HEINÄMAMMAT 2008 ~tammikuussa~

Moi kaikille!

Minäkin ajattelin pitkästä aikaa kirjotella muutaman rivin. Oon kyllä joka päivä käynyt lukemassa teidän juttuja. Lumi-Marjalle paljon :hug: itkeä tihrustin juttuasi luettuani. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin. Ensikertalaiselle myös voimia. Ja tietysti kaikille muillekin säikähdyksiä kokeneille. Mukava oli kuulla myös paljon iloisia ultra- ja neuvolauutisia

Meillä on pian kolme vuotta täyttävä saksanpaimenkoira uros. Ronja78, meillä on aivan sama tilanne, eli koira todella taitaa vaistota minun raskauden. On jatkuvasti haistelemassa ja koputtelemassa kuonolla alavatsaa. Oon aika ihmeissäni koko jutusta, eli mukava kuulla, että muilla on samoja kokemuksia =)

Meillä kun on ensimmäinen lapsi tulossa, niin otamme äitiyspakkauksen. Oispa ihanaa saada se jo kotiin ja päästä hypistelemään ihania pieniä vaatteita!

Minullakin oli 2. neuvola pari viikkoa sitten. Hb oli 133 ja pissa puhdas. Painoa tullut kaikkineen n. 3 kg (itsestä kyllä tuntuu että ois tullu jo 10 kg). Verenpaine oli laskenut alhaiseksi 102/67, mutta oli helpottavaa lukea, että näin on käynyt monelle muullekin. Eli ei kai syytä huoleen.
Paha olo taitaa vihdoin helpottaa. Vielä viime viikolla oksensin monena iltana. Nyt on enää lievää kuvotusta iltaisin. Jokohan sitä voisi kohta alkaa nauttia tästä raskaudesta oikein kunnolla =)

Hyviä vointeja kaikille heinämasuille!

t. Minttu28 rv 16+0

 

Lumi-Marja oli mukava kuulla sinustakin pitkästä aikaa Voimia ultran odotteluun. Voih.. teillä on suomenhevonen!
Täällä on myös yx heppahullu, ollut pikkutytöstä asti. Omia poneja ja hevosia on ollut, ikävä kyllä viimeinen kuopattiin haudan lepoon kesällä -06 ja nyt on kovasti haaveissa Suomenpollen osto lähitulevaisuudessa.
Meidän perheeseen kuuluu myös 2 koiraa, kääpiösnautseri ja tanskandoggi... juu kaksi täysin erilaista koiraa Ja tietysti maalla pitää olla kissakin joka pitää hiiret loitolla.
Käppänä ja kissa ovat melkein samankokoisia ja välillä nukkuvat samassa kopassa kylki kyljessä... tässä siis hyvä todiste että kissa ja koira voivat olla mitä parhaimmat ystävykset

Mukavaa ja rentouttavaa viikonlopppua kaikille!

Vilma-Annika

 

Hei,

Täällä edelleen seuraillut palstaa sivustapäin.

Onnea uusille plussanneille, onnea hyville ultrakuulumisille, ja pahoittelut niille joilla sitten huonompia tai joutuneet kokemaan säikähdyksiä. Ja kiitos kaikille tuesta mitä täällä saa.

Edelleen odotellaan punktioon menoa, enää onneksi reilu viikko, ja sitten odotellaan pari viikkoa tuloksia. Ihan hyvin on jakseltu.
Vatsa on alkanut pyöristyä (oikeesti, eikä vain turvotusta). Kuluneella viikolla kävin neuvolalääkärissä, lääkäri kurkkasi vatsaa ultralla. Luojan kiitos lapsi vielä hengissä (jotenkin alkanut pelkäämään huonojen np-tuloksien myötä), vauva kivasti otti kasvot "kameraan" päin ja nosti kättä. Kyllä oli ihana. Mies sanoi että siellä se sinulle nosti kättä ja sanoi "äiti, älä huoli, kyllä minä täältä terveenä tulen".
Ja äitihän toivoo parasta! =)


Rv 14+1

 

RouvaSumppisuu Onneksi teillä kaikki hyvin ja selvisitten pelkällä säikähdyksellä! Ei kyllä ole mukavaa että tuollaista täytyy kokea.

