Heinäkuiset 2021

Muuten sokeriarvot on hyvät paitsi edelleen paastoa pitää seurata. En ymmärrä kun en saa päivisin sokereita millään nousemaan, mutta aamulla sitten pitää olla alle 5.5 ja välissä on juuri tuo sallittu tai 5.6. En ymmärrä mikä niihin vaikuttaa mutta onneksi seurataan ja tarvittaessa saa sitten lääkityksen tuohonkin vaivaan. Paasto on n. 8-10 tuntia, joskus enemmän millä ei kuitenkaan tunnu olevan vaikutusta noihin niin tiedä sitten mistä kyse
Täällä googlettelin tuota paastoarvoa, kun itsellä se oli jo normitilanteessa koholla (kotimittauksissa ollut ok, kunhan on mitannut nopeasti heräämisen jälkeen). Jos oikein ymmärsin, normaalissa tilanteessa se kai on se ensimmäinen merkki häiriöstä, että vereen tulee enemmän sokeria paaston aikana, koska kropan rasvapitoisuus häiritsee normaalia sokeriaineenvaihduntaa ja kroppa alkaa itse tuottaa yöllä ylimääräistä sokeria. Toki radissa arvot on reilusti normiarvoja pienemmät (alle 6,0 on ilman raskautta normaali ja yli 7,0 diabetes). Tämä alhainen arvo kaiketi sen vuoksi, että sikiö helposti tottuu suurempaan verensokeripitoisuuteen, joka yön aikana ehtii vaikuttaa pidempään, jolloin sikiö kasvaa nopeammin sen myötä ja tottuminen isoihin pitoisuuksiin vaikuttaa sitten sikiön omaan aineenvaihduntaan syntymän jälkeen, minkä vuoksi nyt tajuan, miksi nämä raja-arvot aamupaastossa on näin pienet - sikiölle tuolla on iso merkitys.

Se huonompi juttu on, että itse tuohon aamupaastoon on vaikea vaikuttaa, jos syö ja liikkuu terveellisesti eikä se vaikuta - voi siis olla, että sun kroppa raskauden takia on päätynyt diabetesta sairastavan tyyliin säätämään verensokeria eli nostaa itsekseen yöllä eikä tähän usein auta valitettavasti kuin lääkitys. Kts. https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.diabetes.fi/files/107/Aamuverensokeri.pdf&ved=2ahUKEwjFwvqg-ffvAhUy_rsIHfa9ByAQFjAAegQIAxAC&usg=AOvVaw2Q0F-aF1GtKwy2ttQz6Fun&cshid=1618204605393 (pdf, Diabetesliitto)
ja deeblogin tekstit: https://www.deeblogi.fi/2017/02/tervetuloa-insuliini/

Aikamoinen koetus raskaus siis kropan verensokeriaineenvaihdunnallekin on, kun tuollaista saa aikaan, vaikka kuinka söisi ja liikkuisi terveellisesti. :(
 
Voi ei minkä ikäinen teidän esikoinen on?
Meillä nuorin täyttää 1,5v, nyt on alkanu nukkumaan yöt heräämättä, jotain satunnaisia kertoja herää, hampaita puhkeaa, näkee painajaisia tms.
Meillä alusta asti on herätty 2-3h välein yöllä, kun syntyi ennenaikaisena niin piti syöttää usein ettei pääse sokerit laskemaan. Kun "vaara" oli ohi niin sehän jäi tietenki päälle ja rinnalla roikuttiin usein.

Mua välillä pelottaa myös oma jaksaminen,vaikka mies oli kotona niin touhusin käytännössä kaiken. Eilen illalla sit sanoin että kun on vapaalla niin kukaan ei kiellä tarttumasta imurin varteen siihen asti että vauva syntyy, täällä on niin paljon tekemistä että apu on tervetullutta toki helpottaa että mies on nuorimman kanssa että saan rauhassa touhuta, mutta vähän turhauttaa olla siivoamassa 4 ihmisen jälkiä koko ajan eikä tunnu auttavan vaikka asiasta sanon.
Muuten asia olis ok mutta alkaa olemaan tukalat oltavat ja haastavaa touhuta.
Jospa tää tästä..

Joo, muutaman vuoden päästä kun annat valvoa pidempään niin saat olla herättämässä sunnuntai aamuna, että alkais aikasin sitten illalla nukkumaan että jaksaa herätä ma aamuna kouluun
Hän täyttää nyt loppukuusta 2,5 vuotta. Eli kun alkoi vihdoin nukkumaan ok vuoden tienoilla yönsä, ehdittiin jo molemmat tässä tottua parempiin uniin, toki aina välillä on ollut kipeänä (harvoin) tai herännyt esim. painajaisiin. Päikkärit on olleet aina vaikeita koko elämän ajan (vastustaa unta viimeiseen saakka), ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että hän lopettaa ne tyystin, mikä on sitten iso muutos päivärytmiin - ei voikaan enää viikonloppuina huokaista ja oikaista sinä aikana, kun toinen nukkuu.

Meillä alussa verensokeriseurannan ja imetyksen haasteiden vuoksi piti myös ruokkia muutaman tunnin välein öisin ja herättää siihen, ja kukaan ei missään välissä sanonut, milloin voidaan siirtyä vauvan tahtiin (jossain välissä vaan päädyin siihen, että kyllä vauva herättää, kun oli itse niin poikki). Varmaan se sitten teki sen, että yöt oli heräilyä pitkään ja välillä tiheästikin, ja koska nukahtaminen oli vaikeaa niin minulle kuin vauvalle, niin se uni oli välillä aika tiukassa. Päivisin tosiaan ei saanut itse otettua unta kamalasti takaisin, koska hän halusi pitkään nukkua vain kantorepussa tai liikkuvissa vaunuissa eikä niissäkään mielellään, vaan unta tosiaan vastusteltiin viimeiseen saakka huutaen, vaikka väsytti ja muut asiat oli kunnossa), jolloin oli vähän vaikea itse arkena nukkua vauvan nukkuessa univajetta takaisin. Aina yhä vähän kirpaisee, kun kuulee jonkun vaan laittavan vauvan päiväunille vaunuun tai sänkyyn ja sinne se tyytyväisenä nukahtaa muutamassa minuutissa. Ei vaan meillä...

Toki kun olin sitten vuoden jälkeen vielä lapsen kanssa kotona, niin ehdin nukkua oman univajetilanteen niin nollaan kuin vain sen jälkikäteen saa korjattua. Siitä oon onnellinen. Nyt vaan toivoo, että toinen lapsi ei vie esikoiselta unia ja me aikuisetkin saataisiin tarpeeksi unta, että tosiaan jaksetaan arki kahden lapsen kanssa. Koronan takia kun avunsaanti on aina vähän hankalampaa ja lähimmiltä tukijoukoilta on vaikea pyytää apua pelkän nukkumisen vuoksi - kuulostaa tyhmältä, mutta sellaisena tilanne itselle heijastuu. Omat vanhemmat asuu vähän kauempana ja on vielä töissä, mutta heillä oli aikanaan sama tilanne mun siskon kanssa, joten he ovat olleet aina pystyessään aktiivisesti tarjoamassa mahdollisuuksia uneen, koska tietävät kokemuksesta tilanteen.

