"haha"
[QUOTE="Vieras";23926435]Kirjotin nolointa ja kone korjas kokoomus!?! Nooh, melko nolo on sekin 
[/QUOTE]
Paras
[/QUOTE]Paras
"minä"
ai herran jumala näille saa nauraa! Itsellä eka syntynyt hätäsektiolla joten en huutanut mitään. Tokaa odotan nyt ja jännittää mitä sitä tuleekaan suustaan päästettyä, oon muutenkin aika kova suustani! Hävettää jo valmiiksi!
"vieras"
[QUOTE="shhh";23926267]Mulla kävi ihan samoin. Oli kuunnellut tuota naapurihuoneen mekkalaa aikani niin sanoin miehelle, että jos alan tuohon malliin huutaa niin tunge jotain suuhuni. Voisi sanoa, että oikeastaan "ääntäkään" (ahräystä kyllä ja puuskutusta jne) en päästänyt.[/QUOTE]
Mä synnytin myös esikoiseni ihan kaikessa hiljaisuudessa. Synnytys kesti kaikenkaikkiaan 15 tuntia, josta kipein osuus taltutettiin epiduraalilla, joten se selitää varmaan aika paljon,. Avauduin hitaasti mutta kipu ei ollut hirvittävää, vaikka sattuikin ja puudutuksen sain juuri sopivaan aikaan. Kerkesi vaikuttamaan 1,5 tuntia. ponnistusvaihe vähän tuntui, joten siinä totesin sen, että ottakaa se pois ja auttakaa.
Kuopusta menin synnyttämään ja polleasti miehelle sairaalassa sanoin, että enkai minä tuollein huutanut, kun viereisistä huoneista tulvahti kovaa karjuntaa. Ihmettelin tosissani että "miksi se nyt pitää noin huutaa " No kun mun synnytys sitten etenikin seuraavan kahden tunnin aikana niin että vauva oli maailmassa, enkä meinannut saada minkäänlaisia puudutteita. Mä en tiedä edes että mitä kaikkea on tuona aikana tullut huudettua. On kuitenkin tullut kokoajan huudettua
Sen muistan kuitenkin, että kyseessä on ollut elämäni pisin ja järkyttävin kaksituntinen, kipu oli niin voimakasta ja taukoamatonta, etten kävellyt askeltakaan omin jaloin enää, ja että mä vaan huusin ja huusin siihen asti, että ihan lopuksi kerkesin saada spinaalin. Siihen se loppui. Kuulemma olen jotain "AIJAIJAIJAI ; AUAUAUAU " huutoa pitänyt sen ajan
Mä synnytin myös esikoiseni ihan kaikessa hiljaisuudessa. Synnytys kesti kaikenkaikkiaan 15 tuntia, josta kipein osuus taltutettiin epiduraalilla, joten se selitää varmaan aika paljon,. Avauduin hitaasti mutta kipu ei ollut hirvittävää, vaikka sattuikin ja puudutuksen sain juuri sopivaan aikaan. Kerkesi vaikuttamaan 1,5 tuntia. ponnistusvaihe vähän tuntui, joten siinä totesin sen, että ottakaa se pois ja auttakaa.
Kuopusta menin synnyttämään ja polleasti miehelle sairaalassa sanoin, että enkai minä tuollein huutanut, kun viereisistä huoneista tulvahti kovaa karjuntaa. Ihmettelin tosissani että "miksi se nyt pitää noin huutaa " No kun mun synnytys sitten etenikin seuraavan kahden tunnin aikana niin että vauva oli maailmassa, enkä meinannut s
aada minkäänlaisia puudutteita. Mä en tiedä edes että mitä kaikkea on tuona aikana tullut huudettua. On kuitenkin tullut kokoajan huudettua Sen muistan kuitenkin, että kyseessä on ollut elämäni pisin ja järkyttävin kaksituntinen, kipu oli niin voimakasta ja taukoamatonta, etten kävellyt askeltakaan omin jaloin enää, ja että mä vaan huusin ja huusin siihen asti, että ihan lopuksi kerkesin saada spinaalin. Siihen se loppui. Kuulemma olen jotain "AIJAIJAIJAI ; AUAUAUAU " huutoa pitänyt sen ajan
Ekan kohdalla en huudellut mitään, synnytys kesti 21h. 17h jälkeen sain epiduraalin, ponnistusvaihe tuntu kyllä, mut olin jotenkin järkyttyny siit kaikesta kun vauva oli väärässä tarjonnassa ja tiukassa ja huone kuhis hoitohenkilökuntaa yms.