Toukomamma onneksi sielläkin (lapsi?)veden tulo loppui ja kaikki on kunnossa. Tsemmpia taas uuteen punktioon! Ei varmsti ole hääviä käydä sielläkään montaa kertaa.

Lumi-Marjalle myös tsemmpiä ultraan! Täälläkin olette usein mielessä pyörineet.

Omaan napaan ei kuulu mitään uutta. Masu pyöristyy ja eilen tuntu taas muutaman päivän tauon jälkeen jyskettä =)

Änkkäpöö ja Toivoilona 15+3

 

Lisäsin tuohon listaan sukupuolenkin niiden osalta, jotka jo sen tietävät eli Maggie71lle on tyttö tulossa ja meille ilmeisesti poika. Tietääkö jo joku muu sukupuolen?

Tosiaan, voimia kaikille jotka joutuvat yhä edelleen elämään tuon epätietoisuuden kanssa. Lumi-Marjan keskiviikkoista ultrakäyntiä minäkin odottelen, voi kun kaikki olisi pikkuisella kuitenkin hyvin! Ja ilmeisesti vaikka jotain pientä löytyisikin, niin se ei teidän maailmaa kaada. Hengessä ollaan mukana :hug: .

Lemmikeistä: Meillä on 2-vuotias spanieli, todella vilkas sellainen, luonnehtisin adhd-tapaukseksi... . Se oli alle vuoden vanha kun esikoinen syntyi ja oli kyllä alkuun ihan sekaisin, ulisi yöt kun ei päässyt meidän makuuhuoneeseen ihmettelemään tulokasta. Lopulta mies meni sen kanssa pariksi yöksi olohuoneeseen nukkumaan niin saatiin kaikki nukuttua. Hyvin on sopeutunut lapseen ja toivottavasti seuraavaankin. Mulla vaan on välillä huono omatunto, mietin miten aikaa riittää koirallekin, se kun on niin touhukas ja energinen tapaus.

(.) Eipä sitä vuotoa ole enää näkynyt, huoh. Rennosti yritän ottaa ja ajatella mukavia asioita. Vieläkin oudoksuttaa kun saatiin tietää sukupuoli...hassu ajatus, että mun masussa polskii pikkuinen poika! Ja pääsen pikkuhiljaa katselemaan vaaleansinisiä juttuja, meillä kun esikoisen jäljiltä on aika punavoittoista tuo vaatearsenaali .

Sumppis ja poju rv. 16+6

 

Tervehdys!

Voimahalit teille kaikille, joilla ollut rankkoja kokemuksia viime aikoina :hug: ! Ja tervetuloa kaikki uudet.
RouvaSumppisuu: meillä oli jo kolmannen jälkeen hävitetty kaikki tyttöjen vaatteet, kun piti muka lapsiluku olla täynnä. Noh neloselle hankittiin kaikki vaaleanpunaista (silloinkin tiedettiin kromosomitutkimuksen perusteella) ja samalla hävitettiin pojan vaatteet . Nyt sitten jännityksellä odotin, että taasko uusia hankkimaan, mutta taloudellisesti ajateltuna oli huojentavaa, että tulokas onkin tyttö. Muuten ei sukupuolen suhteen ollut toivomuksia. Kuten huomaatte, on meidän perheessä ollut hieman hankalaa päättää, milloin lapsiluku on täynnä .
Eilen tunsin ekat pyrähdykset masussa. Aina se vaan on yhtä ihana ja yllättävä tunne, vaikka voisi kuvitella, ettei enää tällä kokemuksella.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Maggie71 & iltatähtikö 14+1

