G: Anopin pahimmat tölväisyt / vihjailut

Osa noista tässä mainituistahan on ihan hauskojakin minusta. Tai sitten johtuu anopin tietämättömyydestä/ikäluokasta.
Mutta on kyllä kamaliakin letkautuksia joillakin anopit suustaan päästelleet, huh huh!

Meillä on miehen kanssa tapana, että pari kertaa kuussa voidaan saunajuomaksi ostaa kummallekin 1-2 juomaa. Hänelle olutta tai giniä ja mulle siideriä. Kerran sattui anoppi olemaan kylässä viikonloppuna ja kun näki meidän saunaostokset niin heti oli kommentoimassa, että "ei ookaan ihme ettet sinä minna vielä oo raskaana, kun noin paljon juot, se kuule vaikuttaa semmoseen" nenää nyrpistellen. Eipä sillä, ei vielä silloin edes yritetty lasta mutta inhottava kommentti kyllä.
Jos teen ruokaa hänen nähden, niin ei kelpaa minun kokkaukseni, teen kuulemma ihan kummaa ruokaa ja hyi kauheaa, kun ei aito voi tirise pannulla vaan oliiviöljy.. Ja kaapissa on MARGARIINIA.. Eli nämä terveellisemmät vaihtoehdot ravintopuolella ei hänen mieleen ole! Olen kyllä todennut, että voit ottaa omat eväät mukaan jos ei meidän anti kelpaa..

Silloin kun aloittelin e-pillereitä, josko sopisivat mulle, niin jostain ihme syystä sain ensimmäisiksi aivan liian vahvat pillerit. Näistä sitten kertyi nesteet kroppaan tai jotain, mutta yhtäkkiä vaan hetkessä nousi paino 5-6 kiloa ja tunsin oloni.. merimakkaraksi. Anopiltahan tuli heti kommenttia, että jo vaan oot sinäkin lihonut.. Heti kun sain kevyemmät pillerit sitten, niin tämäkin "läskiys" katosi. Toisaalta anoppi huomauttelee milloin siitä, että olen kauhea läski, ja milloin siitä, että syötkö sinä mitään, kun tuollainen riuku..

Niin ja nyt kun olen raskaana, hän jakelee koko ajan mitä ihmeellisimpiä neuvoja. Ja lapsenkasvatusvinkkejä vuodelta kivi ja koirankikkare. Kerran jopa arvosteli, että "onkohan sinulla tarpeeksi isoja rintojakaan, että pystyt lasta imettämään?" ja mulla tosiaan on B kuppi ettei mitkään simarusinatkaan ole.

sen enempää itse asiaan kommentoimatta niin voi on terveellisempää kuin se margariini.

 

huoh..senhän saaki ite päättää,tuleeko lapselle koliikki vai ei.

Mä oon ollu koliikkilapsi ja MUN ÄITI on aina toivonut minulle koliikkialsta. Kun 3.lapsikin osottautui ei-koliikiksi äitini sanoi pettyneenä *et sit saanutkaan koliikkilasta'. Hienoa olla toisen katkeruuden kohde ja toivomalla toivoisi minulle koliikkilasta =)

 

[QUOTE="vieras";23082877]sen enempää itse asiaan kommentoimatta niin voi on terveellisempää kuin se margariini.[/QUOTE]

Mä voin kommentoida ettei rintojen koko vaikuta imettämiseen mitenkään, tai korkeintaan niin että liian isoista rinnoista on vaikea imettää.

 

Minulla on oikeastaan oikein mukava anoppi,jonka kanssa alkuhankaluuksien jälkeen tulen hyvin juttuun. Mutta on joitain asioita mitkä ärsyttävät silti suunnattomasti! Esim. Meillä on lapsellemme 2 talvipukua. Myös äitiyspakkauksen toppahaalaria käytetään. Anoppi osti sitten lapsellemme uuden haalarin , "ettei tarvi tuota pakkauksen pukua pitää enää". No eihän tuo niin iso juttu ole, mutta kun sanoo sen sillä äänensävyllä, että voi lapsireppanaa, kun joutuu Kelan haalaria pitämään.
Jotenkin niiiin tympäsi :X

 

"Pitääkö tuo teidän koira teidän vauvaa saaliina?"
"Älkää hukuttako vauvaa uimahallissa."
"En ole koskaan tykännyt marimekosta." Olen siis itse ko.merkin ystävä ja käytän sitä.
"Voi kauheeta. Ei mun lapset vaan tuollasia pulauttelevia vauvoja olleet." Mulla itkevä refluksivauva sylissä.
"Vauva syö liikaa." Kommentti refluksivauvasta.
"Mahaa vääntää." Anoppihan siis tietää, miksi vauva itkee.
"Sillä on nälkä." Anoppihan siis tietää, miksi vauva itkee.

