G: Anopin pahimmat tölväisyt / vihjailut

Voi, näitä riittä Poika oli pienenä korvatulehduskierteessä, joten oli todella pikkuinen kun ei ruoka maistunut. Mummo kauhisteli, että kaikki luulevat ettet anna pojalle ruokaa. Annoin anoppilassa purkkiruokaa ja anoppi sanoi ettei kukaan muu syötä lapsilleen purkkiruokia. Laitoin tyttöä nukkumaan vaunuihin parvekkeella ja asettelin mustaa hyttyssuojaa vaunujen suojaksi kun anoppi pelästyi että meinaanko tukehduttaa hänet. Toruin poikaa (en nyt muista mistä) ja anoppi sanoi että kiusaako se äiti sinua. Kyllä näitä siis riittää. Nykyään ei enää päästele tuollasia suustaan kun on huomannut, että minä OSAAN hoitaa lapseni ja vieläpä hyvin Silloin aikoinaan laitoin aina anoppisuodattimen päälle kun joskus reissattiin anoppilaan.

 

Oi, kuinka ihana olisi kuulla omilta vävyiltä ja miniäkokelailta näitä.

Seuraavassa perhetapaamisessa annat kaikille paperia ja kynää ja käsket kirjoittamaan "Mummeliisan pahimmat tölväisyt", ruokaa ei tule ennenkuin papreissa on tekstiä Seuraavana päivänä jossain mammapalstalla valitetaan omituisesta anopista...

 

Avomieheni oli ystäväpariskunnan häissä bestmanina ja kaasona oli morsiamen paras ystävätär.
Kun vihkiminen oli ohi ja vastavihitty pariskunta käveli onnellisena bestmanin ja kaason
saattelemana kirkon käytävää ulos, niin mieheni äiti kääntyi puoleeni ja tokaisi:

"Siinä se T kävelee kirkon käytävää pitkin toisen naisen kanssa. Onpa komea pari."

Jep...

 

Ettei olis ollut vahinko?
Meidän suvussa ainakin on niin paljon lapsia että väkisinkin sekottaa välillä nimet ja kun nuorimmat sisaruksetkin on lapsia vielä niin menee sekaisin että oliko sitä nyt äiti,täti vai sisko sille lapselle..
Eipähän oo kukaan koskaan loukkaantunut, enkä itsekään loukkaantuisi tuollaisesta, tuskinpa on tahallista.
Sain sellaisen kuvan tuosta että olisi vaan kerran kutsunut itseään lapsen äidiksi, joten se luultavammin oli silkka vahinko ja on aika pikkumaista vetää herne nenään sellaisesta..

 

[QUOTE="mustikka";23060861] Juoppohulluhan se nainen on, harmi vaan että exäni ei koskaan suostunut pistämään välejään vanhempiinsa poikki. Ex-appi oli kyllä mukava, mutta ihan hullun vaimonsa tossun alla. Senpä takia sitten erottiinkin, kun exä ei kasvanut irti vanhemmistaan, vaikka kuinka yritin auttaa. Poikaparka.

Nykyinen anoppikokelas on kyllä oikein mukava, ei mitään valittamista [/QUOTE]

suhteensa vanhempiinsa? Herran tähden; kaikesta huolimatta he ovat miehesi vanhemmat. Kuulostit minun korvaani kyllä hyvin alentuvalta miestäsi kohtaan tuossa lainaamassani tekstissä, ja erosi syyt ovat nyt kyllä aivan muualla kuin miehesi äidissä.

 

Vihkimisen jälkeen kahvipöydässä anoppi kysyi että olikos tämä minun vai meidän (minun ja mieheni) molempien päätös... Ei, kun vaan pakotin miehen sanomaan tahdon...

 

[QUOTE="miniä";23416634]"Minä pelkään sinua, koska pelkään sanovani sinulle jotakin sellaista mistä pahoitat oman mielesi tai sinä suutut"[/QUOTE]

Varmaan lukenut tätä palstaa

No, vakavasti puhuen: kuulostaa että tämä anoppi ainakin halusi pitää hyvät välit. Ei tässä miniässäkään varmaan oikeaa vikaa ollut, anoppi pelkäsi vain omiaan.

Minulla on teoria, miksi anoppi-miniä-suhde on usein niin hankala. Se katsokaas on läheinen (ainakin jollain tavalla) ihmissuhde, jota ei pääse itse valitsemaan eikä ole samoja geenejä.

