Heinäkuiset 2021

Olen miettinyt ihan samaa, mutta hyvä tietää palvelusta, jos sille tulee tarvetta

Anteeksi, taas täältä toisesta ryhmästä huutelen. Mutta mä aikanaan lähärikoulusta olin harjoittelussa monikkoperheessä just sen monikkoperheet ry:n kautta. Jos on intoa joskus ottaa opiskelija avuksi niin yksi keino mitä voi harkita.

 

Muutenkin on perhetyöntekijöitä saatavilla erilaisiin perhetilanteisiin. Meillä satunnaiset käynnit ilmaisia, säännölliset maksaa. En tiedä paljonko maksaa, en ole palveluita käyttänyt vaikka koitettu ehdottaa, alkais olemaan varmaan aiheellista.
Toki tuo maksu hommakin on soviteltavissa, jos ajattelee että ei ole yhtään ylimääräistä ja apua on saatava, niin pakkohan sitä on saada!
Voisitko @Tinski ajatella, että nyt raskausaikana tutustuisit johonkin joka voisi mahdollisesti sitten synnytyksen jälkeen auttaa jos on tarvetta? Ei tarvii sitten tutustella kun hormonit hyrrää ja kaikki onkin ihan erilailla

Täällä tuntuu että perheeltä saa koko ajan vähemmän ja vähemmän apua kotihommiin sekä mieheltä pienimmäisen kanssa. Eilenkin supisteli monta tuntia, koitin levätä mutta kun mies tuli kotiin ja oli tietoinen asiasta, piti lähtee naapuriin hommiin. Enkä voi isompia velvoittaa olemaan pienimmän kanssa, illasta kyllä laitoin muita hommia tekemään.
Mutta kyllä itku tuli kun aattelin että mitäköhän tästä vielä tulee kun raskaus etenee, maha kasvaa, entistä tukalampi ja kipeempi olo ja mitähän vielä. Enkä halua valittaa joka päivä samoista asioista, jos ei mee kenenkään päähän olla avuksi ilman ovien paiskomisia niin olkoot sitten.

 

Meillä kävi lapsiperheiden kotipalvelu esikoisen pikkuvauva-aikana (maksullinen) ja olin tyytyväinen. Voin suositella, jos jossain välissä apua arkeen tarvitsee eikä muu lähipiiri voi auttaa. Toki ihanaa, jos pärjää ilman oman tukiverkon avulla.

Pidän peukkuja, että pääsette @Tinski helluntaihin ja kaikki menee hyvin. Mitä olen kuullut, leikkauksesta toipuminen voi käydä nopeastikin, varsinkin, jos lähtee leikkauksen jälkeen nopeasti (rajoitukset huomioiden ja kroppaa kuunnellen) liikkeelle eikä jää sänkyyn makaamaan liian pitkäksi aikaa.

@Sabriiiina, kuulostaa kamalalta. Toivottavasti oli vain poikkeus eikä tule säännönmukaiseksi tuollainen. Ikävää, että joudut selviytymään yksin ja supisteluja sitten tulee enemmän - toivottavasti supistelut pysyy kurissa, ettet joudu pidemmäksi aikaa lepohoitoon sairaalaan.

@Eepinen kyseli vauvakirjoista. Meillä on esikoisella joku tosi perinteinen, jonka mun vanhemmat antoi, koska äidistä oli aikoinaan täytetty sama (Oisko nimi Kulta-aika lapsuuden). Oon pitänyt sitä vähän vanhanaikaisena ja täytellyt itse sitten lisää omia juttuja niiden valmiiden oheen monien valokuvasivujen tilalle. Pitäisi varmaan ostaa itse joku toinen pienelle, jottei saada taas lahjana samaa. Muuten olen tykännyt sitä täytellä ja esim. vanhemmilta kysellessä oppinut, että asiat pysyy parhaiten muistissa, kun ne kirjaa ylös - ei sitä muuten kohta enää muista, milloin hampaat alkoi puhkeamaan, missä järjestyksessä tai miten nopeasti vauva alkoi kääntyillä tai liikkua. Varsinkin näin vanhempana niitä asioita on kiva vertailla omaan lapseen, ja välillä ne saattaa jotain selitystä antaa kehitykselle.

Täällä olo vähän reipastunut ja jaksaa esim. kävellä ja liikkua vähän paremmin. Tuo kevätsää saa haluamaan lenkille (hölkkäämään), mutta eihän sitä enää voi tehdä.
Oon kauhistellut tuota kasvanutta vatsaa taas ja kovasti se tuntuu isommalta kuin esikoisesta aikanaan, vaan enpä sano varmaksi. Saa nähdä, milloin pääsee talvitauon jälkeen golfia koittamaan ja jaksaako siellä kentöllä vielä kiertää vai ei. Voi olla, että kesällä alkaa sitten hetkellinen tauko pelaamiseen, kun on taas muuta ohjelmaa tiedossa loppukesäksi ja syksyksi...