 

Onkohan minulla kohtalotovereita, kun olen saanut triplajättipotin: juoppohullu äiti, lapsellinen ja kieroileva isän nykyinen vaimo ja umpimielinen, sosiaalisesti rajoittunut, tiuskiva, suvaitsematon ja kontrolloiva anoppi. Yea.

 

Yyylöös

 

Jes, mä en oo ainut jolla on kammotus anoppi... Aikoinaan ku alettiin olee yhessä miehen kans ni tuleva anoppi kertoili kuinka vaikee hänen oli tulla taloon, kun anoppi oli niin kauhee ja kerto mitä kaikkee sen anoppi oli tehnyt. No minä tietysti luulin, että kaippa sitten ois nuista jotain oppinut ja osaa käyttäytyä. Mutta kissan viikset! On haukkunut mut meijän tuttavaperheelle aivan täysin. Sillon ilmoitin miehelle, että jospa pitäsit puhuttelun äitilles. No ei mennyt vissiin puhuttelu perille, kun vielä piti kerran käydä mut haukkumassa tälle tuttavaperheelle. Sillon sit sanoin miehelle, et vielä kerran mun korviin kantautuu tällästä ni sit mie ite avaan sanasen arkkuni ja se ei sit oo nättiä kuultavaa. eipä oo mitään kuulunu... Kyl mie tiijän et miehen sisaruksille minut haukkuu mennen tullen, niin se haukkuu mulle niittenkin puolisot.
Paras on kuitenkin se, kun ihan alkuaikoja oltiin yhes ja oltiin miehen kotipaikalla. Minä kävin vessassa ja pytty tukki, en saannut sitä omin voimin vetämään, joten huusin sitten mieheni apuun. Anoppi tuumas mulle:Et kai vaan laittanut tamppoonia pyttyyn. Niitä ei sinne saa laittaa, kun ei se viemäri niitä vedä.Minä siihen:että en todellakaan laittanut. (mulla ollut kuukautiset 11v alkaen aj tuolloin olin yli 20) Niin ja siis äänensävy anopilla just semmonen, että on se kun ei tiedetä asioista mitään.
Alussa oli myös sitä, että anoppi tokaisi aina mulle:Tämmöistä täällä maalla on. Ikäni olen maalla asunut ja tottunut ns. maalaiselämään. Satuin vaan olee Hesassa töissä sillon ku tapasin hänen poikansa. Ja sehän sit tarkotti sitä et en tiijä maalaiselämästä mitään...
Ruuanlaitto taitoni ei myös kelvanneet, joten jätin sitten kyökki hommat hänelle ja lähdin navettaan avuksi. Ei kelvannut sekään, kun eihän "kaupunkilainen" osaa. Omassa lapsuudenkodissani ollut vasikoita, kanoja, kalkkunoita, lampaita...Ja olen pienen ikäni myös hoitanut hevosia. No jopa meni anopin suu suppuun ku appi rupes kehumaan miten näppärä tyttö on...
Kaikkea en ees muista mitä on sanonut, mutta monet itkutkin olen itkennyt, kun on loukannut niin hirveesti sen sanomiset. Nyt alkanut vissiin tottua minuun, ku jo 11 vuotta on kimpassa mieheni kanssa oltu. Ja kun omat muut lapset käy niin harvoin ni minäkin kelpaan juttu seuraksi. Mies meinaan kotitilallaan töissä ja minäkin siellä sitten aika usein käyn. Anoppi tietää, et jos ei osaa käyttäytyä ni menee kauan ennen ku tuun seuraavan kerran käymään...

 

Mua ärsyttää suunnattomasti kun anoppi näkee lapsemme ulkonäössä vain lapsen isää (hänen poikaansa) ja kerran ihmetteli ääneen miten lapsi voikaan muistuttaa niin paljon häntä (anoppia) ja että muutkin ovat tästä asiasta maininneet. Myös kaikki muu lapsen luonteessa ym on heidän suvustaan peräisin.