 

Pikamoikkaus, kiitti kaikille tsempeistä. Vuotokin sit taas loppui ja soittelin jo mieltäni rauhotellen äippäpolille uudemman kerran. Siellä olikin tällä kertaa eri kätilö puhelimessa ja haki mun kansionkin esille. Siellä oli kuvat pikkuisesta ja hän sanoi, että soittaisi takaisin hetken päästä. No, hän soittikin. Oli tarkemminkatsellut kuvaa ja totesi, että minulla saattapi olla istukka aivan edessä ja ehkäpä jopa kohdunsuun päällä. Hän oli sitä mietlä, että sellaisen näköinen varjostuma siinä on. Saattaa kuulemma olla endometrioosiakin.

No, joka tapauksessa se varjostuma voipi olla syy, miksi vauvelia ei näkynyt kunnolla ja käski ottaa nämä päivät ennen ultraa rauhassa. Se pieni vuotelu kuulemma tukisi asiaa, että istukka olisi taas kerran liian alhaalla. Hänen mielestä kuva, jossa päätä mitattiin, näytti pienen pää kauniin muotoiselta, jossa on selkeät reunat. Sen puolesta ei hätää, mutta ei hänkään siinä kalloluuheijastetta nähnyt. Tosin, jos pieni on istukan takana ja ties minkä muun kudoksen, niin ei voi kuulemma 5,2cm ihmisalun osat kunnolla näkyäkkään.

Ette usko miten tuo keskustelu antoi taas uutta voimaa jaksaa päivästä toiseen. Ohjeeksi antoi passituksen petiin aina, kun vähänkin siltä tuntuu. Nostella en painavia saa ja pitää ottaa rennosti. Meillä tänään muut siivos huushollin ja minä vain saan katella telkkua tai olla täs koneella Nukuin pitkän päikkärinkin neidin kans.

Nyt vain jo vähän positiivisemmalla mielellä odotan keskiviikon ultraa, jos kaikki olisi ihan oikeasti hyvin ja kaikki pelko vain pelkkää säikähdystä. Mut kaikesta huolimatta silti varaudun ikäviin uutisiin, ei parane liikaa tuukittautua siihen, että kaikki olisi ok. Sitä putoo kovaa ja korkeelte, jos alkaa itelleen uskotella jotain, mitä ei ole.

Sumppis, olet ihan oikeesssa. Pikkujutut ei enää meitä hetkauta. Jos joku pieni ongelma on, se on pieni ja niistä selvitään. Onhan meillä ennestään jo vähän kaikkee lapsilla, dysfasia, adhd, puhekehitysviivästymä, sydänvika (lievä), ruuan imeytymishäiriöö, mut ne on elämää ja en laske sellaiseksi "vammaksi" jotka estäisivät normaalia elämää mitenkään. Liian helpolla ei toki olla uusperheenä päästy, enkä äitinä, mutta mielestäni mulla on kuitenkin noin muuten terveet lapset. Kukaan ei tarvi sairaalahoitoa. Onhan meillä joskus vähän "vilkasta" kotona ja vanhimpien, varsinkin adhd tytön perässä saa kulkea ympäri kyliä, mutta yhtä rakas hän on silti, kuin tuo lukutoukkakin, josta tuskin kuuluu pihaustakaan

No, tämä tästä vuodatuksesta ja mukavaa vkl jatkoa

Lumi-Marja ja Helmi-Onni 13+5

 

Lumi-Marja Hieno kirjoitus sinulta ja tosi mukava huomata että positiivisuutta löytyy ikävienkin hetkien välissä! Toivon sinulle kaikkea parasta seuraavaan ultraan ja pidän kädet ristissä että uutiset olisivat hyviä.