Onneksi loppujen lopuksi tuo vauva-aika, jolloin se uni yleensä on tiukemmassa, on lyhyt ja sen osaa sisäistää paremmin, kun on kerran elänyt ja kokenut. Toki ne unettomat päivät tuntuu pitkiltä siinä hetkessä ja varmasti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Mutta toiveikkaana odotetaan, josko tämä pikkuinen olisi vauva-aikana enemmän kuin äitinsä ja nukkuisi kuin oppikirjojen vauvat kiltisti pitkiä pätkiä ja vaipuisi sinne uneen helposti.

Toivottavasti saisitte tuota kotityöpuolta tasattua. Helposti ne kaatuu vaan yhden päälle, varsinkin jos vaan yhtä epäjärjestys enemmän häiritsee tai vastaa muutenkin arjen pyörityksestä (mitä ja milloin syödään, onko vaatteita jne), niin se ihminen sitten tekee. Toivottavasti saisitte vähän kotityökuormaa tasattua, niin saisit levätä niitä kremppoja paremmaksi etkä kohta ole vuodelevossa, jolloin ne asiat pakosti jää toisen hoidettavaksi, jolloin se olisi vielä raskaampaa yllättäen toiselle (siitäkin kannattaa vihjaista, jos uskaltaa, että tällainen voi olla edessä, jos et ehdi nyt tarpeeksi lepuuttaa raskauden työllistämää kroppaa).
 
Hän täyttää nyt loppukuusta 2,5 vuotta. Eli kun alkoi vihdoin nukkumaan ok vuoden tienoilla yönsä, ehdittiin jo molemmat tässä tottua parempiin uniin, toki aina välillä on ollut kipeänä (harvoin) tai herännyt esim. painajaisiin. Päikkärit on olleet aina vaikeita koko elämän ajan (vastustaa unta viimeiseen saakka), ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että hän lopettaa ne tyystin, mikä on sitten iso muutos päivärytmiin - ei voikaan enää viikonloppuina huokaista ja oikaista sinä aikana, kun toinen nukkuu.

Meillä alussa verensokeriseurannan ja imetyksen haasteiden vuoksi piti myös ruokkia muutaman tunnin välein öisin ja herättää siihen, ja kukaan ei missään välissä sanonut, milloin voidaan siirtyä vauvan tahtiin (jossain välissä vaan päädyin siihen, että kyllä vauva herättää, kun oli itse niin poikki). Varmaan se sitten teki sen, että yöt oli heräilyä pitkään ja välillä tiheästikin, ja koska nukahtaminen oli vaikeaa niin minulle kuin vauvalle, niin se uni oli välillä aika tiukassa. Päivisin tosiaan ei saanut itse otettua unta kamalasti takaisin, koska hän halusi pitkään nukkua vain kantorepussa tai liikkuvissa vaunuissa eikä niissäkään mielellään, vaan unta tosiaan vastusteltiin viimeiseen saakka huutaen, vaikka väsytti ja muut asiat oli kunnossa), jolloin oli vähän vaikea itse arkena nukkua vauvan nukkuessa univajetta takaisin. Aina yhä vähän kirpaisee, kun kuulee jonkun vaan laittavan vauvan päiväunille vaunuun tai sänkyyn ja sinne se tyytyväisenä nukahtaa muutamassa minuutissa. Ei vaan meillä...

Toki kun olin sitten vuoden jälkeen vielä lapsen kanssa kotona, niin ehdin nukkua oman univajetilanteen niin nollaan kuin vain sen jälkikäteen saa korjattua. Siitä oon onnellinen. Nyt vaan toivoo, että toinen lapsi ei vie esikoiselta unia ja me aikuisetkin saataisiin tarpeeksi unta, että tosiaan jaksetaan arki kahden lapsen kanssa. Koronan takia kun avunsaanti on aina vähän hankalampaa ja lähimmiltä tukijoukoilta on vaikea pyytää apua pelkän nukkumisen vuoksi - kuulostaa tyhmältä, mutta sellaisena tilanne itselle heijastuu. Omat vanhemmat asuu vähän kauempana ja on vielä töissä, mutta heillä oli aikanaan sama tilanne mun siskon kanssa, joten he ovat olleet aina pystyessään aktiivisesti tarjoamassa mahdollisuuksia uneen, koska tietävät kokemuksesta tilanteen.

Onneksi loppujen lopuksi tuo vauva-aika, jolloin se uni yleensä on tiukemmassa, on lyhyt ja sen osaa sisäistää paremmin, kun on kerran elänyt ja kokenut. Toki ne unettomat päivät tuntuu pitkiltä siinä hetkessä ja varmasti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Mutta toiveikkaana odotetaan, josko tämä pikkuinen olisi vauva-aikana enemmän kuin äitinsä ja nukkuisi kuin oppikirjojen vauvat kiltisti pitkiä pätkiä ja vaipuisi sinne uneen helposti.

Toivottavasti saisitte tuota kotityöpuolta tasattua. Helposti ne kaatuu vaan yhden päälle, varsinkin jos vaan yhtä epäjärjestys enemmän häiritsee tai vastaa muutenkin arjen pyörityksestä (mitä ja milloin syödään, onko vaatteita jne), niin se ihminen sitten tekee. Toivottavasti saisitte vähän kotityökuormaa tasattua, niin saisit levätä niitä kremppoja paremmaksi etkä kohta ole vuodelevossa, jolloin ne asiat pakosti jää toisen hoidettavaksi, jolloin se olisi vielä raskaampaa yllättäen toiselle (siitäkin kannattaa vihjaista, jos uskaltaa, että tällainen voi olla edessä, jos et ehdi nyt tarpeeksi lepuuttaa raskauden työllistämää kroppaa).
Älä vähättele kunnon yöunia, on tärkeetä saada levättyä! Varsinkin kun viimeistään loppuvaiheessa voi olla katkonaista.
Jaksamisia sinulle! <3

Koittanut olen hienovaraisesti sanoa, että ensimmäisen lapsen kohdalla jouduin sairaalaan vuodelepoom viideksi viikkoa, nuorin kun syntyi rv36+ niin katsotaan että on uhka ennenaikaiselle synnytykselle.
Vinkkasin että mitäs sitten, niin se on sitten sen ajan murhe :D
En ole kovin tiptop ihminen, ihanaa toki kun joku jaksaa olla. Mutta siitä huolimatta imuroida joutuu vähintään kaksi kertaa päivästä, siitä syystä että tää nuorimmainen laittaa joka ikisen roskan suuhun. Enkä ole siitäkään minään jos nyt jonkun leivänmurun suuhun lattialta pistää, mutta esim.pihalta kantautuu puusälää kenkien mukana jne, niin huolehdittava sen verran "edes".

