Bettis onnea rouviintumisesta! Hetki menee, kun oppii uuden sukunimen kirjoittamaan oikein, mutta muutenhan se on vain eri ruudun ruksailua. :heart:
Sokruista kärähtäminen on kyllä ihmetyttänyt kaikkia - erityisesti mua itseeni (mikään muu ei viiittaa raskausdiabetekseen kuitenkaan - painonnousu minimiä, turvotusta ei ole, virtsassa ei ole sokeria eikä sukurasitettakaan ole). Pitänee kysyä, voiko tän mun hirveästi hidastuneen ruoansulatuksen ajatella aiheuttavan väärää lukemaa verikokeisiin, koska maalaisjärjen mukaan se on juuri niin. Noh, huomenna käyn hakemassa mittausvälineet ja luotan siihen, että ne mittaukset pysyy kohdillaan, kun syön sitä mitä syön normaalisti. Iso ongelma on vaan tuo mittausten tekeminen, kun teen asiakastyötä eikä ruoka-ajat ole mitenkään säännöllisiä ja syön tasan yhden lämpimän aterian päivässä arkipäivinä, senkin illalla. Aamupalaakaan en syö ollenkaan - siis kirjaimellisesti en syö ikinä aamiaista, brunssia viikonloppuisin, kun sellaisen jaksaa itselleen valmistaa.
Kaikkein eniten tuossa tuloksessa ärsyttää se eteen tuleva hoitohenkilökunnan asennoituminen, nyt varsinkin kun mediassa on pyöritetty tätä "raskaana olevat naiset vaan antavat kaiken mennä kurkusta alas eivätkä seuraa alkuunkaan, mitä suuhunsa laittavat ja aiheuttavat itselleen raskausdiabeteksen"... saattaa olla, että lyön, jos joku tulee mitään asiasta mussuttamaan.
Oho, tuli sitten avautuminen oikein urakalla. Hyvähän se on, että pääsee tarkkailuun ja seurataan, ettei sikiö kasva liian isoksi, mutta ylimääräistä stressiähän tää väkisin aiheuttaa (pelkkää sokerirasitusta stressasin viikon etukäteen) - ja se ei oo hyväks kellekään.
Ensi viikolla olisi vielä
neuvolalääkärikin... saas nähdä, onko yhtä tyhjän kanssa käynti kuin muutamilla kavereilla on ollut - ja on aika varmaa, että nyt on sitten koko ajan verenpaineet kohillaan (koholla oikein urakalla), kun stressaa verinäytteistä joka päivä monta kertaa. Niin ja ne
vasta-aineverikokeetkin pitäis vissiin jossain välissä käydä otattamassa. Menee kyllä yhdeksi verikokeeksi koko raskaus - edelleen synnytys ei aiheuta minkään sortin tuntemuksia, mutta noi verikokeet aiheuttaa paniikin.
Vaikka tässä pitäisi
sokerin saantia rajoittaa niin tämä päivä on ollut kyllä kaikkea muuta - ensin omien vanhempien luona kahdenlaista kakkua ja sitten vielä anoppilassa jäätelöä kasa päälle.
Teki mieli lappaa suolaa suoraan purkista suuhun. Meni siis isäinpäivä oikein mukavasti, vaikka taivas on vettä työntänyt koko päivän alas.
Keltakukka mä täällä vielä odottelen omaa äitiyspakkausta - päätös annettu 1.11, muttei vielä ole noutolappua tullut. Hmph. Toivon mukaan et kärähdä sokereista - olo on kuin tuomiolle joutuis.
Pää on tyhjä, kun on tässä ollut henkisenä tukena kaverille, joka päätti parivuotisen parisuhteensa tänään... koko viikonloppu ollut melkoista haipakkaa sen suhteen. Inhottaa, kun on "jumissa" täällä eikä pääse konkreettisesti paikan päälle halaamaan lujaa ja vaan kuuntelemaan sekä nyökyttämään päätä.
Onneksi kaveri ei ole vaatelias vaan tietysti ymmärtää tilanteen ja on vain onnellinen, että voi edes muuta kautta asiasta kertoa lähes yhtä hyvin kuin oltais samassa paikassa.
Masussa on
vilkas eläjä, se on maailman tärkeintä. Ja koska se asukki on maailman tärkein niin mamma yrittää nyt sitten näiden valitusten jälkeen tehdä kaikkensa, että verensokerit tulee mitattua ja kaikki muukin hoidettua.
Oon muuten kadottanu varpaani vatsakummun taakse! :heart:
Ihanaa sunnuntaiehtoota helmimasuille!
MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 26+3