Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)

Pitäisköhän valittaa välillä ni ei käy elämä liian iloiseksi :headwall: ?
Oisko teillä antaa mitään tipsiä nivuskipuihin? Kävely tekee tosi kipeää, asennon vaihtaminen ja kaikki sattuu kamalasti. Tulee hankalaa loppuajasta jos ei mihinkään voi liikkua ...

 

Tais Kardemumma jäädä sille tielle *kade* JP:n perheelle myös tsemppiä! Perhehuone ois tosiaan kiva, mutta täälläkin ne on vain ensisynnyttäjille.

Tänään tullut taas käveltyä ja touhattua ihan kivasti ja tuloksena on EI MITÄÄN...ei supistuksen supistusta, ei mitään. Huomenna kyllä isovanhemmat lähtee lyhyelle reissulle, niin eikös se ois tyypillistä jos synnytys käynnistyisi silloin
SF-mitasta Onko kellään sf-mitta kasvanut loppua kohti? Mulla oli aluksi keskikäyrän alapuolella ja tänään mitattiin 34 cm, joka on keskikäyrällä. Voiko se eri mittaaja (on siis viimeiset 2 kertaa, jolloin se on alkanut nousemaan ollut eri mittaaja) vaikuttaa NIIN paljoa |O Alkaa mielessään kehittelemään teorioita, että vauva kasvaa ihan valtavaksi. Verensokerit meinaa heittää häränpyllyä aika helposti näin loppu metreillä. Täytyy toivoa, että ne käynnistäisi ensi viikolla suoraan sitten, vaikka luonnollista synnytystä toivoinkin. Käynnistys oli mielestäni aika rankka ainakin supistusten osalta ja ois kiva tietää onko luomuna mitään eroa. Luulis, että näin keho sais aikaa totutella ja paikat ois jotenkin valmiimmat. En toki luule, että kivutonta synnytystä onkaan

Mitäs muuta miun piti kommentoida....varmaan vaikka mitä. Eihän tässä ehdi ajatella ees, kun vauvoja tulee niin kovaa vauhtia

 

JP-78 tsemppiä! Samaten edelleen Kardemummalle.. :hug: hengessä mukana ja melkoisen kateellisena teitin lähdöistä. :ashamed:

Susanna :hug: koittakaahan jaksaa pienen sairaalahoito. Toivotaan, että pääsette pian pikkusen kanssa kotiin!

Rae olipas lekurireissu.. huh huh, toivottavasti onnistut olemaan murehtimatta. Ei tuo arvion mukaan niin hurjan isolta kuulosta, varsinkin jos kerta lantiossa tilaa on. Ja kuten joku jo totesikin, vaikuttaa moni muukin ku lantion ja vauvan koko. Ite tajusin just, että vaikka synn.tapa-arvio onkin tehty noista pojista ja tästä nykyisestäkin, ei kukaan oo mun lantiota kokeillu? Esikon aikana puhetta oli kuvaamisesta, mutta koska päädyttiin sectioon, ei tarvinnu. Eikä sen jälkeen kukaan oo nähny ilmeisesti tarpeelliseks mitata lantiota.. Että sokkona mennään sen suhteen.

Rantsussa käytiin ja pari muutakin mahaa tuli bongattua. Ylläripylläri, yksikään maha ei uimaan menny, mun maha mukaan lukien. Jalkoja liotin, mut kylmältä tuntu vesi eikä mieleenkään tullu vatsaansa sinne kastaa.. Vaikka uimisesta muutoin tykkäänkin.

 

Onko kellään näin loppua kohti käymässä vauvan liikkeet mahassa kipeiksi? Tai siis, kun vauva liikkuu, niin tekee itselle oikein kipeää? Ehkä koska alkaa olemaan ahtaat paikat? Ei vain tunnu kivalta...

Huoh mitä helteitä luvattu viikonlopuksi ja ensi viikon alkuun... Sunnuntaina +30...