Ymmärrän kyllä että kun mies käy töissä ja isommat koulussa, se arjen pyörityksen päävastuu on tottakai minulla, enkä voi isompia lapsia laittaa tekemään hommia mitkä kuuluu minulle. Mies herää neljän aikaan töihin ja on iltapäivällä joskus kotona, niin ei ole paljoa energiaa päivän jälkeen. Mutta täytyy pitää keskustelutuokio, että nyt parin kk ajan jos saisin apuja päivittäisiin askareisiin pikkasen niin palkitaan sitten myöhemmin, eikä äitikään ole sit koko aikaa niin kiukkunen ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Toiveikas21
Kävin tänään hakemassa äitiyspakkauksen. On aika kiva, vaikka kaikki kuosit ei niin omaan mieleen olleetkaan. Suurin osa menee käyttöön joka tapauksessa. Pitää tarkistaa paljonko meillä on pienimpiä vaatteita, kunhan saan kaikki lahjoitustavaratkin käsiin. Niitä kun oli aika vähän tuossa pakkauksessa. Tosin jos on kovin iso kaveri tulossa, niin ei niitä kovin paljon tarvitse.

Toi kaukalolappu oli jotenkin inhottavan löllö, voin kuvitella kaikki karvat jotka siihen tarttuu. Ja tsekkasin sen toisen ruokalapun ja on samanlainen kuin 2019 pakkauksessa eli se kaukalo käännetään etupuolelle, että pysyy paremmin auki. (y)

Tänään on ollut liitoskivut ihan eri sfääreissä kuin ennen. Välillä on tuntunut siltä kuin joku ois potkaissut haaroihin ja välillä vihloo kun liikkuu. Toivottavasti ei ole jatkuvaa. :oops:

Enää 15 viikkoa laskettuun aikaan, kuulostaa omaan korvaan hurjalta kun sen kääntää noin. Ja mahdollisesti ei mene edes niin kauan, että vauva syntyy. ❤
 
Viimeksi muokattu:
Älä vähättele kunnon yöunia, on tärkeetä saada levättyä! Varsinkin kun viimeistään loppuvaiheessa voi olla katkonaista.
Jaksamisia sinulle! <3

Koittanut olen hienovaraisesti sanoa, että ensimmäisen lapsen kohdalla jouduin sairaalaan vuodelepoom viideksi viikkoa, nuorin kun syntyi rv36+ niin katsotaan että on uhka ennenaikaiselle synnytykselle.
Vinkkasin että mitäs sitten, niin se on sitten sen ajan murhe
En ole kovin tiptop ihminen, ihanaa toki kun joku jaksaa olla. Mutta siitä huolimatta imuroida joutuu vähintään kaksi kertaa päivästä, siitä syystä että tää nuorimmainen laittaa joka ikisen roskan suuhun. Enkä ole siitäkään minään jos nyt jonkun leivänmurun suuhun lattialta pistää, mutta esim.pihalta kantautuu puusälää kenkien mukana jne, niin huolehdittava sen verran "edes".

Ymmärrän kyllä että kun mies käy töissä ja isommat koulussa, se arjen pyörityksen päävastuu on tottakai minulla, enkä voi isompia lapsia laittaa tekemään hommia mitkä kuuluu minulle. Mies herää neljän aikaan töihin ja on iltapäivällä joskus kotona, niin ei ole paljoa energiaa päivän jälkeen. Mutta täytyy pitää keskustelutuokio, että nyt parin kk ajan jos saisin apuja päivittäisiin askareisiin pikkasen niin palkitaan sitten myöhemmin, eikä äitikään ole sit koko aikaa niin kiukkunen
Kiitos!

Se on minunkin miehellä välillä, että ennakkoon ei tarvitse mitään suunnitella, vaan aina mennään sitten hetken mukaan... Ärsyttävää välillä, ja hän itsekin sitten välillä kiukustuu, kun ei olekaan suunnitelmat selvillä ja pitää hetkessä alkaa säätää kuka ja mitä nyt tekeekään.

Kolahti korvaan tuo "en voi laittaa isompia lapsia hoitamaan hommia, mitkä minulle kuuluu". Tietämättä lasten iästä ja teidän kotityöjärjestelmästä sen enempää, olen ainakin itse ymmärtänyt (vaikken olekaan vielä suuremmissa määrin itse kuin lapsen roolissa kokenut tätä jakoa, sillä meidän 2,5 v. kyllä auttaa aina välillä tiskaamisessa, kattamisessa jne, mutta on vielä tuossa iässä vähän enemmän valvottavaksi kuin avuksi), että lapsia kannattaa osallistaa kotitöihin mahdollisimman nuoresta, jotta ne oppii niitä tekemään eikä odota pelkkää palvelua. Ei tarkoita sitä, että heille kaataisi heti kaiken sinun hommasi, vaan jos he esim. voisivat välillä vaikka imuroida apuna pienimmän eniten käyttämiä huoneita tai tehdä muuta pientä, niin voisi sekin sinun painettasi helpottaa ja heillekin olla hyvää oppia, sekä saavat sitten tyytyväisemmän äidin, kun sinun ei tarvitse kaikkea tehdä kipuilujen ohessa. Toki, jos he eivät näitä ole aiemmin tehneet, opettelussa voi mennä aikaa, mutta onhan se sitten vauvankin synnyttyä taas avuksi.

Toki ymmärrän täysin sen näkemyksen, että kaikkea ei heidänkään vastuulleen voi laittaa, mutta kannattaa miettiä, voisiko heitä jotenkin oman taitotasonsa mukaan osallistaa, kun tilanne on mikä on.
 
Näitä ällöttävyyksiä: valittelin aiemmin, kun alapäässä joku tuntuu hankaavan. Neuvolalääkäri totesi silloin vaan, että johtuu limakalvojen kuivuudesta sekä turvotuksesta ja suositteli jatkossa käyttämään Ceridalia, jos tunne jatkuu. No, eilen illalla taas alkoi tuntua ikävältä ja vessassa käydessä alapäässä tuntui jotain taas olevan lisää, mikä hankaa. Ehdin siinä sopivasti ennen nukkumaanmenoa jo googletella kaiken laskeumista ja hätäillä, että nytkö niitä sitten syntyi ja loppuelämä kärsitään (olen hankkinut niistä oman kauhuskenaariostressin, vaikka ei pitäisi....).

Tänä aamuna sitten päädyin viimeisenä keinona katsomaan vielä peilillä, mitä siellä alapäässä oikein tapahtuu. Ei ollut sievää nähtävää, mutta tulipa todettua, että laskeuman sijaan mulla taitaa sitten olla suonikohjuja alapäässä, oli niin violetinkukertavaa menoa siellä...

