Kerro lisää noista vanhempien kunnioitussäännöistä. Miten kunnioitus ilmenee käytännössä? Mitä ei missään nimessä voi tehdä? Miten kulttuurissanne suhtaudutaan lasten ruumiilliseen kurittamiseen? Miten itse suhtaudut?
Ja puhtauskäytännöistä. Mitä tarkoitat että "Lautasta ei tietenkään voi laskea lattialle. Sehän on tavara, josta syödään, joten se on pidettävä puhtaana. Tai jos lautasen sitten laskee lattialle, niin sitä ei saisi enää sieltä pois nostaa." Kai sen nyt pesuun voi nostaa? Vaiko eikö?
Minkälaiset asiat ihmisessä ovat arvostettuja, jos koulujen käyminen tai työnteko ei niinkään ole? Mitä haluaisit omien lastesi isona tekevän?
Mitä asioita valkolaisissa arvostat verrattuna oman kulttuurisi piirteisiin?
Se, että pukeudutaan siveellisesti (pitkät hameet, romanivaatteet) ja siististi, on osa vanhempien kunnioitusta. Puheenparsi on asiallinen, kun vanhoja on paikalla; ei puhuta rivoja, kiroilla tai sivuta asioita, jotka jollain tavalla voisivat tuoda sen häpeän tunteen. Eli intiimit asiat, tai vaikkapa raskaus, synnyttäminen, seurustelu... Asioita, jotka on pakko tuoda ilmi tavalla tai toisella mutta joita ei voi sanoa suoraan, pyritään sitten tuomaan julki kautta rantain kierrellen ja kaarrellen sellaisin kiertoilmaisuin, että tottumattomalta menisi helposti ohi.
Puhtaustavatkin on vanhempien ihmisten kunnioitusta, ja siihen liittyy myös tämä meidän pukeutuminen hyvin olennaisesti.
Missään nimessä ne miehet, jotka suoria vaatteita käyttää, eivät voi mennä paitasillaan esim. omien vanhempiensa eteen, tai ne naispuoliset, joilla romanivaatteet on, eivät voi enää "pikkuvaatteissa" mennä omien vanhempiensa eteen. Moni mies ei myöskään hyväksy, että oma akka menee ilman romanivaatteita muiden miesten eteen, esim. pikkuvaatteissa.
Joidenkin koteihin ei voi pikkuhameissa kulkeva tyttö kuvitellakaan menevänsä, mikäli on miehen alta noussut, eikä tosiaan romanivaatteita vielä ole. Käytännössä tätä kuitenkin tapahtuu koko ajan, sillä näistä asioistahan meillä ei puhuta kuten varmaan tiedät. Lisäksi nousisi melkoinen haloo, mikäli joku pikkuhameinen (joka ei olisi pikkuhame-elämää jo valinnut) olisi tiedettävästi miehellä ollut, eikä olisi romanivaatteita laittanut. Tämä olisi noloa sekä tytölle itselleen, hänen vanhemmilleen ja sille miehenpuolikkaallekin.
Monelle lasten ruumiillinen kurittaminen on ok, ja moni sen hyväksyy. Meillä kotona ei sellaista tehty, enkä minäkään sitä hyväksy. Minusta kuri pitää tulla muulla tavalla kuin väkivalloin.
Yhdessä vastauksessani kerroin tuossa, että meillä esim. lattialle tippuneet lusikat huuhtaistaan ja otetaan taas uudelleen käyttöön. Jos oikein tiukkoja ja tarkkoja ollaan, niin nehän pitäisi heittää roskiin. Sama sen lautasen kanssa. Tietoisesti ei ainakaan lattialle saisi laskea, vahingot tietysti on vahinkoja...
Luonteenpiirteistä arvostetaan suoruutta ja rehellisyyttä, sekä eräänlaista höveliyttä joka ilmenee vieraanvaraisuutena tai esim. muulle porukalle ruokien tai kahvien tarjoamisena. (Tämä siis on normi, ja poikkeava käytös on... no, poikkeavaa, epäsuotavaa, ja sitä katsotaan kummeksuen.) Se, että ihminen huolehtii omasta hygieniastaan ja esiintyy siistinä vaatteidensa puolesta, on arvostettua. Joillekin mahdollisimman hienot vaatteet ovat yksi arvostuksen kohde, vaatimattomammin pukeutuvia saatetaan katsoa karsaasti. Moni arvostaa myös vaurautta ja sitä, että se näkyy ulkoisesti mm. vaatteissa, koruissa, autossa, kodissa, elämäntyylissä,... Uskovaisuus on arvostettua. Toisaalta ristiriitaa tähän tuo se, että moni arvostaa "hyvää hommaajaa". Tämä voi tarkoittaa ihmistä, joka hankkii rahansa rehellisesti esim. autokaupalla tms., mutta myös ihmistä, joka esim. varastelee, rötöstelee tai tekee muuta vilppiä.
Nainen, joka pitää kodistaan huolen, on arvostettu. Miestä ei saa saattaa noloon asemaan omalla käytöksellään tai laiminlyömällä kodin tms. siisteyttä, vaan ruodussa on pysyttävä.
Miehellä saattaa olla maine hyvänä tappelijana tms., jota joku saattaa arvostaa.
Moni sanoisi varmaan arvostavansa "tavallisuutta", mutta mitä se nyt sitten kenellekin tarkoittaa... Laulutaito ihmisellä on myös arvossaan.
Mitäköhän muuta, en mä osaa tähän hätään sanoa, mutta tuossahan näitä monta jo tulikin.
Toivoisin ennen kaikkea, että lapseni olisivat onnellisia. Olisi hienoa, jos he kävisivät koulunsa ja hankkisivat itselleen kunnon ammatit, niin tulevaisuus olisi sitten ainakin niiltä osin turvattu. Olivatpa sitten romanielämässä tai eivät.