 

Hei, mulle tuli epikriisi sairaalasta kotiin. Kertokaapas joku viisas mitä tarkoittaa mm. takaseinämäistukka etuseinän puolella kiertäen (tätä oon koittanut miettiä, että miten se oikein on-osin takana ja osin edessä? Mutta kiertäen =?) Mulla ei vaan lanttu leikkaa- kuulostaa ihan "voltti kierteillä"-istukalta

KTG-käyrät hyvää ja reaktiivista. Jaa, siis tarkottaakohan tuo nyt sitä, että siinä käppyrällä on näkynyt jotain? Mulle sitä ei näytetty ollenkaan, eikä lääkäri maininnut käyrästä mitään- minäkään en muistanut kysyä...

 

ei millään jaksa lukea 7 sivua, kun oon ollut vähän uutispimennossa... :ashamed:

ONNITTELUT KUITENKIN VAUVAN SAANEILLE ja tsemppiä kaikille ketkä niitä on parhaillaan puskemassa! :flower:

kommentoin vaan lyhyesti että ei vauvaa vieläkään. :'( elimistö ei suostunut yhteistyöhön käynnistyslääkkeiden kanssa ja laittoivat taas kotiin odottamaan että josko luonto saisi vkl:n aikana jotain aikaiseksi. maanantaina sitten uudestaan mennään yrittämään. sitten kai yritetään jo jotain muitakin keinoja... v*tuttaa tällä hetkellä sen verran kovaa etten pysty muuta kommentoimaan.

37+5 :heart: :heart: :heart:

 

bambina Voi sua :hug: Koita jaksaa. Ja nyt vaan viikonloppuna kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot käyttöön josko edistäisivät edes vähän. Ässät tietty käyttöön, lisäks ainakin kävelylenkille.
Mitäs muita vinkkejä muilla ässien lisäks mahtaa olla ?

 

Kirjottelin pitkät pätkä mutta tää paska hävitti sen ni kirjottelen huomenna ku paremmin jaksaa...

vinkkejä Sen verran olen kuullut, että askelkyykyt ja muutenkin kyykkyyn-ylös meininki pitäs saada supistuksia aikaan..

 

Kirjottelin pitkät pätkä mutta tää paska hävitti sen ni kirjottelen huomenna ku paremmin jaksaa...

vinkkejä Sen verran olen kuullut, että askelkyykyt ja muutenkin kyykkyyn-ylös meininki pitäs saada supistuksia aikaan..

Juu ja joku sano et jos pesis lattioita konttaamalla, niin vauva asettuis parempaan asentoon. Kohta kuulkaa kiiltää heinämammojen kotien lattiat

 

susanna paljon jaksamisia sinne ja lämpimiä halauksia koko perheelle. Pikkuinen saa varmasti hyvää ja osaavaa hoitoa ja on jo ennen pitkää taas kotona! :hug: :flower:

bambiina jaksamista myös sinne,tosiaan kaikella on tarkoituksensa,ehkä se teidän pienokainen on valmis tulemaan ulos vasta ensi viikolla.. Muutakin päivä voi tehdä ihmeitä... Pitkää pinnaa odotteluun :hug:

Tuli käytyä Mäntsälässä vanhempien luona ja katsomassa muutamia kavereita samalla,ja nyt on maha oudon tuntuinen... Äskeisen vessa reissun desibelitason mukaan siellä myllertää vaan julmettomasti ilmaa.. :ashamed: :headwall:
Kummipoika oli kasvanut silmissä taas ja saanut uudet kesähiukset,söpö pikku keesipää <3

Koiruus oli mukana ja sai vähän temmeltää vanhempien koiran kanssa,mutta ei pääse vieläkään juoksemaan... Elokuta odotellen..

Nyt odotan että ukko pääsee töistä,ja tulee kaverinsa kanssa meillä kääntymään ja ne lähteekin sitten istumaan iltaa Järvenpäähän. Mies tosin sanoi olevansa vähän niinku kuskina,kun sanoin että asia on ok,mikäli se pitää huolen että on itse ajokuntoinen.
Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä että tuo sen kaveri jää järvenpäähän juopottelemaan ettei tarvi aamulla herätessä alkaa haistelemaan toisten eilisiä höyryjä kun yrittää itse alkaa laittamaan itseään sen näköiseks että kehtaa lähteä ihmisten ilmoille... :kieh:

