Heinäkuiset 2021

Hei vaan. Olen vain muutaman kerran tänne kirjoittanut, mutta sitäkin enemmän seuraan mitä te muut kirjoittelette. Tosi mielenkiintoista kuulla neuvolakokemuksia Suomesta kun itse olen ulkomailla.
Täällä ei ole ”neuvolaa” ollenkaan vaan alkuun käydään ihan omalla terveyskeskuslääkärillä ja siitä noin viikolla 16-20 siirrytään synnytyssairaalan asiakkaaksi. Siellä olen nyt tavannut kätilön kerran (20min haastattelu) ja kerran lääkärin (10min). Seuraava kerta kätilölle viikolla 28 (nyt viikolla 25+5). Mulla on tunne että en ole saanut minkäänlaista henkistä tukea tämän raskauden aikana ja kaikki tapaamiset on vaan lääkärin tapaamisia jotka on 5-10min. Raskaus on mun eka ja onneks kaikki mennyt hyvin eikä ole mitään ongelmia. Olen 35-vuotias että en mikään nuorikkokaan enää

Käy oikein kateeksi kuunnella neuvola juttuja Suomesta. Raskauden lääketieteelliseen hoitoon ei sikäli ole mitään valittamista että kaikki ultrat ja labrat mitä pitäiskin olla niin on otettu yms. Mutta jotenkin sellanen tuki puuttuu. Eka kertaa esim raskausajan ruokavaliostakin mainittiin viikolla 16 antamalla ohjelappunen käteen ...

Kunnon avautuminen tuli tähän nyt. Tällä tavalla meillä täällä Australiassa hoidetaan raskaudet. Onneks on ihana mies ja internet mistä voi etsiä tietoa
Nauttikaa suomen ihanasta terveydenhuollosta ja terveyden edistämisen kulttuurista

PS. Kukaan ei ole ikinä mitannut mun mahan mittoja tai kertonut mitään että minkä kokoinen tai painoinen kaveri mulla tuolla masussa on rakenneultrassa kysyin pojun pituutta niin vastattiin että ”ei me mitata pituutta”
On kyllä mielenkiintoista kuulla kokemuksia ulkomailta. Etenkin Euroopan ulkopuolella taitaa hoito olla vähän sitä mitä on ellei maksa itseänsä kipeäksi. Erityisesti USA:n äitiyshuollon laatu hämmentää. Saa kyllä olla Suomessa tyytyväinen neuvolasysteemiin. Vaikka vanhempien hyvinvointiin olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota lapsen syntymän jälkeenkin. Se tahtoo jäädä vähemmälle, etenkin isommilla paikkakunnilla, joissa hoitajat ja lääkärit vaihtuvat useasti.

Sain eilen käsiini siskon lähettämät vaatteet ja totesin, että ei todellakaan tarvitse lisää. Ellen nyt halua ehdottomasti jotain erityistä hankkia. Sukkiakin löytyy vaikka vauva-armeijalle asti. Ja yllärinä tuli Baby Björnin rintareppu. En edes tiennyt siskolla sellaista olevan, heillä ei tainnut olla kovin paljon käyttöä sille. Ja kuulemma aikoo katsoa vielä lisää, nyt tuli nuo pienimmät koot. Hän on saanut paljon lahjaksi meiltä sisaruksilta, anopilta ja kavereilta, joten osaa ei ole edes käytetty. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, että on sisaruksia, joilta saa lahjoituksia.
Tuossa siskon laittamassa paketissa oli mukana pari vanhaa froteepaitaa, jotka on ollut meillä kaikilla vauvana. Minulla on kuvakin itsestäni toisessa niistä, jotenkin ihanan nostalgista.

Ootteko muuten aloittaneet/ostaneet vauvakirjaa? Itse mietin Kirpun kodin vauvakirjaa, olisin esikoiselle ostanut niiden keskosen vauvakirjaa, mutta en sitten uskaltanut ja lopulta ei tarvinnut.
 
  • Tykkää
Reactions: Sannaap123
Tervehdys pitkästä aikaa!

Minun raskaus (rv27+1) on nyt siinä vaiheessa että seuraavat viisi viikkoa on kriittistä aikaa. Eli pikkuruiset otetaan RV 32-34 sektiolla pois ja toivon että sinne helluntaihin saakka pääsisin. Raskauden muodosta johtuen äkkikuolemariski on koko ajan läsnä ja nyt seurataan tilannetta tarkemmin (tähän saakka viikoittain ultrattu) jopa osastolle meno voi olla edessä. Tämä jännittää kovasti.

Saikulle jään ensi viikolla, nyt on ollut mahdollisuus tehdä etätöitä. Oma olo on suht ookoo, kyykistyminn jne. alkaa olla hankalaa ja pientä turvottelua ja supistelua on ollut. Vauvat kasvavat omilla käyrillään kokoeron ollessa 20-24% viikosta riippuen. Akuuttia hätää ei ole ollut ja toivon sen näin jatkuvan.

