G: Minkä ikäisenä SINUT on viety lapsena hoitoon?

[Marja]

Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut olla kotona äidin ja sisarusten kanssa koko lapsuuteni koulun alkuun asti. Seurakunnan kerhossa kävin muutamana päivänä viikossa.

mä peesailen tätä,kerhossa kävin kanssa.mut ihan kouluun asti oon kotona ollu

mulla aivan samoin ja niin tulee olemaan myös minun lapsillani!

 

[tytsi-89]

Wilkins, olen kyllä lukenut aiheesta aiemminkin =). Silti on mielestäni turha syyllistää työssäkäyviä äitejä, kuten täällä usein tehdään. Tutkimuksissa on toki paljon hyödyllistä tietoa, mutta ei kaikki mene aina oppikirjojen mukaan. Joten ei tutkimuksiinkaan kannata aina sokeasti luottaa, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Ja kun perheet, äidit, lapset ja tilanteet ovat erilaisia . Sekin voi olla totta, että kiintymyssuhde VOI kärsiä, mutta se ei kuitenkaan aina mene niin...tämä kotihoito/päiväkotihoito-asia kun on vain yksi osa lapsuutta/äitiyttä, vähän kuin imetys ym. vakio-tappeluaiheet. Ennemmin ainakin minua huolettaa todelliset ongelmat, esim. perheväkivalta, lasten huostaanotot ym. tilanteet, joissa lasta kohdellaan huonosti kuin se, että minkä ikäisenä lapsi aloittaa hoidon.

 

[vieras]

en ole ollut hoidossa

 

[vieras]

Täältä saa joskus sellaisen kuvan, että ne päiväkodit olisivat jotain ihan kauheita paikkoja . Olen itse ollut tarhassa, niin hoidossa kuin töissäkin eikä mulla ole niistä pahaa sanottavaa .

Mun mielestä tarhassa oli huisin kivaa. Kotona hiukkasen tylsää. Tarhassa oppi kaikenlaista ja hoitajat keksi kaikkea tekemistä mitä äitee ei olis koskaan osannut keksiä. Lisäks oli kavereita jne.

 

[vieras]

Mä olisin kuollut tylsyyteen, jos oisin vaan ollut äitin kanssa kotona. Härre guud. Tarhassa oli kivaa.

 

[Keittiönoita]

Me hankittiin ala-asteella potkut sille opelle, joka kävi käsiksi...

Mutta tavat taisivat olla hieman erilaiset sinun aikaasi.
:/ Törkeää moinen...

Tavat oli toiset siihen aikaan. Isosisko vielä sai karttakepistä sormilleen ekalla luokalla, kun vastasi opettajan kysymykseen väärin. Mutta eipä siihen maailman aikaan lapsille edes tarjottu kipulääkettä, varsinkaan pienille vauvoille, kun eiväthän vauvat tunteneet kipua |O Onneksi maailma on muuttunut.

 

[r u u s a]

Wilkins, olen kyllä lukenut aiheesta aiemminkin =). Silti on mielestäni turha syyllistää työssäkäyviä äitejä, kuten täällä usein tehdään. Tutkimuksissa on toki paljon hyödyllistä tietoa, mutta ei kaikki mene aina oppikirjojen mukaan. Joten ei tutkimuksiinkaan kannata aina sokeasti luottaa, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Ja kun perheet, äidit, lapset ja tilanteet ovat erilaisia . Sekin voi olla totta, että kiintymyssuhde VOI kärsiä, mutta se ei kuitenkaan aina mene niin...tämä kotihoito/päiväkotihoito-asia kun on vain yksi osa lapsuutta/äitiyttä, vähän kuin imetys ym. vakio-tappeluaiheet. Ennemmin ainakin minua huolettaa todelliset ongelmat, esim. perheväkivalta, lasten huostaanotot ym. tilanteet, joissa lasta kohdellaan huonosti kuin se, että minkä ikäisenä lapsi aloittaa hoidon.

Mutta sulla on ilmeisen puolueellinen kanta.
Korostat sosiaalisuutta.

Koska koet itsesi sosiaaliseksi. Haluat, että se on hyvä piirre.

Joku toinen voi olla eri mieltä.

 

[Cara-]

10 kk olin! Menin äidin kanssa samaan päiväkotiin, eri ryhmiin kylläkin.. Hyvä kiintymyssuhde meillä on, en näe siinä mitään katkeamista..