Huomenna siis luvassa tälle mammalle hieman kulkueessa käpöttelyä ja puistossa hengailua kavereiden kanssa Helsinki Pride 2010 , here we come..
Täytyy vaan muistaa valella itseni aurinkorasvalla ennen lähtöä ja ottaa viel purkki mukaan puistoonkin,en tahdo palaa! :kieh: Niin ja joku hattu tai huivi ettei tuu auringonpistosta.
Paljon paljon mansikka-raparperi vissyä ja ainakin herneitä, eiköhän niillä selviä yhden päivän ulkosalla,illemmalla sitten junalla takasin kotiin ja varmasti haluan jotain herkku patonkia Subway:sta...

Nyt suihkuun ja jalkakarvojen ajoon,ei kaikkea kehdannut eilenkään miehellä ajatuttaa... B)

Synnytys tsempit sairaaloissa oleville... :flower:

Millanen ja hikotteleva Pippuri 36+1

 

Sitä synnytyskertomusta:

Perjantaina meni limatulppa illalla n. klo 23, soitin synnärille, että pitäskö lähtee joensuuhun päin ajelemaan koska matkaa on n. 80 km ja olin ainut ajokuntoinen. Sanoivat että ei toinna, koska voi mennä vaikka kuukausi limatulpasta. Joten odottelin sit siinä ja olo oli hyvä lukuunottamatta pientä menkkamaista tunnetta+alaselkä särkyä ja harkkasuppareita.

Lähettiin joka tapauksessa omalle mökille 60 km joensuusta ajelemaan ja matka sujui hyvin, vähän vaan koski alaselkään ja oli harkka suppareita.

Tultiin omalle mökille otin yhden 500mg panadolin selkäsärkyyn ja särky ehkä ihan vähän helpotti ja menin pitkäkseni että rupeisin nukkumaan, totesin että poika potkii tosi kovasti. Kello oli aikalailla tasan 02.
Suljin silmät ja mahasta kuului rusahdus ja sitten mentiikin vessaan juoksulla kun vettä valui pitkin jalkoja. Istuin vessassa ja arvelin et mikäs tässä, vedet meni, pitäs vissii alkaa kyytii hommata sairaalaan..
Nousin ylös pöntöltä ja eka suppari tuli ja se oli jo aikasta kipee ja kesti n. minuutin.. Istuin vielä takas ja taas kun nousi, tuli suppari. Tästä lähti säännöliset supparit n. 4 minuutin välein aika kipeenä, koko ajan kipu lisääntyi ja n. puolessa tunnissa supparit tuli jo minuutin välein ja itkin ja huusin. Ambulanssin tulo kesti vähän päälle puoli tuntia, se soitettiin n. klo 2.20 (olivat eka meinanneet että eivät lähetä lanssia ollenkaan!)
Ponnistutti kovasti jo vähän ennen kun ambulanssi tuli ja kun se tuli, sain rueta ponnistamaan miten halusin.
Ajeltiin sairaalalle ja matka oli tosi tuskainen kun kipulääkettä ei saanut.

Tultiin sairaalalle ehkä n. klo 3.35, vietiin tosi kiireellä synnytysosastolle, siellä huoneeseen ja kätilö paikalle, tsekkasi kohdunsuun tilanteen ja sanoi että ala vaan ponnistaa niin kovaa kun lähtee, kipulääkettä ei enää saa.

Ponnistin pari kertaa ja pää syntyi, napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä, joten piti odottaa, että kätilö otti sen pois. Sitten yhdellä ponnistuksella loppu poika ulos kello 3.45.

Poika oli rinnalla vähän päälle tunnin.

Istukkaa odoteltiin tunti (tässä vaiheessa sain kipulääkettä reiteen) jonka jälkeen päättivät, että se otetaan käsin pois nukutuksessa kun ei irtoa, tosin irrotusta ei tarvinnut, koska rentouduin kun nukutus lähti päälle.

N. klo 6 olin takaisin synnytys salissa ja mies oli syöttänyt pojan ja kaikki hyvin

Toivottavasti kukaan jaksoi edes lukea tämän

Nyt syödä loppuun iltapalasta ja sitten saa varmaan rueta taas jo pojua ruokkimaan, kun ei tuo paino ollut noussut yhtään sitten sairaalasta lähdön. Painohan nostetaan!!

