Jp-78 Kuka teillä oli kätilönä?
Aivan ihana henkilökunta oli kyllä VASissa, mahtava paikka synnyttää! Paljon onnea!
Meillä pojan tulehdusarvot on nyt lähteneet laskuun. Toiveena olisi että saataisiin hänet sunnuntaina tai maanantaina kotiin.
Hirveä parku taas tuli kun oltiin oltu sairaalalla monta tuntia sylittelemässä Juusoa ja hän vain nukkui, sitten kun oltiin lähdössä kotiin vähän vaille 9 hän heräsi. Tuntui kauhealta jättää toinen ihan virkeänä vain yksin sänkyyn makaamaan.. :'(
On tässä päivässä kyllä sellanen hyvä puoli, että MULLA NOUSI MAITO!!! JEEEE.. oon niin onnellinen :heart:
Pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuutta seuraavassa tekstissä, mutta olen aivan poikki..
Synnytyskertomusta.
Eli puoli 9 aamulla oltiin Vammalassa ja lääkäri tutki paikat ja sanoi että edelleen sama tilanne kuin viikko sitten, käynnistetään puolikkaalla pillerillä.
Eka olin käyrillä tunnin verran ja sitten sain lääkkeen 10.00.
Ajateltiin miehen kanssa että menee ainakin iltaan ennen kuin supparit alkavat joten lähettiin kävelylle. Suunniteltiin siinä alussa että kävellään nyt eka vaan pikku lenkki kun 11.00 olisi lounas ja sitten seuraavan pillerin jälkeen (4 tunnin välein) mennään rantakahvilaan ja tehdään pitempi lenkki,. Noh, melkeen heti kun päästiin ulos alko supistelee ja vähän ajan kuluttua olin jo kipeä, jouduin pysähdellä koko ajan ja nojailla talojen seiniin. Kun sairaalalle oli matkaa n.200 metriä jouduin istua pitkään, supistuksia tuli kokoajan ja tuntui että jalat lähtee alta. Silloin eräs nainen joka oli parkkeerannut autonsa tuli kysymään tarvitaanko apua, vaikka kyyti sairaalaan kun näytin kovin kipeältä
Kiitos ei sanoin, kyllä mä pärjäisin (hullu olin!).
Perille päästiin kuitenkin ja samantien soitin kelloa, kätilöllä tuntui kestävän ikuisuus ennen kuin saapui ja näki heti että nyt ollaan kipeenä, kärräsi mut synnytyssaliin ja sanoi vaan että nyt laitetaan epiduraali jos mulla ei oo mitään vastaan, tässä vaiheessa en enää pystynyt puhumaan... Supistuksia piirtyi käyrille 2-3 minuutin välein mutta mun mielestä taukoa ei paljoa ollut, lopulta mies ja kätilö piti mua paikalla kun epiduraalia laitettiin, en tuntenut mitään piikkejä, supisti vain kokoajan ja itkeä tärisin.
N.10 minuutin kuluttua epiduraali vei kaikki kivut, jäi vain paineen tunne peppuun, koko ajan tuntui että pitää päästä kakalle. (olin auki 4cm ennen kuin epiduraali laitettiin ja vedet meni kun kätilö tarkisti tuon tilanteen).
Kun olin rauhoittunut kätilö sanoi että ei ole moneen vuoteen nähnyt että käynnistetty synnytys käynnistyy ekasta pillerin puolikkaasta noin nopeasti, yleensä kuulemma pitää ainakin ottaa 2 pilleriä ennen kuin JOTAIN alkaa tapahtua.
Nukahdin melkein heti sitten ja nukuinkin puolitoista tuntia kunnes epiduraalin vaikutus lakkasi, soitin kelloa ja koitin mennä vessaan kakkoselle, mitään ei tullut (se olikin vauvan pää joka painoi). En kuitenkaan ollut auennut enempää kuin sen 3-4 cm ja kätilö sanoi että supparit ei olekaan riittävän pitkiä, joten hän laittoi vähän oksitosiinia tippumaan jotta aukeaisin. Sain lisää epiduraalia ja nukahdin taas, suraavaksi kun vaikutus lakkasi olinkin jo 7 cm auki ja sain taas lisää epiduraalia. Nukahdin ja heräsin jo tunnin kuluttua.. Naureskelin miehelle että voisin ottaa tuota epiduraalia vaikka pari päivää, en ole koko raskausaikana nukkunut niin hyvin.
Kätilö katsoi taas tilanteen ja olin täysin auki ja synnytyksen vaikein osa lähti käyntiin...