Jotenkin todella helpottavaa, mutta samalla kammottavaa huomata tämä. Ja kun oon nyt vasta viikolla 26, niin millaiseksihan ne ehtii vielä loppuvaiheen paineen takia kehittyä, auts :S Toivottavasti tämä syntyy samoilla viikoilla (38+) kuin esikoinen, niin ei tarvitsisi ihan loppuun asti kärvistellä ja olisi silti täysiaikainen tapaus.

Ei satu olemaan kohtalotovereita tälle ilkeälle vaivalle? Odotan pelolla, tuleeko näiden lisäksi peräpukamiakin, mutta toivottavasti ei.
 
Kiitos!

Se on minunkin miehellä välillä, että ennakkoon ei tarvitse mitään suunnitella, vaan aina mennään sitten hetken mukaan... Ärsyttävää välillä, ja hän itsekin sitten välillä kiukustuu, kun ei olekaan suunnitelmat selvillä ja pitää hetkessä alkaa säätää kuka ja mitä nyt tekeekään.

Kolahti korvaan tuo "en voi laittaa isompia lapsia hoitamaan hommia, mitkä minulle kuuluu". Tietämättä lasten iästä ja teidän kotityöjärjestelmästä sen enempää, olen ainakin itse ymmärtänyt (vaikken olekaan vielä suuremmissa määrin itse kuin lapsen roolissa kokenut tätä jakoa, sillä meidän 2,5 v. kyllä auttaa aina välillä tiskaamisessa, kattamisessa jne, mutta on vielä tuossa iässä vähän enemmän valvottavaksi kuin avuksi), että lapsia kannattaa osallistaa kotitöihin mahdollisimman nuoresta, jotta ne oppii niitä tekemään eikä odota pelkkää palvelua. Ei tarkoita sitä, että heille kaataisi heti kaiken sinun hommasi, vaan jos he esim. voisivat välillä vaikka imuroida apuna pienimmän eniten käyttämiä huoneita tai tehdä muuta pientä, niin voisi sekin sinun painettasi helpottaa ja heillekin olla hyvää oppia, sekä saavat sitten tyytyväisemmän äidin, kun sinun ei tarvitse kaikkea tehdä kipuilujen ohessa. Toki, jos he eivät näitä ole aiemmin tehneet, opettelussa voi mennä aikaa, mutta onhan se sitten vauvankin synnyttyä taas avuksi.

Toki ymmärrän täysin sen näkemyksen, että kaikkea ei heidänkään vastuulleen voi laittaa, mutta kannattaa miettiä, voisiko heitä jotenkin oman taitotasonsa mukaan osallistaa, kun tilanne on mikä on.
Apua, siis kyllä olen opettanut hoitamaan kotiaskareita;astianpesukoneen tyhjennystä (täyttö taas ei tunnu onnistuvan mieheltäkään :D ),roskien vientiä, oman huoneen siivous ym. En opeta lapsia että kaikki tulee valmiina. Isommat siis 11 ja 8v.
Kun oli lunta, vanhimmasta oli iso apu kun haki ahkiolla puita kun miehellä venyi työpäivät. Muuten hyvin omatoimisia muutenkin. Välillä vaan tuntuu unohtuvan astiat pöytään, roskat mihin sattuu, siis pieniä asioita mutta kun oot vuoron perään siivoamassa/sanomassa asiasta niin turhauttaa.
Mutta tosiaan tuo imuriin tarttuminen tuntuu olevan jokaiselle muulle vaikeaa. Kyllä tää tästä jotenkin saadaan järjesteltyä että hetkeksi edes kaikki osallistuvat pikkusen enemmän askareisiin.

Suonikohjuista ei oo kokemusta, en oo tosin uskaltanu edes ajatella peilaamista alakertaan. Toki tilanteentullen tarvittaessa, "onneks" lääkäri säännölisesti niin mainitsee varmana jos siellä jotain on.
Peräpukama taas tuli viime raskaudessa ja on edelleen, eipä se mihinkään lähde eivätkä tee sille mitään kun ei ns oireile mitenkään :/
 
  • Tykkää
Reactions: Toiveikas21
Jouduin sitten täksi viikoksi saikulle. Alkoi tuntumaan liitoskipujen lisäksi painetta alapäässä ja peräsuolessa ja vauvan liikkeet tuntuu tosi alhaalla. Kävin näytillä synnärillä, onneksi mitään radikaalia ei ollut tapahtunut. Ilmeisesti hivenen oli kohdunkaula pehmeä, mutta tismalleen saman pituinen kuin aiemmin ja ei ollut auennut. Vauva on välillä ihan kohdunsuulla, niin painaa siksi ilmeisesti. Nyt sitten pötkötellään kotona, saan toki pakolliset hommat(laittaa ruoan, syödä, käydä suihkussa ym) tehdä, mutta pitää pyrkiä pötköttelemään enimmäkseen.
 
Jouduin sitten täksi viikoksi saikulle. Alkoi tuntumaan liitoskipujen lisäksi painetta alapäässä ja peräsuolessa ja vauvan liikkeet tuntuu tosi alhaalla. Kävin näytillä synnärillä, onneksi mitään radikaalia ei ollut tapahtunut. Ilmeisesti hivenen oli kohdunkaula pehmeä, mutta tismalleen saman pituinen kuin aiemmin ja ei ollut auennut. Vauva on välillä ihan kohdunsuulla, niin painaa siksi ilmeisesti. Nyt sitten pötkötellään kotona, saan toki pakolliset hommat(laittaa ruoan, syödä, käydä suihkussa ym) tehdä, mutta pitää pyrkiä pötköttelemään enimmäkseen.
Voi ei, nyt sitten lepiä <3 paljonkos sulla on nyt viikkoja? Onneks aletaan olemaan hyvillä viikoilla sen suhteen jos lapsi syntyisi paljon etuajassa. Toki lähtökohtaisesti toivotaan täysiaikaista,mutta mulla on pelko koko ajan vähenemään päin ennenaikaisuuden suhteen kun pääseen päivän eteenpäin.
 
Jouduin sitten täksi viikoksi saikulle. Alkoi tuntumaan liitoskipujen lisäksi painetta alapäässä ja peräsuolessa ja vauvan liikkeet tuntuu tosi alhaalla. Kävin näytillä synnärillä, onneksi mitään radikaalia ei ollut tapahtunut. Ilmeisesti hivenen oli kohdunkaula pehmeä, mutta tismalleen saman pituinen kuin aiemmin ja ei ollut auennut. Vauva on välillä ihan kohdunsuulla, niin painaa siksi ilmeisesti. Nyt sitten pötkötellään kotona, saan toki pakolliset hommat(laittaa ruoan, syödä, käydä suihkussa ym) tehdä, mutta pitää pyrkiä pötköttelemään enimmäkseen.
Toivottavasti lepääminen helpottaa vointia ja tilanne tasoittuu! Tosiaan onneksi mitään isoja muutoksia kohdunkaulalla ei ollut tapahtunut, joten toivotaan parasta, että vain säikäytti näin ja lepo tosiaan auttaa tuntemuksiin. Tsemppiä sinne!
 