Yleensähän ihmiset eivät ryhdy juttuun sellaisten kanssa, joiden kanssa kemiat eivät kohtaa. Oman suvun kanssa taas yleensä jotenkin pärjää, kun ollaan kuitenkin pitkälle samanlaista porukkaa, ja on koko elämänsä ajan ollut tekemisissä. Mutta anoppi tai miniä on joku kuka tahansa, jonka kanssa pitäisi yhtäkkiä olla+ samaa perhettä. Ja vaikka kumpikin haluaisi ja tarkoittaisi vain hyvää, jos ollaan tarpeeksi erilaisia, ristiriitoja tulee.

 

"Ettehän te sitten enää enempää lapsia tee", sanoi anoppi toisen lapsen syntymän jälkeen.

 

Häiden aamuna miehelle: Kai sää tiedät että voit vielä sanoa ei.

Häissä: no iX se nyt on sitten tyytyväinen ku sai ton "Jussin" narutettua

Pari vuotta häiden jälkeen: no ettehän te mitään lapsia tarvitse kun teillä on toi MARSU.

Kuultuaan suvussani olleesta down-henkilöstä: hyvä tietää että miltä puolelta se sitten tulee jos teillekin tulee sellanen vammanen lapsi.

Vamma se on asennevammakin...

 

uuups! Onko lissää???

 

kun olin raskaana tuli anopilta sammakkoja suusta mutta hän on jo vanha ihminen ja aivot toimii vähän viiveellä joten nämä muistan hauskoina möläytyksinä tässä muutama:
-kylläpä sä olet tuhti
-läskistyt kokoajan
-voi ei vielläkin tulet tänne noin pyöreänä
-eiks sua yhtään pelota hoitaa lasta kun se on syntyny, sähän voit vaikka satuttaa sitä
loppuraskaudesta alko hirvee utelu että jokos.. silloin mies joutuin ärähtämään että jo riittää..
sitten muihin sukulaisiin, olin n.20v raskaana ja tuli keskenmeno johon oma vaarini "herranjumalalle kiitos!" meni muute välit poikki jonkun ajaks!

 

-tommonen tuli vaikka kiellettiin (kun saimme toisen lapsen ja anoppi "tuli katsomaan", hän kannattaa yhden lapsen politiikkaa)
-etkö ole opettanut sitä olemaan koskematta lasikaappeihin (kun seisomaan könyävä alle vuoden ikäinen lapsi otti tukea anopin lasivitriinistä ja tuli pahamaineisia sormenjälkiä)
-ei sun tulemises kans niin väliä ole, poikaamme me tässä kahville kaivattais (kutsui puhelimessa kylään ja aloin miettiä aikataulujamme)
-laittoi postilaatikkoon hyvä terveys-lehtiä joiden kansiin oli liimannut muistilappuja, joissa tyyliin "katso sivu 16" jne. Niillä sivuilla oli sitten laihdutus ja jumppaohjeita, enkä ole millään tavalla edes tukeva
-puolitti koko suvun edessä lautaselleni ottamani vappumunkin ja otti toisen puolikkaan pois sanomalla "toi varmaan riittää sulle ihan hyvin kuule"
-kun kysyin mites olette apen kans jakselleet (olivat olleet flunssaisia aiemmin), niin vastasi ettet vielä kuule perinnönjaolle pääse, turha toivoakaan
- eivät tulleet häihimme, kun "oli mielenkiintoinen huutokauppa just samaan aikaan"
-eivät tulleet tyttäremme ristiäisiin, mutta pojan tulivat "koska se on poika"

 

Anoppi tarkastaa avoimesti löytyykö vauvoista jotain yhdennäköisyyttä heidän sukuunsa. No yhdestä kun ei löydy, niin lastahan ei sitten huomioida koskaan mitenkään. Ei puhutella tms.

Näitä kommentteja ainaisesta epäonnistumisesta, kun kaikki lapset on poikia, on kyllä kuultu. Myös näitä kommentteja, ettei olisi pitänyt tuotakaan lasta tehdä. Viimeisen pojan (vauvan) jälkeen ei ollut pitkiin aikoihin missään yhteydessä. En noteerannut asiaa mienkään, koska ei ole yleensäkään usein yhteydessä. Kun hän sitten otti yhteyttä aloittamalla, että annan anteeksi... olin vähän aikaa, että mitä mitä?? Siihen anoppi selitti, että sen viimeisen pojan syntymän tietenkin

 

up

 

etenkin mieleen, mutta onhan näitä ollut. Ostin ensimmäiset housut tulevalle vauvalle kokoa 56, ja esittelin niitä innoissaan anopille. Hän totesi, että meinaatko, että nuo mahtuu teidän vauvalle? Myöhemminkin hän aina puhui vauvan painosta, esim. totesi, että kunnon hoitopöydällä on sitten hyvä hoitaa isoa vauvaa. Olihan mulla vähän ylipainoa, mutta en ymmärtänyt miten se tarkoitti automaattisesti myös isoa vauvaa. Vauva oli sitten 3,6kg syntyessään.