Olen uskaltanut tehdä muutamia hankintoja: vaatteita 44cm, hoitoalusta, turvakaukalot, unipesät, rattaat jne. pinnasänkyä vielä mietin ja paremmat vaunut meinasin ostaa vasta kun tiedän, miten pikkuisten käy.

Sektio minua mietityttää, kun minua ei ole aiemmin leikelty. Lähinnä se toipuminen, lasten isä hän siis ei ole kuvioissa mukana. Toki muuta tukiverkostoa on ja yläkoulu ikäinen kuopus on kyllä suureksi avuksi jo nyt kun tykkää osallistua kotitöihin ilman patistelua. Olen myös ajatellut että tilaan sitten ruokaostokset ja suurimmat päivittäistavarat kotiinkuljetuksena kaupasta, niin säästyy aika ja vaiva. Voi nimittäin olla että vauvojen kanssa on kädet täynnä hommaa muutenkin

Eli täällä näyttää siltä, että pienokaiset syntyvät touko-kesäkuun vaihteessa ja kotiin toivoisin heidät saavani juhannukseksi. Peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin!

Hyviä vointeja kaikille ❣
 
Tervehdys pitkästä aikaa!

Minun raskaus (rv27+1) on nyt siinä vaiheessa että seuraavat viisi viikkoa on kriittistä aikaa. Eli pikkuruiset otetaan RV 32-34 sektiolla pois ja toivon että sinne helluntaihin saakka pääsisin. Raskauden muodosta johtuen äkkikuolemariski on koko ajan läsnä ja nyt seurataan tilannetta tarkemmin (tähän saakka viikoittain ultrattu) jopa osastolle meno voi olla edessä. Tämä jännittää kovasti.

Saikulle jään ensi viikolla, nyt on ollut mahdollisuus tehdä etätöitä. Oma olo on suht ookoo, kyykistyminn jne. alkaa olla hankalaa ja pientä turvottelua ja supistelua on ollut. Vauvat kasvavat omilla käyrillään kokoeron ollessa 20-24% viikosta riippuen. Akuuttia hätää ei ole ollut ja toivon sen näin jatkuvan.

Olen uskaltanut tehdä muutamia hankintoja: vaatteita 44cm, hoitoalusta, turvakaukalot, unipesät, rattaat jne. pinnasänkyä vielä mietin ja paremmat vaunut meinasin ostaa vasta kun tiedän, miten pikkuisten käy.

Sektio minua mietityttää, kun minua ei ole aiemmin leikelty. Lähinnä se toipuminen, lasten isä hän siis ei ole kuvioissa mukana. Toki muuta tukiverkostoa on ja yläkoulu ikäinen kuopus on kyllä suureksi avuksi jo nyt kun tykkää osallistua kotitöihin ilman patistelua. Olen myös ajatellut että tilaan sitten ruokaostokset ja suurimmat päivittäistavarat kotiinkuljetuksena kaupasta, niin säästyy aika ja vaiva. Voi nimittäin olla että vauvojen kanssa on kädet täynnä hommaa muutenkin

Eli täällä näyttää siltä, että pienokaiset syntyvät touko-kesäkuun vaihteessa ja kotiin toivoisin heidät saavani juhannukseksi. Peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin!

Hyviä vointeja kaikille ❣
Toisesta ketjusta hyppään vastaamaan, että itse roivuin sektiosta todella nopeaan! Synnytyksen jälkeen olin kuukausia kipeä, sektiosta n.viikko jo oma itseni. Tosin pitää itse muistaa jarrutella jottei tee liikaa ja liian nopeasti, anna kehon toipua kunnolla mahdollisuuksien mukaan. :) Kaikkea hyvää teille, luotetaan siihen että kaikki sujuu kuten kuuluu. :)
 
  • Tykkää
Reactions: Tinski
@Tinski paljon voimia seuraaville viikoille! Täällä päin kaikki monikkoperheet saavat alkuun ilmaiseksi lapsiperheen kotipalvelua, minkä jälkeen sen saa tarpeen mukaan, mutta on maksullinen tulojen suhteessa. Onko sinun kunnassa tällaista palvelua monikkoperheille? Neuvola varmasti osaisi kertoa käytännöistä. Minulle neuvolan th kertoi tästä ja ilmeisesti suosittu arjen apu monikkoperheissä :)
 
@Tinski paljon voimia seuraaville viikoille! Täällä päin kaikki monikkoperheet saavat alkuun ilmaiseksi lapsiperheen kotipalvelua, minkä jälkeen sen saa tarpeen mukaan, mutta on maksullinen tulojen suhteessa. Onko sinun kunnassa tällaista palvelua monikkoperheille? Neuvola varmasti osaisi kertoa käytännöistä. Minulle neuvolan th kertoi tästä ja ilmeisesti suosittu arjen apu monikkoperheissä :)
Hei!
Kyllä täälläkin jonkun näköistä palvelua on saatavilla. Tällä hetkellä vaan tuntuu, etten ketään ventovierasta tähän halua...mutta saa nyt nähdä.
 