 

Mulla on tosiaan kolme vauvakirjaa itsestäni, kaksi on virallisia vauvakirjoja ja yksi käsittää koko elämän vauvaiästä kuolemaan saakka. Tuota elämänkaari-kirjaa olen itse täyttänyt varmaan yläkouluikäisestä saakka. Äidillä on ollut melkoinen homma noita täytellä, kaikki on tainnut tulla lahjaksi ja osasta huomaa, että kesken kirjoittamisen on tullu jotain ja lause on jäänyt kesken.
Tilasin nyt vauvalle tuon Kirpun kodin Rakastettu-kirjan ja siihen saa jatko-osan myöhempää lapsuutta varten, jos haluaa(ehtii) täyttää. Ja toivottavasti tuota samaa kirjaa on saatavilla myös mahdollisille tuleville lapsille, niin olisi kaikille sama. Omilla siskoilla ei ole vauvakirjoja ollenkaan, mutta heillä on valokuva-albumit teksteineen. Noita kirjoja ei varmaan tuolloin ole ollut niin yleisesti kuin nyt.

 

@Tinskille voimia tuleviin jännittäviin viikkoihin, varmasti kaikki menee hyvin <3 myös @Sabriiiinalle tsemppiä, ei todellakaan kuulosta helpolle sinunkaan arki :/

Itse olen saanut edellisille muksuille vauvakirjat, mutta pakko myöntää että vähän jäljessä aina välissä niitä täytellyt. Kävin uteliaisuuttani kurkkaamassa tuon kirppusivun rakastettu-kirjan ja se oli oikein ihanan näköinen, siihen näytti saavan mitä suloisimpia oheistuotteitakin

Mites muut, oletteko nmhneet mitään kummallisia unia enää alkuraskauden jälkeen? Itse näen ihan jatkuvasti, viime yönä näin että edellisessä raskaudessa vauva olisi kuollut syöpään jo mahassani, ja synnytin hänet kuolleena. Se oli kamala uni ja inhottaa kun mietityttää sitten päivälläkin vielä. Toivottavasti ei ollut enneuni vaan pikemminkin joku pelkoani kuvastava uni, sillä oikeastaan ainoa pelko joka enää näin loppumetreillä häämöttää, on kohtukuolema.

Onneksi kaveri on vilkas kuin mikä, potkut ovat ihanan vahvoja vaikka yöllä toivoisikin että vauva nukkuisi niin voisi itsekin paremmin nukkua... Alkuyöstä vauva on hereillä mutta loppuyön nukkuu kiltisti, herää yleensä kun käyn pissalla mutta jatkaa uniaan nätisti siitä. Yöt ovat siis todellakin muuttuneet paljon repaileisimmiksi ja unenlaatu on huonompaa kuin aikaisemmin, mutta tätä se taitaa seuraavat 10 viikkoa olla.
Ja Ihana kun kesä tulee, niin tulee meidän vauvatkin

 

Kiitokset kaikille tsempeistä. Niin se taitaa olla että jokaisessa raskaudessa omat haasteet, joko arjessa, omassa voinnissa tai sitten syntymättömän lapsosen kanssa. Uskotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin itse kullakin.

Miun pienet tänään 941g ja 1110g. Pe uudestaan, haluavat ottaa sydänkäyrää jne. Mutta kaikki siis pienillä edelleen hyvin ja vilkkaita ovat. Tänään sain kuvan jossa A:n jalka oli B:n "silmillä". Että silleen he tuolla kohdussa mylläövät RV 27+3

 

@Sannaap123 Mulla on kans edelleen outoja ja todentuntuisia unia edelleen, mulla tosin on niitä kyllä välillä muutenkin. Mutta selkeästi raskausaikana on lisääntynyt. Ja herään useita kertoja yössä, vähintään kerran vessaan ja yleensä kun käännän kylkeä, kun sillon tulee kipua lonkkaan. Viime yöstä puolet menikin lonkkakivuissa pyöriessä, onneksi tuli kuitenkin untakin. Mutta tottuu nyt ainakin yöheräilyihin. Muutamia vauvaan liittyviä unia olen nähnyt, mutta ne ei ole isommin jääneet vaivaamaan. Mä olen elänyt tätä raskautta sillä ajatuksella, että otan vastaan sen mitä annetaan ja en halua stressata liikaa asioista joihin en voi vaikuttaa, mikä on toiminut melko hyvin. Vaikka toki menettämisen pelko on läsnä aina, mutta yritän elää rauhassa. Ja helppohan se on näin sanoa, käytäntö on aina eri juttu ja me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä.

Tsemppiä meille kaikille! Osa taitaa jo päästä/on päässyt 30 viikon paremmalle puolelle, siitä ei enää ole pitkästi jäljellä.

 

Suloinen tuo Rakastettu-kirja! Ja sopii hyvin tytölle ja pojalle pitääpä laittaa tuo muistiin, kunhan jaksan vähän tutustua eri kirjoihin.

@Sannaap123 mulla on aina ollut tosi vilkas unimaailma, mutta raskauden aikana aiheet ovat muuttuneet ja erityisesti yksi teema on ollut pinnalla: juhliminen ja mökkeily kavereiden kanssa ja unissa seikkailee lisäksi mun peruskouluaikaiset kaverit, joita en ole nähnyt aikoihin. Olen vain kahdesti muistaakseni nähnyt unta jossa olen raskaana. Ehkä alitajunta heittää hyvästejä elämälle ennen lapsia (vaikka juhliminen oli harvinaista ennenkin, mutta ehkä se on konkreettinen asia, joka hankalampaa jatkossa ). Toinen toistuva teema on, että etsin vessaa ja aina löytyy joku tosi likainen ja sellainen, jossa ei ole seiniä.. Heräänkin monta kertaa yössä pissahätään..

