Nyt on meidän odotus palkittu. Sunnuntaina aamulla 30.päivä kello 7.58 syntyi pitkähiuksinen tytöntyllerö painoa 3520 grammaa ja 51 cm.
Sunnuntaina tosiaan oli aika rauhallinen päivä, ulkoiltiin ja muutenkin tehtiin perheen kans kaikkea kivaa. Arvelinkin että yöllä lähdetään, joten menin kiltisti nukkumaan ennen kello 23 vaikka pikkasen jo suppareita oli, mut ei mitään kivuliaita ja kello 1 yöllä heräsin suppareihin jotka tuli noin 8 minuutin välein, herättelin miehen ja siinä sit kuulosteltiin pari supparia. Soitin äidilleni että tulee meille esikoista katsomaan. Lähdettiin sit synnärille ja kello 1.30 oltiin siellä. Yllätys, yllätys taas niinkuin esikoisenkin aikaan oli synnytyssali tupaten täynnä ja jouduimme odottamaan puolituntia synnärin odotustilassa ja sit päästiin ahtaaseen tutkimushuoneeseen, jossa pyysin saada jotain millä saisi ulosteet pihalle sain ruiskeen, kohdunsuu katsottiin ja se oli 6cm auki. Suppareita alkoi tulla 3 minuutin välein ja saimme piaan oikean synnytyshuoneen. Pääsin samaan huoneeseen kuin esikoisen aikaankin, menin heti ammeeseen ja lilluin siellä pari tuntia välillä kävin myös kuumemmassa suihkussa. Mies paineli akupisteitä ja ne auttoivat aika paljon. Koitin hengitellä nenän kautta suppareiden aikaan oikein rauhallisesti ja pitkään ja suun kautta sitten ilmat pois ja tuohon hengittämiseen keskittyminen auttoi tosi paljon, samalla koitin hieman liikutella ja keinutella lantiotakin. Aamuyöstä olinkin auki 7 cm, kivut ei mielestäni vielä olleet niin suuret että niihin oisin lääkinnällistä kivunlievitystä tarvinnut.
Synnärillä oli koko ajan kiirusta ja aika vähän meitä kerettiin katsomaan. Välillä kätilö kävi ovelta kyselemässä vointia ja käyriä laittelemassa. Aamu 7 kätilöiden vuorot vaihtui ja meitä hoitanut tosi mukava kätilö lähti kotiin. Minua hoitava uusi kätilö tuli sit katsomaan tilannetta ja tarkisti kohdunsuun ja ilmoitteli että olin jo lähes valmis synnyttelemään olin jo kerennyt auveta 9 cm. Lapsivesiä ei ollut vielä tullut joten kalvot aijottiin puhkaista, mutta kätilö kertoi että synnärillä on nyt kauhea kiire ja että hän ei vielä niitä puhkaise. Kysyin kivunlievitystä, mutta kätilö sanoi ettei enää mitään voi antaa ja ainut helpotus on kun lapsi syntyy ja siihen ei mene enää kauan, kätilö laittoi minulle oksitosiinitipan, että supistuksia saataisiin lisää ja voimakkaamiksi. Jäin huoneeseen taas mieheni kanssa kun kätilö lähti avustamaan jotain synnytystä. Makoilin sängyllä käyrillä ja muutaman supparin jälkeen hälyttelin kätilön takaisin paikalle koska ponnistuksen tarve alkoi olla. Kätilö tuli ja tarkisti paikan, kaikki oli valmista vauva saisi syntyä, kalvot puhkaistiin ja lapsivedet tuli pihalle. Aloin ponnistamaan ja kätilö käski mieheni hälyttämään avustajan paikalle kolmella ponnistuksella tyttö näki päivänvalon. Kaikki oli hyvin ja sain tytön rinnankehälleni ja heti hän katseli minua ja alkoi hamuta rintaani. En onnekseni revennyt laisinkaan, pieni limakalvovaurio tuli, johon kätilö laittoi 2 tikkiä. Olimme hetken vain synnytyshuoneessa, koska synnyttämään tulijoita oli edelleen niin paljon niin "luovutimme" huoneen melkein heti seuraaville. Osastolla saimme varpajaiskahvit ja ihastelimme pientä tyttöämme.
Kotiuduimme eilen illalla. Isosisko on vielä onnesta soikeana ja tahtoisi kovasti avustaa ja olla mukana vauvanhoidossa. Ensimmäinen yö meni kotona tosi hyvin, vauva heäilee syömään noin 3-4 tunnin välein.
Ja jos tämä nyt on viimeinen synnytys niin ihan hieno kokemus olikin ja vaikka luomusynnytys ei ollut mitenkään suunnitelmissani niin oli toisaalta hieno kokea sekin. =) Kaikesta sitä näköjään selviää.
Niiskulainen
