G: Anopin pahimmat tölväisyt / vihjailut

Anoppini on kyllä ihana ihminen ja tulen hänen kanssaan tosi hyvin toimeen. Toisin on hänen miehensä, eli siis appiukkoni kanssa. Hän kun ei aina hoksaa ajatella mitä ja missä tilanteessa sanoo.
Olin muutaama kuukausi aiemmin synnyttänyt esikoiseni ja olimme mieheni kanssa heillä kylässä. Minulla oli ollut kuumetta (aivan normaali kuumetauti, ei muuta) ja siellä oli samaan aikaan mieheni veljiä vaimoineen sekä muutakin porukkaa niin appiukko alkaa kaikkien kuullen kysellä multa et oliko rintatulehus ku kuumeessa olin vai oliko taas siellä alapäässä joku infektio (aiemmin oli alapääinfektio ollu, pian synnytyksen jälkeen). Tosi kiva joo et sillain kaikkien kuullen kyselee ku mua ei kiinnosta nuista asioista koko maailmalle kertoa. Erittäin niukkasanaisesti kyllä vastasin ettei mitään kuumetta kummempaa.
Kovasti tuntuu muutenki olevan kiinnostunu minun tisseistä ku usiamman kerran tuonki jälkeen on kyselly et onko ollu rintatulehusta, eikä tosiaankaan ole ollu.

 

uppia

 

Mun anopin ja apen suusta kuulee kyllä välillä aikamoisia sammakoita, milloin huudetaan liian tummista silmänalusista, liian alhaisesta painosta tms.
Meinas kerran lentää kahvit suusta pöydälle kun ruokapöydässä tuli synnytyksestä puhe ja anoppi kertoi revenneensä "perseeseen asti".
En pääse vieläkään yli tästä

 

Olin jo melko tukevasti raskaana ja ajattelin käydä hiihtämässä jäällä. Anoppi: "kestääköhän se jää? ". Asutaan siis todella pohjoisessa ja oli maaliskuu. Appiukko kävi verkoilla mönkijällä ja siellä ajavat myös autot. Todella kauniisti ilmaistu

Jotenkin herttainen, jos toi on pahin tölväisy, niin ei se anoppi voi kovin paha olla .

 

Näitä olisi paljon kertoa, mutta pahimmat:

Anoppi haukkui tekstarissa sekä mieheni, että minut kun kuuli meille tulevasta vauvasta. Mies oli kuulema matkinut siskoaan, joka myös raskaana. Tietämättäänhän voikin matkia...

Toisesta vauvasta sai tuleva isosisko kunnian kertoa ja anoppi totesi tälle "Voi helvetti...". Onneksi ei 2v vielä ymmärrä!

 

(jatkaa) Anopilla ei ole edes montaa mummotettavaa. Muita joutuu hoitamaan useammin kuin meidän ja silti meillä on "kauhean työläs" lapsi. Ei varmasti muita vilkkaampi, eikä usein joudu hoitamaan!
Kaikki lastenlapset ovat muuten kyllä "mummon kultia".

 

Meillä enempi tullut möläytyksiä oman äitini suusta. Jouduin masennuksen takia sairaalaan kun lapset olivat pieniä. Mieheni jäi töistä pois että pystyi olemaan kotona lasten kanssa. Äitini soitti minulleja varoitti, että nyt ne sosiaalitoimistosta ottaavat herkemmin lapset huostaan kun olen sairaalassa.

Esikoisen ollessa vauva, äiti näytti minulle ristipistoliinaa ja kysyi voisinko sen hänelle tehdä. Tuumasi sitten kuitenkin, että en anna vielä kun voi jäähä lapsi hoitamatta.

 

Tajusin tätä ketjua lukiessa, että mun äidistä tulee tollanen kauhee anoppi. Nykyään jo kommentoi selän takana veljeni avokin painoa, joten tilanne varmaan pahenee. Hyvää tarkoittava ihminen, ja maailman paras äiti. On siinä ollut toki vikaa äitinäkin.

Mitä halusin tällä sanoa, on, että ymmärtäkää niitä anoppejanne! Ihmisiä nekin on, kaikkine kolhuineen. Mäkin ohitan mun äidin typerät kommentit ajatuksella "ei vanhempiaan voi vaihtaa", eikä sinänsä anoppejakaan jos miehensä kanssa aikoo olla . Toki osa näistä kommenteista tässä ketjussa on ollut empatiakyvyttömän besserwisserin tolvaisua, mutta ei kaikki. Osassa oikeasti takan huono itsetunto / omat pahat kokemukset / sen ajan kasvatus (kuten tuo appelsiinimehu vauvalle).