  • Tykkää
Reactions: Nöppöset
Muutenkin on perhetyöntekijöitä saatavilla erilaisiin perhetilanteisiin. Meillä satunnaiset käynnit ilmaisia, säännölliset maksaa. En tiedä paljonko maksaa, en ole palveluita käyttänyt vaikka koitettu ehdottaa, alkais olemaan varmaan aiheellista.
Toki tuo maksu hommakin on soviteltavissa, jos ajattelee että ei ole yhtään ylimääräistä ja apua on saatava, niin pakkohan sitä on saada!
Voisitko @Tinski ajatella, että nyt raskausaikana tutustuisit johonkin joka voisi mahdollisesti sitten synnytyksen jälkeen auttaa jos on tarvetta? Ei tarvii sitten tutustella kun hormonit hyrrää ja kaikki onkin ihan erilailla :)

Täällä tuntuu että perheeltä saa koko ajan vähemmän ja vähemmän apua kotihommiin sekä mieheltä pienimmäisen kanssa. Eilenkin supisteli monta tuntia, koitin levätä mutta kun mies tuli kotiin ja oli tietoinen asiasta, piti lähtee naapuriin hommiin. Enkä voi isompia velvoittaa olemaan pienimmän kanssa, illasta kyllä laitoin muita hommia tekemään.
Mutta kyllä itku tuli kun aattelin että mitäköhän tästä vielä tulee kun raskaus etenee, maha kasvaa, entistä tukalampi ja kipeempi olo ja mitähän vielä. Enkä halua valittaa joka päivä samoista asioista, jos ei mee kenenkään päähän olla avuksi ilman ovien paiskomisia niin olkoot sitten.
 
Meillä kävi lapsiperheiden kotipalvelu esikoisen pikkuvauva-aikana (maksullinen) ja olin tyytyväinen. Voin suositella, jos jossain välissä apua arkeen tarvitsee eikä muu lähipiiri voi auttaa. Toki ihanaa, jos pärjää ilman oman tukiverkon avulla.

Pidän peukkuja, että pääsette @Tinski helluntaihin ja kaikki menee hyvin. Mitä olen kuullut, leikkauksesta toipuminen voi käydä nopeastikin, varsinkin, jos lähtee leikkauksen jälkeen nopeasti (rajoitukset huomioiden ja kroppaa kuunnellen) liikkeelle eikä jää sänkyyn makaamaan liian pitkäksi aikaa.

@Sabriiiina, kuulostaa kamalalta. :( Toivottavasti oli vain poikkeus eikä tule säännönmukaiseksi tuollainen. Ikävää, että joudut selviytymään yksin ja supisteluja sitten tulee enemmän - toivottavasti supistelut pysyy kurissa, ettet joudu pidemmäksi aikaa lepohoitoon sairaalaan.

@Eepinen kyseli vauvakirjoista. Meillä on esikoisella joku tosi perinteinen, jonka mun vanhemmat antoi, koska äidistä oli aikoinaan täytetty sama (Oisko nimi Kulta-aika lapsuuden). Oon pitänyt sitä vähän vanhanaikaisena ja täytellyt itse sitten lisää omia juttuja niiden valmiiden oheen monien valokuvasivujen tilalle. Pitäisi varmaan ostaa itse joku toinen pienelle, jottei saada taas lahjana samaa. Muuten olen tykännyt sitä täytellä ja esim. vanhemmilta kysellessä oppinut, että asiat pysyy parhaiten muistissa, kun ne kirjaa ylös - ei sitä muuten kohta enää muista, milloin hampaat alkoi puhkeamaan, missä järjestyksessä tai miten nopeasti vauva alkoi kääntyillä tai liikkua. Varsinkin näin vanhempana niitä asioita on kiva vertailla omaan lapseen, ja välillä ne saattaa jotain selitystä antaa kehitykselle.

Täällä olo vähän reipastunut ja jaksaa esim. kävellä ja liikkua vähän paremmin. Tuo kevätsää saa haluamaan lenkille (hölkkäämään), mutta eihän sitä enää voi tehdä.
Oon kauhistellut tuota kasvanutta vatsaa taas ja kovasti se tuntuu isommalta kuin esikoisesta aikanaan, vaan enpä sano varmaksi. Saa nähdä, milloin pääsee talvitauon jälkeen golfia koittamaan ja jaksaako siellä kentöllä vielä kiertää vai ei. Voi olla, että kesällä alkaa sitten hetkellinen tauko pelaamiseen, kun on taas muuta ohjelmaa tiedossa loppukesäksi ja syksyksi...
 