 

[Tallu -]

Wilkins, olen kyllä lukenut aiheesta aiemminkin =). Silti on mielestäni turha syyllistää työssäkäyviä äitejä, kuten täällä usein tehdään. Tutkimuksissa on toki paljon hyödyllistä tietoa, mutta ei kaikki mene aina oppikirjojen mukaan. Joten ei tutkimuksiinkaan kannata aina sokeasti luottaa, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Ja kun perheet, äidit, lapset ja tilanteet ovat erilaisia . Sekin voi olla totta, että kiintymyssuhde VOI kärsiä, mutta se ei kuitenkaan aina mene niin...tämä kotihoito/päiväkotihoito-asia kun on vain yksi osa lapsuutta/äitiyttä, vähän kuin imetys ym. vakio-tappeluaiheet. Ennemmin ainakin minua huolettaa todelliset ongelmat, esim. perheväkivalta, lasten huostaanotot ym. tilanteet, joissa lasta kohdellaan huonosti kuin se, että minkä ikäisenä lapsi aloittaa hoidon.

Niin, kuten Tuliharjukin tuossa toteaa, niin syyllisyyttä on vaikea ihmiseen ulkoapäin istuttaa, koska se on terveissä ihmisissä valmiina oleva tunne =) Joten tuohon vetoaminen on minusta turhaa. Keskustelua on hyvä käydä, ja se joka syyllistyy, niin tietää olevansa terve Toisaalta omien valintojen takana seisominen ei edes aiheuta syyllisyyden tunteita, jos kokee valintojensa olevan oikeita omalle perheelleen.

Ja poikkeuksia on olemassa - nehän sen säännön vahvistavat =)

 

[Keittiönoita]

Täältä saa joskus sellaisen kuvan, että ne päiväkodit olisivat jotain ihan kauheita paikkoja . Olen itse ollut tarhassa, niin hoidossa kuin töissäkin eikä mulla ole niistä pahaa sanottavaa .

Mun mielestä tarhassa oli huisin kivaa. Kotona hiukkasen tylsää. Tarhassa oppi kaikenlaista ja hoitajat keksi kaikkea tekemistä mitä äitee ei olis koskaan osannut keksiä. Lisäks oli kavereita jne.

Mun on ihan pakko käydä huomenna morjestamassa mutsia ja sanoa sille, miten hieno äiti se on ollut. Kun osasi keksiä aikoinaan mulle enemmän virikkeitä kuin mun lapseni ovat konsanaan saaneet tarhassa. Taidanpa itse asiassa hakea mutsille ruusupuskan =)

 

[tytsi-89]

Wilkins, olen kyllä lukenut aiheesta aiemminkin =). Silti on mielestäni turha syyllistää työssäkäyviä äitejä, kuten täällä usein tehdään. Tutkimuksissa on toki paljon hyödyllistä tietoa, mutta ei kaikki mene aina oppikirjojen mukaan. Joten ei tutkimuksiinkaan kannata aina sokeasti luottaa, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Ja kun perheet, äidit, lapset ja tilanteet ovat erilaisia . Sekin voi olla totta, että kiintymyssuhde VOI kärsiä, mutta se ei kuitenkaan aina mene niin...tämä kotihoito/päiväkotihoito-asia kun on vain yksi osa lapsuutta/äitiyttä, vähän kuin imetys ym. vakio-tappeluaiheet. Ennemmin ainakin minua huolettaa todelliset ongelmat, esim. perheväkivalta, lasten huostaanotot ym. tilanteet, joissa lasta kohdellaan huonosti kuin se, että minkä ikäisenä lapsi aloittaa hoidon.

Mutta sulla on ilmeisen puolueellinen kanta.
Korostat sosiaalisuutta.

Koska koet itsesi sosiaaliseksi. Haluat, että se on hyvä piirre.

Joku toinen voi olla eri mieltä.

Totta kai sosiaalisuus on hyvä piirre =). Jos siis sosiaalisuudella tarkoitetaan sitä, että tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, aivan kuin empatiakykykin on hyvä piirre =). Mä ainakin pidän sitä itsestäänselvyytenä .