 

[QUOTE="vieras";23098312]Mua ärsyttää suunnattomasti kun anoppi näkee lapsemme ulkonäössä vain lapsen isää (hänen poikaansa) ja kerran ihmetteli ääneen miten lapsi voikaan muistuttaa niin paljon häntä (anoppia) ja että muutkin ovat tästä asiasta maininneet. Myös kaikki muu lapsen luonteessa ym on heidän suvustaan peräisin.[/QUOTE]

Mun mielestä oli hauskaa, kun synnytyssairaalassa mun äiti sanoi vauvamme olevan aivan samannäköinen kuin minä vauvana ja anoppi sanoi vauvan olevan samannäköinen kuin poikansa synnytyssairaalassa. Molemmat siis täysin spontaanisti ja toistensa lausunnoista tietämättä .

 

[QUOTE="vieras";23098312]Mua ärsyttää suunnattomasti kun anoppi näkee lapsemme ulkonäössä vain lapsen isää (hänen poikaansa) ja kerran ihmetteli ääneen miten lapsi voikaan muistuttaa niin paljon häntä (anoppia) ja että muutkin ovat tästä asiasta maininneet. Myös kaikki muu lapsen luonteessa ym on heidän suvustaan peräisin.[/QUOTE]

Täysi peesi tälle!! Meidänkin lapselle kaikki on aina "periytynyt" miehen suvusta.

 

Oma anoppini on mukava ihminen, mutta anoppini anoppi on toista maata.

On muun muassa kehunut, kuinka toisen poikansa (ei anoppini miehen) lapset ovat oikein insinöörejä! Että insinöörejä! Anopilleni taas on tokaissut, että sinun vanhin lapsesi se on sellainen huligaani ja rikollinen.

Sanomattakin selvää, että anoppini molemmat pojat ovat - oho, diplomi-insinöörejä eikä vanhin poika ole huligaani millään muotoa.

 

Vaan mummoni...
kerroin odottavani vauvaa, onnittelut tuli muodossa: "Jotakin muuta voisi tehdä kun selällään maata..."
Nykyinen mieheni on kuulemma toisen naisen jämä kun on lapsi entisestä suhteesta. No niinpä on mullakin, sovitaan hyvin yhteen
2 Viikkoa synnytyksen jälkeen:" Ompa kiva nähdä kun Sanna on kerrankin lihava"
"Kyllä tuo Pasi sut vielä jättää ku olet noin kamala"
Onhan näitä...
Mä olin juuri syntynyt, ensimmäinen joka huoneeseen ryntäsi, oli tämä kyseinen mummoni. Piti kuulemma katsoa olenko isäni näköinen, ettei tarvitse turhaan sitten suvulle näyttää. Jos vaikka onkin äiti vieraissa juossut... <3

 

[QUOTE="vieras";23098312]Mua ärsyttää suunnattomasti kun anoppi näkee lapsemme ulkonäössä vain lapsen isää (hänen poikaansa) ja kerran ihmetteli ääneen miten lapsi voikaan muistuttaa niin paljon häntä (anoppia) ja että muutkin ovat tästä asiasta maininneet. Myös kaikki muu lapsen luonteessa ym on heidän suvustaan peräisin.[/QUOTE]

Mulla kans tuo. Jos mä sanon, että lapsellani on esim. samanmuotoinen pää kuin minun siskollani, anoppi heti innoissaan motkottaa, että meidän suvussa on kans tuollaista päätä. Tai kun vitsailen huvikseni, että poika on tullut minun "urheilijasukuuni", anopille tulee kauhea hätä, että minun mieheni ja isäni kans oli urheilullisia.

 

Nostetaan! (että saan luettua myöhemmin loputkin)

 

Meillä anoppi myös innoissaan huomauttelee kuinka meidän poika näyttää isältään. On saanut isän kauniin intiaani-ihon, kun mies on tummatukkainen ja minä olen blondi. On saanut mieheni sedän huulet. Ja pitkään kuuluvalla äänellä jaksoi toitottaa että on se ihmeellinen tuo perimä. Minun suvussa hieman pulleammat huulet kuin miehen suvussa, niin paitsi miehen sedällä. Miehen kynnet, varpaat, nenä ja napa. Niin ja hiukset on yhtä suorat kuin isällä. No onko mulla sitten kiharat? Ei ole.
Ei siinä muuta, mutta olisi se kiva jos jokin muistuttaisi minusta. Edes väkisin keksitty juttu.