Tokan kohdalla synnytys kesti 5h ja ihan yhtäkkiä kylvyssä ollessani paikat vaan avautu supernopeasti ja sattu ihan sairaasti. Ei ne supistukset vielä mitään, mut se ponnistuksen tarve siihen päälle kun ei saanu ees vielä ponnistaa. Kiva pidätellä sellasta vajaan neljänkilon kakkaa. Ajattelin, että meikäläinenhän ei mitään huuda tai kiroile, mut niinpä niin. Ihan kauhea huuto ja kiroilu "s**tana, v**tu".. Samalla pitelin omaa persusta siinä.. Miehelle sanoin, että kuolen kohta.. Kätilölle huusin, että voi elämä, se vaan naureskeli.. Se kiroilu ja karjuminen oli tosi noloa :ashamed:
Tokan kohdalla synnytys kesti 5h ja ihan yhtäkkiä kylvyssä ollessani paikat vaan avautu supernopeasti ja sattu ihan sairaasti. Ei ne supistukset vielä mitään, mut se ponnistuksen tarve siihen päälle kun ei saanu ees vielä ponnistaa. Kiva pidätellä sellasta vajaan neljänkilon kakkaa. Ajattelin, että meikäläinenhän ei mitään huuda tai kiroile, mut niinpä niin. Ihan kauhea huuto ja kiroilu "s**tana, v**tu".. Samalla pitelin omaa persusta siinä.. Miehelle sanoin, että kuolen kohta.. Kätilölle huusin, että voi elämä, se vaan naureskeli.. Se kiroilu ja karjuminen oli tosi noloa :ashamed:
-tiNttU- harmaana
mä tikahdun nauruun, ihana lauseAlkuperäinen kirjoittaja Nöösi;23926644:
"vesimeloni"
Esikoista synnyttäessä en huutanut ollenkaan, kuuntelin vaan kauhuissani, kun naapurihuoneen synnyttäjä kirkui vuorotellen saatanaa ja äitiä. Mutta ilokaasua hengitettyäni hihitin ihan hulluna, kaikkea ja kaikelle. Kätilökin kun selitti mulle vakavana jotain synnytyksen edistymisestä, niin mä sain ihan hillittömiä naurunpurskahduksia ja pyytelin anteeksi.
Toista synnyttäessä sitten huusin vittua oikein urakalla, vaikka en normaalisti kiroile juuri lainkaan, enkä varsinkaan tätä kyseistä sanaa käytä. Nolotti hieman...
Toista synnyttäessä sitten huusin vittua oikein urakalla, vaikka en normaalisti kiroile juuri lainkaan, enkä varsinkaan tätä kyseistä sanaa käytä. Nolotti hieman...
no siltähä se tuntuu ku meloni puskis ulosmä tikahdun nauruun, ihana lause
niimpä olenkin, hyi minua, kivitä aamunkoitteessa. jos kivut on oikeasti valtavat ihminen käyttäytyy eri lailla kun normaalisti. Oo, uusi tieto
-tiNttU- harmaana
jep, mut siltino siltähä se tuntuu ku meloni puskis ulos
aikanaan ex soitti äidilleen et lapsi on maailmassa, et HUHHUH KUN OLI RANKKAA
karjasin sille et kun päästään kotio niin tungetaan exän ahteriin halko poikittain ja se saa pakertaa sen sit ulos et mä pääsen voihkiin kun on niin rankkaa... :ashamed:
"Maria"
Kyllä hävettää vieläkin vaikka tapahtumista jo yli 4v aikaa. Synnytykseni oli hyvin hankala ja kesti kaikkiaan yli 35h. Lisäksi sain viimeisen 20h aikana koko ajan oksitosiinia ja isolla annoksella joten tuska oli hirveä. Niin se kaikista noloin kohta oli se tilanne, kun viimeisillä voimillani ponnistusvaiheen alussa potkaisia kätilöä päähän melko napakasti ja tein sen vielä "tahallaan"...no olin toki melkoisella lääkepöllyssä silloin. Ja kaikkea sanallista annoin tietenkin tulla lähes koko synnytykseni ajan....ihan hirveää se oli ja niin noloa tuo potkaiseminen...kätilö lähti synnytyksestä pois potkun jälkeen ja tilanne tuli uusi ja minun jalkani sidottiin niihin tukiin kiinni...voi luoja sitä häpeää...
vierasx100
Huusin näitä perinteisiä mä kuolen ja miestäni auttamaan, eli ei sen ihmeempää. Mutta kun äitini synnytti siskoani, hän puri hoitajaa käteen!
"melina"
jätättekö aivot narikkaan kun meette synnyttään.Mä olen synnyttänyt kolme lasta enkä ole koskaan huutanut/puhunut törkeyksiä tulevan lapseni syntymäpäivänä!