 

"Kyllä se ´pekka´ oli paljon ahkerampi mies"

Näin sanoin kerran anoppi emännän entisestä miehestä. Tämä ei käynyt edes töissä vaan korjaili pimeästi ihmisten autoja ja terasseja ym.

Minä kun käyn töissä ja en ole joka päivä käytettävissä johonkin pakoputken vaihtoon vaan ehdotan viemään huoltoon niin olenkin huono mies.

 

Minun entinen anoppi oli oikein mukava minua kohtaan,kunnes kuuli,että aiomme laittaa kattilat jakoon.
Olin suihkussa,kun anoppi pyyhälsi kylppäriin ja kiskaisi suihkuverhon auki ja huoritteli minua,kertoi että olen pilannut hänen poikansa elämän ja kertoi mulle,ettei mulla mitään töitä ollut että todellisuudessa mä ramppasin vieraissa,kun sanoin meneväni töihin.

Siinä oli ainoat tölväisyt ja ihan riittävät...

Olihan hää mua huoritelut tupakkapaikalla työpaikallaan työkavereilleenkin,mutta se loppui siihen,kun ystävällisesti laitoin viestin jossa kerroin,kuinka moni ystäväni hänen työpaikaltaan lähtee kunnianloukkaus jutussa todistamaan hänen puheensa,ellei ne lopu.

 

uppia

 

Pitelin sylissäni 2 kk:n ikäistä itkevää tyttöämme anoppilassa kun appiukko tuli äkkiä paikalle ja nappasi tytön sylistäni ja todeten, että eikö se äiti osaa sinusta huolta pitää. Tyttö säikähti ukkiaan kauheasti kun syli vaihtui niin äkisti ja alkoi kirkumaan hysteerisesti..
Tosin kun otin tytön takaisin syliini rauhoittumaan niin kyllä ihan piruuksissani sanoin tytölle, että eikö se ukki osaa pitää sinusta huolta.. Anoppi ja mies röhähtivät pitkään nauruun vieressä. Siitä jäi sitten lentävä lause perheen sisälle. Sillä kertaa sain erävoiton, mutta appiukko on tahattomissa tölväisyissään mestari eikä raukka edes itse tajua loukanneensa. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..

Oma äitini kutsuu miestäni vahingissa milloin Mikoksi, Timoksi, Villeksi, Janiksi.. Yksikään niistä ei ole mieheni nimi. Me lapset (5) ollaan totuttu siihen, että äiti kutsuu meitä toistemme nimillä.. Saattaa käydä koko nimisarjan läpi ennen kuin osuu oikeaan Sitten kun meillä on laaja suku, niin miehelläni on milloin serkkuni nimi tai siskoni miehennimi. Miestäni asia korpeaa, vaikka hän on huomannut että meitäkin "nimitellään" milloin milläkin nimellä. Mies on ensimmäinen, jonka vein näytille, joten onneksi eksien nimet ei ole äitiäni sekoittamassa ja dementiasta ei ole kyse..äitini on ollut aina samanlainen lapsuudestani lähtien (ja itselläni on jonkin asteinen kasvosokeus, joten äidillänikin voi olla jotain vastaavaa).

 

Näitähän riittää.... Esikoisemme oli syntyessään 4500g ja 54cm, anopin mielestä lapsi oli liian lihava. Tytön synnyttyä tuli tekemään "tarkastuksen" sairaalaan ja voi sitä helpotusta kun korvat eivät olleet höröllään vaikkakin lapsi oli lihava. Hänen mielestään kuulemma lihotin tarkoituksella lastani kun syötin vauvana muiden soseiden lisäksi hedelmäsosetta. Hedelmäsoseiden syöttäminen olisi pitänyt lopettaa.
Olen kuulemma imettämättömyydellä aiheuttanut lapseni astman (imetin 4kk). Mitään tekemistähän lapsen astmaan ei ollut sillä että anoppi itse on allerginen lähes kaikelle ja omalla pojallaan on usean allergian lisäksi astma.
Ai niin, anoppini mielestä kaikkien lasten on parempi olla mieluummin vähän nälässä kuin vatsat täynnä, näin ei synny paino-ongelmia. Joten ottakaapa äidit mallia viisaan anoppini sanoista, älkääkä antako lapsienne syödä vatsaansa täyteen.