 

Nostan uusien tölväisyjen toivossa!

 

Nyt ku olen näitä lueskellut 12 sivua, niin oon oikeesti järkyttynyt, että miten negatiivisesti noin monet anopit suhtautuu vauvauutisiin! Eikö äitien kuulu nimenomaan haluta lastenlapsia?? Todella surullista :/

Oma anoppini on ihan "ok". Kun aloitin ammattikorkeakoulun, niin tuntuu että nyt vihdoin kelpaan hänen miniäkseen. Mutta vaikka olisin jatkanut työelämässä kouluttautumattona, olisi anoppi silti takuulla ollut iloinen ja innoissaan lapsenlapsistaan.

 

Anopin kommentteja:

Esikoisesta: "Ihan on isänsä näköinen, ei uskois et on sun lapsi ollenkaan."
Kuopuksesta: Mies soitti äidillensä sairaalasta ja kertoi vauvan syntymästä. Kertoi myös että on tummat
hiukset, kuten minulla. Tähän anoppi totesi, että se on tullut sit miehen veljeen, jos kerran on tummat hiukset.
Esikoisen ristiäisissä sanoi äidilleni, että kyllä huomaa kumpaan sukuun lapsi on tullut, kun on niin kiltti. Lisäksi ihmetteli suureen ääneen, että miksi hänen poikansa joutuu kaatamaan kahvia, kun itse olin imettämässä. (tyyliin eikö se nyt ole jonkun ala-arvoisemman tehtävä)
Esikoisen nimestä: "Ompas kröhöm nimi, pitää kyllä keksiä lapselle joku lempinimi. Eihän sitä kukaan tuollaisella nimellä tule kutsumaan."
Lisäksi tietenkin näitä normaaleja: "onko nälkä, eikö äiti anna ruokaa", yms. mukavaa.

 

Appiukko: "Pidäppä vähän tuota emäntääs silmällä kun on noita omia menoja alkanut tulemaan"

(Syksyllä aloitin ratsastuksen, käyn kerran viikossa tallilla...)

 

Tohon voisin kommentoida että minunkin mielestä molemmat poikani ovat isiensä näköisiä, mutta sellaiset jotka eivät ole pienemmän isää nähneet ovat sitä mieltä että poika on ihan minun näköinen
Mulla ei onneksi anoppeja olekaan, aikoinaan kun seurustelin niin poikaystävän äiti oli ihan ihana, asuinkin heidän luonaan vuoden.

 

Onkohan minulla kohtalotovereita, kun olen saanut triplajättipotin: juoppohullu äiti, lapsellinen ja kieroileva isän nykyinen vaimo ja umpimielinen, sosiaalisesti rajoittunut, tiuskiva, suvaitsematon ja kontrolloiva anoppi. Yea.

Kamala sanoa tätä ääneen... mutta.. mikä heillä on yhteistä? Sinä.

 

Up!

 

Sain kuulla, että anoppini on syvästi pettynyt, kun emme ole lähteneet "kunnolla" remontoimaan alle vuosi sitten ostamaamme taloa Hänellä kuulemma olisi näkemyksiä mm. tapetteihin ja muuhunkin sisustukseen! Ehkä ostimme talon juuri siksi, että pidämme siitä...

No anoppi ei ilmeisimmin muutenkaan pidä talostamme, sillä on mm. "unohtanut" että meillä on sisävessa ja sitä sitten isoon ääneen hämmästeli. Asumme siis ihan ison kaupungin keskustan liepeillä, ja sisävessat (2kpl) ovat olleet tässä talossa -50-luvulta lähtien.

Hän myös kantaa meille joka vierailulla ties mitä tossuja, kun kuulemma meillä vetää niin älyttömästi ja on ihan jäiset lattiat...

 

Tätä ei anoppi ole tölväissyt, vaan käly mutta pistetään samaan ketjuun silti. Lapsellamme on syntymästä lähtien ollut lievä cp-vamma. Käly on tämän kuullut, mutta lapsemme näki ensimmäisen kerran tämän ollessa 10 kk. Katseli lasta hetken ja sanoi "eihän se ole yhtään vammaisen näköinen kasvon piirteiltään" tarkoittaen lapsen ulkonäköä. No joo ei, tuo cp-vamma kun on liikunnallinen vamma eikä sitä välttämättä näe päälle päin...