 

[kookosta]

Wilkins, olen kyllä lukenut aiheesta aiemminkin =). Silti on mielestäni turha syyllistää työssäkäyviä äitejä, kuten täällä usein tehdään. Tutkimuksissa on toki paljon hyödyllistä tietoa, mutta ei kaikki mene aina oppikirjojen mukaan. Joten ei tutkimuksiinkaan kannata aina sokeasti luottaa, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Ja kun perheet, äidit, lapset ja tilanteet ovat erilaisia . Sekin voi olla totta, että kiintymyssuhde VOI kärsiä, mutta se ei kuitenkaan aina mene niin...tämä kotihoito/päiväkotihoito-asia kun on vain yksi osa lapsuutta/äitiyttä, vähän kuin imetys ym. vakio-tappeluaiheet. Ennemmin ainakin minua huolettaa todelliset ongelmat, esim. perheväkivalta, lasten huostaanotot ym. tilanteet, joissa lasta kohdellaan huonosti kuin se, että minkä ikäisenä lapsi aloittaa hoidon.

Mutta sulla on ilmeisen puolueellinen kanta.
Korostat sosiaalisuutta.

Koska koet itsesi sosiaaliseksi. Haluat, että se on hyvä piirre.

Joku toinen voi olla eri mieltä.

Mä en ole järin sosiaalinen ihminen, ujohko ja pikkasen kammoan uusia tilanteita misson uusia ihmisiä.
Mutta oon silti onnellinen että oon saanut olla sielä "hoito mummolla" hoidossa ihan pikkusesta asti =) Oon saanut yhden ihmisen lisää kuka on rakastanut ja pitänyt huolta ja "hoito mummo" on itse sanonut, että mä ja sisko ollaan kun sen omat lapsenlapset :heart:

 

[Sinterella]

Meillä oli kotona hoitaja, kun mun äidillä oli vuorotyö ja joskus oli 3-4 asti yöllä töissä ja mun isä oli silloin reissutyössä, arkipäivät muualla. Tuon järjestelyn haluaisin nyt meillekin, mutta ei sellainen onnistu enää nykyään. Kerhossa oltiin kans. Sitä en muista miten tuo kerho toimi, oliko joka päivä vai miten.

 

[tytsi-89]

Wilkins, olen kyllä lukenut aiheesta aiemminkin =). Silti on mielestäni turha syyllistää työssäkäyviä äitejä, kuten täällä usein tehdään. Tutkimuksissa on toki paljon hyödyllistä tietoa, mutta ei kaikki mene aina oppikirjojen mukaan. Joten ei tutkimuksiinkaan kannata aina sokeasti luottaa, maalaisjärkeäkin saa käyttää. Ja kun perheet, äidit, lapset ja tilanteet ovat erilaisia . Sekin voi olla totta, että kiintymyssuhde VOI kärsiä, mutta se ei kuitenkaan aina mene niin...tämä kotihoito/päiväkotihoito-asia kun on vain yksi osa lapsuutta/äitiyttä, vähän kuin imetys ym. vakio-tappeluaiheet. Ennemmin ainakin minua huolettaa todelliset ongelmat, esim. perheväkivalta, lasten huostaanotot ym. tilanteet, joissa lasta kohdellaan huonosti kuin se, että minkä ikäisenä lapsi aloittaa hoidon.

Niin, kuten Tuliharjukin tuossa toteaa, niin syyllisyyttä on vaikea ihmiseen ulkoapäin istuttaa, koska se on terveissä ihmisissä valmiina oleva tunne =) Joten tuohon vetoaminen on minusta turhaa. Keskustelua on hyvä käydä, ja se joka syyllistyy, niin tietää olevansa terve Toisaalta omien valintojen takana seisominen ei edes aiheuta syyllisyyden tunteita, jos kokee valintojensa olevan oikeita omalle perheelleen.

Ja poikkeuksia on olemassa - nehän sen säännön vahvistavat =)

Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat tuolla syyllisyys-jutulla, mutta totta sekin, että joillakin ihmisillä on taipumusta syyllistää itseään vähän liikaakin, vaikkei aihetta olisi =). Näin toimivat esim. hyvin itsekriittiset ihmiset. En vaan ymmärrä, miksi syyllistää tai arvostella ketään näistä asioista, mutta se onkin vain mun mielipide =).

 

[Tallu -]

10 kk olin! Menin äidin kanssa samaan päiväkotiin, eri ryhmiin kylläkin.. Hyvä kiintymyssuhde meillä on, en näe siinä mitään katkeamista..

