G: Nolointa mitä sanoit (=huusit) synnyttäessäsi?

Itse valitin kätilölle: "En mie saa sitä vauvaa ikinä tuleen ulos, sillä on varmaan vielä isompi pää ku siulla!"

 

Karjaisin ukolle et hyvähän sun on siinä lässyttää kun ei sun tartte tätä pihalle työntää.. :ashamed:

Muuten oli aika normi "ottakaa se pois musta" "en jaksa enää" "ei se tule sieltä" mekastukset..

 

En sanonut mitään saati huutanut.

Naapurisalista kantautui meidän puolelle "Ai vittusaatanaperkelehelvetti aijaijaijaimä kuaaaaleeen!" Se oli aika ahdistavaa.

 

käskin kätilöopiskelijan painua vttuun, alkoi itkemään. kätilölle käskin työntämään ilokaasunmaskin sinne minne aurinko ei paista jne..

joo olin vähän kipeä. kiroilin kun merimies koko kaksituntisen

 

"Helvetti, tänne pitää kuolla ennen kuin mitään apua saa!" Kätilölle, joka tuli kertomaan ettei narkkari pääse paikalle koska on leikkurissa auttamassa onnettomuuden uhreja. Ja mulle vakuutettiin, että kyllä täällä saa epiduraalipuudutuksen mihin aikaan vuorokaudesta hyvänsä.. Joopa joo. Olen sairaalassa töissä, joten tiedän kyllä miten homma toimii.

 

Esikoista synnyttäessäni huusin kätilöille että joko se tulee joko se tulee, taukoamatta, kätilöt joutuivat isoon ääneen minulle "huutamaan" takaisin että ei se sieltä tule, ei ainakaan ittekseen,että alahan ponnistamaan D olin niin paniikissa siinä etten älynnyt ponnistaa vaan luulin että lapsi syntyisi sillä huutamisella D

 

huusin monta kertaa että "MUSTA TUNTUU ETTÄ TULEE PASKAT" ja kirosin aika paljon, tais huuto kaikuu koko sairaalassa muutenkin :ashamed:

 

En sanonut mitään saati huutanut.

Naapurisalista kantautui meidän puolelle "Ai vittusaatanaperkelehelvetti aijaijaijaimä kuaaaaleeen!" Se oli aika ahdistavaa.

ootkoha ollu mun naapuri mulle yritti se opiskelija sanoa et naapurisalissa oli synnytyspelkoinen ensisynnyttäjä ja se itkee miksi täällä huudetaan.. jälkikäteen toki nolotti mutta silloin ei kiinnostanu yhtään kuka siellä seinän takana miettii mun kiroiluja.
pyysin myös anteeksi kätilöltä ja siltä opiskelijalta.

niinjoo ja kun kuopus syntyi " voi vittu miten ruma. no, viekääs se nyt sinne teholle. "

 

Mä lähinnä vaan puhisin, muualta tosin sitten kuului niitä perinteisempiä kirkunoita

 

En kiroillut enkä tiuskinut kenellekään, silti nolottaa ne "en jaksa", "en pysty" -jutut. Vaikka tuskin niissä mitään noloa on?

 

Minun yksi kaveri epäili ennen minun synnytystä että iltalehdissä on synnytyksen jälkeen juttua että synnyttäjä pieksi kätilöt ja haukkui koko sairaalan henkilökunnan.... Mutta minä en huutanut, enkä kiroillut synnytyksessä, ei siinä tullut edes hiki, ja samoin meni molemmat synnytykset, ilman isompia ääniä..

 

Kiroilin vaan ihan tajuttomasti:ashamed:hävetti oikein jälkeenpäin kun en normaalisti juurikaan kiroile......