 

[QUOTE="ano";27933719] Toki osa näistä kommenteista tässä ketjussa on ollut empatiakyvyttömän besserwisserin tolvaisua, mutta ei kaikki. Osassa oikeasti takan huono itsetunto / omat pahat kokemukset / sen ajan kasvatus (kuten tuo appelsiinimehu vauvalle).[/QUOTE]

Niin ja siis tarkoitin tietysti, että ne anopin tolvaisut on olleet merkkejä empatiakyvyttömästä besserwisseristä, en tietenkään itse kommentoijia.

 

Nykyisen anopin kanssa tulen ihan hyvin toimeen, eikä tule oikeastaan mitään mieleen millä hän olisi minua loukannut. mutta exän isä sanoi kun exän kanssa erottiin että eikö teidän kannattaisi pysyä yhdessä ihan vaan rahan takia :O onneksi ei mennyt montaa viikkoa kun löysin asunnon ja pääsin muuttamaan pois!

 

Nostetaan!

 

oma äiti..kerroin että raskaana niin sano vaan että "sinut ois pitänyt kastrodoida.minä en sinun pentujas elätä" .

 

Sain tietää isäni olevan todella sairas ja hätääntyneenä pyysin anopin vahtimaan lapsiani, jotta voisin viedä isäni sairaalaan. Pitkin hampain tuli vahtimaan lapsiani, samalla kiukutellen että toivottavasti ei joudu kauaa olemaan kun vessaremontti muuten viivästyy... Jep, sehän onkin yhtä tärkeää kuin toisen ihmisen hengenvaarallinen tila. Tilansa vuoksi isäni oli siis sen verran sekaisin ettei osannut itse hoitoon hakeutua ja vanhan ajan jääräpäänä ambulanssilla ei suostunut sairaalaan menemään. Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta paha mieli jäi anopin asenteesta

 

...pis

 

[QUOTE="vieras";27936140]oma äiti..kerroin että raskaana niin sano vaan että "sinut ois pitänyt kastrodoida.minä en sinun pentujas elätä" .[/QUOTE]


Onko suhteenne toiminut enää tämän jälkeen? Pyytänyt anteeksi? Ollut hyvä mummo lapsenlapselle?

 

upssi

 

anoppi laukoo millon mitäkin, ei varmaan ajattele aina asiaa loppuun asti ennenkuin avaa suunsa. pahinta on kyllä se, ettei koskaan ota lapsia yökylään tai edes päiväsaikaan kylään. lapset on jo 9v ja 7v ja itse kyseleevät mummolta että millon pääsee yöksi kylään. anoppi sanoo lapsille "sitten kun mummolla on vapaata niin saatte tulla" mutta AINA on jotain muuta tekemistä kun on vapaata ja lapset ei pääse sinne. nyt anoppi on työtön (ollut jo puoli vuotta) ja puhui siitäkin lapsille että "sitten mummolla on paljon aikaa" ja ikinä sitä aikaa ei tunnu olevan. harmittaa lasten puolesta... miksi luvata jos ei aijo pitää lupauksiaan? itse en edes kysy häneltä apua tilanteisiin jossa lapsenvahtia tarvitsisin kun tietää jo vastauksen...

 

mahtavia juttuja
harmi kun ei ole ikinä ollut anoppia, näitä lukiessa oikeasti kiinostaisi tietää miten itsellä ja anopilla olisi yksiin mennyt.

 