Mulla on tosiaan kolme vauvakirjaa itsestäni, kaksi on virallisia vauvakirjoja ja yksi käsittää koko elämän vauvaiästä kuolemaan saakka. Tuota elämänkaari-kirjaa olen itse täyttänyt varmaan yläkouluikäisestä saakka. Äidillä on ollut melkoinen homma noita täytellä, kaikki on tainnut tulla lahjaksi ja osasta huomaa, että kesken kirjoittamisen on tullu jotain ja lause on jäänyt kesken. :D
Tilasin nyt vauvalle tuon Kirpun kodin Rakastettu-kirjan ja siihen saa jatko-osan myöhempää lapsuutta varten, jos haluaa(ehtii) täyttää. Ja toivottavasti tuota samaa kirjaa on saatavilla myös mahdollisille tuleville lapsille, niin olisi kaikille sama. Omilla siskoilla ei ole vauvakirjoja ollenkaan, mutta heillä on valokuva-albumit teksteineen. Noita kirjoja ei varmaan tuolloin ole ollut niin yleisesti kuin nyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Nöppöset
@Tinskille voimia tuleviin jännittäviin viikkoihin, varmasti kaikki menee hyvin <3 myös @Sabriiiinalle tsemppiä, ei todellakaan kuulosta helpolle sinunkaan arki :/

Itse olen saanut edellisille muksuille vauvakirjat, mutta pakko myöntää että vähän jäljessä aina välissä niitä täytellyt. Kävin uteliaisuuttani kurkkaamassa tuon kirppusivun rakastettu-kirjan ja se oli oikein ihanan näköinen, siihen näytti saavan mitä suloisimpia oheistuotteitakin :)

Mites muut, oletteko nmhneet mitään kummallisia unia enää alkuraskauden jälkeen? Itse näen ihan jatkuvasti, viime yönä näin että edellisessä raskaudessa vauva olisi kuollut syöpään jo mahassani, ja synnytin hänet kuolleena. Se oli kamala uni ja inhottaa kun mietityttää sitten päivälläkin vielä. Toivottavasti ei ollut enneuni vaan pikemminkin joku pelkoani kuvastava uni, sillä oikeastaan ainoa pelko joka enää näin loppumetreillä häämöttää, on kohtukuolema.

Onneksi kaveri on vilkas kuin mikä, potkut ovat ihanan vahvoja vaikka yöllä toivoisikin että vauva nukkuisi niin voisi itsekin paremmin nukkua... Alkuyöstä vauva on hereillä mutta loppuyön nukkuu kiltisti, herää yleensä kun käyn pissalla mutta jatkaa uniaan nätisti siitä. Yöt ovat siis todellakin muuttuneet paljon repaileisimmiksi ja unenlaatu on huonompaa kuin aikaisemmin, mutta tätä se taitaa seuraavat 10 viikkoa olla.
Ja Ihana kun kesä tulee, niin tulee meidän vauvatkin :)
 
Kiitokset kaikille tsempeistä. Niin se taitaa olla että jokaisessa raskaudessa omat haasteet, joko arjessa, omassa voinnissa tai sitten syntymättömän lapsosen kanssa. Uskotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin itse kullakin. ❤

Miun pienet tänään 941g ja 1110g. Pe uudestaan, haluavat ottaa sydänkäyrää jne. Mutta kaikki siis pienillä edelleen hyvin ja vilkkaita ovat. Tänään sain kuvan jossa A:n jalka oli B:n "silmillä". Että silleen he tuolla kohdussa mylläövät RV 27+3
 
@Sannaap123 Mulla on kans edelleen outoja ja todentuntuisia unia edelleen, mulla tosin on niitä kyllä välillä muutenkin. Mutta selkeästi raskausaikana on lisääntynyt. Ja herään useita kertoja yössä, vähintään kerran vessaan ja yleensä kun käännän kylkeä, kun sillon tulee kipua lonkkaan. Viime yöstä puolet menikin lonkkakivuissa pyöriessä, onneksi tuli kuitenkin untakin. Mutta tottuu nyt ainakin yöheräilyihin. Muutamia vauvaan liittyviä unia olen nähnyt, mutta ne ei ole isommin jääneet vaivaamaan. Mä olen elänyt tätä raskautta sillä ajatuksella, että otan vastaan sen mitä annetaan ja en halua stressata liikaa asioista joihin en voi vaikuttaa, mikä on toiminut melko hyvin. Vaikka toki menettämisen pelko on läsnä aina, mutta yritän elää rauhassa. Ja helppohan se on näin sanoa, käytäntö on aina eri juttu ja me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä.