Nyt alkaa olla melko tukalat oltavat ja lonkkakipujen vuoksi herään vaihtamaan kylkeä useita kertoja. Lonkat on ikäänkuin ihan tulessa. Välillä unisykli on vain puoli tuntia, mutta tämä vaiva on ollut jo toisen kolmanneksen alusta saakka. Nyt masu kasvaa kohisten, kun vauvat kerää massaa näillä viikoilla yhteensä noin puoli kiloa viikossa. Eilen huomasin, että iho oli revennyt arville ihan yhtäkkiä. Tykkään silti mun tynnyristä tosi paljon <3 Paino on noussut jo pitkään kilon viikossa, mutta th ja lääkäri ovat molemmat pitäneet mun kasvuvauhtia hyvänä
Muuta fyysisiä muutoksia: kynnet ja hiukset kasvaa vahvoina ja nopeaa. Pisamia on enemmän kuin ennen.

Tekeekö muilla vielä potkut kipeää? Mulla tulee aika kovaa monotusta ihan alavatsalle ja se aiheuttaa menkkamaista juilintaa. Molemmat ovat perätilassa ja viime ultrassa a-vauvan peppu oli kohdunsuun päällä. Se pomppiminen siinä tuntuu siltä että kohta tulis jotain ulos. Tästä ei kuulemma ole haittaa mutta ikävän tuntuista on.

Tsempit täältäkin kaikille! Täällä nyt menossa 28+5.

 

Suloinen tuo Rakastettu-kirja! Ja sopii hyvin tytölle ja pojalle pitääpä laittaa tuo muistiin, kunhan jaksan vähän tutustua eri kirjoihin.

@Sannaap123 mulla on aina ollut tosi vilkas unimaailma, mutta raskauden aikana aiheet ovat muuttuneet ja erityisesti yksi teema on ollut pinnalla: juhliminen ja mökkeily kavereiden kanssa ja unissa seikkailee lisäksi mun peruskouluaikaiset kaverit, joita en ole nähnyt aikoihin. Olen vain kahdesti muistaakseni nähnyt unta jossa olen raskaana. Ehkä alitajunta heittää hyvästejä elämälle ennen lapsia (vaikka juhliminen oli harvinaista ennenkin, mutta ehkä se on konkreettinen asia, joka hankalampaa jatkossa ). Toinen toistuva teema on, että etsin vessaa ja aina löytyy joku tosi likainen ja sellainen, jossa ei ole seiniä.. Heräänkin monta kertaa yössä pissahätään..

Nyt alkaa olla melko tukalat oltavat ja lonkkakipujen vuoksi herään vaihtamaan kylkeä useita kertoja. Lonkat on ikäänkuin ihan tulessa. Välillä unisykli on vain puoli tuntia, mutta tämä vaiva on ollut jo toisen kolmanneksen alusta saakka. Nyt masu kasvaa kohisten, kun vauvat kerää massaa näillä viikoilla yhteensä noin puoli kiloa viikossa. Eilen huomasin, että iho oli revennyt arville ihan yhtäkkiä. Tykkään silti mun tynnyristä tosi paljon <3 Paino on noussut jo pitkään kilon viikossa, mutta th ja lääkäri ovat molemmat pitäneet mun kasvuvauhtia hyvänä
Muuta fyysisiä muutoksia: kynnet ja hiukset kasvaa vahvoina ja nopeaa. Pisamia on enemmän kuin ennen.

Tekeekö muilla vielä potkut kipeää? Mulla tulee aika kovaa monotusta ihan alavatsalle ja se aiheuttaa menkkamaista juilintaa. Molemmat ovat perätilassa ja viime ultrassa a-vauvan peppu oli kohdunsuun päällä. Se pomppiminen siinä tuntuu siltä että kohta tulis jotain ulos. Tästä ei kuulemma ole haittaa mutta ikävän tuntuista on.

Tsempit täältäkin kaikille! Täällä nyt menossa 28+5.

Jos potku tulee kylkeen niin saattaa sattua, mutta enemmän möyrii ja hikottelee. Sitten jos selkeesti vauva vaihtaa puolta,"kääntää kylkeä" niin sattuu.
En osaa muistaa nyt edellisistä raskauksista, mutta välillä kun on pidemän aikaa seisaallaan niin tulee semmonen paineen tunne alas, joka helpottaa kun istuu tai makaa.
Lisäks viime yönä jotenki oudosti jomotti alakertaa välillä, mutta ei supistellu samalla. Apua sitten kun kaveri laskeutuu ja hakee paikkaa niin ne viiltokivut sitten vielä..

 

Jos potku tulee kylkeen niin saattaa sattua, mutta enemmän möyrii ja hikottelee. Sitten jos selkeesti vauva vaihtaa puolta,"kääntää kylkeä" niin sattuu.
En osaa muistaa nyt edellisistä raskauksista, mutta välillä kun on pidemän aikaa seisaallaan niin tulee semmonen paineen tunne alas, joka helpottaa kun istuu tai makaa.
Lisäks viime yönä jotenki oudosti jomotti alakertaa välillä, mutta ei supistellu samalla. Apua sitten kun kaveri laskeutuu ja hakee paikkaa niin ne viiltokivut sitten vielä..

Potkut ei tee onneksi vielä kipeää Lähinnä voi tuntua epämukavalta, varsinkin jos vauva tökkii virtsarakkoon suoraan. Vauva on raivotilassa muuten mutta on päiviä jolloin köllii melko sivuttainkin. Silloin liikkeet tuntuu aika rajuilta.