  • Tykkää
Reactions: Eepinen
Apua, siis kyllä olen opettanut hoitamaan kotiaskareita;astianpesukoneen tyhjennystä (täyttö taas ei tunnu onnistuvan mieheltäkään ),roskien vientiä, oman huoneen siivous ym. En opeta lapsia että kaikki tulee valmiina. Isommat siis 11 ja 8v.
Kun oli lunta, vanhimmasta oli iso apu kun haki ahkiolla puita kun miehellä venyi työpäivät. Muuten hyvin omatoimisia muutenkin. Välillä vaan tuntuu unohtuvan astiat pöytään, roskat mihin sattuu, siis pieniä asioita mutta kun oot vuoron perään siivoamassa/sanomassa asiasta niin turhauttaa.
Mutta tosiaan tuo imuriin tarttuminen tuntuu olevan jokaiselle muulle vaikeaa. Kyllä tää tästä jotenkin saadaan järjesteltyä että hetkeksi edes kaikki osallistuvat pikkusen enemmän askareisiin.

Suonikohjuista ei oo kokemusta, en oo tosin uskaltanu edes ajatella peilaamista alakertaan. Toki tilanteentullen tarvittaessa, "onneks" lääkäri säännölisesti niin mainitsee varmana jos siellä jotain on.
Peräpukama taas tuli viime raskaudessa ja on edelleen, eipä se mihinkään lähde eivätkä tee sille mitään kun ei ns oireile mitenkään :/
Okei, väärinkäsitys siis! Hyvä, että ovat jo avuksi, vaikka se imuri kammottaa. Tuon ikäisten kanssa voi yrittää jo kehitellä leikkimielistä kisaa tai lahjoa, jos eivät muuten innostu imurinvarteen ja tilanne alkaa näyttää pahalta. :D

Mulla on se ikävä tilanne, että seuraava neuvolakäynti vasta toukokuun loppupuolella eikä lääkäriä näköpiirissä... Pitänee laittaa viestiä terveydenhoitajalle, kun ei noista Naistalon sivuistakaan ollut mitään apua muuta kuin henkiseen lohdutukseen: "Joskus laajentuneita suonia voi esiintyä myös ulkosynnyttimillä ja emättimessä. Nämä ovat suonikohjujen tyyppisiä, turvonneita ja joskus epämiellyttäviä suonia emättimen suulla häpyhuulialueella. Nämä ovat vaarattomia, eivätkä vaadi lisätutkimuksia ja häviävät itsekseen raskauden jälkeen. "
Jos nimittäin eilisillan tuntemukset jatkuu säännöllisesti, niin hulluksihan sitä tulee ennen kuin vauva on täällä 3-4 kk kuluttua.
 
@Toiveikas21 Ei näytä hyvältä alakerta täälläkään. Mulla tietysti ekat synnytykset yli 10 vuotta sitten on jo tehneet tehtävänsä osittain. Mitään hankaamisen tunnetta mulla ei ole, mutta kyllä siellä ns. suonikohjuja on ja ties mitä. Peräpukamatkin vaivaa välillä. Niiden osalta on tärkeää pitää vatsa toimivana kuiduilla ja riittävällä veden juomisella, ettei tule ummetusta. Päivittäinen lämpimämmällä vedellä huljuttelu auttaa minusta noihin pukamiin myös. Mutta jos sulla oikeasti hankaa kovasti, niin kannattaa kyllä laittaa sitä öljyä, jos siitä olisi apua. Kyllä meitä naisia koetellaan näiden raskauksien kanssa.

Viime viikolla mulla oli se sokerirasitus ja tulokset oli kiikun kaakun ok. Kaikki arvot oli vähän raja-arvojen alapuolella. Itse olin enemmän huolissani, mutta neuvolassa hoitaja oli tänään ihan tyytyväinen niihin. Ei kuulemma huolta. Eilen käytiin myös 4D ultrassa. Pikkumies ei halunnut esitellä kasvojaan meille, mikä on tietysti sääli, mutta pääasia toki, että kaikki näytti muuten hyvältä. Hiukan kyllä säikäytti, kun ultran mukaan kokoarvio oli nyt noin 1,2 kg ja arvio laskettuna aikana olisi siten noin 4,2 kg. Neuvolan hoitaja lohdutti tästäkin, ettei ole huolta, että vauvan asento on sen painoa tärkeämpi synnytyksessä. Pitää toivoa, että asettelee itsensä sitten sopivasti synnytystä varten. Päätin kyllä jo jättää kaikki makeat herkut pois synnytykseen asti, vaikka ei radia olekaan. Jospa hän ei kasvaisi ihan noin isoksi.

@Eepinen Tsemppiä sinne lepoon. Toivottavasti lepääminen auttaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Eepinen
Pientä tilannekatsausta, täällä menee samaa rataa, vauvan painoarvio oli 1,4kg (28+4) käsitin että normaali mutta hiukan yläkanttiin. Parempi niin,tässähän seurataan juurikin kasvua että ei hidastu tai lopu kokonaan. Kuullostaa vaan hirveen paljolta, vaikka toki pieni onkin! Lisäksi katsoi että istukka olisi(kin) liian lähellä kohdunsuuta, mitä vähän epäilen kun kaksi kertaa on ollut tuossa edessä ja normaali. En tietenkään voi mennä lääkärin näkemysten päälle, mutta tuntui olevan hiukan epävarma itsekin. Tästäkin syystä kontrolli kk päästä.
Supistukset eivät oo tehny tuhojaan kohdunsuun seuduille, vaikka kipeitä on ollu ja tullu useampia peräkkäin.
 
Pientä tilannekatsausta, täällä menee samaa rataa, vauvan painoarvio oli 1,4kg (28+4) käsitin että normaali mutta hiukan yläkanttiin. Parempi niin,tässähän seurataan juurikin kasvua että ei hidastu tai lopu kokonaan. Kuullostaa vaan hirveen paljolta, vaikka toki pieni onkin! Lisäksi katsoi että istukka olisi(kin) liian lähellä kohdunsuuta, mitä vähän epäilen kun kaksi kertaa on ollut tuossa edessä ja normaali. En tietenkään voi mennä lääkärin näkemysten päälle, mutta tuntui olevan hiukan epävarma itsekin. Tästäkin syystä kontrolli kk päästä.
Supistukset eivät oo tehny tuhojaan kohdunsuun seuduille, vaikka kipeitä on ollu ja tullu useampia peräkkäin.
Meilläkin mennään viikko ja päivä kokoarviossa edellä, mutta lääkärit eivät ole olleet huolissaan. Hänkin siis menee vielä normaalin piikkiin, vaikka vähän isompi onkin. Etenkin reisiluu on kaverilla iso ja itse olen ollut isoluinen tapaus. Mies on ollut myös varsin isokokoinen, vaikka on syntynyt reilusti ennenaikaisesti. Eli isot geenit on saanut meiltä.