 

ootkoha ollu mun naapuri mulle yritti se opiskelija sanoa et naapurisalissa oli synnytyspelkoinen ensisynnyttäjä ja se itkee miksi täällä huudetaan.. jälkikäteen toki nolotti mutta silloin ei kiinnostanu yhtään kuka siellä seinän takana miettii mun kiroiluja.
pyysin myös anteeksi kätilöltä ja siltä opiskelijalta.

niinjoo ja kun kuopus syntyi " voi vittu miten ruma. no, viekääs se nyt sinne teholle. "

Muuten voisit olla, mutta en mä kyllä iteknytkään, vaikka ensisynnyttäjä olinkin. Mä olin siinä vaiheessa aika kuutamolla. Tosiaan ei riittänt voimat tai keskittyminen mihinkään muuhun kuin siihen, että saa sen kersan pihalle. Se huuto taisi kuulua ennen spinaalia, koska sen saatuani mä nukahdin pariksi tunniksi ja heräsin vasta ponnistamaan.

 

Mä oon sitä hiljaisempi mitä kipeempi oon, että en kyllä huutanut mitään. Mutta ilokaasuhuikkien jälkeen tuumasin miehelle, että tää on oikeestaan aika hauskaa...

 

Kolmosta synnyttäessä huusin ainakin "apua, apua auttakaa" ja nelosen kohdalla kirkuin täysillä.
Inhoan ponnistamista yli kaiken.

 

Matkalla saliin yhden oven takaa kuului "AIIIII, mä en jaksaaaaa, ÄIITIIIII!!!

Tuumasin et jahas, en mä taida sittenkään synnyttää. Ite kuulun kans niihin jotka menee sitä hiljasemmaks mitä kipeemmäks muuttuu olo.

Katotaan miten menee uusintakierros, LA 1.7

 

Ekalla kerralla: "Ai vit...........si!" ja tokalla kerralla: "Ottakaa se pois jo!"

 

En sanonut mitään olin hiljaa ja puhisin, kunnes viimeisten kahden työnnön aikana oli pakko huutaa kivusta. Vähän kyllä hävetti koska huudot olivat niin alkukantaisia ja äänekkäitä

 

En huutanut ollenkaan. Mut ponnistusvaiheessa valitin nälkää Alko voimat loppua kun en ollut syönyt kunnolla mitään yli vuorokauteen...

 

Muuten voisit olla, mutta en mä kyllä iteknytkään, vaikka ensisynnyttäjä olinkin. Mä olin siinä vaiheessa aika kuutamolla. Tosiaan ei riittänt voimat tai keskittyminen mihinkään muuhun kuin siihen, että saa sen kersan pihalle. Se huuto taisi kuulua ennen spinaalia, koska sen saatuani mä nukahdin pariksi tunniksi ja heräsin vasta ponnistamaan.

en mie tiijä itkikö se naapuri oikeesti vai sanottiinko mulle vaan niin et tukkisin turpani
mut moi vaan jo synnytit 2008 ekoina päivinä pkks:ssa

 

siinä vaiheessa ku vauvan pää oli puoliks jo ulkona ni huusin, että nyt leikkaatte sen pois sieltä.. kätilö sano että se on ihan yhtä kivuliasta.. sanoin et aijaa on vai ja ponnistin kerran viel ja pää tuli kokonaan ulos.

 

[QUOTE="heips";23925429]En huutanut ollenkaan. Mut ponnistusvaiheessa valitin nälkää Alko voimat loppua kun en ollut syönyt kunnolla mitään yli vuorokauteen...[/QUOTE]

Minäkin tajusin kesken ponnistusvaiheen että ei hitto, mulla on nälkä! Mutten sanonut mitään ääneen, ajattelin että aika outoa varmaan...

 

Esikoiseni syntyessä 2 viikkoa sitten, että "Vittu jos se saatanan äpärä ei synny nyt heti, niin minä tapan sen kun se syntyy".

 

mie pyysin mieheltäni että hän tappais mut.. itellä ei muistikuvaa, mutta mies kerto jälkeenpäin. On muutenki aika pimennossa koko synnytys ..

 

Vedin ilokaasua elämäni eka kerran ja nauroin/itkin kivuissani kätilölle et "mä en oo tiiäkkö ikinä ennen ollut näin sörsseleissään, mä oon ihan sekasi". Miestä meinas tuo vähä naurattaa!!!