G: Nolointa mitä sanoit (=huusit) synnyttäessäsi?

No varmaan vaikka mitä, mutta en edes muista. Minusta moni kokemus tässä ketjussa on kyllä ihan sellaista perussettiä, mitä ne kätilöt todistaa lähes jokaisessa synnytyksessä varmaan. Menin kyllä niin pihalle siitä ilokaasusta, etten edes tiedä, kuinka olen käyttäytynyt... Parempi vaan... En edes yritä muistella, etten vahingossakaan muista.

 

[QUOTE="wesuwius";23925772]Onks suurin osa teistä kaikista synnyttäny ilman mitään puudutuksia?[/QUOTE]

En todellakaan, mutta ei sitä koko synnytystä voi puudutettuna olla. Jossain vaiheessa sekin autuus lakkaa, yleensä pahimpaan paikkaan kun ei lisää voi saada. Ja toisen kanssa sain tapella että ylipäätään antavat mitään, mutta sain kumminkin.

 

LAuloin kätilölle "ootko fiksumpi kuin koululainen ? ei oo välii ootko mies vai nainen ? " - joo, WTF?!

 

Synnytyksestä ei voi tehdä täysin kivutonta, sillä muutoin kärsisi vauvakin. Niin voimakkaita lääkkeitä ei voi äidille antaa.

 

[QUOTE="wesuwius";23925772]Onks suurin osa teistä kaikista synnyttäny ilman mitään puudutuksia?[/QUOTE]

En ehtiny saaha mittään, joten ilman lievennyksiä piti pärjätä. Olihan se tuskaa, jos en ois syöksysynnyttäjä nii oisin vaatinu KAIKEN mahollisen kivunlievityksen...

 

[QUOTE="wesuwius";23925772]Onks suurin osa teistä kaikista synnyttäny ilman mitään puudutuksia?[/QUOTE]

Avautumisvaihe kesti 31,5h sairaalantulosta. Ekat puolitoista vuorokautta meni kipulääkkeettä, viimesen viiden tunnin aikana otin ilokaasua, paracervikaalin ja spinaalin, kun sain samalla supistuksia voimistavaa tippaa niin, että ne supparit meni ihan luonnottoman kivuliaiksi.

 

[QUOTE="Vieras";23925848]Synnytyksestä ei voi tehdä täysin kivutonta, sillä muutoin kärsisi vauvakin. Niin voimakkaita lääkkeitä ei voi äidille antaa.[/QUOTE]

Kyllä spinaali ainakin vei ihan kaikki kivut.

 

"Et koske muhun!!! Irti!!" synnytyslääkärille (tai ehkä oli joku kätilö? melko varma oon, että oli lääkäri, mutta on vähän sumeat muistikuvat..) Tosin ensin sanoin ihan normaalisti, mutta ei heti uskonut..eli ei ehkä kumminkaa niin noloa ollut...
Lääkäri yritti vissiin jotain niskan akupistettä painella ja mä en ennen spinaalia sietäny sitä, että muhun koskettiin.. Just ja just sinnittelin läpi tutkimukset ja operaatiot, jotka oli vaan pakko kestää... ja ukko sai pitää kädestä supistusten välillä..

 

Sairaalassa oltiin melkein2 vuorokautta ennen ponnistamista joka kesti yli tunnin. Lopuksi kun laitettiin imukuppi pikku jätkän päähän huusin niin kovaa kun kurkusta lähti AI VITTUUUUU!!!!!!!!!! Kätilö mulkas aika mielenkiintoisasti ja totesi: ei kai sentään... *nolo*
Uusinta olis tiedossa joulukuussa... Toivottavasti helpompaa!

 

toisessa synnytyksessä tais kerran lipsahtaa "vittu!", pyysin kyllä heti anteeks =D Ja kun tyttö syntyi ja sain sen tietää, tokaisin että "no niinpä tietysti"...joo, hävettää...

 

Olin sairaalassa jo kolmatta päivää käynnistyksessä kun synnytys vihdoin lähti etenemään. Olin kuolemanväsynyt mutta kuitenkin kauheassa adrenaliininosteissa, toisin sanoen ihan sekaisin jo valmiiksi. Ynnätkää tähän ilokaasu... Mä en edes muista synnytyksestä kuin pätkiä sieltä täältä, sen muistan kun nauroin kamalasti ja ääni oli ihan omituinen kun suu oli kuiva, en saanut juoda ja ilokaasu kuivatti suuta ja nielua entuudestaan. Paracervikaalia laittamaan tullutta lääkäriä osoitin sormella ja nauroin. Anestesialääkärillä meinasi mennä hermo, kun kätilö oli pessyt selkäni jo valmiiksi ja juuri kun al meinasi laittaa spinaalin, sörkkäsin sormeni selkään ja käskin varomaan ''tätä luomea''. Tämä luomi on monisenttinen eikä sitä todellakaan voi olla huomaamatta.

Ihme kyllä ponnistusvaihe meni hyvin, olin kuulemma luonnonlahjakkuus siinä (monet naiset kun ponnistavat väärään suuntaan) ja kummasti sitä pääkin selvisi kun lapsi oli vihdoin sylissä.

