Nyt kun pääsee kirjottamisen vauhtiin ni ei malta sitten millään lopettaa... yhdyn näihin edellisiin, että jostain sopukoista aina syöksähtelee kaikenmaailman ärripurreja jus omalle kullalle vaikka ei sitä tarkoittas, sit saa olla useamman kerran päivässä pyytelemässä anteeks äkkipikaisuutta, ei mullakaan oo yleensä näin pahaa ollu, äsken ukkoki sano, että mitstäs tämä napauttelu taaskin johtuu....ei voi mitään, se vaan tulee ja vasta sen jälkeen älyää mitä on tullu sanottua..
mutta sitä meinasin teiltä kysellä, että millonkahan minä uskaltaisin testiä tehä?? tunteet on ku menkat alkas, mutta toivon silti toista... oon tilannu kotitestiltä raskaustestejä. ja ottaen huomioon, että mulla on välillä enemmän ja välillä vähemmän epäsäännölliset menkat....että mikä se olis oikee hetki, niin ettei tarviis heti pudota penkiltä....älkääkä sanoko, että testaa huomenna...jos se ois nega, ni en luottais siihen kuitenkaan, ku toivoisin, että kierto ois taas heittäny ja ovis ois ollu oletettua myöhemmin ja plussa ei näy...
näin helppo se on taas huijata itteensä...........voi että................. mulla se aina näin illan tunteina alkaa nämä ajatukset pulppuilemaan...
monesti toivon, että ois semmonen pieni punainen nappi, mistä vois painaa ja toiveet toteus...ilman että tarviis pyöriskellä surun ja murheen keskellä. olis edes yksi asia mikä menisi kerralla hyvin, ilman mitään takapakkeja tai muita onnettomuuden tunteita, mutta kai se tämä aikuisena oleminen on sitä, ettei mikään tule helposti vaan kaiken eteen pitää taistella, niin kauan, että tuntee menettäneensä jo koko asian, ja lopulta kaikki tuska ja ponnistelu palkitaan.... mutta ainahan se ei käy näinkään, joskus on vaan viisainta luovuttaa.... mutta minä en ainakaan vielä luovuta...paljon on koettu ja paljon on vielä edessä, mutta uskon ja toivon kovasti, että joku päivä helpottaa ja saan pidellä omaa pienokaista sylissä ja suukottaa häntä otsalle ja sanoa että äiti on aina tässä, eikä lähde ikinä pois.......
joo...taitaa olla aika mennä nukkumaan... oon aina ollu vähä tämmönen, että kun alan kirjottaan, ni loppua ei näy. se onkin ollu aina yks pakokeino kaikesta synkästä....nyt taidan käpertyä oman kullan kainaloon koisimaan.... iloista huomista teille kaikille!
mutta sitä meinasin teiltä kysellä, että millonkahan minä uskaltaisin testiä tehä?? tunteet on ku menkat alkas, mutta toivon silti toista... oon tilannu kotitestiltä raskaustestejä. ja ottaen huomioon, että mulla on välillä enemmän ja välillä vähemmän epäsäännölliset menkat....että mikä se olis oikee hetki, niin ettei tarviis heti pudota penkiltä....älkääkä sanoko, että testaa huomenna...jos se ois nega, ni en luottais siihen kuitenkaan, ku toivoisin, että kierto ois taas heittäny ja ovis ois ollu oletettua myöhemmin ja plussa ei näy...
näin helppo se on taas huijata itteensä...........voi että................. mulla se aina näin illan tunteina alkaa nämä ajatukset pulppuilemaan...
monesti toivon, että ois semmonen pieni punainen nappi, mistä vois painaa ja toiveet toteus...ilman että tarviis pyöriskellä surun ja murheen keskellä. olis edes yksi asia mikä menisi kerralla hyvin, ilman mitään takapakkeja tai muita onnettomuuden tunteita, mutta kai se tämä aikuisena oleminen on sitä, ettei mikään tule helposti vaan kaiken eteen pitää taistella, niin kauan, että tuntee menettäneensä jo koko asian, ja lopulta kaikki tuska ja ponnistelu palkitaan.... mutta ainahan se ei käy näinkään, joskus on vaan viisainta luovuttaa.... mutta minä en ainakaan vielä luovuta...paljon on koettu ja paljon on vielä edessä, mutta uskon ja toivon kovasti, että joku päivä helpottaa ja saan pidellä omaa pienokaista sylissä ja suukottaa häntä otsalle ja sanoa että äiti on aina tässä, eikä lähde ikinä pois.......
joo...taitaa olla aika mennä nukkumaan... oon aina ollu vähä tämmönen, että kun alan kirjottaan, ni loppua ei näy. se onkin ollu aina yks pakokeino kaikesta synkästä....nyt taidan käpertyä oman kullan kainaloon koisimaan.... iloista huomista teille kaikille!