G: Anopin pahimmat tölväisyt / vihjailut

Saimme mieheni sukulaiselta ulkomaan matkalta tuliaisiksi rasian paikallista suklaata. Anoppi sanoi minulle "mä voin ottaa sen kun sun ei sitä tarvis syödä!"
minulla on ylipainoa n. 20kg, anopilla n. 50kg ja hän muistaa aina muistuttaa minua ylimääräisistä kiloistani.

 

Täysi peesi tälle!! Meidänkin lapselle kaikki on aina "periytynyt" miehen suvusta.

mun täytyy kyllä sanoa,että jos en ois itte lastani synnyttänyt niin epäilisin ettei se ois mun lainkaan. on ihan täysin isänsä näköinen enkä edelleenkään löydä siittä mitään yhtäläisyyttä itteeni.
kun taas sitten toinen poikani on aina ollut enempi mun näköinen kun isänsä. mutta vain siihen asti kun täytti 2v nyt muistuttaa sekin enempi isäänsä mutta siittä sentään löytyy munkin piirteitä.
tyttöni sitten onkin kopio musta.
anoppi ei oo maininnu noista,mutta mun sukuni kyllä ihan jokakerta kun nähdään

 

Tuohon periytymiseen, on meidän anoppi myös sanonut.
Minulla on yksi lapsi aiemmasta suhteestani, ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Yhteinen lapsemme on ihan ilmetty isänsä, sen näkee nyt muutkin kun vain anoppi
Mutta hauskinta tässä on sekin, että anoppini sanoo myös minun lastani että hän muuttuu mieheni näköiseksi Vaikka samoja geenejä heillä ei edes ole

 

[QUOTE="hippo";23151778]Tätä ei anoppi ole tölväissyt, vaan käly mutta pistetään samaan ketjuun silti. Lapsellamme on syntymästä lähtien ollut lievä cp-vamma. Käly on tämän kuullut, mutta lapsemme näki ensimmäisen kerran tämän ollessa 10 kk. Katseli lasta hetken ja sanoi "eihän se ole yhtään vammaisen näköinen kasvon piirteiltään" tarkoittaen lapsen ulkonäköä. No joo ei, tuo cp-vamma kun on liikunnallinen vamma eikä sitä välttämättä näe päälle päin...[/QUOTE]

Meillä todettiin 3v pojalla kehitysvamma, ja kun etsin päiväkotia lapselleni kysyttiinosaako hän syödä tai juoda itse? Haloo?? Kehitysvammaisuus on jotain muta kuin liikuntarajoitteinen vamma.
Kerran soitin MLL hoitaja palveluun ja taas sama selittely, hyvin erottaa ammatti ihmiset siis kehitysvamman cp vamman tai luukuntavamman

 

Ex-anopin sanomisista voisi vaikka kirjan tehdä... Lievimmästä päästä oli "Ootko ajatellut tolle naamallesi jotain tehdä?", kun raskausaika sai hormoneista johtuen kasvoni kukkimaan oikein kunnolla. Eron jälkeen se kotka haukkui mut mm. äidilleen (jonka tunsin lapsesta saakka) ihan täysin, valehteli ummet ja lammet.

 

Meillä todettiin 3v pojalla kehitysvamma, ja kun etsin päiväkotia lapselleni kysyttiinosaako hän syödä tai juoda itse? Haloo?? Kehitysvammaisuus on jotain muta kuin liikuntarajoitteinen vamma.
Kerran soitin MLL hoitaja palveluun ja taas sama selittely, hyvin erottaa ammatti ihmiset siis kehitysvamman cp vamman tai liikuntavamman

OT..
anteeksi pänsärky---- enkä näe taas kunnolla

 