Maidon herutus tunnelmissa D)....

Laura ja poika 6 vrk (ensi yönä 7 vrk)

 

Laura-vm86 Hui hitsit et teil on on ollu kyllä kiirus ! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. :heart:

 

Ennu, Sf-mitta riippuu todellakin mittaajasta. Mun käyrä on ihan omituisen näköinen, kun eri mittaajat on saaneet eri tuloksia. Kerran pari kuukautta sitten kun oli oma terkkari sairaana, ni mun siihen asti tasaisesti yläkäyrällä mennyt sf-mitta pomppas tasan keskikäyrälle. Nyt sitten taas viikko sitten taas eri mittaajalla päästiin reippaasti jo yläkäyrän yläpuolelle, ja tällä viikolla taas eri mittaajalla palattiin siihen yläkäyrälle. Eli en huolehtis kyllä tosta.

Voi Bambina, kyllä sua nyt kiusataan. Toivottavasti maanantaina alkais vihdoin tapahtua. Sekö sitten ei ole mahdollista, että annettais periks vähäks aikaa, ja odottaisitte vaan, et jos tulis itse?

Saga 39+6

 

Laura villiltä kuulosti tuo mökkeily.. Onneks kaikki meni hyvin Ja Varmasti kaikki tuon jaksaa lukea..

Tsempit herutteluun!

 

Hei, mulle tuli epikriisi sairaalasta kotiin. Kertokaapas joku viisas mitä tarkoittaa mm. takaseinämäistukka etuseinän puolella kiertäen (tätä oon koittanut miettiä, että miten se oikein on-osin takana ja osin edessä? Mutta kiertäen =?) Mulla ei vaan lanttu leikkaa- kuulostaa ihan "voltti kierteillä"-istukalta

KTG-käyrät hyvää ja reaktiivista. Jaa, siis tarkottaakohan tuo nyt sitä, että siinä käppyrällä on näkynyt jotain? Mulle sitä ei näytetty ollenkaan, eikä lääkäri maininnut käyrästä mitään- minäkään en muistanut kysyä...

Mulla oli viime raskaudessa just noin.Ekassa ultrauksessa sanottiin että istukka etuseinämässä ja seuraavassa että kiertää etuseinämästä takaseinämään,eli ei selkeästi edessä tai takana,ikäänkuin kyljen puolelta ulottuu hieman eteen ja taakse Sekavasti selitetty.
Elokuisista kurkkimassa Me9 rv 34

 

Toi Lauran kertomus on kyllä varottava esimerkki miten voi myös käydä.

 

Johan oli Laura hurja synnytys! Onneks kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin. On se kyllä jännä kun siihen valmistautuu niin, että kestää vuorokauden, ja sitten se voi kuitenkin mennä noinkin.

 

Pieni prinsessamme syntyi tänään 2.7.2010 kello 19.26 strategisilla mitoilla 50 cm ja 3890 g. About 5 tuntia ehdittiin olla sairaalassa ennen kuin pikkuneiti oli maailmassa.

Meille järkättiin oma huone tarkkailuhuoneesta ainakin ens yöks. Muutenkin henkilökunta on ollut tosi mahtava täällä VAS:ssa. Lisää myöhemmin, nyt on muuta tekemistä.

 

JP-78 Sehän oli teilläkin nopeaa toimintaa.
Paljon onnea koko perheelle :heart:

 

Paljon onnea prinsessasta JP!

Taitaa Kardemummmallakin olla nyytti jo kainalossa tai pian ainakin!

Bambinalle ja Susannalle iso voima :hug: ja kovasti kärsivällisyyttä!

Tosiaan vauhdikas synnytys Lauralla! Kiitos synnytyskertomuksesta!

Dana komppailen muita. Poika tilailee maitoa tulevia viikkoja varten. Ja onhan siinä rinnalla muutenkin turvallista ja mukavaa olla, läheisyyttä samalla.

Katkes ajatus... palataan taas!