Tuplat tuli
Kaksoset kun punkesin niin olin niukin sekasin ettei mitään tolkkua. Oli 3 kertaa yritetty käynnistää. Ei ala syntymään sanoivat ja antoivat unilääkkeet ja kipulääkkeet. N. 5min. niiden ottamisesta tuli lapsivesi ja alko järkyttävät jatkuvat supistukset. Siitä hetkestä huusin enemmän ja vähemmän koko ajan (aaaaaiiiiii) epiduraaliin asti. Sitten ponnistusvaiheessa käännyin ja nappasin kaikilla voimilla miestäni käsivarresta... se tosin oli kätilön käsi ja VARMASTI tuli mustelmat. Huusin sattuu ja prkl niin kovaa että sanoivat että pitäis olla hiljempaa kun muut äidit säikkyy (mitään en saanut huudolta suustani mutta mietin että jos oma synnytys menee huudotta niin kai niitäkin saa jollain säikytellä ). Lääkärille, joka seisoi kädet puuskassa vieressä ja oli sitä mieltä että "no hei ei se toinen noin paljon satu!" , aloitin että "kuule kokeile v***u ite..." kunnes kätilö keskeytti. Se oli noloa!!! En todellakaan kiroile saati noin puhu IKINÄ kenellekkään!
Hyvänä kakkosena noloissa jutuissa tulee kyllä mun mies jolla on joku kumma tarve heittää maailman paskinta huumoria juuri silloin kun se ei missään nimessä sovi tilanteeseen! Kätilöt ei niitä juttuja tajunnut ja kattelivat toisiaan vähän pidempään välillä. Ihan kun äijä jotenkin olis saanut päähänsä että on hänen tehtävä keventää tunnelmaa ja oli itekkin ihan nolona.
). Lääkärille, joka seisoi kädet puuskassa vieressä ja oli sitä mieltä että "no hei ei se toinen noin paljon satu!" , aloitin että "kuule kokeile v***u ite..." kunnes kätilö keskeytti. Se oli noloa!!! En todellakaan kiroile saati noin puhu IKINÄ kenellekkään!Hyvänä kakkosena noloissa jutuissa tulee kyllä mun mies jolla on joku kumma tarve heittää maailman paskinta huumoria juuri silloin kun se ei missään nimessä sovi tilanteeseen! Kätilöt ei niitä juttuja tajunnut ja kattelivat toisiaan vähän pidempään välillä. Ihan kun äijä jotenkin olis saanut päähänsä että on hänen tehtävä keventää tunnelmaa ja oli itekkin ihan nolona.
muuten niin siveellinen
Huusin miehelleni "et saa pillua enään ikinä"
Kätilölle sanoin, jos en saa pikkuhiljaa ponnistaa, niin ainakin paskannan pöydälle...
Kätilölle sanoin, jos en saa pikkuhiljaa ponnistaa, niin ainakin paskannan pöydälle...
"vieras"
[QUOTE="Maria";23926774]Kyllä hävettää vieläkin vaikka tapahtumista jo yli 4v aikaa. Synnytykseni oli hyvin hankala ja kesti kaikkiaan yli 35h. Lisäksi sain viimeisen 20h aikana koko ajan oksitosiinia ja isolla annoksella joten tuska oli hirveä. Niin se kaikista noloin kohta oli se tilanne, kun viimeisillä voimillani ponnistusvaiheen alussa potkaisia kätilöä päähän melko napakasti ja tein sen vielä "tahallaan"...no olin toki melkoisella lääkepöllyssä silloin. Ja kaikkea sanallista annoin tietenkin tulla lähes koko synnytykseni ajan....ihan hirveää se oli ja niin noloa tuo potkaiseminen...kätilö lähti synnytyksestä pois potkun jälkeen ja tilanne tuli uusi ja minun jalkani sidottiin niihin tukiin kiinni...voi luoja sitä häpeää...[/QUOTE]
Jos oot iha tosissaan, niin voi vittu miten nuijaa käytöstä.
Jos oot iha tosissaan, niin voi vittu miten nuijaa käytöstä.