Kiintymyssuhteella ei tässä tarkoiteta pelkästään suhdetta omiin vanhempiin, vaan ihmissuhteita yleensä. Jos lapsi ei kiinnity turvallisesti vanhempiinsa, niin hänellä voi myöhemmin elämässään olla vaikeuksia ihmissuhteiden muodostamisessa, ylläpitämisessä ja tunteiden ilmaisussa. Naiset voivat olla takertuvia, miehet päinvastoin hakevat etäisyyttä. Siinä se pähkinänkuoressa.

 

[r u u s a]

Täältä saa joskus sellaisen kuvan, että ne päiväkodit olisivat jotain ihan kauheita paikkoja . Olen itse ollut tarhassa, niin hoidossa kuin töissäkin eikä mulla ole niistä pahaa sanottavaa .

Mun mielestä tarhassa oli huisin kivaa. Kotona hiukkasen tylsää. Tarhassa oppi kaikenlaista ja hoitajat keksi kaikkea tekemistä mitä äitee ei olis koskaan osannut keksiä. Lisäks oli kavereita jne.

Mun on ihan pakko käydä huomenna morjestamassa mutsia ja sanoa sille, miten hieno äiti se on ollut. Kun osasi keksiä aikoinaan mulle enemmän virikkeitä kuin mun lapseni ovat konsanaan saaneet tarhassa. Taidanpa itse asiassa hakea mutsille ruusupuskan =)

=)

Mä en voi mummolle kukkia, mutta lämpimän ajatuksen voin lähettää. :heart:

Osaan tehdä vaikka mitä, (voita, perunajauhojakin) tulen toimeen mitä erilaisempien ihmisten kanssa, keksin itse, jos on tylsää. Ja teen elämästäni just sellaisen, mitä haluan. (viimeiset sanat mummolta mulle)

Sama se kai, missä hoidetaan, kunhan tuloksena on tyytyväinen tapaus. :xmas:

 

[Keittiönoita]

Totta kai sosiaalisuus on hyvä piirre =). Jos siis sosiaalisuudella tarkoitetaan sitä, että tulee toimeen muiden ihmisten kanssa, aivan kuin empatiakykykin on hyvä piirre =). Mä ainakin pidän sitä itsestäänselvyytenä .

Mä tulen erinomaisesti toimeen ihmisten kanssa, jopa veemäisten ihmisten kanssa, mutta en ole - ainakaan omasta mielestäni - erityisen sosiaalinen. Viihdyn loistavasti yksin enkä pian 47 elinvuoteni aikana ole tuntenut itseäni yksinäiseksi kuin pienen hetken. En tarvitse muita ihmisiä tehdäkseni asioita, joista tulen iloiseksi tai onnelliseksi. Työpaikoilla olen saanut positiivista palautetta sosiaalisuudestani, jota tosiasiassa minulla ei ole kovinkaan paljoa. Mulla on kuitenkin kyky toimia tilanteen vaatimalla tavalla ja se usein tulkitaan sosiaalisuudeksi. Voisin viettää vuoden koiran kanssa keskellä ei mitään ja tapaamatta muita elollisia olentoja silti tuntematta itseäni yksinäiseksi tai kaipaamatta paikalle ketään muuta.

 

[tytsi-89]

Ehkä mun on siksi vaikea ymmärtää sitä työssäkäyvien äitien syyllistämistä/arvostelua, että olen itse aloittanut hoidon alle 3-vuotiaana eikä siitä ole ollut (tietääkseni..) mulle minkäänlaista haittaa koskaan =). Ja siinäkin on eroa, onko hoidossa lyhyitä vai pitkiä päiviä, kuinka paljon saa olla lomalla jne. Mutta siis mulla on todella hyvä ja läheinen suhde vanhempiini, voin jutella heidän kanssaan ihan mistä vain, meillä on rakastavat ja luottavaiset välit :heart: Koko lapsuuteni on ollut onnellinen, täynnä hyviä muistoja . Kaipaankin tosi usein lapsuuttani. Joskus tuntuu, että olen päässyt elämässäni melko helpolla monissa asioissa, en ole kohdannut mitään suuria vaikeuksia/surua, mulla on ollut aina paljon kavereita, läheinen suhde vanhempiin ja sukuun, vanhemmat ovat yhä yhdessä jne. . Todella vaikea kuvitella, että se olisi vaikuttanut elämääni mitenkään haitallisesti, että aloitin hoidon reilu 1-vuotiaana .