Oma napa Vieläkään ei ole toksokokeistä tuloksia, eli tilanne ei ole selkiytynyt. Meillä omat häät viikon päästä ja toivon että tulokset olisivat siihen mennessä tiedossa. Liikkeitä tuntuu joka päivä, mutta tosi vähän vasta. Ehkä muutama töytäisy päivässä, ei mitenkään säännöllisesti.

HooWee 18+4

 

Kun kerran tänään lista päivitetty, huomasin, että enhän paljoa olekaan kertonut.... Ikää 29v ja K-SKS todennäköinen synnäri... Aina myöhässä/vaiheessa. Mutta huomasinpa kuitenkin....

 

Täälläpä ollut hiljaista... Aattelin ite yrittää keritä kirjoittaa enneku termiitti heräilee
:hug: niille kaikille joilla surua ja epätietoisuutta tai muuten vaan "säikytelty.

Lemmikeistä oli ollut puhetta. Täältäkin niitä löytyy. Sakemannii ja kissaa.
Lumi-Marja, ihanaa teillä siellä suomihepoinen. Ootko selkään vielä noussut (siis jos ratsu ) ja kuinka nopsaan synnytyksen jälkeen oot uskaltautunut taas nousee? Kyselee täällä utelias heppahöperö

Kerkesimpä ihan näin "pitkän" kirjoittaa...Nyt makkarista kuuluupi höpinää. Täytyy mennä hakee, enneku tyhjentää koko sängyn...taas.

Ä...16+ ??

 

Luojan kiitos päänsärky alkaa olla jo tipotiessään =) .Lemmikki löytyy, ensi kuussa 2 vuotta täyttävä suomenajokoira uros. Erittäin lapsirakas tapaus,mutta ei pidä vieraista miehistä...(hyvin on isäntä kouluttanut... ).Äitiys paketin otan enemmän kuin mielelläni vastaan.Vauvan vaatteita ei ole muutakuin pojan kymmenen vuotta sitten lahjaksi saadut siniset haalarit jotka eivät edes mahtuneet kuin kerran päälle...Ne on arkistoitu muistoksi esikoisen vauva-ajasta.
Karmee uutinen oli illalla,hiiren pää oli löytynyt sairaalan sapuskasta PKKS:sta...Belgiasta tai Hollannista tulleissa pakastevihanneksista oli löytynyt hiiren pää.Onneksi potilas oli huomannu sen lautasellaan ,eikä syönyt vahingossa.Yök!Toivottavasti en muista tätä tapausta ,kun kesällä siellä synnytellään...No tämmöistä voi kyllä varmasti tapahtua melkein missä tahansa sairaalassa.Ja hyvä ,että tuli ilmi.
Rakenne ultra on 18.2. eikä millään malttais oottaa...Yksin jouvun menemään ,kun miehelle sattui tärkeä tentti päivä juuri silloin tietysti.
Meinasitteko kysellä sukupuolta?Mie arvelin kysästä,utelias kun olen.Asiasta kolmanteen,iski elämän ensimmäinen hiivatulehdus,sain lääkäriltä kolmen päivän kuurin ja nyt alkaa vaiva helpottaa.Sisko tuumasi ettei vaan olis tyttö tulossa,kun hänellä oli myös tytärtään odottaessaan sama vaiva.Muutoin ei ole hänelläkään ikinä hiivaa ollut ja tytön lisäksi on perheessä on neljä poikaa...Suapi nähä sitten!Mukavaa ja rentouttavaa sunnununtaita!
Ievaliina ja pikkuinen rv17+3

 