Tsemppiä meille kaikille! Osa taitaa jo päästä/on päässyt 30 viikon paremmalle puolelle, siitä ei enää ole pitkästi jäljellä.
 
Suloinen tuo Rakastettu-kirja! Ja sopii hyvin tytölle ja pojalle :) pitääpä laittaa tuo muistiin, kunhan jaksan vähän tutustua eri kirjoihin.

@Sannaap123 mulla on aina ollut tosi vilkas unimaailma, mutta raskauden aikana aiheet ovat muuttuneet ja erityisesti yksi teema on ollut pinnalla: juhliminen ja mökkeily kavereiden kanssa :D ja unissa seikkailee lisäksi mun peruskouluaikaiset kaverit, joita en ole nähnyt aikoihin. Olen vain kahdesti muistaakseni nähnyt unta jossa olen raskaana. Ehkä alitajunta heittää hyvästejä elämälle ennen lapsia (vaikka juhliminen oli harvinaista ennenkin, mutta ehkä se on konkreettinen asia, joka hankalampaa jatkossa :p). Toinen toistuva teema on, että etsin vessaa ja aina löytyy joku tosi likainen ja sellainen, jossa ei ole seiniä.. Heräänkin monta kertaa yössä pissahätään..

Nyt alkaa olla melko tukalat oltavat ja lonkkakipujen vuoksi herään vaihtamaan kylkeä useita kertoja. Lonkat on ikäänkuin ihan tulessa. Välillä unisykli on vain puoli tuntia, mutta tämä vaiva on ollut jo toisen kolmanneksen alusta saakka. Nyt masu kasvaa kohisten, kun vauvat kerää massaa näillä viikoilla yhteensä noin puoli kiloa viikossa. Eilen huomasin, että iho oli revennyt arville ihan yhtäkkiä. Tykkään silti mun tynnyristä tosi paljon <3 Paino on noussut jo pitkään kilon viikossa, mutta th ja lääkäri ovat molemmat pitäneet mun kasvuvauhtia hyvänä :D
Muuta fyysisiä muutoksia: kynnet ja hiukset kasvaa vahvoina ja nopeaa. Pisamia on enemmän kuin ennen.

Tekeekö muilla vielä potkut kipeää? Mulla tulee aika kovaa monotusta ihan alavatsalle ja se aiheuttaa menkkamaista juilintaa. Molemmat ovat perätilassa ja viime ultrassa a-vauvan peppu oli kohdunsuun päällä. Se pomppiminen siinä tuntuu siltä että kohta tulis jotain ulos. Tästä ei kuulemma ole haittaa mutta ikävän tuntuista on.

Tsempit täältäkin kaikille! Täällä nyt menossa 28+5.
 
Suloinen tuo Rakastettu-kirja! Ja sopii hyvin tytölle ja pojalle pitääpä laittaa tuo muistiin, kunhan jaksan vähän tutustua eri kirjoihin.

@Sannaap123 mulla on aina ollut tosi vilkas unimaailma, mutta raskauden aikana aiheet ovat muuttuneet ja erityisesti yksi teema on ollut pinnalla: juhliminen ja mökkeily kavereiden kanssa ja unissa seikkailee lisäksi mun peruskouluaikaiset kaverit, joita en ole nähnyt aikoihin. Olen vain kahdesti muistaakseni nähnyt unta jossa olen raskaana. Ehkä alitajunta heittää hyvästejä elämälle ennen lapsia (vaikka juhliminen oli harvinaista ennenkin, mutta ehkä se on konkreettinen asia, joka hankalampaa jatkossa ). Toinen toistuva teema on, että etsin vessaa ja aina löytyy joku tosi likainen ja sellainen, jossa ei ole seiniä.. Heräänkin monta kertaa yössä pissahätään..

Nyt alkaa olla melko tukalat oltavat ja lonkkakipujen vuoksi herään vaihtamaan kylkeä useita kertoja. Lonkat on ikäänkuin ihan tulessa. Välillä unisykli on vain puoli tuntia, mutta tämä vaiva on ollut jo toisen kolmanneksen alusta saakka. Nyt masu kasvaa kohisten, kun vauvat kerää massaa näillä viikoilla yhteensä noin puoli kiloa viikossa. Eilen huomasin, että iho oli revennyt arville ihan yhtäkkiä. Tykkään silti mun tynnyristä tosi paljon <3 Paino on noussut jo pitkään kilon viikossa, mutta th ja lääkäri ovat molemmat pitäneet mun kasvuvauhtia hyvänä
Muuta fyysisiä muutoksia: kynnet ja hiukset kasvaa vahvoina ja nopeaa. Pisamia on enemmän kuin ennen.