Onpa jännä, että istukan paikasta on tullut eri arvio. Onneksi on uusi arvio lyhyen ajan päästä, luulisi tulevan oikea arvio jo sitten.

Mulla pötköttely ärsyttää SI-niveltä ja etenkin eilen oli tosi kipeä oikealta puolelta. En meinannut edes sukkia saada jalkaan. Paineen tunnetta ei onneksi ole ollut, mutta tänään olen vähän enemmän ollut pystyasennossa, niin selkäkipukin hivenen helpottaa. Olen kyllä Panadolia käyttänyt tarpeen mukaan, joten sekin voi vaikuttaa helpompaan päivään. Ei minusta kyllä töihin olisi, kun ei pysty istumaan eikä seisomaan kovin pitkään ja makuullaan on hankala tehdä hommia.
 
Meilläkin mennään viikko ja päivä kokoarviossa edellä, mutta lääkärit eivät ole olleet huolissaan. Hänkin siis menee vielä normaalin piikkiin, vaikka vähän isompi onkin. Etenkin reisiluu on kaverilla iso ja itse olen ollut isoluinen tapaus. Mies on ollut myös varsin isokokoinen, vaikka on syntynyt reilusti ennenaikaisesti. Eli isot geenit on saanut meiltä.

Onpa jännä, että istukan paikasta on tullut eri arvio. Onneksi on uusi arvio lyhyen ajan päästä, luulisi tulevan oikea arvio jo sitten.

Mulla pötköttely ärsyttää SI-niveltä ja etenkin eilen oli tosi kipeä oikealta puolelta. En meinannut edes sukkia saada jalkaan. Paineen tunnetta ei onneksi ole ollut, mutta tänään olen vähän enemmän ollut pystyasennossa, niin selkäkipukin hivenen helpottaa. Olen kyllä Panadolia käyttänyt tarpeen mukaan, joten sekin voi vaikuttaa helpompaan päivään. Ei minusta kyllä töihin olisi, kun ei pysty istumaan eikä seisomaan kovin pitkään ja makuullaan on hankala tehdä hommia.

Tuossa toiseen ketjuun kirjoitinkin, että näähän on vaan suuntaa antavia arvioita, riippuu paljon myös ultraajasta. Itse olen alle 160cm ja normaalipainoinen, mies 180cm ja normaalipainoinen hänkin. Aikaisemmat on ollu alle 3,5kg, viimeisin vaikka syntyi 36+3, niin 3,1kg. Ihan kun siskonsa rv 38+5. En ole erityisen huolissaan, luottavaisin mielin olen ettei loppuun asti koossa pysytä :D
Onko sulla SI vyötä käytössä? Itsellä helpottaa kun touhuaa jotain.
 
  • Tykkää
Reactions: Toiveikas21
Tuossa toiseen ketjuun kirjoitinkin, että näähän on vaan suuntaa antavia arvioita, riippuu paljon myös ultraajasta. Itse olen alle 160cm ja normaalipainoinen, mies 180cm ja normaalipainoinen hänkin. Aikaisemmat on ollu alle 3,5kg, viimeisin vaikka syntyi 36+3, niin 3,1kg. Ihan kun siskonsa rv 38+5. En ole erityisen huolissaan, luottavaisin mielin olen ettei loppuun asti koossa pysytä
Onko sulla SI vyötä käytössä? Itsellä helpottaa kun touhuaa jotain.
Joo, arvioita ovat. Itsekin olen ollut ihan keskikokoinen vauva, vaikka lääkärit arvioivat isokokoiseksi.

Juu, on SI-vyö käytössä. Vähän auttaa toki, mutta ei mahdottomasti. Luulen, että lihakset on ottaneet myös itseensä ja selkä on täysin jumissa. Alaselkää on vaan kielletty hieromasta, joten ei auta kuin kärsiä. Yläkropan hierontaan mulla onkin aika kolmen viikon päästä, mutta toivottavasti helpottaa ennen sitä. Tässä on tosiaan vaan se hankaluus, kun pitäisi mahdollisimman vähän touhuta, että ei tulisi painetta kohdunsuulle, mutta selkä vaatia liikettä. Eli mennään ojasta allikkoon, mutta vauva on nyt tärkein.
 
Joo, arvioita ovat. Itsekin olen ollut ihan keskikokoinen vauva, vaikka lääkärit arvioivat isokokoiseksi.

Juu, on SI-vyö käytössä. Vähän auttaa toki, mutta ei mahdottomasti. Luulen, että lihakset on ottaneet myös itseensä ja selkä on täysin jumissa. Alaselkää on vaan kielletty hieromasta, joten ei auta kuin kärsiä. Yläkropan hierontaan mulla onkin aika kolmen viikon päästä, mutta toivottavasti helpottaa ennen sitä. Tässä on tosiaan vaan se hankaluus, kun pitäisi mahdollisimman vähän touhuta, että ei tulisi painetta kohdunsuulle, mutta selkä vaatia liikettä. Eli mennään ojasta allikkoon, mutta vauva on nyt tärkein.
Voi että, tsemppiä sulle hurjasti <3 onneks saan touhuta normaalisti, kipujen ja supistusten sallimissa rajoissa, hankalottais hieman pyörittää arkea.
 
  • Tykkää
Reactions: Eepinen
@Sabriiiina , hyvä tosiaan, että kontrolloivat, jos yhtäkkiä tulikin eri näkemys asiaan.

@Eepinen , kuulostaa kamalalta, että pitäisi levätä, mutta lepääminen lisää kipuja. :( Toivottavasti sulla tilanne helpottaisi ja saisit luvan liikkua, niin selkä menisi parempaan. Kuulostaa hankalalta, kun on useampi vaiva, joiden hoitokeinot menee ristiin... Ootko kokeillut muuten puolimakaavaa asentoa esim. sohvalla? Itselle se toimi myös alaselkäkipujen yhteydessä, ja sai vähän vaihtelua asentoihin - pahinta oli olla pitkään samassa asennossa. Se tosin ei ihan lepoasento ole (alkuperäiseen vaivaan nähden), mutta kai parempi kuitenkin kuin seisominen.

Hauska kuulla noista kokoarvioista - mähän sain radista huolimatta esikoisestakin kokoarvion vasta synnärillä, ja se heitti 200 g syntymäpainoon. Sinne asti menin ihan pimennossa (pl. rakenneultran painoarvio tietysti), joten hyvä, että niitä joillekin tehdään. Saa nähdä, käykö sama tämän toisenkin kanssa. Toki jotain osviittaa ne sf-käyrätkin antaa, mutta eihän ne koko totuutta kerro, kun mittaaja on ainakin minulla aina eri eikä pisteitä ehdi tulla kamalasti.