- kutsuu itseään lasten äidiksi
- lapset ei saisi mennä ennen juhannusta edes lämpimällä säällä ulos ilman villahousuja, koska hänen äitinsä oli niin sanonut. Lämpöä lähes 20 astetta ja olivat ulkona vain vartin viime alkukesästä, kun ei niitä villahousuja ollut.
- ostaa lapsille vaatteita "varalle" joita ei anna lapsille, vaan pitää itsellään. Vaateita ei siis koskaan käytetä, koska kun lapset siellä ovat käymässä tai joskus hoidossa, heillä yleensä on vaihtovaatteet mukana
- ostaa lapsille leluja mummolaan, joita nämä ovat toivoneet esim. synttäri tai joululahjaksi - lapset eivät saa leluja omaksi, vaan ne ovat siellä ettei lapsille tule tylsää. Menee lapsilla vähän odotuksen ja toivomisen maku, kun se lempilelu, jota toivoi onkin ennen synttäreitä hankittu mummoilaan, muttei kuitenkaan ole oma.
- komensin lastani leikkimästä valoilla (sammutteli niitä koko ajan), johon anoppi totesi että mummolle tulee tuollaisesta komentelusta paha mieli ja hän ei ole koskaan tykännyt komentaa lapsia. Kulki sensijaan pojan perässä ja sanoi "älähän nyt harmistu"
- esikoinen oli koliikkilapsi. Ekalla vierailulla anoppilassa rääkyi naama punaisena niinkuin muutenkin. Anoppi oli kattanut pöytään parhaan astiaston ja kirstallilasit ja sanoi esikoiselle että "olethan nyt kiltisti siinä lattialla viltin päällä kun äiti ja isi juhlii"
- kysyy aina huolestuneena ennen kahvipöytään menoa, että "te varmaan tulette pöytään vuorotellen" eli vauva sylissä ei olisi soveliasta mennä kahvipöytään
- kommentti synnytyksen jälkeisen yön aamuna: "nyt sait sitten levätä, kun vauva nukkui koko yön." ;-) niinhän ne vastasyntyneet tekee...
- poika tyttö -roolit on kovin vahvat, jos tyttö leikkii autolla, tuodaan käteen nukke ym. Kun sanoin että vuoden ikäinen tyttömme ei tykännyt leikkiä nukeilla - pelkäsi niitä vähän. Hän totesi että kyllä se siitä korjaantuu.
- kertoo sukulaisille että lapsemme (erityisesti kun esikoinen oli vauva) ovat ujoja. Se tuntui olevan hänelle tärkeää.
- Kuiskutteli, kuinka vuoden ikäinen tyttömme varmasti leikkii äitiä, kun laittaa tavaroita paidan sisään ja tiputtaa ne alakautta pois. Tässä oli jotain selvästi mystistä ja jotain mistä ei oikein sopinut puhua hänen mielestään. Luulen kuitenkin että vuoden ikäinen ei vielä leiki synnytystä...
- Olettaa, että olen raskaana ja puhuu siitä sukulaisilleen varmana asiana. Teki jopa vauvanvaatteita vuosia ennen esikoisen syntymää. Jopa appiukko luuli että olen raskaana ja puhui miehelleni, kuinka naiset puhuvat näistä asioista toisilleen ennen kuin kertovat miehille. Mieheni on kyllä tiennyt raskauksista ennen anoppia

Kaken kaikkiaan kohtaamme maailman vähän eri tavalla, mutta arvostan sitä, miten tärkeitä lapsenlapset ovat hänelle ja miten hän heistä välittää. Hän on kuitenkin hyväntahtoinen ja lämmin, vaikka välillä vähän hermostuttaakin jotkut piirteet.

 

- Kuiskutteli, kuinka vuoden ikäinen tyttömme varmasti leikkii äitiä, kun laittaa tavaroita paidan sisään ja tiputtaa ne alakautta pois. Tässä oli jotain selvästi mystistä ja jotain mistä ei oikein sopinut puhua hänen mielestään. Luulen kuitenkin että vuoden ikäinen ei vielä leiki synnytystä

Tämä oli hyvä! ..ja hieman outoa.

 

nosto

 

Asumme ulkomailla ja anoppini puhui paikallisesta sairaanhoitajasta, joka on suomalainen, kuten minakin: siis sanoi, etta talla naisella on pitkat hiukset ja Aika natit kasvot, vaikka se on suomalainen!!!! Ja itse ei kylla Ole mikaan kaunotar....voi v....

