt itsensä sitä ennen kuntoon...
Känkkäränkkää täälläkin havaittavissa... Johtuisikohan ainakin osittain siitä, että itsellä olo kuin tiejyrän alle jääneellä (mahtaisikohan se tuntua tältä...), mieskin on sitten niin kipeä niin kipeä ja jonkun nuo ipanat pitää jaksaa hoitaa... No mutta päivä kerrallaan, niin ehkä se vielä iloksi muuttuu
Joko joko-puheluista: Mulle tuli ekat puhelut jo viime viikolla, että vielähän tässä ehtii niihinkin hermostua, jos monta viikkoa vielä menee... Ihan kuin ihmiset luulisi, että me varmaan unohdetaan sitten ilmoittaa, kun on vaavi maailmassa...
Lumienkeli79 ja "Oskari" 38+6