 

[r u u s a]

Ehkä mun on siksi vaikea ymmärtää sitä työssäkäyvien äitien syyllistämistä/arvostelua, että olen itse aloittanut hoidon alle 3-vuotiaana eikä siitä ole ollut (tietääkseni..) mulle minkäänlaista haittaa koskaan =). Ja siinäkin on eroa, onko hoidossa lyhyitä vai pitkiä päiviä, kuinka paljon saa olla lomalla jne. Mutta siis mulla on todella hyvä ja läheinen suhde vanhempiini, voin jutella heidän kanssaan ihan mistä vain, meillä on rakastavat ja luottavaiset välit :heart: Koko lapsuuteni on ollut onnellinen, täynnä hyviä muistoja . Kaipaankin tosi usein lapsuuttani. Joskus tuntuu, että olen päässyt elämässäni melko helpolla monissa asioissa, en ole kohdannut mitään suuria vaikeuksia/surua, mulla on ollut aina paljon kavereita, läheinen suhde vanhempiin ja sukuun, vanhemmat ovat yhä yhdessä jne. . Todella vaikea kuvitella, että se olisi vaikuttanut elämääni mitenkään haitallisesti, että aloitin hoidon reilu 1-vuotiaana .

Varhain aloitettua päivähoitoa syyllistämättä sä kyllä haet hirveästi (vanhempien ihmisten, äitihahmojen?) hyväksyntää ja kovasti korostat omia hyviä puoliasi.

Et jos niinko analysoimaan lähdetään.

 

[Keittiönoita]

Ehkä mun on siksi vaikea ymmärtää sitä työssäkäyvien äitien syyllistämistä/arvostelua, että olen itse aloittanut hoidon alle 3-vuotiaana eikä siitä ole ollut (tietääkseni..) mulle minkäänlaista haittaa koskaan =). Ja siinäkin on eroa, onko hoidossa lyhyitä vai pitkiä päiviä, kuinka paljon saa olla lomalla jne. Mutta siis mulla on todella hyvä ja läheinen suhde vanhempiini, voin jutella heidän kanssaan ihan mistä vain, meillä on rakastavat ja luottavaiset välit :heart: Koko lapsuuteni on ollut onnellinen, täynnä hyviä muistoja . Kaipaankin tosi usein lapsuuttani. Joskus tuntuu, että olen päässyt elämässäni melko helpolla monissa asioissa, en ole kohdannut mitään suuria vaikeuksia/surua, mulla on ollut aina paljon kavereita, läheinen suhde vanhempiin ja sukuun, vanhemmat ovat yhä yhdessä jne. . Todella vaikea kuvitella, että se olisi vaikuttanut elämääni mitenkään haitallisesti, että aloitin hoidon reilu 1-vuotiaana .

Mulla on vain yhden päivän kokemus päivähoidosta ja sekin oli erittäin negatiivinen. Mun äitini oli kotiäiti siihen asti, kun minä - kuopus - täytin 11 vuotta. Mulla oli onnellinen lapsuus. Erityisesti muistan lapsuudestani ne hetket, kun äidin kanssa (isosisko oli koulussa ) yhdessä tehtiin eväsvoileipiä ja keitettiin kuumaa mummon tekemää marjamehua termariin. Laitettiin hiihtovaatteet päälle, äidille enon tekemä nahkareppu selkään ja eväät reppuun, sukset jalkaan ja lähdettiin hiihtämään. Voi sitä nautintoa, kun yli 20 asteen pakkasessa sormet pakkasessa kipristellen avasi sen oman voileipäpakettinsa ja hörppäsi kuumaa mehua. Tai ne hetket, kun äidin kanssa piirrettiin, maalattiin tai askarreltiin. Tai ne hetket, kun äiti kertoi satuja. Siis kertoi, ei lukenut mistään. Itse keksi satuja ja jos jotain siihen satuun keksin itse, äitini muutti sadun juonta keksimääni suuntaan. Muistan myös posliiniastiastoni, pienet siivoustarvikkeeni, oman pienen silityslautani ja muut tavarat, jolla yhdessä äidin kanssa tein kotitöitä. Muistan ne Korkeasaaren, Suomenlinnan ja Seurasaaren reissut, jotka tein kaksin äidin kanssa siskon ollessa koulussa. Muistan myös päivät, jolloin pihan lasten kanssa mellastin ympäri pihaa ja talonmiehen harmiksi kiipesin puuhun. En tiedä, mitä parempaa päiväkoti olisi voinut tarjota mulle.