Sherine + muru rv 38+0 POKS

 

Laura mukava lukea teidän jännittävää synnytyskertomusta, onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin :heart:

JP-78 Onnea pikkuprinsessasta koko perheelle :heart: Nopeastihan kaikki eteni

Jokohan kardemummalla on nyytti sylissä?! Uutisia odotellessa, jänskättää

Ei malta odottaa, että saa oman pikkuisen syliin :heart:

 

Paljon onnea pikkuisesta koko perheelle! :flower:

 

Paljon onnea JP:lle ja koko perheelle! :flower:

 

Hah oon ollut tulisilla hiilillä kardemumman puolesta siitä asti kun viimeksi kävin palstalla puolen päivän maissa. Jänskättää miten siellä menee ja onko jo pikkunen syntynyt Näin sitä siis jännittää palstalaisten puolesta, heh!

Jenniii88: Mua kans tää kropan palautuminen mietityttää, ei erityisesti minkää tietyn osan niinku vaikka vatsan palautuminen vaan ihan kokonaisvaltaisesti koko kropan. Mutta mun käsityksen mukaan syviä vatsalihaksia voi tehdä jo melko pian synnytyksen jälkeen ettei tarvi sitä paria kuukautta odottaa. Olenkohan väärässä? Sehän nopeuttais varmaan palautumista...

Susanna85: Voi että, toivottavasti pieni nopeasti paranis! Voimia teille :hug:

JP-78: Meinasin teille toivottaa voimia matkaan, mutta enpä niin teekkään vaan paljon paljon onnea teille pikkutytöstä! Melko haipakkaa menoa teilläkin ollut

mekkala: Mua ainaski vauvan liikkeet sattuu, ei toki aina, mutta ne suurimmat venytykset ja myörinnät kyllä tuntuu. Mä välillä painan takasin, kun vauva oikein venyttää ja sitte vähän silittelen mahaa. Se mua ainaki helpottaa hiukka. Mutta on kyllä tukala olo toisinaan!

Laura-vm86: On sulla kyllä vauhtia riittänyt! Voin vaan kuvitella miten tuskainen olo sulla on ollut ennen ambulanssin tuloa ja varmasti vielä kyydissäkin. Onneksi kuitenkin nyt on kaikki ilmeisesti hyvin Jännä kyllä miten synnytys voi alkaa tosiaan ihan tosta noin vaan. Sitä kauheesti odottaa ja sitten se voiki olla edessä ihan yhtäkkiä.. Hassua.

Mulla on tänään ollut jotenki aika kärttynen olo. Ärsyttää turhat jutut ja itketyttää, ähh. Tylsääkin on ollut. En ees jaksa selittää mikä kaikki jurppii. Pinna on kumminki kiree kun mikä.

Ehkäpä katon vaikka jakson ugly bettyä ja syön jätskiä ennenku meen nukkuu, jos se tasais hermoja vähäsen.

Eikä mitään vieläkää, ei supistuksia, ei mitään. Miksei?!

 

Jp-78 Kuka teillä oli kätilönä?
Aivan ihana henkilökunta oli kyllä VASissa, mahtava paikka synnyttää! Paljon onnea!

Meillä pojan tulehdusarvot on nyt lähteneet laskuun. Toiveena olisi että saataisiin hänet sunnuntaina tai maanantaina kotiin.
Hirveä parku taas tuli kun oltiin oltu sairaalalla monta tuntia sylittelemässä Juusoa ja hän vain nukkui, sitten kun oltiin lähdössä kotiin vähän vaille 9 hän heräsi. Tuntui kauhealta jättää toinen ihan virkeänä vain yksin sänkyyn makaamaan.. :'(
On tässä päivässä kyllä sellanen hyvä puoli, että MULLA NOUSI MAITO!!! JEEEE.. oon niin onnellinen :heart:

Pahoittelen jo valmiiksi kirjoitusvirheitä ja epäjohdonmukaisuutta seuraavassa tekstissä, mutta olen aivan poikki..