Täällä kaikki ok, alapääkin taas hellitti ärsyyntymästä ja jätti pelottelut yhteen iltaan. Sen sijaan tuli taas vähän hassu tulos paastoarvoissa. Oli kyllä huonompi yö takana (esikoinen yritti heräillä neljältä enkä osannut nukkua sen jälkeen kuin jonkin minipätkän), mutta mittari teki taas saman kuin kerran loman aikana ja antoi ensin tulokseksi 5,8 ja heti seuraavana 5,4 (mittasin siis varmuuden vuoksi toistamiseen). Tokihan nuo kotimittarit ei ole niin tarkkoja kuin verikokeesta saatavat tulokset ja sen pienen veritipan sisältämä sokerikin vaihtelee, joten kai tuo ihan normaalia on. Ihmetyttää vaan, että tuli tismalleen samat arvot lomallakin siinä ainoassa tuloksessa, joka tätä aiemmin oli suositusaamupaastoista eronnut. Onneksi niitä poikkeamia pitää olla paastoissa kaksi viikon sisällä ennen kuin pitää alkaa ottamaan yhteyttä mihinkään, joten seuranta jatkuu kummempia välittämättä...

Huomenna alkaisi jo 27. raskausviikko!
 
@Toiveikas21 kaikenlaisissa asennoissa on kyllä tullut oltua nämä päivät. Selkeästi pitkällään se kipu helpottaa, mutta kuitenkin se selän jumitus pahenee siitä. Oon jonkun verran kuitenkin kotona ollut seisaallaan ja istunut, mutta pitkään ei onnistu.
Tuo sokerihomma on haastava. Helposti tulee eroa, vaikka mittaisi useamman kerran. Luultavasti oikea lukema on ollut jossain noiden kahden välissä. Eli välillä sokereissa on häikkää, mutta ei onneksi mahdottomasti. Ja noi tulokset riippuu tosi paljon mittaristakin, jotkut mittarit ei näytä oikeita lukemia tosi matalilla ja korkeilla lukemilla. Toki ne on ihan perusmittaamiseen toimivia, mutta voivat antaa suuriakin eroja samalla mittauksella. Meidän alueella(sis. yliopistosairaalan) on käytössä perusmittarina juurikin tommonen mittari. Itsellä on joskus aiemmin saatu(ammatin etuja) tarkempi mittari ja sillä ei ole ainakaan itsellä tullut suuria eroja mittausten välillä. En kyllä ole mitannut kuin kerran aina, mutta päivien välillä mittaukset on olleet vertailukelpoiset.

Eilen oli pakko käydä apteekissa niin huomasin, että auton istuin oli selälle hyvä. Eli alaselälle pitää saada tukea istuessa ja olen kyllä yrittänyt sohvalla tyynyjä laittaa selän taakse. Mutta eiköhän tämä tästä. Nämä on ns. pikkuvikoja, sen verran paljon on kipua kokenut elämän aikana, että kyllä tästä selviää. Onneksi ei tosiaan ole ihan totaalinen vuodelepo, vaan ohje levätä mahdollisimman paljon, niin saan olla pystyasennossakin. Onneksi painetta ei ole ollut tiistain jälkeen, vaikka vauva on varsin alhaalla välillä, tosin välillä on ihan poikittainkin eli pyörii kuin hyrrä. Toivottavasti ei ole mahan ulkopuolella ihan yhtä vilkas, itse olen rauhallinen niin voi vilkkaan lapsen kanssa olla haasteita. ;)
 
@Toiveikas21 kaikenlaisissa asennoissa on kyllä tullut oltua nämä päivät. Selkeästi pitkällään se kipu helpottaa, mutta kuitenkin se selän jumitus pahenee siitä. Oon jonkun verran kuitenkin kotona ollut seisaallaan ja istunut, mutta pitkään ei onnistu.
Tuo sokerihomma on haastava. Helposti tulee eroa, vaikka mittaisi useamman kerran. Luultavasti oikea lukema on ollut jossain noiden kahden välissä. Eli välillä sokereissa on häikkää, mutta ei onneksi mahdottomasti. Ja noi tulokset riippuu tosi paljon mittaristakin, jotkut mittarit ei näytä oikeita lukemia tosi matalilla ja korkeilla lukemilla. Toki ne on ihan perusmittaamiseen toimivia, mutta voivat antaa suuriakin eroja samalla mittauksella. Meidän alueella(sis. yliopistosairaalan) on käytössä perusmittarina juurikin tommonen mittari. Itsellä on joskus aiemmin saatu(ammatin etuja) tarkempi mittari ja sillä ei ole ainakaan itsellä tullut suuria eroja mittausten välillä. En kyllä ole mitannut kuin kerran aina, mutta päivien välillä mittaukset on olleet vertailukelpoiset.

Eilen oli pakko käydä apteekissa niin huomasin, että auton istuin oli selälle hyvä. Eli alaselälle pitää saada tukea istuessa ja olen kyllä yrittänyt sohvalla tyynyjä laittaa selän taakse. Mutta eiköhän tämä tästä. Nämä on ns. pikkuvikoja, sen verran paljon on kipua kokenut elämän aikana, että kyllä tästä selviää. Onneksi ei tosiaan ole ihan totaalinen vuodelepo, vaan ohje levätä mahdollisimman paljon, niin saan olla pystyasennossakin. Onneksi painetta ei ole ollut tiistain jälkeen, vaikka vauva on varsin alhaalla välillä, tosin välillä on ihan poikittainkin eli pyörii kuin hyrrä. Toivottavasti ei ole mahan ulkopuolella ihan yhtä vilkas, itse olen rauhallinen niin voi vilkkaan lapsen kanssa olla haasteita.
Tää kipuilu on kyllä tuskaa. Mulla on paras pysyä touhussa, mutta liian pitkä aika taas ottaa jalkoihin ja sitä kautta selkään. Pidempi aikainen makaaminen/istuminen pahentaa kipua. Mihinkään lenkille ehdoton nounou, alkaa supistelemaan. Pientä kävelyä toki tulee päivittäin ulkona, mutta pidemmälle en uskalla lähteä.
Eli koitan tehdä käytännössä koko ajan jotain, pitää SI-vyötä samalla. Sitten kun alkaa tuntumaan niin istun hetken ja jatkuu taas sama oravanpyörä. Eli niin tai näin, sattuu kuitenkin!! :D paras hetki mulla on aamulla tunti kaks siitä kun on heränny, ei satu yhtään ehkä tuntiin mutta sitten alkaa kipuilu ja jatkuu päivän.
 
Onneksi ei tosiaan yöllä tarvitse valvoa kivun takia, oon kyllä Panadolia ottanut varuiksi. Toki jos kääntää kylkeä ja on puoliksi hereillä, niin silloin kyllä tuntuu, mutta ei jomota jatkuvasti. Ja kun lepää hetken, niin saa taas kipua vähemmäksi. Pakko on kuitenkin kotona pestä pyykkiä ym. hommia tehdä. Onneksi sain robotti-imurin lahjaksi, niin ei tarvi imurointiakaan tehdä. Mies kun on paljon pois kotoa, niin on itse pyöritettävä taloutta osa ajasta. Onneksi ei ole taaperoa lisänä, sitten saisi jo soittaa omat vanhemmat avuksi.
 
