Onpas täällä ollut säpinää, kivaa
Ja voi että kun toisilla on synnytykset lähellä, jännittää. Hiukka tässä on vauvakuumeilua meilläkin, saas nähdä mitä tapahtuu
Mulla ei limatulppa lähtenyt ennenkun synnytys alkoi (eli lapsivedet lähti).
Voi, haikeena kyllä sitäkin muistelee, vaikka se niin tuskasta olikin, minäkin melkein kaksi vuorokautta siellä synnytyssalissa ähersin
Iitu: miksi sä et auennut loppuun asti? Miksi tehtiin leikkauspäätös?
Meillähän sitten vasta reilu vuorokauden kuluttua äherryksen alotuksesta selvis, että lapsi on virheasennossa, oli korva edellä tulossa maailmaan
Ehkäsystä, en syö pillereitä, ei ole kierukkaa, kumia pääasiassa käytetään. En ite halunnut mittään kun imetin.
Tuttia meillä ei ole ikinä käytetty, tai no, minä lienen ollut itse tuttina
Mä olen oikeasti ihan äimänä kuinka hyvin se imetyksen lopetus nyt meni. Ärsyttää oikein kun neuvolastakin uhkailtiin jo vuosi sitten, että odotapa vaan kun venytät, niin kyllä on 2-vuotiaan kanssa vaikeeta lopettaa :/
Mä oon koko viikon tehnyt suursiivousta, käynyt kaikki kaapit läpi, ja voi hitsi mikä määrä turhaa roinaa siellä olikaan.
Ja mää kanssa rakastan tätä kehitysvaihetta, mutta toisaalta, mä kyllä olen ollut ihan innoissani kaikesta
Monihan ei tykkää ihan vauvavaiheesta, kun toinen ei vielä anna mitään vastineeksi.
Poika on kyllä niiiiin kova pälättämään, ettei mitään rajaa. Ihan kunnolla siis jo puhuu.
Ja voi sitä mielikuvituksen määrää.
Yleensä parhaat jutut tulee iltanukutuksessa, kun hän miettii ja pohtii päivän tapahtumia. Eilen hän esim oli menossa ostoksille, " ja sieltä sitten ostetaan mummolle iso iso telkkari, asennetaan kanavat, viedään se makuhuoneeseen, ja siellä mummo katsoo telkkaria. Ostetaan mummolle myös kaatuva lasi, ja upea kirjahylly "
Että kyllä nuo rekisteröi kaiken mitä puhutaan, ja huomaa että meillä on viime aikoina rampattu huonekalukaupassa, heh.
Mites muuten teijän 2 veet on alkanut osottaa kiinnostusta tuota jalkoväliä kohtaan.
Meillä tuo poika on varmaan vajaa puol vuotta sitten (olin ihan järkyttynyt kun niin aikasin) alottanut vertailun tytön ja pojan erojen välillä... Sitten ihmetellään kun äidillä ei ole pippeliä. Mutta siihenkin hänellä on ratkasu: äiti käy kaupasta ostamassa itsellensä pippelin jonka liimaa sitten kiinni. Ja sitten äiti voi sitä kuulema heilutella
Mutta nyt mennään väsäämään pullia, taikina jo pojan kanssa tehtiinkin.
Tänään mennään käymään miehen isän ja äitipuolen tykönä niin on sitten viemisiä. Vaihteeksi mennän muillekin isovanhemmille, kun mun äidin luonahan pitää päivittäin käydä kun ei hän yksin pärjää... Mutta toivotaan että sekin tilanne edes hiukan tulevaisuudessa helpottuu.
Aurinkoista päivää kaikille
Tiiti ja papupata