Miten muilla, tuntuuko teillä kuinka ylhäällä potkut jo? Välissä aina mietin että kuinkakohan iso sf-mitta toukokuussa mahtaa olla kun vauvan potkut tuntuu niin ylhäällä jo. Mutta kaippa siihen vaikuttaa jo nämä viikotkin (29+0) ja vauvan asento yms.

 

Mulla tuntuu välillä jo melkein kylkiluiden alla potkut/tymäkät tökkäisyt. Kipeästi ei onneksi vielä ole käynyt, vaikka välillä kyllä potkii kovasti. Mulla kohtu kasvaa ylös, mutta vähemmän ulos, tosin sekin aika varmaan vielä koittaa, että alkaa enemmän puskea ulospäin. Toki on jo nyt ulkoneva, mutta ei mahdottomasti. Saan jopa vielä vedettyä vähän mahaa sisäänkin. Tällä hetkellä kyllä tykkää hengailla poikittain aika paljon, etenkin öisin. Viimeksi oli ultrassa perätilassa, mutta näillä viikoilla asento vaihtuu vielä useamman kerran päivässä. Toivottavasti kääntyy raivotarjontaan itsestään.

 

Olitte puhuneet kummista unista: mä oon nähnyt aika paljon unia synnytyksestä, viimeksi viime yönä. Kai mieli yrittää totuttaa itseään ajatukseen, että se on taas edessä - esikoisen synnytys ei ollut helpoin, joten siinä oli aika paljon työstettävää, ja toki pelkää ja toivoo, että nyt menisi kaikki hiukan helpommin, kun kroppa on jo kerran vetänyt homman läpi.

Välillä potkut sattuu täälläkin, jos osuu pahasti virtsarakkoon tai alapäähän. Muuten vielä ns. kevyttä kamaa. Muistan esikoista odottaessa, miten välillä oli kovatkin jumputukset mun kylkiin loppuaikoina ennen äitiysvapaita - yritä siinä sitten tehdä töitä, kun toinen hakkaa sisältä kylkiä vasten ja alkaa jo itseäkin ahdistaa. Onneksi oli vaan hetkellistä aina.

Huomaan päässeeni esikoisen kanssa helpolla, koska silloin ei kyllä ollut SI-nivelen kanssa ongelmia. Nyt kolmatta päivää juimii aika pahasti häntäluuta, lantiota ja alaselkää, jos sattuu istumaan tai olemaan hiukan pidempään "huonossa" asennossa. Tukivyöstä on apua, mutta silti välillä kipuilee. Katsotaan, jatkuuko tämä vielä ensi viikolla ja pystyykö tekemään töitä (nyt mökiltä etätyöskentely oli perjantaina kivun takia aika heikkoa, kun alkoi juimia jo aamusta eikä oikein löytynyt hyvää asentoa läppärin kanssa, mutta sinnittelin, kun oli lyhyt päivä). Onneksi ei vaivaa vielä unta, mitä nyt välillä kääntyessä nopeasti vihlaisee.

Onko muilla ollut viime aikoina mitään yllättäviä ruokahimoja? Mulla niitä tuntuu riittävän, oon viikon kuluessa halunnut mm. mämmiä, keitettyä kananmunaa, jäätelöä, vispipuuroa ja perunasalaattia.

Täällä taas uusi viikko alussa, nyt siis 27+0.

 

Olitte puhuneet kummista unista: mä oon nähnyt aika paljon unia synnytyksestä, viimeksi viime yönä. Kai mieli yrittää totuttaa itseään ajatukseen, että se on taas edessä - esikoisen synnytys ei ollut helpoin, joten siinä oli aika paljon työstettävää, ja toki pelkää ja toivoo, että nyt menisi kaikki hiukan helpommin, kun kroppa on jo kerran vetänyt homman läpi.

Välillä potkut sattuu täälläkin, jos osuu pahasti virtsarakkoon tai alapäähän. Muuten vielä ns. kevyttä kamaa. Muistan esikoista odottaessa, miten välillä oli kovatkin jumputukset mun kylkiin loppuaikoina ennen äitiysvapaita - yritä siinä sitten tehdä töitä, kun toinen hakkaa sisältä kylkiä vasten ja alkaa jo itseäkin ahdistaa. Onneksi oli vaan hetkellistä aina.

Huomaan päässeeni esikoisen kanssa helpolla, koska silloin ei kyllä ollut SI-nivelen kanssa ongelmia. Nyt kolmatta päivää juimii aika pahasti häntäluuta, lantiota ja alaselkää, jos sattuu istumaan tai olemaan hiukan pidempään "huonossa" asennossa. Tukivyöstä on apua, mutta silti välillä kipuilee. Katsotaan, jatkuuko tämä vielä ensi viikolla ja pystyykö tekemään töitä (nyt mökiltä etätyöskentely oli perjantaina kivun takia aika heikkoa, kun alkoi juimia jo aamusta eikä oikein löytynyt hyvää asentoa läppärin kanssa, mutta sinnittelin, kun oli lyhyt päivä). Onneksi ei vaivaa vielä unta, mitä nyt välillä kääntyessä nopeasti vihlaisee.

Onko muilla ollut viime aikoina mitään yllättäviä ruokahimoja? Mulla niitä tuntuu riittävän, oon viikon kuluessa halunnut mm. mämmiä, keitettyä kananmunaa, jäätelöä, vispipuuroa ja perunasalaattia.

Täällä taas uusi viikko alussa, nyt siis 27+0.