äitylix3 Empä enää oe uskaltanut ratsastaa, kun on ollut niitä vuotoja melkein alkumetreiltä asti. Plussan jälkeen vielä pari viikkoa ratsastin joka päivä joskus pariinkin kertaan, mutta sen jälkeen tyytynyt vain hoitamaan ja rattailla ajeleen. Nyt vain odotellaan kunnon lumia, et pääsis kokeileen tuota rekeä, joka tuli viime keväänä hankittua. Sellainen vanha kirkkoreki Synnytyksen jälkeen olen odotellut kolmisen viikkoa tai tilanteen mukaan, miten takamus kestää. Tissit on kyllä hersyny maitoo napaan asti, kun tärinä jotenkin auttaa herumiseen Sektion jälkeen meni tosin kaks kuukautta, ennen kuin pysty edes ajattelemaan ratsastamista. Eikä tuolla meidän tammalla voi hetkeen ratsastaa kukaan muukaan, kun meille tulee toukokuulla varsa :heart: Hepomamma, Kultatähti "Tähti", "Kultsi", nimeltään voi hyvin :heart:

Oma napa voi aika hyvin tällä hetkellä. Vuoto pysy pois, nippailee jonkin verran, mut sitä ollut koko ajan oikeastaan. Massu kasvaa ja piiloon ei saa, takkikin ahdistaa. Tässä mun 150 ja rapiat kropassa taitaapi näkyä nämäkin viikon jo aikaisin, kuten ennenkin. Jos tämä kaikki ihanuus sit päätyy suruun, niin on sitä kiva seilitellä tuolla kylällä minne masu on kadonnut, tai mitä ihmedieettiä olen käyttänyt.

Ajatukset on ollu ihmeen normaaleja ja murehtiminen taka-alalla. Ehkäpä jokin omissa sisikunnissa on saanut asiat jonkinlaisiin lokeroihin ja arjenpyöritys on parasta terapiaa. Alan olla suht sinut tämän asian kans ja otan vastaan mitä eteen tulee. Surut on surtava, mutta ei ilojakaan saa sivuun hetittää.

Ievaliina hyi kauhia mikä tuo hiirenpääuutinen oli. Sissus, eihän sitä kohta tohdi mitään pöperöö suuhunsa laittaa, kun tuollaisia löytyy. Hui, kauhia jos olis sen ehtiny suuhunta....ei viitti edes ajatella :x

sunnuntainjatkoja, Lumi-Marja ja Helmi-Onni 13+6

 

Heipä hei!
Kuulumisia välillä täältäkin.
Olo alkaa tasoittumaan, neuvolassakin tuli taas käytyä. Kaikki ihan ok. Hemoglobiini oli tosin laskenut, mutta siitä selviää rautatableteilla.
Paino on 3-4 kiloa miinuksella, mutta vauvan sydän löi hurjaa tahtia eli tämä on vaan äidiltä pois...

Joko te muut käytätte mammavaatteita? Mulle menee vielä ihan hyvin vanhat housut. Tosin ehkä parin viikon päästä voi olla tilanne jo aivan toinen..

Vesis ja toukka 17+4

 

Lumi-Marja: Oli mukava huomata tekstissäsi pilkahdus positiivisuutta vaikka tilanteenne onkin musertava. Uskon myös, että arki on parasta terapiaa surun ja huolen keskellä, vaikka se alkuun tuntuukin ylitse pääsemättömän raskaalta. :hug:

Täällä elellään ihanan normaalissa olotilassa, eli pahoinvointi on varmaan nyt ihan oikeesti häippässyt, päätä ei särje ja liikuntaa voi harrastaa normaalisti ilman juuri mitään vaivoja.
Mammavaatteita olen käyttänyt jo hyvänaikaa. Mulla tuntuu maha tulevan tosi nopeasti aluksi näkyviin (lue: turvotusta paljon ) mutta tasaantuu kyllä sitten.