 

mun synnytys kesti melkein 20h ja on muistikuvat vähän hatarat...

sen kuitenkin muistan, kun olin ihan ilokaasuhöyryissä kun mulle sanottiin, että anestesialääkäri on saapunut.. tää lääkäri oli sellanen tooosi kapeakasvoinen nainen jolla oli se sairaalan myssy päässä ja VAL-TA-VAT silmälasit ja se heilahti sieltä monitorien takaa että terrve!! ja mä muistan kun repesin ihan täysin ja sanoin exälle, et kato kärpänen....

huusin myös nälkääni jossain vaiheessa

 

Mulla kesti synnytys kans yli 30 tuntia supistuksineen, mut ne olikin ainoot jotka sattu. Sen jälkeen kun olin saanut epiduraalin, ei sattunu mikään enää. Ei edes ponnistusvaihe, koska sain siihenkin epiduraalia lisää Ja ponnistin 14 minuuttia.

 

olin ihan masiksessa puolet raskaudesta kun en millään sopeutunut että tyttö olisi tulossa. Kun olikin poika niin huusin ja itkin ihan hulluna onnesta

 

En sanonut mitään saati huutanut.

Naapurisalista kantautui meidän puolelle "Ai vittusaatanaperkelehelvetti aijaijaijaimä kuaaaaleeen!" Se oli aika ahdistavaa.

Mulla kävi ihan samoin. Oli kuunnellut tuota naapurihuoneen mekkalaa aikani niin sanoin miehelle, että jos alan tuohon malliin huutaa niin tunge jotain suuhuni. Voisi sanoa, että oikeastaan "ääntäkään" (ahräystä kyllä ja puuskutusta jne) en päästänyt.

 

ei tarvinnut mitään huutaa tai kirkua,vähän ähinää ja voihketta taisi olla.

 

Ööh no mä en kyllä huutanut yhtään mitään.

 

Esikoisen synnytyksessä kiroilin ihan hirveästi, v*s*j*-litanian hokeminen helpotti kummasti. Synnytyslääkäri yritti laittaa jossain vaiheessa tippaa kämmenselkään, ei vissiin meinannut onnistua, kun pisteli monta kertaa. Olin sanonut sille, että "mikä käpelö sinä olet". Minulla oli kivusta vintti pimeänä, joten muistikuvat on aika hataria.

Toka olikin sektio ja siinä olin ihan nätisti hiljaa.

 

käskin kätilöopiskelijan painua vttuun, alkoi itkemään. kätilölle käskin työntämään ilokaasunmaskin sinne minne aurinko ei paista jne..

joo olin vähän kipeä. kiroilin kun merimies koko kaksituntisen

Hirveä moukka olet! Vaikka kuinka synnyttäis ja olis kipeä, pitää tavat olla!

 

Mäkin olen karjunut, että ottakaa se pois, kun esikoista toista vuorokautta tein.

 

Menin ihan sekaisin ilokaasusta ja perus "en mä voi" juttujen lisäksi hoin kakkivani siihen sänkyyn ja kehotin miestä olla haistelemasta ilmaa. Väitin kännykän piippaavan ja käskin jatkuvasti sammuttamaan sen. Mies sanoi kerta toisensa jälkeen sen olevan vauvan sykkeen piippaus ja väittämäni akun tärinän olevan ilokaasulaitteen ääni. Lääkärin tullessa laittamaan epiduraalia hekottelin, että nyt pitää olla kunnolla kun on ihan lääkäri huoneessa. Tivasin etteikö saa sitä epiduraalia laitettua ja vähän äkkiä. Noloa, juu.

 

Mies pyyhki hikeä otsalta, oli tiukka tilanne. Sanoin sille, että "älä nyt yritä tukehduttaa".. Hävettää, mies vaan koitti auttaa.

Ponnistaessa sanoin, että en kehtaa, kun pieru tulee Hohhoh. Ei sitä ajatellut ihan täysillä siinä tilanteessa.

 

En ymmärrä että jos kysymys on "mikä on kokoomus mitä olet sanonut synnytyksessä?" , niin joidenkin on pakko kommentoida että "en mitään, olin hiljaa" ja vielä harmaana. Ketä se kiinnostaa?

 

[QUOTE="Vieras";23926413]En ymmärrä että jos kysymys on "mikä on kokoomus mitä olet sanonut synnytyksessä?" , niin joidenkin on pakko kommentoida että "en mitään, olin hiljaa" ja vielä harmaana. Ketä se kiinnostaa?[/QUOTE]

Kirjotin nolointa ja kone korjas kokoomus!?! Nooh, melko nolo on sekin

 

Ennen epiduraalin saamista kun oli ihan järkyttävät supistuskivut, huusin että antakaa nyt S**TANA äkkiä mulle sitä puudutusta jne., meinasi taju lähteä kun sattui niin kovasti, mies oli kuulemma kuullut huutoni synnärin ovelle saakka.

Epiduraalin jälkeen en huutanut enää ollenkaan, ja ennen ponnistusvaihetta sain lisää puudutetta, niin ettei ponnistus tuntunut kakkimista enempää.