Hei täällä sama, näin itsekin viime yönä viimeksi synnytyksestä unta poika tuli ja painoi 3.4 kiloa ja synnytys meni hyvin menisipä oikeastikin. Aikaisemmat, varsinkin toinen synnytys eteni super hyvin ja oli todella helppo niin toivossa on hyvä elää.

Itselläni on kanssa erilaisia himoja esim. Coca colaan, kaikkiin freshheihin juomiin ja kirsikkatomaatteihin. Lisäksi yksi päivä oli saatava tortillaa. Hauska kun niitä tässäkin vaiheessa vielä ilmenee.

Onko muilla vielä hankintoja tekemättä vauvalle? Meillä pitäisi vielä ostella pikkutavaraa kuten itkuhälyttimen ja kantoreppu, mutta olen jo alkanut vaatteitakin pestä ja tilailla vähän uusiakin. Huomaa että pesiminen alkaa olla käynnissä. Lisäksi maanantaina on ensimmäinen virallinen vapaapäivä töistä pidän siis pitämättä jääneet vapaat tässä päässä alkavaa mammalomaa. Tänään rv 29+jtn.

 

Mulla on alkanut tulla todella hämäriä unia, pääosin murhiin tai muuten väkivaltaan liittyviä. Monesti herää ahdistuneena. Vauvoista olen nähnyt unia, mutta ne ei ole olleet omia, vaan sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole enää edes yhdessä lapsettomuuden vuoksi. Hämmentävää.

Mulla on ollut ihan kamala himo pepperoni-makkaraan jo pidempään. Sitä kun ei voi kylmänä syödä, niin on pitänyt keksiä erilaisia lämpimiä ruokia, johon sitä voi laittaa. Salmiakkia tekisi mieli, mutta olen pyrkinyt olemaan ilman. Ihan totaalikieltäytymistä en ole tehnyt, mutta omaan aiempaan käyttöön suhteutettuna käytännössä en ole syönyt. Tietää mitä sairaalakassiin pakkaa.

Hankinnoista puuttuu ne isoimmat ja päivittäistavarat eli vaipat, suolatipat, ym. Vaatteita ei tosiaan tarvitse hankkia juurikaan, muuta kuin ehkä yksittäisiä juttuja. Harsoja joutuu hankkimaan vielä lisää, ei nuo äitiyspakkauksen ihan riitä. Aion käyttää pyllypyyhkeinä siskon suosituksesta ja mitä olen itsekin niitä käyttänyt hänen lapsillaan, niin toimii siinä hommassa. Ens kuussa pitää lähteä isompaan kaupunkiin vaunuostoksille, ilmeisesti suositus ois tilata vaunut 4-8 viikkoa ennen laskettua aikaa, jos uusia on hankkimassa. Tai näin luin jonkun lastentarvikeliikkeen sivuilta. Samalla reissulla tulee varmaan hommattua kaukalotelakka ja ehkä muutakin pientä. Pinnasänkyä varten joutuu sitten menemään toiseen kaupunkiin, että pääsee Ikeaan. Melkoista sompailua, mutta omasta kaupungista ei löydy juurikaan tarvikkeita. Yksi liike on, mutta valikoima on surkea. Ja käytettyjä tarvikkeita ei juurikaan ole tai hinnat on poskettomat kuntoon tai ikään verrattuna.

Mulla ois huomenna lääkäri taas vaihteeksi. Jotenkin jännittää, että mitä sanovat. Viime päivinä on ollut kivuttomia supistuksia ihan levossakin ja paljon päivän aikana. Ja kun viimeksi oli hivenen pehmentynyt kohdunkaula, niin mietityttää onko jotain tapahtunut. Kun ei sitä lyhenemistä itse tunne, niin joutuu menemään vaan tuurilla eteenpäin.

 

@Eepinen, Toivottavasti kaiken todetaan olevan hyvin lääkärissä ja supistelut on olleet vaan kropan pikkuhiljaista totuttelua synnytysurakkaan.

En ole siis ainoa himoineni. Toisaalta luinkin jenkkisovelluksesta, että niitä voi riittää ja ilmetä yhä näillä viikoilla, kun kroppa niiden avulla pyytää asioita, mitä hyvin voidakseen tarttee. Ja kyllähän koko ajan hormonit hyrrää taustalla ja aiheuttaa osansa näihin.

Meiltä puuttuu yhä pinnis (onneksi on vaunu/vaunukoppa, äitiyspakkauksen laatikko ja unipesä sekä viimeisenä keinona matkasänky alkuvaiheen unille, jos pinniksen hankinta jääkin). Ja se varavuodesohva nukkumajärjestelyihin pitäisi hankkia. Mutta onhan tässä vielä aikaa toivottavasti se kolmisen kuukautta

 

Kävin tuon edellisen viestin lähettämisen jälkeen tarkistamassa perjantaina otettujen labrojen tulokset ja en ihmettele pepperonin himoa. Ferritiini oli laskenut selkeästi, vaikka rautaa olen syönyt koko ajan. Liha siis himottaa syystäkin.

 

Meillä ei tarvitse ennen syntymää enää hankkia kuin vaippoja, liivinsuojia, siteitä jälkivuotoon yms. pientä tavaraa, jotka löytyy kaikki marketista tai apteekista

Täälläkin salmiakki mielessä ja olen jo miettinyt mitä kaikkia haluan synnärille mukaan Kummempia ruokahimotuksia ei muuten ole. Toki esim. graavilohta ja sushia kaipaan, mutta kaipaisin näin pitkän tauon jälkeen ilman raskauttakin!