Synnytyskertomusta.
Eli puoli 9 aamulla oltiin Vammalassa ja lääkäri tutki paikat ja sanoi että edelleen sama tilanne kuin viikko sitten, käynnistetään puolikkaalla pillerillä.
Eka olin käyrillä tunnin verran ja sitten sain lääkkeen 10.00.
Ajateltiin miehen kanssa että menee ainakin iltaan ennen kuin supparit alkavat joten lähettiin kävelylle. Suunniteltiin siinä alussa että kävellään nyt eka vaan pikku lenkki kun 11.00 olisi lounas ja sitten seuraavan pillerin jälkeen (4 tunnin välein) mennään rantakahvilaan ja tehdään pitempi lenkki,. Noh, melkeen heti kun päästiin ulos alko supistelee ja vähän ajan kuluttua olin jo kipeä, jouduin pysähdellä koko ajan ja nojailla talojen seiniin. Kun sairaalalle oli matkaa n.200 metriä jouduin istua pitkään, supistuksia tuli kokoajan ja tuntui että jalat lähtee alta. Silloin eräs nainen joka oli parkkeerannut autonsa tuli kysymään tarvitaanko apua, vaikka kyyti sairaalaan kun näytin kovin kipeältä
Kiitos ei sanoin, kyllä mä pärjäisin (hullu olin!).
Perille päästiin kuitenkin ja samantien soitin kelloa, kätilöllä tuntui kestävän ikuisuus ennen kuin saapui ja näki heti että nyt ollaan kipeenä, kärräsi mut synnytyssaliin ja sanoi vaan että nyt laitetaan epiduraali jos mulla ei oo mitään vastaan, tässä vaiheessa en enää pystynyt puhumaan... Supistuksia piirtyi käyrille 2-3 minuutin välein mutta mun mielestä taukoa ei paljoa ollut, lopulta mies ja kätilö piti mua paikalla kun epiduraalia laitettiin, en tuntenut mitään piikkejä, supisti vain kokoajan ja itkeä tärisin.
N.10 minuutin kuluttua epiduraali vei kaikki kivut, jäi vain paineen tunne peppuun, koko ajan tuntui että pitää päästä kakalle. (olin auki 4cm ennen kuin epiduraali laitettiin ja vedet meni kun kätilö tarkisti tuon tilanteen).
Kun olin rauhoittunut kätilö sanoi että ei ole moneen vuoteen nähnyt että käynnistetty synnytys käynnistyy ekasta pillerin puolikkaasta noin nopeasti, yleensä kuulemma pitää ainakin ottaa 2 pilleriä ennen kuin JOTAIN alkaa tapahtua.
Nukahdin melkein heti sitten ja nukuinkin puolitoista tuntia kunnes epiduraalin vaikutus lakkasi, soitin kelloa ja koitin mennä vessaan kakkoselle, mitään ei tullut (se olikin vauvan pää joka painoi). En kuitenkaan ollut auennut enempää kuin sen 3-4 cm ja kätilö sanoi että supparit ei olekaan riittävän pitkiä, joten hän laittoi vähän oksitosiinia tippumaan jotta aukeaisin. Sain lisää epiduraalia ja nukahdin taas, suraavaksi kun vaikutus lakkasi olinkin jo 7 cm auki ja sain taas lisää epiduraalia. Nukahdin ja heräsin jo tunnin kuluttua.. Naureskelin miehelle että voisin ottaa tuota epiduraalia vaikka pari päivää, en ole koko raskausaikana nukkunut niin hyvin.
Kätilö katsoi taas tilanteen ja olin täysin auki ja synnytyksen vaikein osa lähti käyntiin...