Mä en ole huutanut yhdessäkään synnytyksessä,mutta kun oli kakkosen jo itse synnyttänyt ja siellä salissa ooteltiin vielä että koska pääsee osastolle niin viereisestä salista kuuluu ai vittu perkele saatana mää kuolen auttakaa ottakaa se helvetti jo pois jne
"mä"
näin minäkin ja yritin potkasta lääkäriä kun kouras vähän kovaa ja olin kipee
"vieras"
[QUOTE="Mansikka";23925464]Vedin ilokaasua elämäni eka kerran ja nauroin/itkin kivuissani kätilölle et "mä en oo tiiäkkö ikinä ennen ollut näin sörsseleissään, mä oon ihan sekasi". Miestä meinas tuo vähä naurattaa!!![/QUOTE]
tuosta menin minäkin sekaisin enkä edes tiennyt miten sekaisin vaan luulin siinä pöllyssä sen kätilön lirputtavan minua tuolta alapäästä tyydytys mielessä ja karjaisin vaan LOPETA. En sentään huutanut, että lopeta se kädellä tyydytys.... Tämä oli nolointa vaan itselleni eikä muut tajunneet mitä minun mielessä pyöri.
tuosta menin minäkin sekaisin enkä edes tiennyt miten sekaisin vaan luulin siinä pöllyssä sen kätilön lirputtavan minua tuolta alapäästä tyydytys mielessä ja karjaisin vaan LOPETA. En sentään huutanut, että lopeta se kädellä tyydytys.... Tämä oli nolointa vaan itselleni eikä muut tajunneet mitä minun mielessä pyöri.
hellsbells
Mua hävettää ihan hulluna vielä parin vuoden jälkeenkin synnytyksestä... No tottakai huusin nää kaikki ei pysty, sattuu jne, mutta sitten... Kun alko ponnistuttamaan niin siitähän se riemu repes. Huusin kätilölle hädissäni että "musta tuntuu että mua paskattaa, apua kun tuntuu kamala paine , apua mä en halua paskantaa tähän pöydälle!!! MÄ EN HALUA PASKOO TÄHÄN PÖYDÄLLE!!!" .... itkinkin sitä siinä sitten. Kätilö siihen että aletaampa ponnistamahan..... Aikani ponnistelin ja kätilö tsemppas, jossain vaiheessa hän sanoi että hyvin menee, tukkaa näkyy jo! Mä siihen tyhmänä kysyin et " minkä värinen tukka sillä on?!?!", .... HUOH.
No, itselleni olen puolustellu että oli oikeesti aika rankka synnytys, pari päivää käynnisteltiin raskausmyrkytyksen takia, ja yhtäkkiä lääkkeet alko tehoomaan ja supistukset vyöry mun päälle lähes lakkaamattomana tuskana , epiduraali ei auttanu ja jotain (? en muista nimeä?) puudutusta ei keritty sit alapäähän laittamaan, kun aukesin kuudesta sentistä täysin auki ihan viiessä minuutissa...
Sori pitkä tarina.
No, itselleni olen puolustellu että oli oikeesti aika rankka synnytys, pari päivää käynnisteltiin raskausmyrkytyksen takia, ja yhtäkkiä lääkkeet alko tehoomaan ja supistukset vyöry mun päälle lähes lakkaamattomana tuskana , epiduraali ei auttanu ja jotain (? en muista nimeä?) puudutusta ei keritty sit alapäähän laittamaan, kun aukesin kuudesta sentistä täysin auki ihan viiessä minuutissa...
Sori pitkä tarina.
Esikoisesta mä kiljuin etten suostu tähän ja yritinpä jopa karatakin kätilöltä vielä ponnistusvaiheessakin, mikä ei kylläkään onnistunut koska huonosti mennyt epiduraali vei multa näkökyvyn ja tasapainon koko loppupäiväksi (tyttö syntyi n. 13:00). Alussa taas panikoin ja hyperventiloin koska ilokaasusta näin mörköja ja seinät kaatui päälle
Kuopuksesta vaan kikattelin kauheasti ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaiheessakin olin ihan hiljaa, jotenkin sitä vaan unohtui se huutaminen kun kerrankin oli mukava kätilö joka hoiti hommansa niinkuin piti Loppujen lopuks mun mies piti enemmän ääntä kuin mä kun se koko ajan hoki miten paljon hän mua rakastaa ja miten ylpeä hän musta on :heart: Synnytyksen jälkeen kyllä riitti juttua kun vitsailin kaikesta ja selitin äitin pienelle viikingille kuinka ihanaa se oli vihdoin ja viimein tavata
Kuopuksesta vaan kikattelin kauheasti ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaiheessakin olin ihan hiljaa, jotenkin sitä vaan unohtui se huutaminen kun kerrankin oli mukava kätilö joka hoiti hommansa niinkuin piti
Loppujen lopuks mun mies piti enemmän ääntä kuin mä kun se koko ajan hoki miten paljon hän mua rakastaa ja miten ylpeä hän musta on :heart: Synnytyksen jälkeen kyllä riitti juttua kun vitsailin kaikesta ja selitin äitin pienelle viikingille kuinka ihanaa se oli vihdoin ja viimein tavata