Mulla on ihana anoppi ja tullaan hyvin juttuun. Sen vuoksi hänen ajattelemattomuutensa hieman yllätti ja jätti pienen särän välillemme. Elikkäs anoppi on selkeästi ilmaissut jo pitkän aikaa, että haluaa lapsenlapsia. Ollaan avoimesti puhuttu, että haluan saada opinnot valmiiksi ja tehdä hetken töitä. Hän on ymmärtänyt asian hyvin ja ollaan pystytty aina puhumaan asioista ja olen jopa puhunut hänelle pelostani, että mitäs jos ei koskaan saadakaan lasta sitten kun alamme yrittämään (ei ollut tiedossa syytä, että näin olisi, mutta tuttavien kautta asia mietityttänyt) ja anoppi on ollut hyvä juttelukaveri ja on hyvin avoimesti kertonut keskenmenoistaan. Noh... Kesällä anoppi sitten yllätti taputtamalla mahaani ja kyselemällä, josko siellä jo olisi joku. Mahani oli siis hieman turvonnut. Tuntui pahalta,lisäksi ajatuksena oli kyllä, että kerrotaan heti kun kerrottavaa on. No kuittasin asian sanomalla kuinka olen syönyt jotain sopimatonta (niinkuin olinkin). No samoihin aikoihin aloimme yrittämään lasta. Olimme yrittäneet lasta jo tovin kun appivanhemmat sitten yhteistuumin meidän kaikkien (omien lastensa ja meidän puolisoiden) paikalla ollessa alkoivat pitää meille kaikille saarnaa siitä, kuinka on itsekästä olla hankkimatta lasta ja kuinka he jo haluavat lapsenlapsia. Olin tuolloin raskaana vaikken sitä vielä tiennyt. Raskaus meni kuitenkin kesken pian ja silloin nuo kommentit siitä, että "on itsekästä olla hankkimatta lapsia" palasivat mieleeni ja tuntuivat entistä pahemmilta. Pahalta ne tuntuivat myös siksi, että anoppi on minulle tärkeä ihminen ja koska hänkin on kokenut keskenmenon olisin kaivannut hänen tukeaan, mutta noiden kommenttien vuoksi olin lähinnä vihainen hänelle ja pettynyt siihen, miten itse keskenmenon kokenut nainen voikaan taputella toisten mahoja ja udelle tällaisista asioista ja painostaa.

Nyt olemme uudelleen raskaana ja appivanhemmatkin ovat jo tietoisia asiasta. Olemme kaikki kovin onnellisia ja keskenmenostakin mainitsin jo appivanhemmille. Tarkoituksena kuitenkin on, että kun nyt ensin on tästä raskaudesta kaikki hieman ehditty nauttimaan niin haluan puhua kokemistani tunteista anoppini kanssa. Onneksi hänkin on sellainen ihminen, että haluaa, että asiat puidaan läpi ettei jää mitään hampaankoloon. Ei siis hirviöanoppi, mutta niin ne ihanatkin anopit välillä tölväisyjä ja vihjailuja tekevät.

 

mahtavia juttuja
harmi kun ei ole ikinä ollut anoppia, näitä lukiessa oikeasti kiinostaisi tietää miten itsellä ja anopilla olisi yksiin mennyt.

Kuin myös. Tai no mun anoppi on kyllä hengissä, mutta oli jo kerennyt sairastua dementiaan, ennen kuin tavattiin.

 

Ex anoppi osasi nälvimisen taidon ja yleensä leikinkin kuuroa ja en vaivautunut siihen leikkiin lähteä
Mutta silloin kun esikoista loppuvaiheilla odotin en meinannut uskoa korviani ah niin rakkaan anoppini ehdotusta.
"Minä otan sitten sen vauvan heti meille kun sairaalasta vaan pääsee, sovitaan niin että asuu minun luona ainakin ensimmäisen vuoden ja te saatte kyllä tavata lasta"
Siis hetken katsoin suu auki anoppiani ja kysyin että olihan tämä "hauska" vitsi?
Vaan ei kun anopin mielestä se olisi ihan oikeus ja kohtuus sillä aikoinaan kun hän sai oman lapsen (anoppi oli alaikäinen) niin hänen oma äitinsä oli kasvattanut hänet ja hän sai siis minun mieheni sitten vasta luokseen kun hänellä oli enemmän ikää joten anoppini ei ole koskaan saanut vauva aikaa hoitaa lastaan ja siksi minun olsi kuulunut antaa lapsi hänelle :O
Silloin kyllä suutuin ja kysyin että pitääkö hän pientä vauvaa kuin nukkea jonka voi noin vain heitellä perheestä perheeseen

Mun ex-anoppi ehdotti samaa. Miehen ja vauvan pitää muuttaa hänen luokseen, jos mies ei halua muuttaa niin vauvan on pakko tulla asumaan hänen luokseen. Hän sanoi että minäkin saan tulla pariksi viikoksi jos haluan ja mahtuu.. Uhkaili lastensuojelu-ilmoituksella jos en anna miehen muuttaa vauvan kanssa hälle tai muuten antamaan vauvaani hälle. Oli laittanut vauvalle ja lapsen isälle huoneenkin jo valmiiksi, olihan se itsestään selvyys että mies muuttaa vauvan kanssa hänen luokseen. Kutsui itseään äidiksi, kun piti vauvaa sylissä. Ensimmäisen huomautuksen jälkeen kertoi kuinka oli muka vahingossa sanonut mutta monesti kuulin kun hän oli kahdestaan vauvan kanssa eri huoneessa, kutsuvan itseään vauvani äidiksi. Kerta menee mutta noin monta kertaa ei mene läpi, olen itsekin kutsunut itteäni kerran veljeni tytön äidiksi "tuu tänne niin äiti antaa sulle ompun". Mut anoppi sylissä puheli vauvalleni että "äiti ei anna kenenkään satuttaa sua, äiti pitää susta aina huolen..". Teki selväksi että haluaa vauvani omakseen kun en ole tarpeeksi hyvä äiti, liian nuori, liian sitä ja tätä, hänen mielestään.