Onko muilla tässä vaiheessa raskautta jatkuva nälkä? Tuntuu että koko ajan pitäs olla syömässä. Näillä viikoilla vauvat kerää paljon massaa ja siksi varmaan pohjaton nälkä.

 

Meillä ei tarvitse ennen syntymää enää hankkia kuin vaippoja, liivinsuojia, siteitä jälkivuotoon yms. pientä tavaraa, jotka löytyy kaikki marketista tai apteekista

Täälläkin salmiakki mielessä ja olen jo miettinyt mitä kaikkia haluan synnärille mukaan Kummempia ruokahimotuksia ei muuten ole. Toki esim. graavilohta ja sushia kaipaan, mutta kaipaisin näin pitkän tauon jälkeen ilman raskauttakin!

Onko muilla tässä vaiheessa raskautta jatkuva nälkä? Tuntuu että koko ajan pitäs olla syömässä. Näillä viikoilla vauvat kerää paljon massaa ja siksi varmaan pohjaton nälkä.

Jep, tällä viikolla on saanut syödä parin tunnin välein jotain pientä, välillä on jo tunnin päästä nälän tunne, mutta yritän vähän edes pitää väliä. Toisaalta lapsi painaa välillä vatsalaukkua ja ei sitten isompia mahdukaan ruokaa kovin paljon ja on paha olo. Onneksi ei vielä joka päivä ole tuota, vaikka sekin taitaa olla edessä.

 

Lääkärissä käyty ja kaikki oli onneksi hyvin. Pikkukaveri oli jo arviolta 1153 g painava eli varsin iso viikkoihin nähden, mutta menee täysin omalla käyrällään eli mitään spurttia ei ole ottanut. Huomenna siis tulee RV 27. Ja nythän se kasvu vasta alkaa, joten kyllä jännittää miten iso hänestä mahtaa tulla. Toki tässä voi olla lohdutuksena se, että olen ollut iso arvioiden mukaan itsekin, mutta painoin vain noin 3,5 kg syntyessäni eli toivoa on.

 

Täällä ollaan vuorostaan saikulla. Alaselkä/SI-nivel vaivaa sen verran, että en löytänyt kotonakaan sähköpöydän ja kahden erilaisen työtuolin kanssa hyvää työskentelyasentoa koko päiväksi edes asentoa vaihtelemalla, vaan alaselkä alkoi kipuilla päivää myöten enemmän ja enemmän, ja sama tänä aamuna kun hetken paikkasin rästihommia ennen kuin luovutin. Odottelen työterveydestä vastausta, onko mitään keinoa avuksi, ja varmaan neuvolaan pitäisi myös viestittää. Toivon mukaan tää on vaan ohimenevä vaiva, mutta pelottaa, että jatkuu loppuraskauden, jolloin mun työpanos olisi sitten tässä suunnitellun noin kuukauden työrupeaman sijaan...

Lisäksi väsymys vaivaa - oon miettinyt pitäisikö pyytää saisiko hemoglobiinin mitattua vai kannattaako suoraan alkaa syödä rautalisää. Äitiysvitamiinissa rautaa on jonkin verran, mutta varmaan se sitten imeytyy heikosti eikä riitä. Ei öidenkään pitäisi olla mielestäni niin katkonaisia, että pitää ottaa päikkäreitä joka päivä... Sokereissa vika ei mittausten perusteella ole, koska olleet hyviä ja aamuarvot pysyneet nyt siinä 5 molemmin puolin, eli ylityksiä ei ole tullut.

Eli olo on aika rähjäinen, maha tuntuu hirmu isolta ja vähäinenkin ruokamäärä suurelta vatsalaukussa - olo on ehkä liiankin pitkään kylläinen. Hyvin olen vappupallo näin vapunaikaan (ja todennäköisesti maha on pieni verrattuna moneen muuhun, ahistaa vaan nyt jotenkin ylätorsoa, kun ei ulos pullahda niin)

Onneksi selkä tykkää pienestä liikkeestä, niin pystyy mm. lenkittämään koiraa ja nauttimaan ulkoilusta esikoisen kanssa.

 

Täällä oli jossain vaiheessa puhetta noista ilmaispakkauksista (Libero, BabyBox ja Muumi-vaipat).
Onko kukaan muu tilannut Muumivaipoista useampia näytteitä? Kerralla ei saanut kuin yhden koon tilattua, mutta ootteko tilanneet sitten erikseen useampia ja saaneet ne?

Oon vielä loppuviikon saikulla ja perjantaina työfysioterapian ensimmäinen käynti. Vähän alaselkä jo tuntui nyt aamusta paremmalta, mutta hyvä lepuuttaa ja toivottavasti saada apuja tuolle viimeiselle kuukaudelle töitä ennen vapaita.

Eilen ei taas väsyttänyt kuin vähän vasta välipalan jälkeen iltapäivällä, eli näköjään väsymys vaihtelee. Toki oon nyt pari päivää saanut pitkin päivää enemmän kevyttä liikuntaa, mikä varmaan myös virkistää. Tänään olisin voinut aamulla jäädä vielä nukkumaan, kun mies heräsi, mutta oli niin vessahätä, että oli pakko nousta. No, nyt on hyvää aikaa pötkötellä, kun lapsi on jo hoidossa, koira lenkitetty ja aamupala sekä välipala syöty (en osaa aamulla syödä puuron lisäksi muuta, ja sitten sokerit jo laskeekin paastoarvoille ja nälkä iskee viimeistään parin tunnin kuluessa puurosta niin, että on pakko syödä välipala ennen lounasta).