Tekeekö muilla vielä potkut kipeää? Mulla tulee aika kovaa monotusta ihan alavatsalle ja se aiheuttaa menkkamaista juilintaa. Molemmat ovat perätilassa ja viime ultrassa a-vauvan peppu oli kohdunsuun päällä. Se pomppiminen siinä tuntuu siltä että kohta tulis jotain ulos. Tästä ei kuulemma ole haittaa mutta ikävän tuntuista on.

Tsempit täältäkin kaikille! Täällä nyt menossa 28+5.
Jos potku tulee kylkeen niin saattaa sattua, mutta enemmän möyrii ja hikottelee. Sitten jos selkeesti vauva vaihtaa puolta,"kääntää kylkeä" niin sattuu.
En osaa muistaa nyt edellisistä raskauksista, mutta välillä kun on pidemän aikaa seisaallaan niin tulee semmonen paineen tunne alas, joka helpottaa kun istuu tai makaa.
Lisäks viime yönä jotenki oudosti jomotti alakertaa välillä, mutta ei supistellu samalla. Apua sitten kun kaveri laskeutuu ja hakee paikkaa niin ne viiltokivut sitten vielä..
 
Jos potku tulee kylkeen niin saattaa sattua, mutta enemmän möyrii ja hikottelee. Sitten jos selkeesti vauva vaihtaa puolta,"kääntää kylkeä" niin sattuu.
En osaa muistaa nyt edellisistä raskauksista, mutta välillä kun on pidemän aikaa seisaallaan niin tulee semmonen paineen tunne alas, joka helpottaa kun istuu tai makaa.
Lisäks viime yönä jotenki oudosti jomotti alakertaa välillä, mutta ei supistellu samalla. Apua sitten kun kaveri laskeutuu ja hakee paikkaa niin ne viiltokivut sitten vielä..


Potkut ei tee onneksi vielä kipeää :) Lähinnä voi tuntua epämukavalta, varsinkin jos vauva tökkii virtsarakkoon suoraan. Vauva on raivotilassa muuten mutta on päiviä jolloin köllii melko sivuttainkin. Silloin liikkeet tuntuu aika rajuilta.

Miten muilla, tuntuuko teillä kuinka ylhäällä potkut jo? Välissä aina mietin että kuinkakohan iso sf-mitta toukokuussa mahtaa olla kun vauvan potkut tuntuu niin ylhäällä jo. Mutta kaippa siihen vaikuttaa jo nämä viikotkin (29+0) ja vauvan asento yms.
 
Mulla tuntuu välillä jo melkein kylkiluiden alla potkut/tymäkät tökkäisyt. Kipeästi ei onneksi vielä ole käynyt, vaikka välillä kyllä potkii kovasti. Mulla kohtu kasvaa ylös, mutta vähemmän ulos, tosin sekin aika varmaan vielä koittaa, että alkaa enemmän puskea ulospäin. Toki on jo nyt ulkoneva, mutta ei mahdottomasti. Saan jopa vielä vedettyä vähän mahaa sisäänkin. Tällä hetkellä kyllä tykkää hengailla poikittain aika paljon, etenkin öisin. Viimeksi oli ultrassa perätilassa, mutta näillä viikoilla asento vaihtuu vielä useamman kerran päivässä. Toivottavasti kääntyy raivotarjontaan itsestään.
 
Olitte puhuneet kummista unista: mä oon nähnyt aika paljon unia synnytyksestä, viimeksi viime yönä. Kai mieli yrittää totuttaa itseään ajatukseen, että se on taas edessä - esikoisen synnytys ei ollut helpoin, joten siinä oli aika paljon työstettävää, ja toki pelkää ja toivoo, että nyt menisi kaikki hiukan helpommin, kun kroppa on jo kerran vetänyt homman läpi.

Välillä potkut sattuu täälläkin, jos osuu pahasti virtsarakkoon tai alapäähän. Muuten vielä ns. kevyttä kamaa. Muistan esikoista odottaessa, miten välillä oli kovatkin jumputukset mun kylkiin loppuaikoina ennen äitiysvapaita - yritä siinä sitten tehdä töitä, kun toinen hakkaa sisältä kylkiä vasten ja alkaa jo itseäkin ahdistaa. Onneksi oli vaan hetkellistä aina.

Huomaan päässeeni esikoisen kanssa helpolla, koska silloin ei kyllä ollut SI-nivelen kanssa ongelmia. Nyt kolmatta päivää juimii aika pahasti häntäluuta, lantiota ja alaselkää, jos sattuu istumaan tai olemaan hiukan pidempään "huonossa" asennossa. Tukivyöstä on apua, mutta silti välillä kipuilee. Katsotaan, jatkuuko tämä vielä ensi viikolla ja pystyykö tekemään töitä (nyt mökiltä etätyöskentely oli perjantaina kivun takia aika heikkoa, kun alkoi juimia jo aamusta eikä oikein löytynyt hyvää asentoa läppärin kanssa, mutta sinnittelin, kun oli lyhyt päivä). Onneksi ei vaivaa vielä unta, mitä nyt välillä kääntyessä nopeasti vihlaisee.