Ensin ponnistin puoli-istuvassa puolisen tuntia ja vauva eteni kanavassa, mutta ei tarpeeksi, kätilö sanoi vain että kylläpä hän heiluttelee päätään ikävästi, ihan kun ei olis tarpeeksi työtä ponnistuksessa ilman pään pyörittelyäkin... Kätilö ehdotti jakkaraa ja sille siirryttiin, mun kiristykset loppui siinä, mutta ainuu mitä sain aikaseks oli paskat
.. En saanut jakkaralla voimaa ponnistuksiin ja siirryttiin takasin puoli-istuvaan.
Nyt aloin jo väsähtämään ja epätoivo meinasi iskeä, eikö se vauva koskaan tule. Kätilö ja mies sanoi vain että "etenee etenee ja minä siihen huudan että ei helvetissä etene ku jos ois jo näin kauan edenny ni vauva ois jo ulkona, ei se matka niin pitkä ole". Lopulta sain koskettaa vauvan hiuksia, mutta siinä oltiin jumissa, Vauvan pää oli vinossa, siis katseli sivulle ja käsi oli poskella.... Kätilö soitti toisen kätilön avuksi joka tuli painaa mua mahasta ja jouduin ponnistaa kokoajan ilman taukoja. Vatsa alko kramppaamaan ja tuntui että aina kun ponnistin niin tuli kramppi enkä voinut ponnistaa.. Olin ihan epätoivoinen ja huusin että ei se tuu, mä haluun pois.. Kätilö oli kokoajan tosi ihanan rauhallinen ja kannustava ja rauhassa uudestaan ja uudestaan sanoi että nyt pitää ponnistaa vielä vähän, vähän vielä pitää saada päätä ulos ja sitten hän voi auttaa päätä kääntymään oikein. Niin sitten lopulta tapahtuin, jostain sain voimia vauvan pää syntyi, jonka jälkeen olat ja vauva plumpsahti maailmaan.
Vauva oli sininen ja veltto, vähän vain parkui masulla ja hengitti todella vaivalloisesti, mies sai kuitenkin leikata napanuoran.. Varmaan 10 minuutin kuluttua väri ei tullut hyväksi ja vauva vietiin toiseen huoneeseen 3 kätilön ja lääkärin kanssa.
Itse olin ihan pihalla pitkän ponnistusvaiheen jäljiltä, en tajunnut mistään mitään, en edes oikeastaan tajunnut olla huolissani kunnes Jossain vaiheessa meille tultiin sanomaan että jollei väri palaa niin pitää ottaa ambulanssi TAYSSIIn, kokeillaan kuitenkin ensin josko happikaappi auttaisi. Silloin aloin itkeä aivan järjettömäsi.. tuntui kuin olisin palannut tähän maailmaan.. Vauva vietiin osastolle ja multa tuli jälkeiset, sen jälkeen kätilö sanoi että tuli pari nirhaumaa johon laitetaan pari tikkiä.. Siinä kätilön tikatessa lääkäri tuli ilmoittamaan että vauvan väri on palannut, eikä TAYSiin tartte lähteä.. Kävin pikasuihkussa ja sitten vauvaa osastolle katsomaan, saatiin hänet heti kaapista ja kapaloituna sain hänet rinnalle..
Vähän ajan päästä meille tuotiin iltapalaa ja siinä se ilta menikin nyyttiä ihmetellessä.
Seuraavana päivänä saatiin perhehuone jossa kerettiin olla yksi yö ja päivä kunnes poika piti sitten siirtää sinne TAYSsiin kohonneiden tulehdusarvojen takia..
Kokonaisuudessaan hoito Vammalassa oli aivan järkyttävän hyvää... Joka ikinen hoitaja ja kätilö oli aivan ihana ja todella "läsnä"... Illalla kun vauva siirrettiin ambulanssiin hoitaja vielä tuli sanomaan että soita sairaalalle, tai tule käymään, en ollut kerinnyt käydä synnytystä kenenkään kanssa läpi..
Tuon tarjouksen aion käyttää hyväkseni, aikamoiset traumat jäi tuosta pitkästä ponnistusvaiheesta...
Jos joskus vielä me lapsia tehdään niin ehdottomasti mennään Vammalaan synnyttämään..
Jotain ehkä kertoo sekin että kun 2.aamuna menin mammajumppaan (järjestetään joka aamu) niin yksi mamoista oli TAYSsin kätilö...Hän sanoi että tekee kyllä töitä sielä, mutta ei ikinä suostuisi sielä synnyttämään koska on niin "laitos" ja suosittelee Vammalaa kaikille jos vaan ei ole riskiraskaus..
En ikinä ajatellut että voisin rakastaa jotakin niin paljon kun rakasta pientä poikaani.. En malta odottaa että saadaan poika kotiin ja aloittaa ihana arki pikku prinssin kanssa :heart:
susanna ja Juuso 4vrk