-Käski antaa vastasyntyneelle vettä ettei tule liian läskiä vauvaa
-Aikoi tehdä LS-ilmoituksen kun kävin pienen vauvan kanssa illalla kävelyllä, vauva nukkui paremmin liikkuvissa vaunuissa, muuten huusi kurkkusuorana kotona.
-Aikoi tehdä LS-ilmon kun laitoin vauvalle liian tiukan pipon, hänen mielestään.
-Aikoi tehdä LS-ilmon kun laitoin turvakaukalon päälle aurinkoa suojaamaan paksumman kankaan mitä normi se "kuolariepu" on.
-Soitti oman kuntansa neuvolaan kun vauvani posket olivat "liian" punaiset. Kerroin omalle ntädille niin sanoi että enempi olisi huolestunut jollei punottaisi, kun minullakin on punaiset posket.
-Sanoi tekevänsä LS-ilmon kun vaihdoin kesällä vauvalle vaipan auton takapenkillä. Olimme kahestaan plus vauva, liikkessä. Hänen piti nopeasti kaupasta hakea joku juttu, max pari minuuttia. Hän jäikin katselemaan ja oli n. 30 min myöhässä. Vauva siinä välissä kakkasi vaippaan ja alkoi itkemään joten aloin vaihtamaan vaippaa. Anoppi tuli siihen niiiin järkyttyneenä. Kertoi myöhemmin samana päivänä toiselle miniälleen ja lapseni isälle että aikoo tehdä ilmon tuosta toiminnastani.
-Näitä juttuja on paljon mutta tässä enimmät. Luulen että hän oikeasti halusi että tunnen syyllisyyttä lapseni hoidosta ja hän saisi painostettua minua tarpeeksi jotta antaisin hälle vauvani.

 

Anoppini on puhelias tapaus jonka suu käy tiheämpään kuin ajatukset. Kurjinta on, kun uskonpiireissään puhuu meidän perheen asioista. Puhuisi edes totta, mutta pistää vähintään puolet lisää dramatiikkaa peliin. Esimerkiksi meillä on lapsi valitellut että ei saa uutta Monster High lelua, niin se kääntyy niin että meillä on rahatilanne niin tiukka että lasten toiveet ovat toissijaisia ja eletään kädestä suuhun. Tämä nyt on lievin esimerkki. On meillä ollut näiden huhujen mukaan väkivaltaa ja ihmeellisiä sairauksiakin, jotka rukoukset sitten on parantaneet. Piireissään kun jaetaan esirukouksia, niin pitää olla aina toinen toistaan järisyttävämpiä rukouspyyntöjä. Itse hän ei näistä kerro, vaan kuulen muualta mitä hän on puhunut. Muilta sukulaisilta tai tuttavilta. Inhottavinta on se, että itse toimin asiakaskeskeisessä työssä ja välillä huomaan että asiakkaillani on ennakkoasenteita minua kohtaan, joita on sitten selvitelty.

Minua hän pitää omana tyttärenään, mutta poikaansa ei minään. Jopa kysynyt miehen kuullen, että miten minä tuollaisen olenkin ottanut ja olen minä kultakimpale. Tätä puhuu selän takanakin. Rukousystävät ovat joskus tarttuneet käteeni kiinni kadulla ja sanoneet että enkös minä ole sen (anopin) tytär ja olleet ihmeissään että olenkin hänen poikansa vaimo. Aiheuttaa närää miehen ja minun välille. Kaikkiaan hyvin omituista ja välillä on olo kuin eläisi jonkin kultin sisällä tietämättään.

 

Ex- anopilla oli aina ihme kysymyksiä

-Ootkos aina ollu noin laiha?
-Miten saat itses pysymään noin laihana?

Kerran oli hieman kiusallinen tilanne, istuttiin exän vanhmpien luona ja ex- anoppi piereskeli, ihan avoimesti ja eikä millään tavalla sitä häpeilly. Naureskeli vaan päälle ja alko multa kyselee, etkö sää piereskele ollenkaan. Vastasin vaan, että joskus mutta yleensä vessassa.