 

[tytsi-89]

Ehkä mun on siksi vaikea ymmärtää sitä työssäkäyvien äitien syyllistämistä/arvostelua, että olen itse aloittanut hoidon alle 3-vuotiaana eikä siitä ole ollut (tietääkseni..) mulle minkäänlaista haittaa koskaan =). Ja siinäkin on eroa, onko hoidossa lyhyitä vai pitkiä päiviä, kuinka paljon saa olla lomalla jne. Mutta siis mulla on todella hyvä ja läheinen suhde vanhempiini, voin jutella heidän kanssaan ihan mistä vain, meillä on rakastavat ja luottavaiset välit :heart: Koko lapsuuteni on ollut onnellinen, täynnä hyviä muistoja . Kaipaankin tosi usein lapsuuttani. Joskus tuntuu, että olen päässyt elämässäni melko helpolla monissa asioissa, en ole kohdannut mitään suuria vaikeuksia/surua, mulla on ollut aina paljon kavereita, läheinen suhde vanhempiin ja sukuun, vanhemmat ovat yhä yhdessä jne. . Todella vaikea kuvitella, että se olisi vaikuttanut elämääni mitenkään haitallisesti, että aloitin hoidon reilu 1-vuotiaana .

Varhain aloitettua päivähoitoa syyllistämättä sä kyllä haet hirveästi (vanhempien ihmisten, äitihahmojen?) hyväksyntää ja kovasti korostat omia hyviä puoliasi.

Et jos niinko analysoimaan lähdetään.

Jos nyt kuitenkin jätetään analysoimatta nettituttujen persoonallisuuutta, motiiveja ym. . En mä täältä hyväksyntää hae, saan sitä ihan hakemattakin. Mulla on hyvä itsetunto ja melko hyvä itsetuntemuskin, osaan aika hyvin eritellä tunteitani, motiivejani ym. . Itseäni kyllä pystyn kehumaan, kuten muitakin, mikä mielestäni on vain positiivinen asia ja kertoo juurikin hyvästä itsetunnosta . En mä kyllä sitä kiellä, ettenkö pitäisi kehuista ja huomiosta . Ja eikös se niin ole, että kaikki ihmiset ainakin jossakin määrin hakevat toisilta hyväksyntää. Toki olen tyytyväinen hyviin puoliini ja niitä kannattaakin korostaa, parempi sekin kuin, että jatkuvasti valittaisi huonoista puolistaan . Arvostan kyllä itseäni ilman tämän palstalaisten hyväksyntääkin, haukkujahan mä täältä sitäpaitsi enimmäkseen saan .

 

[r u u s a]

Voin mä analysoida itsenikin.

Mulla on olematon äitisuhde.

Muistan, miten olisi ollut mukava tehdä äidin kanssa sitä tai tätä, mutta ei auttanut, töihin sen oli mentävä. :|

 

[punatukkainen]

Mä olen ollut koko lapsuuteni kotona. En päässyt edes seurakunnan kerhoon, koska äitini ei kuulunut kirkkoon.
Pihalla oli onneksi paljon lapsia, ettei minusta erakko kasvanut. Muistan kyllä, kun joskus kaipasin jonnekkin hoitoon/ kerhoon. Pyysin avainta kaulaan, kun lähdin ulos n. 6 vuotiaana. Ja toivoin kovasti, että olisin saanut olla joskus yksin kotona. ( äiti oli aina kotona ).

 

[tytsi-89]

Jotkut ovat täällä luulleet, ettei mulla ole lähipiirissä aikuisia ihmisiä, joille puhua asioista ja siksi palstailisin niin paljon täällä. Menee kyllä metsään se arvaus . Nimittäin mulla on etenkin äitisuhde todella läheinen, voin puhua äitini ja isäni kanssa ihan mistä vain =). Mulla on myös kiinteät suhteet sukulaisiin, suvusta löytyy monta läheistä aikuista, isovanhempia, tätejä ym. . Löytyypä multa muutama aikuiskaveriakin =).

 

[Turkilmas]

Mä en tiedä milloin oon ollut ekan kerran hoidossa, mutta en ainakaan ennen kolmea ikävuotta. Ja ihan vaan siitä syystä että silloin mulla loppui sairaalahoito. 6-vuotiaana mut todettiin terveeksi, mutta luulen silti että jo ennen sitä oon ollut hoidossa...pitää varmaan taas kysellä äidiltä...