Edellä kertomani möläytykset ovat miedoimmasta päästä. Anoppi on yrittänyt sotkea minun ja mieheni välejä kaikilla tavoin. Viimeisin tapaus oli kun kävimme pankissa asuntolainaneuvotteluja oli anoppini soittanut pankkiin itkunsekaisen puhelun ja rukoillut etteivät antaisi meille lainaa....

 

Näitä kyllä riittäisi. Vauvamme oli liian laiha neuvolan käyrien mukaan. Anoppi tokaisi; sano sinä siellä neuvolassa että eivät ole huolissaan. Tyttöhän on yhtä suuri kuin äitinsä.

Puhuttiin ajan kuulumisesta. Anoppi siihen lapsille ja äiti se vaan vielä vuosien päästä yrittää urheilla ja tiputtaa painoa.

Pöydällä oli lapsen edessä muovitabletti ettei poika riko pöydän pintaa. Anoppi otti pois ja sanoi että näistä en tykkää.

 

Otteita ex-anopin heitoista:

"Ulos täältä huora!!" Katsottiin miehen kanssa elokuvaa kun yhtäkkiä anoppi kilahti omiaan. Heitti mut siis pihalle, olin 17-v.
"Sulla on rumat kasvot - älä luulekkaan että tähän perheeseen jäät, kyllä ***** nätimmän löytää". (Olin 16-v, kiitos itsetunnon romuttamisesta).
"Sinusta tulee sitten lentoemäntä kun noin nätti olet, laitoin jo hakemuksen puolestasi" - just pari minuuttia aiemmin olin niin ruma ettei minua kelpuuteta perheeseen. Ja olipa uravalinnankin tehnyt puolestani.

Ex-anoppini on (eron jälkeen) vaatinut minua vakoilemaan toisen poikansa ex-vaimoa, haukkunut minua kylillä, sukulaisille, päin naamaa on kuin ei mitään. Pari vuotta sitten katkaisin välit totaalisesti, kerroin etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Ei ymmärtänyt OLLENKAAN miten voin olla niiiiiiin kylmäsydäminen kun hän on AINA tehnyt kaikkensa minun hyvinvointini eteen... Jep.

Näitä olisi miljuuna lisää - ex-anoppini oli manipuloinnin maailmanmestari.
Nyt menen oksentamaan...

 

Anoppi tuli meille kipeänä flunssaisena ja mahatautisena joulua viettämään. Kertoi vain puhelimessa että flunssa on jo menossa ohitse ja kyllä hän nyt vaan tulee ettei hänen tarvitse yksin olla.
Anoppi saapui meille ja juoksee vessaan oksentamaan.
Sanoin siitä anopille ja miehelleni ja anopin vastaus että hän vain limaa oksenteli ettei sen kummempaa.
Sanoin että minusta se kyllä kuulosti ihan kunnon oksulta ja olet kovin kalpeakin.
Illalla laitoin saunan päälle jolloin anoppi käy itkemään kuinka tahallani häntä kiusaan ja hänellä on kuumetta..
ahaa, siis minä tahallani kiusaan kun laitoin joulusaunan? OK
Seuraavana aamuna me oltiin kaikki siinä anopin "liman" oksennustaudissa joka oli kuten sanoin kunnon oksutauti..
Anoppi jo seuraavana päivän iltana parempi ja sanoo minulle että:
Mistä ihmeestä sinä olet teille tämän taudin hakkkinut, oletko Pölli tahallasi kipeäksi lapset tehnyt?
Siinä vaiheessa oli likellä että en nostanut anoppia niska perse otteella pihalle.
Mutta olipa ikimuistoinen joulu.

 

Teen älyttömästi töitä omassa yrityksessäni;työt raskaita. Koko ajan suunnitellaan uusia tuotteita.

Anoppi tölväisi:´'-kyllä hänelläkin oli haaveita mutta kaikista piti luopua perheen takia...´-

Minä sanoin kyllä heti takaisin,että lasten takia minä näitä töitä teen! Meillä siis lapset KOTIhoidossa,onnistuu kun yrittäjänä itse säätelen työvuorot..Yksi lapsista erityislapsi,joka vaatii normaalia enemmän lääkärikäyntejä ym.

 

Hieman ylipainoisena odottavana äitinä, anoppi kysyi minulta "katsoitkos eilen sen dokumentin ylipainoisista odottajista, siinä olis ollu hyvä vinkki minkäkokoisia vauvoja syntyy jos herkuttelee noin paljon kuin sinä" loukkaannuin kyllä.