Kerran oli, ihan hirvee tilanne. Ex- appeni kanssa mentiin yks juhannus kiertämään aluetta, jossa oltiin ja yövyttiin. Anoppi sai kännissä hirveen kohtauksen, siis raivokohtauksen. Oli mustasukkanen apesta ja luuli, että mää yritän vikitellä hänen miestään. Vetäs turpaan appea ja apella lyönnistä katkes aika pahasti verisuoni silmässä ja lähtivät tuon jälkeen lähimpään ensiapuun. Appiukko kerto tuosta sitten seuraavana aamuna, tosin niin, ettei anoppi kuullu.

Tosin osas olla tosi häijy tuo appikin. Muutamaan otteeseen sai nieleskellä itkua, kun oikeen pääs sille tuulelle.

Nykysen anopin kanssa on todella hyvät välit ja samaten appiukon, ovat hyvä sydämisiä ihmisiä.

 

Neljän vuoden jälkeen toistuvasti anoppi kutsuu mua miehen exän nimellä,viimeksi jouluaattona...v*tun hyvää joulumieltä...

 

Mun ex-anoppi ehdotti samaa. Miehen ja vauvan pitää muuttaa hänen luokseen, jos mies ei halua muuttaa niin vauvan on pakko tulla asumaan hänen luokseen. Hän sanoi että minäkin saan tulla pariksi viikoksi jos haluan ja mahtuu.. Uhkaili lastensuojelu-ilmoituksella jos en anna miehen muuttaa vauvan kanssa hälle tai muuten antamaan vauvaani hälle. Oli laittanut vauvalle ja lapsen isälle huoneenkin jo valmiiksi, olihan se itsestään selvyys että mies muuttaa vauvan kanssa hänen luokseen. Kutsui itseään äidiksi, kun piti vauvaa sylissä. Ensimmäisen huomautuksen jälkeen kertoi kuinka oli muka vahingossa sanonut mutta monesti kuulin kun hän oli kahdestaan vauvan kanssa eri huoneessa, kutsuvan itseään vauvani äidiksi. Kerta menee mutta noin monta kertaa ei mene läpi, olen itsekin kutsunut itteäni kerran veljeni tytön äidiksi "tuu tänne niin äiti antaa sulle ompun". Mut anoppi sylissä puheli vauvalleni että "äiti ei anna kenenkään satuttaa sua, äiti pitää susta aina huolen..". Teki selväksi että haluaa vauvani omakseen kun en ole tarpeeksi hyvä äiti, liian nuori, liian sitä ja tätä, hänen mielestään.

-Käski antaa vastasyntyneelle vettä ettei tule liian läskiä vauvaa
-Aikoi tehdä LS-ilmoituksen kun kävin pienen vauvan kanssa illalla kävelyllä, vauva nukkui paremmin liikkuvissa vaunuissa, muuten huusi kurkkusuorana kotona.
-Aikoi tehdä LS-ilmon kun laitoin vauvalle liian tiukan pipon, hänen mielestään.
-Aikoi tehdä LS-ilmon kun laitoin turvakaukalon päälle aurinkoa suojaamaan paksumman kankaan mitä normi se "kuolariepu" on.
-Soitti oman kuntansa neuvolaan kun vauvani posket olivat "liian" punaiset. Kerroin omalle ntädille niin sanoi että enempi olisi huolestunut jollei punottaisi, kun minullakin on punaiset posket.
-Sanoi tekevänsä LS-ilmon kun vaihdoin kesällä vauvalle vaipan auton takapenkillä. Olimme kahestaan plus vauva, liikkessä. Hänen piti nopeasti kaupasta hakea joku juttu, max pari minuuttia. Hän jäikin katselemaan ja oli n. 30 min myöhässä. Vauva siinä välissä kakkasi vaippaan ja alkoi itkemään joten aloin vaihtamaan vaippaa. Anoppi tuli siihen niiiin järkyttyneenä. Kertoi myöhemmin samana päivänä toiselle miniälleen ja lapseni isälle että aikoo tehdä ilmon tuosta toiminnastani.
-Näitä juttuja on paljon mutta tässä enimmät. Luulen että hän oikeasti halusi että tunnen syyllisyyttä lapseni hoidosta ja hän saisi painostettua minua tarpeeksi jotta antaisin hälle vauvani.

Miksi tuon meille asumaan -jutun takia sulla tai miehelläsi on anoppiin minkäänlaisia välejä? Kaikkea paskaa sitä ihmiset sietää yhteisen DNA:n varjolla