Vähän toiveikkuutta ilmassa siis töiden suhteen, vaikka nyt on kyllä parin päivän aikana tottunut nauttimaan siitä, että ei niitä töitä tartte ajatella ja voi itse päiviään rytmittää. Toki nautin työstäni ja haluaisin olla apuna, kun töitä riittää firmassa vähän liikaakin, mutta ei tää nyt älytön katastrofi olisi joutua jäämään kotiin loppuajaksi.

 

Vähän kuulumisia täältäkin suunnalta.

Paino nousee, kuten vauvakin sf mitan perusteella. Hb oli 106 ja rr 105/58, ei ihme että vähän väsyttää.
Sitten yllärinä pissanäytteessä olo sokerit 3+, meillä katotaan joka kerta semmosella tikulla neuvolassa. Todennäköisesti johtui juuri syödystä pastillista, kun kysyi oonko syöny just jotain. Joudun nyt kuitenkim mittailee sokereita kotona, pari kertaa viikossa riittää. Paasto ollu 4.3-4.5 ja 1h ruuan jälkeen 5.1-6.3, paitsi eilen iltapalan jälkeen 9.8!! Mietin että soitanko neuvolaan, mutta katson tän päivän miten menee sokereiden osalta. Sain niitä "pissatikkuja" kotiin, ne on ollu puhtaat.
Sokerirasitukseen turha enää tässä vaiheessa mennä.
Oon kyllä pitkin raskautta mittaillu sokereita miehen mittarilla, enkä oo saanu korkeita lukemia kiinni, matalia ennemminkin.

Huoh, mitäs muuta. Mieli enemmän maassa kun pirteä, samaa valivalia kun aikaisemmin. Äkäsyyttäki kuulemma havaittavissa, mies kysyi eilen että mikä on kun oon niin pahalla päällä.
Kipu on helppo selitys, kun alkaa valittaa sitten taas samoista asioista kun ei tunnu menevän jakeluun.

Tuo meidän taapero on niin haastava että välillä meinaa keittää kuppi nurin, mutta jokainen meistä on omanlaisensa ja noim pieni vielä hakee rajoja ja luonne kehittyy. Hemmetin tempperamenttinen siitä ainakin tulee ja virtaa riittää.
Ihanaa nyt kun pystyy enemmän olemaan pihalla, niin saa siitä virtaa pois ja tulee itselläkin enemmän ulkoiltua.

Neuvola onkin jo parin vkon päästä uudestaan, noitten sokereiden takia, samoin äippäpolilla sitten kontrollia vauvan kasvun/istukan paikan/kipu tilanteen osalta.

Rv 30+4

 

Vähän kuulumisia täältäkin suunnalta.

Paino nousee, kuten vauvakin sf mitan perusteella. Hb oli 106 ja rr 105/58, ei ihme että vähän väsyttää.
Sitten yllärinä pissanäytteessä olo sokerit 3+, meillä katotaan joka kerta semmosella tikulla neuvolassa. Todennäköisesti johtui juuri syödystä pastillista, kun kysyi oonko syöny just jotain. Joudun nyt kuitenkim mittailee sokereita kotona, pari kertaa viikossa riittää. Paasto ollu 4.3-4.5 ja 1h ruuan jälkeen 5.1-6.3, paitsi eilen iltapalan jälkeen 9.8!! Mietin että soitanko neuvolaan, mutta katson tän päivän miten menee sokereiden osalta. Sain niitä "pissatikkuja" kotiin, ne on ollu puhtaat.
Sokerirasitukseen turha enää tässä vaiheessa mennä.
Oon kyllä pitkin raskautta mittaillu sokereita miehen mittarilla, enkä oo saanu korkeita lukemia kiinni, matalia ennemminkin.

Huoh, mitäs muuta. Mieli enemmän maassa kun pirteä, samaa valivalia kun aikaisemmin. Äkäsyyttäki kuulemma havaittavissa, mies kysyi eilen että mikä on kun oon niin pahalla päällä.
Kipu on helppo selitys, kun alkaa valittaa sitten taas samoista asioista kun ei tunnu menevän jakeluun.

Tuo meidän taapero on niin haastava että välillä meinaa keittää kuppi nurin, mutta jokainen meistä on omanlaisensa ja noim pieni vielä hakee rajoja ja luonne kehittyy. Hemmetin tempperamenttinen siitä ainakin tulee ja virtaa riittää.
Ihanaa nyt kun pystyy enemmän olemaan pihalla, niin saa siitä virtaa pois ja tulee itselläkin enemmän ulkoiltua.

Neuvola onkin jo parin vkon päästä uudestaan, noitten sokereiden takia, samoin äippäpolilla sitten kontrollia vauvan kasvun/istukan paikan/kipu tilanteen osalta.

Rv 30+4

Täälläkin nuo pissatikut tuttuja, tosiaan joka neuvolakäynnillä käytössä ja hyvää seurantaa, koska meillä on samassa proteiinit eli mahdollista raskausmyrkytystä ennakoidaan samalla.

Mun ohjeissa iltapalan jälkeen ei enää sokeria mitata. Söitkö jotain erikoisen hiilaripitoista, joka voisi selittää hyppäyksen (vaaleaa leipää, makeaa hedelmää, maitotuotteita tms?) Samalla kannattaa huomioida, että ainakin itsellä iltapalan jälkeen liikkuminen on vähäisempää kuin muuten päivällä, joten liikunnan verensokeria tasapainottava merkitys jää vähäiseksi. Toki hyppäyksiä ei ainakaan useammin saisi tulla, mutta yksi poikkeava arvo ei vielä ole katastrofi, se kannattaa muistaa, vaikka voi kummastuttaa.