Mulle sanottiin jo alussa, että en saa ottaa. Toki olisin sen jo tammikuussa saanut työn puolesta, joten siksi kiellettiin kun ei ollut muuta tietoa. En myöskään osallistu kotonaan liittyvien asioiden hoitamiseen töissä. Itsellä riski koronatartuntaan on varsin pieni, vaikka työkseni ihmisiä tapaa kun. Olen rajoittanut kontakteja esimiehen kanssa yhteistyössä ja vältän muutenkin "turhia" kontakteja. Synnytyksen jälkeen sen aion ottaa kyllä, kun vaan saan.
 
Hei vaan. Olen vain muutaman kerran tänne kirjoittanut, mutta sitäkin enemmän seuraan mitä te muut kirjoittelette. Tosi mielenkiintoista kuulla neuvolakokemuksia Suomesta kun itse olen ulkomailla.
Täällä ei ole ”neuvolaa” ollenkaan vaan alkuun käydään ihan omalla terveyskeskuslääkärillä ja siitä noin viikolla 16-20 siirrytään synnytyssairaalan asiakkaaksi. Siellä olen nyt tavannut kätilön kerran (20min haastattelu) ja kerran lääkärin (10min). Seuraava kerta kätilölle viikolla 28 (nyt viikolla 25+5). Mulla on tunne että en ole saanut minkäänlaista henkistä tukea tämän raskauden aikana ja kaikki tapaamiset on vaan lääkärin tapaamisia jotka on 5-10min. Raskaus on mun eka ja onneks kaikki mennyt hyvin eikä ole mitään ongelmia. Olen 35-vuotias että en mikään nuorikkokaan enää :LOL:

Käy oikein kateeksi kuunnella neuvola juttuja Suomesta. Raskauden lääketieteelliseen hoitoon ei sikäli ole mitään valittamista että kaikki ultrat ja labrat mitä pitäiskin olla niin on otettu yms. Mutta jotenkin sellanen tuki puuttuu. Eka kertaa esim raskausajan ruokavaliostakin mainittiin viikolla 16 antamalla ohjelappunen käteen ...

Kunnon avautuminen tuli tähän nyt. Tällä tavalla meillä täällä Australiassa hoidetaan raskaudet. Onneks on ihana mies ja internet mistä voi etsiä tietoa :LOL:
Nauttikaa suomen ihanasta terveydenhuollosta ja terveyden edistämisen kulttuurista :love::)

PS. Kukaan ei ole ikinä mitannut mun mahan mittoja tai kertonut mitään että minkä kokoinen tai painoinen kaveri mulla tuolla masussa on :rolleyes:rakenneultrassa kysyin pojun pituutta niin vastattiin että ”ei me mitata pituutta”:rolleyes::unsure::D
 
Viimeksi muokattu:
Hei vaan. Olen vain muutaman kerran tänne kirjoittanut, mutta sitäkin enemmän seuraan mitä te muut kirjoittelette. Tosi mielenkiintoista kuulla neuvolakokemuksia Suomesta kun itse olen ulkomailla.
Täällä ei ole ”neuvolaa” ollenkaan vaan alkuun käydään ihan omalla terveyskeskuslääkärillä ja siitä noin viikolla 16-20 siirrytään synnytyssairaalan asiakkaaksi. Siellä olen nyt tavannut kätilön kerran (20min haastattelu) ja kerran lääkärin (10min). Seuraava kerta kätilölle viikolla 28 (nyt viikolla 25+5). Mulla on tunne että en ole saanut minkäänlaista henkistä tukea tämän raskauden aikana ja kaikki tapaamiset on vaan lääkärin tapaamisia jotka on 5-10min. Raskaus on mun eka ja onneks kaikki mennyt hyvin eikä ole mitään ongelmia. Olen 35-vuotias että en mikään nuorikkokaan enää

Käy oikein kateeksi kuunnella neuvola juttuja Suomesta. Raskauden lääketieteelliseen hoitoon ei sikäli ole mitään valittamista että kaikki ultrat ja labrat mitä pitäiskin olla niin on otettu yms. Mutta jotenkin sellanen tuki puuttuu. Eka kertaa esim raskausajan ruokavaliostakin mainittiin viikolla 16 antamalla ohjelappunen käteen ...

Kunnon avautuminen tuli tähän nyt. Tällä tavalla meillä täällä Australiassa hoidetaan raskaudet. Onneks on ihana mies ja internet mistä voi etsiä tietoa
Nauttikaa suomen ihanasta terveydenhuollosta ja terveyden edistämisen kulttuurista

PS. Kukaan ei ole ikinä mitannut mun mahan mittoja tai kertonut mitään että minkä kokoinen tai painoinen kaveri mulla tuolla masussa on rakenneultrassa kysyin pojun pituutta niin vastattiin että ”ei me mitata pituutta”
Kiitoksia tästä näkökulmasta!

Välillä neuvolan jutut ärsyttää, kun käydään tietyn kaavan mukaan tosi tarkkaan asioita läpi, mutta toisaalta tosiaan tulee kattavasti tukea ja pidetään huolta, että sikiön lisäksi perheellä on kaikki hyvin. Viime käynnillä esim. mulla arvioitiin mielialaa, synnytykseen suhtautumista ja pystyin avautumaan mm. ongelmista esikoisen ja töiden kanssa, ja hoitaja kuunteli, ja olisin tarvittaessa saanut enemmänkin tukea, jos olisin tarvinnut.

Esikoisen uniongelmiinkin sain hänen pikkuvauva-aikanaan tukea suhteellisen helposti neuvolan kautta, kun tuntui meno yltyvän mahdottomaksi eikä enää itse jaksanut. Eli arvostan kyllä, eikä onneksi ole edes tarvinnut harkita muussa maassa raskautta ja synnyttämistä.

Vaikka toisella kerralla nyt tuleekin pitkä väli käynteihin raskauden tässä kohdassa, ainakin itsellä on helppo ottaa yhteyttä tarvittaessa viesteillä tai soittaa, jos jotain tulisikin.

Täällä nyt 26+1, ja meno on ollut välillä vähän vetelää, kun jostain syystä olo tuntuu hetkittäin voimattomalta. En tiedä, paljon nuo nuhanrippeet vaikuttaa ja paljon se, että pikkuinen alkaa olla massussa jo isompi eikä kunto ole niin hyvä kuin aiemmin. Ainakin helposti istuessa huonommassa asennossa alkaa ahdistaa, kun kohtu tuntuu jo täyttävän hyvin tuota vatsatilaa.
 

Yhteistyössä