Tervehdys pitkästä aikaa!
Vähän ollut tässä mieli maassa niin en oikeen ole kirjotellut eikä yhtään auta että hemppa romahti alas,obsidanit sai mahan niin sekasin ettei tosikaan,nyt onneksi löysin sellasen purutabletin mikä ei laita tota mahaa kuralle!
Tässä ollaan nyt sitten kahden asunnon loukussa eli tämä on myynnissä ja 7päivä pääsee remppaamaan uutta,joulun jälkeen tarvis muuttaa.Ei sitten vois vähempää kiinnostaa,onneksi muuttomatka kuitenkin vaan kilometri.Joulukaan ei jaksa kiinnostaa,mutta pakko yrittää jotain noitten muitten mukuloitten takia,mutta ei kyllä kivaa kun itellä ei sitten yhtään fiiliksiä!
Enää ei voi puhua selkäkivuista edes vaan lähinnä poltteesta! :kieh: väärään en pääse enää oikeen lainkaan joten kämppä on sitten sen näkönen kun toi täystuhokuopus kohta 3v levittää kaiken lattialle,enkä pysty niitä enää keräileen!Ja kun toi jätkä on oivaltanut etten enää olekkaan ketterä ja nopee kuten aiemmin,se käyttää tilannetta surutta hyväkseen!Pari kertaa tota eskarilaista viedessä aamulla tämä älypääkuopus saanu päähänsä juosta mua pakoon,kun en pääse juokseen perään! :kieh: Oikeesti olen saanu pelätä että jääkö auton alle...noh,hommasin jätkälle vanhanajan valjaat niin eipä karkaile enää!Yks nainen tuli kaupungilla rutisemaan kuinka kamalan näköstä kun talutan lasta kuin koiraa ja ettenkö saa lastani kuriin :kieh: :kieh: hyvä etten käyny sen päälle..ois sekin ollu näky!
totesin vaan jotta mielummin elävä lapsi valjaissa kun kuollu auton alla!
Viime viikolla neuvolassa selvis sitten,että olen jo sentin auki!!!
Terkka täytti jo synnytyslähetteenkin koneelle!!!
Toihan on kait aika yleistäkin uudelleensynnyttäjillä,mutta mulla on sellanen tilanne näistä neljästä aikasemmasta,että synnytys ei ole lähteny edes veden menoilla käyntiin ja sairaalassa on kaikki paikat ollu tiukasti kiinni vielä tippaankin laittaessa.Että tuokin jännittää kyllä aikalailla ja huolestuttaa,kun viikkoja kuitenkin vasta tuo 28!!!
supisteleekin usein,mutten ole koskaan noita tuntenu kuin mahan kovaksi menemisenä,kivut on tullu vasta käynnistyksessä.
Parisuhde on päin helvettiä,yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sitä on kiva huomata ettei enää ymmärretä toisiamme lainkaan,en tiedä,jossain kohtaa se yhteys on katkennut tän kaiken arjen keskellä
Nyt on kuitenkin tota ikää jo sen verta ettei enää kovin helposti lähde ero-linjalle (oon ent.yh)muttei tällästäkään perkele määräänsä enempää jaksa! :kieh: Täytyy kattella tohon tulokkaan syntymään asti ja sitten alkaa tosissaan miettiä mitä tästä eteenpäin,nyt ei kertakaikkiaan energia piisaa tollaseen!
Tulipas pitkä purkaus!mutta hyvää teki! =)