Onko muilla ollut viime aikoina mitään yllättäviä ruokahimoja? Mulla niitä tuntuu riittävän, oon viikon kuluessa halunnut mm. mämmiä, keitettyä kananmunaa, jäätelöä, vispipuuroa ja perunasalaattia.

Täällä taas uusi viikko alussa, nyt siis 27+0.
 
Olitte puhuneet kummista unista: mä oon nähnyt aika paljon unia synnytyksestä, viimeksi viime yönä. Kai mieli yrittää totuttaa itseään ajatukseen, että se on taas edessä - esikoisen synnytys ei ollut helpoin, joten siinä oli aika paljon työstettävää, ja toki pelkää ja toivoo, että nyt menisi kaikki hiukan helpommin, kun kroppa on jo kerran vetänyt homman läpi.

Välillä potkut sattuu täälläkin, jos osuu pahasti virtsarakkoon tai alapäähän. Muuten vielä ns. kevyttä kamaa. Muistan esikoista odottaessa, miten välillä oli kovatkin jumputukset mun kylkiin loppuaikoina ennen äitiysvapaita - yritä siinä sitten tehdä töitä, kun toinen hakkaa sisältä kylkiä vasten ja alkaa jo itseäkin ahdistaa. Onneksi oli vaan hetkellistä aina.

Huomaan päässeeni esikoisen kanssa helpolla, koska silloin ei kyllä ollut SI-nivelen kanssa ongelmia. Nyt kolmatta päivää juimii aika pahasti häntäluuta, lantiota ja alaselkää, jos sattuu istumaan tai olemaan hiukan pidempään "huonossa" asennossa. Tukivyöstä on apua, mutta silti välillä kipuilee. Katsotaan, jatkuuko tämä vielä ensi viikolla ja pystyykö tekemään töitä (nyt mökiltä etätyöskentely oli perjantaina kivun takia aika heikkoa, kun alkoi juimia jo aamusta eikä oikein löytynyt hyvää asentoa läppärin kanssa, mutta sinnittelin, kun oli lyhyt päivä). Onneksi ei vaivaa vielä unta, mitä nyt välillä kääntyessä nopeasti vihlaisee.

Onko muilla ollut viime aikoina mitään yllättäviä ruokahimoja? Mulla niitä tuntuu riittävän, oon viikon kuluessa halunnut mm. mämmiä, keitettyä kananmunaa, jäätelöä, vispipuuroa ja perunasalaattia.

Täällä taas uusi viikko alussa, nyt siis 27+0.

Hei täällä sama, näin itsekin viime yönä viimeksi synnytyksestä unta :) poika tuli ja painoi 3.4 kiloa ja synnytys meni hyvin :D menisipä oikeastikin. Aikaisemmat, varsinkin toinen synnytys eteni super hyvin ja oli todella helppo niin toivossa on hyvä elää.

Itselläni on kanssa erilaisia himoja esim. Coca colaan, kaikkiin freshheihin juomiin ja kirsikkatomaatteihin. Lisäksi yksi päivä oli saatava tortillaa. Hauska kun niitä tässäkin vaiheessa vielä ilmenee.

Onko muilla vielä hankintoja tekemättä vauvalle? Meillä pitäisi vielä ostella pikkutavaraa kuten itkuhälyttimen ja kantoreppu, mutta olen jo alkanut vaatteitakin pestä ja tilailla vähän uusiakin. Huomaa että pesiminen alkaa olla käynnissä. Lisäksi maanantaina on ensimmäinen virallinen vapaapäivä töistä :) pidän siis pitämättä jääneet vapaat tässä päässä alkavaa mammalomaa. Tänään rv 29+jtn.
 
Mulla on alkanut tulla todella hämäriä unia, pääosin murhiin tai muuten väkivaltaan liittyviä. Monesti herää ahdistuneena. Vauvoista olen nähnyt unia, mutta ne ei ole olleet omia, vaan sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole enää edes yhdessä lapsettomuuden vuoksi. Hämmentävää.

Mulla on ollut ihan kamala himo pepperoni-makkaraan jo pidempään. Sitä kun ei voi kylmänä syödä, niin on pitänyt keksiä erilaisia lämpimiä ruokia, johon sitä voi laittaa. Salmiakkia tekisi mieli, mutta olen pyrkinyt olemaan ilman. Ihan totaalikieltäytymistä en ole tehnyt, mutta omaan aiempaan käyttöön suhteutettuna käytännössä en ole syönyt. Tietää mitä sairaalakassiin pakkaa.