En yhtään ihmettele, jos sulla on pinna kireällä, tuossa on jo monta mieltä rasittavaa seikkaa: kipu, kodin tilanne ja taaperon kanssa jaksaminen. Toivottavasti jostain kohdin helpottaisi edes vähän! <3

Meilläkin esikoinen on tosi tempperamenttinen, joten voi hyvin kuvitella, että voi olla pinna kireällä ja usein. Ulkoilu tekee varmasti hyvää sullekin, ja tosiaan on kiva saada lapselta ylimääräiset energiat siellä purettua (niitä meilläkin tuntuu riittävän, mutta onneksi tykkää juosta ulkona eikä pyri siellä esim. vaan keinumaan koko ajan).

Mukavaa vapunaikaa kaikille!

 

Täälläkin nuo pissatikut tuttuja, tosiaan joka neuvolakäynnillä käytössä ja hyvää seurantaa, koska meillä on samassa proteiinit eli mahdollista raskausmyrkytystä ennakoidaan samalla.

Mun ohjeissa iltapalan jälkeen ei enää sokeria mitata. Söitkö jotain erikoisen hiilaripitoista, joka voisi selittää hyppäyksen (vaaleaa leipää, makeaa hedelmää, maitotuotteita tms?) Samalla kannattaa huomioida, että ainakin itsellä iltapalan jälkeen liikkuminen on vähäisempää kuin muuten päivällä, joten liikunnan verensokeria tasapainottava merkitys jää vähäiseksi. Toki hyppäyksiä ei ainakaan useammin saisi tulla, mutta yksi poikkeava arvo ei vielä ole katastrofi, se kannattaa muistaa, vaikka voi kummastuttaa.

En yhtään ihmettele, jos sulla on pinna kireällä, tuossa on jo monta mieltä rasittavaa seikkaa: kipu, kodin tilanne ja taaperon kanssa jaksaminen. Toivottavasti jostain kohdin helpottaisi edes vähän! <3

Meilläkin esikoinen on tosi tempperamenttinen, joten voi hyvin kuvitella, että voi olla pinna kireällä ja usein. Ulkoilu tekee varmasti hyvää sullekin, ja tosiaan on kiva saada lapselta ylimääräiset energiat siellä purettua (niitä meilläkin tuntuu riittävän, mutta onneksi tykkää juosta ulkona eikä pyri siellä esim. vaan keinumaan koko ajan).

Mukavaa vapunaikaa kaikille!

Joo, samat tikut taitaa olla täällä myös käytössä.
Meilläkin ohjeistetaan mittaa paasto, aamupalan,lounaan ja päivällisen jälkeen. Tuolloin jäi päivällinen vähän iltapalan puolelle, sillä laitoin siihen.
Eilenkin sitten klo 15 syömäni jälkeen sokerit oli sitten 7.5 kun raja on 7.8..
Salaattia, keitettyjä porkkanoita sekä kastiketta. Mutta aamut ja lounaat ollu ok.
Soitin nyt kuitenkin kun sovittiin että jos on jotain häikkää niin otan yhteyttä.
Tiukempaa seurantaa ja näkyvä sokeri pois.
Miten voinki olla näin pihalla näistä, vaikka miehellä on 1.tyypin diabetes..

 

Paljon voimia kaikille raskauden edetessä, vaikka onkin tosi onnellinen olo vauvasta niin kyllä nämä vaivatkin ovat rasittavia... Minulla itselläni kipeytyy iltaa kohden selkä ja alapää niin että tuntuu että jokainen häpyliitoksen luut ovat repeämässä eri suuntaan. ikävää mutta minkäs teet. Liitoskivut noin muuten ovat onneksi hellittäneet niin on mukavampi tehdä kotihommia.

@Sabriiiina onpa ikävää että pissassa oli sokeria, mutta hyvä kun ei pahemmin kotona arvot heittele. Radiahan on ilmeisesti montaa eri tyyppiä ja kaikilla se kai on erilainen. Minulla ainut häikkä sokereissa on ollut aamuisin, muuten ihan sama vaikka söisi karkkia, jäätelö yms. Niin sokerit ei heittele. Toki herkkuja nyt en paljon yhtään syö, mutta kiva kun voi välillä kuitenkin hyvällä omalla tunnolla niitäkin vetää. Vielä se, että itse vedän aina neuvola matkoilla pastilleja myös naamaan autossa eikä ne ikinä nosta sokereita, joten siitäkin hoksaa miten yksilöllistä hommaa.

Jos sulla häikkää sokerissa on niin ainakin se hyvä että oot jo tottunu mittaamaan välillä sokereita muutenkin miehesi takia

Ja onneksi ei enää kuin max 10 viikkoa (positiivisesti ajateltuna, eikös juu) kun kyllähän nämä ulos tulee viimeistään 40+0
Itsellä on aikaisemmat syntyneet 40+0 ja 40+2 spontaanisti, en sitten tiedä, mutta kovasti toivon että siinä 39-40 viikon välillä ois hyvä sunnyttää tämä pikku poika olettaen siis että oma radi ei kasvata jätti vauvaa masussa, silloinhan tämä jo käynnistettäisiin kai aikaisemmin ja sitä en todella toivo.