Ensin ponnistin puoli-istuvassa puolisen tuntia ja vauva eteni kanavassa, mutta ei tarpeeksi, kätilö sanoi vain että kylläpä hän heiluttelee päätään ikävästi, ihan kun ei olis tarpeeksi työtä ponnistuksessa ilman pään pyörittelyäkin... Kätilö ehdotti jakkaraa ja sille siirryttiin, mun kiristykset loppui siinä, mutta ainuu mitä sain aikaseks oli paskat .. En saanut jakkaralla voimaa ponnistuksiin ja siirryttiin takasin puoli-istuvaan.
Nyt aloin jo väsähtämään ja epätoivo meinasi iskeä, eikö se vauva koskaan tule. Kätilö ja mies sanoi vain että "etenee etenee ja minä siihen huudan että ei helvetissä etene ku jos ois jo näin kauan edenny ni vauva ois jo ulkona, ei se matka niin pitkä ole". Lopulta sain koskettaa vauvan hiuksia, mutta siinä oltiin jumissa, Vauvan pää oli vinossa, siis katseli sivulle ja käsi oli poskella.... Kätilö soitti toisen kätilön avuksi joka tuli painaa mua mahasta ja jouduin ponnistaa kokoajan ilman taukoja. Vatsa alko kramppaamaan ja tuntui että aina kun ponnistin niin tuli kramppi enkä voinut ponnistaa.. Olin ihan epätoivoinen ja huusin että ei se tuu, mä haluun pois.. Kätilö oli kokoajan tosi ihanan rauhallinen ja kannustava ja rauhassa uudestaan ja uudestaan sanoi että nyt pitää ponnistaa vielä vähän, vähän vielä pitää saada päätä ulos ja sitten hän voi auttaa päätä kääntymään oikein. Niin sitten lopulta tapahtuin, jostain sain voimia vauvan pää syntyi, jonka jälkeen olat ja vauva plumpsahti maailmaan.

Vauva oli sininen ja veltto, vähän vain parkui masulla ja hengitti todella vaivalloisesti, mies sai kuitenkin leikata napanuoran.. Varmaan 10 minuutin kuluttua väri ei tullut hyväksi ja vauva vietiin toiseen huoneeseen 3 kätilön ja lääkärin kanssa.
Itse olin ihan pihalla pitkän ponnistusvaiheen jäljiltä, en tajunnut mistään mitään, en edes oikeastaan tajunnut olla huolissani kunnes Jossain vaiheessa meille tultiin sanomaan että jollei väri palaa niin pitää ottaa ambulanssi TAYSSIIn, kokeillaan kuitenkin ensin josko happikaappi auttaisi. Silloin aloin itkeä aivan järjettömäsi.. tuntui kuin olisin palannut tähän maailmaan.. Vauva vietiin osastolle ja multa tuli jälkeiset, sen jälkeen kätilö sanoi että tuli pari nirhaumaa johon laitetaan pari tikkiä.. Siinä kätilön tikatessa lääkäri tuli ilmoittamaan että vauvan väri on palannut, eikä TAYSiin tartte lähteä.. Kävin pikasuihkussa ja sitten vauvaa osastolle katsomaan, saatiin hänet heti kaapista ja kapaloituna sain hänet rinnalle..
Vähän ajan päästä meille tuotiin iltapalaa ja siinä se ilta menikin nyyttiä ihmetellessä.
Seuraavana päivänä saatiin perhehuone jossa kerettiin olla yksi yö ja päivä kunnes poika piti sitten siirtää sinne TAYSsiin kohonneiden tulehdusarvojen takia..


Kokonaisuudessaan hoito Vammalassa oli aivan järkyttävän hyvää... Joka ikinen hoitaja ja kätilö oli aivan ihana ja todella "läsnä"... Illalla kun vauva siirrettiin ambulanssiin hoitaja vielä tuli sanomaan että soita sairaalalle, tai tule käymään, en ollut kerinnyt käydä synnytystä kenenkään kanssa läpi..
Tuon tarjouksen aion käyttää hyväkseni, aikamoiset traumat jäi tuosta pitkästä ponnistusvaiheesta...
Jos joskus vielä me lapsia tehdään niin ehdottomasti mennään Vammalaan synnyttämään..
Jotain ehkä kertoo sekin että kun 2.aamuna menin mammajumppaan (järjestetään joka aamu) niin yksi mamoista oli TAYSsin kätilö...Hän sanoi että tekee kyllä töitä sielä, mutta ei ikinä suostuisi sielä synnyttämään koska on niin "laitos" ja suosittelee Vammalaa kaikille jos vaan ei ole riskiraskaus..


En ikinä ajatellut että voisin rakastaa jotakin niin paljon kun rakasta pientä poikaani.. En malta odottaa että saadaan poika kotiin ja aloittaa ihana arki pikku prinssin kanssa :heart:

susanna ja Juuso 4vrk