Popo 17+1

 

Hellou. Se olis taas maanantai ja uusi viikko aluillaan. Aika menee kyllä tosi nopsaan. Keskiviikkona olis neuvolakin, ihan jäskättää kuin puntarissa viisari vipattaa....hui !
Lumi-Marja, siis hepomammasi kuuluu toukokuisiin Ihanaa. Toivottavasti saisitte kunnon lumet ,että pääsisitte testaa sitä rekeä. Ihanaa kyytiä saatte sen kanssa. *kadena täällä*. Parilla Kaverilla heposia joita käynyt hoitelee välistä ,mutta selkään en enään ehkä uskalla...tai ehkä toisen kaverin hepon selkään vielä menisinki, mutta se ihanuus niin kaukana. Se ihan tuoksu riittäisi joka tallissa on, kumpa sitä pääsisi edes tuoksuttelee. =)
Ulkona ónkin kiva pieni pakkanen, vissiin 6 astetta pakkasella. Pitäisi lähteä tota koiruutta roudaa aamu pissalle.
Ainiin. Miun kaveri sai viikonloppuna Tyttö vauvan. Kiva oli kuunnella synnytyskertomusta...kääk
Toivottavasti jotain selkoa saa sekavasta tekstistä Nyt pihalle vähäksi aikaa...

 

Täällä on muitakin hevosenomistajamammoja Meitin perheessä on kans yks iso karvanen nelijalkainen vanhus (sh-ruuna), joka toivottavasti potkii vielä sinne asti, että kerkee opettamaan meidän vesselin ratsastajanaluksi =) Meidän lapset on toistaiseksi olleet noita nelijalkaisia (on koiruuskin kotona ja toinen liisattuna omalle äidilleni seuraneidiksi).
Nyt on koppakärryt pikaisesti haussa, jotta pääsen itsekin nauttimaan vielä heppailusta. Meitin polle on onneks yhtä haka ratsain ja ajaen - kaikki käy :heart:

16+1

 

Pitkästä aikaa...miulla ollut kipuja mahassa ja tänään menen kuunteluttaa sydän äänet että onko pienet vielä menossa mukana vai ei...pelottaa ihan kauheesti :'( kivut voi johtua myös nopeaan tahtiin kasvavasta kohdusta mutta keskemenon jälkeen sitä kaiketi ihminen on jotenkin hermoheikko :ashamed:

Lähipiirissä yksi ihminen aiheuttaa hankaluuksia ja sekin vetää mieltä aika matalaksi.

Lemmikeistä on ollut puhetta ni meillä on tuollainen 8v kollikissa oikein kunnon hiirikissa =) ei uskois että ukolla on ikää jo ton verran sen verran kerkiästi se hiiriä jahtailee tuolla pihalla,nyt voipi kolli olla jo sisälläkin kun toi kuopus ollaan saatu siedätettyä kestämään tota omaa kissaa mut muiden kissoja ei siedä vaan allergia oireet puhkeaa heti...

Lumi-Marja Ihana lukea tekstiäsi kun siellä on pilkahdus positiivisyyttä...toivotaan että pieni voipi hyvin ja kaikki on kunnossa.Sie tosta mahan koosta mainitsit niin mie olen 162cm ja tää tuplamaha on kyllä aika äkkiä hypännyt tohon eteen...ei yksikkö raskauksissa ihan tässä vaiheessa vielä äippä vaatteita tarvinnut pitää.

Palailen kunhan olen neuvolassa käynyt ni kertomaan kuuluiko mitään vai ei...

Äitee ja tuplat 15+4

 

Mulla vaan hevoskuume pahenee kun luen näitä heppajuttuja Mä oon nyt ollut hevoseton 1,5 vuotta (sitä ennen omia hevosia vuodesta -84) ja yrittänyt nyt vähän kokeilla jos jotain mutta alkais harrastamaan...ja todettua on tullut et voihan sitä harrastaa mitä vaan mut mikään ei korvaa hevosharrastusta... ei niin mikään eikä koskaan.piste. Mut jos nyt synnyttäis ensin

Oma olotila, hevoskuumetta lukuunottamatta , on erinomainen. Pahaoloa ei enää ollenkaan ja palelukin on vaihtunut välillä jopa hikoilun puolelle. Yöt on tosi katkonaisia kun saa ravata vessassa ainakin 2-3 kertaa. Ja maha senkun kasvaa Nyt on sitten taas pitkä aika miettiä onko kaikki hyvin, neuvolaan on kuukausi ja rakenneultrakin vasta maaliskuun 10.

