Mulla on kans nuo liitoskivut tulleet entistä tutummiksi. Aina seisaallaan tai kävellessä tuntuu kuin olisi potkaistu haaroihin. Ja pidempi kävely tekee lantion alueelle kipuja, eilen kävin kaupungilla pakollisilla ostoksilla ja tässäkin pikkukaupungissa kävellessä sain itseni kipeäksi. Ja näköjään jo kumartelu ym. tekee kivuttomia supistuksia. Mutta kun ne ei kohdunkaula pehmitä, niin antaa sitten tulla.Paljon voimia kaikille raskauden edetessä, vaikka onkin tosi onnellinen olo vauvasta niin kyllä nämä vaivatkin ovat rasittavia... Minulla itselläni kipeytyy iltaa kohden selkä ja alapää niin että tuntuu että jokainen häpyliitoksen luut ovat repeämässä eri suuntaan. ikävää mutta minkäs teet. Liitoskivut noin muuten ovat onneksi hellittäneet niin on mukavampi tehdä kotihommia.
@Sabriiiina onpa ikävää että pissassa oli sokeria, mutta hyvä kun ei pahemmin kotona arvot heittele. Radiahan on ilmeisesti montaa eri tyyppiä ja kaikilla se kai on erilainen. Minulla ainut häikkä sokereissa on ollut aamuisin, muuten ihan sama vaikka söisi karkkia, jäätelö yms. Niin sokerit ei heittele. Toki herkkuja nyt en paljon yhtään syö, mutta kiva kun voi välillä kuitenkin hyvällä omalla tunnolla niitäkin vetää. Vielä se, että itse vedän aina neuvola matkoilla pastilleja myös naamaan autossa eikä ne ikinä nosta sokereita, joten siitäkin hoksaa miten yksilöllistä hommaa.
Jos sulla häikkää sokerissa on niin ainakin se hyvä että oot jo tottunu mittaamaan välillä sokereita muutenkin miehesi takia
Ja onneksi ei enää kuin max 10 viikkoa (positiivisesti ajateltuna, eikös juu) kun kyllähän nämä ulos tulee viimeistään 40+0
Itsellä on aikaisemmat syntyneet 40+0 ja 40+2 spontaanisti, en sitten tiedä, mutta kovasti toivon että siinä 39-40 viikon välillä ois hyvä sunnyttää tämä pikku poika olettaen siis että oma radi ei kasvata jätti vauvaa masussa, silloinhan tämä jo käynnistettäisiin kai aikaisemmin ja sitä en todella toivo.
Sokerit on mullakin pysynyt aisoissa, ei toistaiseksi ole isotkaan hiilarimäärät nostaneet sokereita juuri ollenkaan. Työkaverilla on myös radi ja hänellä on ihan tosi kova taistelu saada sokerit pysymään sallituissa rajoissa.
Että vaikka tän lapsen kovasti haluaa, niin raskaana oleminen ei kyllä ole mitään herkkua. Jos lapsen saisi jollain muulla tavalla, niin voisin jättää välistä. Mutta sitten toisena hetkenä on kuitenkin ihan kivaa. Ailahtelevainen on raskaana olevan naisen mieli.
Mulla on myös viime aikoina käynyt mielessä, että vaikka kovasti odottaa syntymää, niin ei haluaisi silti tätä lasta ulos itsestään. Kun tämä aika on toisaalta vain ja ainoastaan minun. Haluaisin "pitää" lapsen vaan itselläni(ja toki miehellä) ja en haluaisi "jakaa" isovanhempien ja tulevien tätien kanssa. Jotenkin tuntuu, että ihmiset on "liian" innoissaan tästä raskaudesta, vaikka ihanaahan se on, että on tukea. Tavallaan hulluja ajatuksia, mutta en tiedä saako kukaan tästä kiinni. Oon miettinyt, että onkohan muillakin samoja ajatuksia vai johtuuko siitä taustalla olevasta menetyksestä.