Hankinnoista puuttuu ne isoimmat ja päivittäistavarat eli vaipat, suolatipat, ym. Vaatteita ei tosiaan tarvitse hankkia juurikaan, muuta kuin ehkä yksittäisiä juttuja. Harsoja joutuu hankkimaan vielä lisää, ei nuo äitiyspakkauksen ihan riitä. Aion käyttää pyllypyyhkeinä siskon suosituksesta ja mitä olen itsekin niitä käyttänyt hänen lapsillaan, niin toimii siinä hommassa. Ens kuussa pitää lähteä isompaan kaupunkiin vaunuostoksille, ilmeisesti suositus ois tilata vaunut 4-8 viikkoa ennen laskettua aikaa, jos uusia on hankkimassa. Tai näin luin jonkun lastentarvikeliikkeen sivuilta. Samalla reissulla tulee varmaan hommattua kaukalotelakka ja ehkä muutakin pientä. Pinnasänkyä varten joutuu sitten menemään toiseen kaupunkiin, että pääsee Ikeaan. Melkoista sompailua, mutta omasta kaupungista ei löydy juurikaan tarvikkeita. Yksi liike on, mutta valikoima on surkea. Ja käytettyjä tarvikkeita ei juurikaan ole tai hinnat on poskettomat kuntoon tai ikään verrattuna.

Mulla ois huomenna lääkäri taas vaihteeksi. Jotenkin jännittää, että mitä sanovat. Viime päivinä on ollut kivuttomia supistuksia ihan levossakin ja paljon päivän aikana. Ja kun viimeksi oli hivenen pehmentynyt kohdunkaula, niin mietityttää onko jotain tapahtunut. Kun ei sitä lyhenemistä itse tunne, niin joutuu menemään vaan tuurilla eteenpäin.
 
@Eepinen, Toivottavasti kaiken todetaan olevan hyvin lääkärissä ja supistelut on olleet vaan kropan pikkuhiljaista totuttelua synnytysurakkaan.

En ole siis ainoa himoineni. Toisaalta luinkin jenkkisovelluksesta, että niitä voi riittää ja ilmetä yhä näillä viikoilla, kun kroppa niiden avulla pyytää asioita, mitä hyvin voidakseen tarttee. Ja kyllähän koko ajan hormonit hyrrää taustalla ja aiheuttaa osansa näihin.

Meiltä puuttuu yhä pinnis (onneksi on vaunu/vaunukoppa, äitiyspakkauksen laatikko ja unipesä sekä viimeisenä keinona matkasänky alkuvaiheen unille, jos pinniksen hankinta jääkin). Ja se varavuodesohva nukkumajärjestelyihin pitäisi hankkia. Mutta onhan tässä vielä aikaa toivottavasti se kolmisen kuukautta :D
 
Meillä ei tarvitse ennen syntymää enää hankkia kuin vaippoja, liivinsuojia, siteitä jälkivuotoon yms. pientä tavaraa, jotka löytyy kaikki marketista tai apteekista :)

Täälläkin salmiakki mielessä ja olen jo miettinyt mitä kaikkia haluan synnärille mukaan :D Kummempia ruokahimotuksia ei muuten ole. Toki esim. graavilohta ja sushia kaipaan, mutta kaipaisin näin pitkän tauon jälkeen ilman raskauttakin!

Onko muilla tässä vaiheessa raskautta jatkuva nälkä? Tuntuu että koko ajan pitäs olla syömässä. Näillä viikoilla vauvat kerää paljon massaa ja siksi varmaan pohjaton nälkä.
 
Meillä ei tarvitse ennen syntymää enää hankkia kuin vaippoja, liivinsuojia, siteitä jälkivuotoon yms. pientä tavaraa, jotka löytyy kaikki marketista tai apteekista

Täälläkin salmiakki mielessä ja olen jo miettinyt mitä kaikkia haluan synnärille mukaan Kummempia ruokahimotuksia ei muuten ole. Toki esim. graavilohta ja sushia kaipaan, mutta kaipaisin näin pitkän tauon jälkeen ilman raskauttakin!

Onko muilla tässä vaiheessa raskautta jatkuva nälkä? Tuntuu että koko ajan pitäs olla syömässä. Näillä viikoilla vauvat kerää paljon massaa ja siksi varmaan pohjaton nälkä.
Jep, tällä viikolla on saanut syödä parin tunnin välein jotain pientä, välillä on jo tunnin päästä nälän tunne, mutta yritän vähän edes pitää väliä. Toisaalta lapsi painaa välillä vatsalaukkua ja ei sitten isompia mahdukaan ruokaa kovin paljon ja on paha olo. Onneksi ei vielä joka päivä ole tuota, vaikka sekin taitaa olla edessä.
 

Yhteistyössä