Ihana ilma, on niin outo valoilmiö tuo aurinko nykyään.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

 

Mui!

Täällä elellään hissunkissun. Aamupahoinvointi on taas laantumaan päin, olen vähentäny kahvia ja se on auttanu. Menkkakipuja on ollu oikeastaan koko viikonlopun. Muitakin "omituisia tuntemuksia" on harvakseltaan. Mie luulen, että vauva se siellä.

On aivan ihanaa, ko puolitutut on alkaneet tulla juttusille mahan takia. Ko enää ei tarvii sano, että läskiä tää vaan on.

Vessassaravaaminen on jääny pois eti joulun jälkeen Ukko käy useemmin ko mie.

Tossa mun takan majailee terraariokompleksissa iguaanoi, 3 leobardigekkoa ja 2 kreikanmaakilpikonnaa. Toisaalla lymyää kaksi maatiaiskissaa. 10 km:n päässä vanhemmillani asuu minun 11-vee pk chihuahua, joka ei soveltunut kerrostaloasuntoon vanhuuttaan ja jäi pitämään jöötä kahdelle valkoiselle käppänälle, jotka myös ovat liian kovaäänisiä näin keskustaan.

Minun myös on varattava tänään aika perheneuvolaan. Meillä kahdella, kohta kolmella on kaikki aivan mainiosti, mutta minun pää räjähtää, kun huolehdin oman äidin, isän ja pikkusiskon sotkuja.

Aurinkoista päivää kaikille!

Skeleton 17+2 ja pörrö

 

Ai onko täällä muitakin, jolla pää räjähtää läheisten takia..?
Täälläkin yksi, joka on niiiiiiin huolestunut yhdestä tärkeästä ihmisestä, että menee kaikki raskauden ilot ihan ohi, kun stressaan ja murehdin niin kauheesti.

Ja mullakin on kauheen iso heppakuume, pakko kyllä jossain vaiheessa elämää ostaa oma suokki tai sitten issikka tai pari... :heart:

 

Pikaisesti kirjottelen, kun pojalla alkaa ruoka-aika olemaan hollilla..

Täällä iski sitten la iltana flunssa. eli nyt yskittää ja niiskuttaa oikein kunnolla :snotty: Onneks kuumetta ei vielä ole ilmaantunut, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin eiköhän sekin tohon vielä riesaksi tuu parin päivän sisällä.
Muuten olo on ollut viime päivinä todella hyvä ja ruokakin on maistunut oikein hyvin.

Noista elikoista... eli meiltä löytyy 12.v perhoskoira uros. Herra Debinen (kotoisasti Debi). aika vanhushan tuo Karvanen "vauva" on, mutta aika hyvässä kunnossa kutenkin vielä. Pitkät lenkit ei oikein enää kiinnosta, mutta välillä innostuu leikkimään ja riehumaan enemmänkin. Lievä sydänvika tuolla on syntymästään asti ollut, mutta se ei ainakaan toistaseks ole juurikaan menoa haitannut. Koiran lisäks meiltä löytyy pikkanen akvaario, jossa uiskentelee muutama kala.

rinkinki: Mulla tosiaan tässä raskaudessa eka lääkärinla vasta rv 17++. Miikan odotusaikana eka oli jo rv 12++... en tiiä miksi näin, mutta ei kai sillä väliä, jos kaikki kunnossa on.. :/

Onko teillä muilla muuten jo suppareita tuntunut? mulla on muutaman kerran tullut yksittäisiä yöllä tai aikasin aamulla. Kipeitä ei oo, joten en oo siitä sen enempää huolissani.

Äippävaatteet on täällä ollut jo monta viikkoa käytössä, kun aikamoinen pallo jo tosta edestä löytyy. esikosta mulla oli tän kokonen masu vasta joskus reilusti puolenvälin jälkeen niin vähän pelottaa, että minkä kokonen tankkeri mä sitten heinäkuussa oon :|

Mutta nyt antaa poitsulle ruokaa :wave:

Nuhanenä-Nelly ja iitu 15+2

Ai niin Lumi- Marjalle vielä ihan ekstra tsempitykset keskiviikon ultraan. Oot kyllä ollut mun mielessä viime päivinä paljon, kun sisko on ollut tossa samassa tilanteessa jokunen vuosi sitten. Peukkuja pidän täällä että kaikki olis vauvalla hyvin :hug:

 

Lumi-Marja: Voi, olipas ihana kirjoitus! Toivotaan parasta, että ultrassa olisi kaikki hyvin!

Suppareista: Mulla on myös yksittäisiä tullut välillä, mutta ei oo mitenkään erikoisen kipeitä ja kestää niin vähän aikaa etten oo vielä ainakaan ollut huolissaan..

Me taidetaan olla ainut perhe jolta ei löydy mitään kotieläimiä? =)

Ei millään malttais odottaa rakenneultraa.. Reilu kaksi viikkoa kuitenkin on vielä siihen aikaa. Vähän meinaa jännittää, mut ei sovi liikaa ressata..

Onko kukaan käynyt bodystep tunneilla? Mulla ois illalla tunti mut mietin et onkohan siinä liikaa hyppyjä tms. Viimeksi kävin joulukuun alussa ja silloin ei vielä tuntunut missään pahalta.. viikkoja nyt siis 17.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!!

NiiVe ja pikkuinen 17+

 

Äitee2 Kaikki on varmasti kavereilla hyvin, näin uskon!

HW 18+6

 

terve terve
viime yönä oli menkkakipujen kaltaiita kohdun kramppausta, aika voimakasta sellaista joka sitten kyllä meni ohi ja aamulla ei mitään.Liikkeitä olen tänään tuntenut,joten en ole sillä lailla huolissani, vaikka yöllä olikin sydän kurkussa.Ehkä kyse on vaan kohdun kasvukivuista?Onko kellään muulla samanlaista?
oinas95 17+2

 

Äitee2 uskon kaiken olevan masussa hyvin. Nuo masun venymiskivut voi olla joskus tosi koviakin. Tuli huomattua viimeraskaudesa, kun mulla oli vettä liikaa ja kudokset veny megamittoihin. Välillä pelkkä hengittäminenkin teki kipiää. Tsemppiä matkaan oikein kovasti

Nyt on lunta sen verran paljon pelolla, että valjastin hevosen reen eteen ja käytiin kokeilemassa miltä tuntuu. Voi maharoton kun oli hienoa kyytiä Mitä ny vähän kirsku savipaakkuihin, mutta heppa ainakin veti hyvin ja tykkäs ihan selvästi. Pikkuneitikin hihku koko ajan ja kestohymylle ei näy loppua vieläkän. Koko ajan vaan osottaa rekeenpäin, et nyt mennään. Uutta tallia varten tuli illalla harkkokuorma ja osa puutavarasta. Piti tulla jo kuun alussa, mutta näin ne toimitukset venyy. Kesällä varmaan vasta aletaan kunnolla rakentaan sitä, vaikka riippuu tietty täysin siitäkin, miten kevät etenee.

Ultra alkaa pelottaa. Positiivisuus sitä ajatellessa kyllä rapisee alas kun lehdet puusta syksyn mittaan. Huonot uutiset luonnollisesti on ekana mielessä ja pahinta pelkään yöunien menettämiseen asti. Arki pitää kuitenkin minut jotenkin koossa ja tekeminenhän ei tästä kotopaikalta lopu.

Lumi-Marja ja Helmi-Onni 14+0