 

Anoppi sanoi, että ei häntä haittaa, vaikka ei pääse lapsemme ristiäisiin. "Näyttäkää sitten kuvia." Ei tajunnut, että meitä asia voisi haitata. Kysyinkin omilta sukulaisilta, että eikö ole outoa, kun anoppi ei välitä tulla lapsemme ristiäisiin? Oli pakko varata jalkaleikkaus yksityiseltä lääkäriasemalta juuri vähän ennen ristiäisiä ihan yllättäen. Yleiselle puolelle olisi saanut ajan puolen vuoden päähän. No, minä menin ja soitin seurakuntaan, että saataisiinko ristiäisiä aikaistettua viikolla? No, onneksi saatiin ja sopi muillekin, vaikka jäi vain viikko sitten aikaa valmistautua niihin.
Jotenkin otti päähän, vaikka ei kai olisi pitänyt.

 

Meille on anoppi vittuillut niin monta kertaa että mielessäni iloitsen päivästä kun aletaan miehen kanssa käyttää heiltä saatuja perintörahoja elämästä nautiskeluun...

 

Meillä on kaksi lasta,kumpikin olleet yli 4kg syntyessään. Muiden sisarusten lapset olleet 3kg tai alle.
Anoppi sitten kauhisteli ja mietti et miten mun lapset voi olla niin isoja. Tuumas sitten lopuksi:"Toivottavasti sun seuraava lapsi on keskonen,niin ei ois nuin iso. Näyttäävät niin lihaville jo vauvana." Pahoitin mieleni pitkäksi aikaa tuosta kommentista.
Ja esikoinen on nyt 5v 116cm ja 17kg,ettei tosiaan oo iso tai lihava.:/

 

ja toinen hyvin mieleen jäänyt juttu.
Saatiin miehen siskon (sanotaan vaikka maijan)kanssa samoihin aikoihin lapset.
Kun oltiin ekaa kertaa yhtä aikaa anoppilassa, anopin suusta tuli n.10kertaa lause:" kyllä se tuo maijan vauvan isän tunnistaa heti tuosta pojasta, mutta tuo toinen ei oo kyllä yhtään isänsä näkönen on niin tummakin ja paljon hiuksia.."
Ja kun kattelee kuvia mun miehestä pienenä,on hällä ihan yhtä paljon tukkaa kun pojallakin.

 

"Parempi varmaan, että en tapaa lapsenlapsia ollenkaan." Tunkeilevaa anoppia jouduttiin rajoittamaan vierailu- ja tapailuvaatimusten suhteen.

 

Kun tapasin erään anoppikandidaatin ensi kertaa ja poikaystävä esitteli minut nimeltä, nainen tokaisi siihen: "Jaa, no en tiedä kannattaako tuota nimeä painaa mieleen, teitä tyttöjä kun tulee ja menee." Loppuvierailun ajan hän kutsui minua itsepintaisesti miehen eksän nimellä. Oikeassahan tuo oli, ei niitä häitä tullut... Onneksi.

 

Ois hauska tietää minkälaisia ihmisiä nämä arvostelevat miniät ovat oikeasti.
Tiedän tapauksia joissa miniä suurentelee anopin edesottamuksia. Tämä miniä on haukkunut ja nöyryyttänyt anopin muutaman kerran oikein kunnolla.
Sitten vielä kehtaa ihmetellä miksi hän ei saa anoppilassa hyvää kohtelua.
Joten miniät menkää itseenne..ehkä teidän taustoissa on jotain sellaista, että nämä kommentit ovat jopa suotavia.

 

[QUOTE="miniä";23409348]Ois hauska tietää minkälaisia ihmisiä nämä arvostelevat miniät ovat oikeasti.
Tiedän tapauksia joissa miniä suurentelee anopin edesottamuksia. Tämä miniä on haukkunut ja nöyryyttänyt anopin muutaman kerran oikein kunnolla.
Sitten vielä kehtaa ihmetellä miksi hän ei saa anoppilassa hyvää kohtelua.
Joten miniät menkää itseenne..ehkä teidän taustoissa on jotain sellaista, että nämä kommentit ovat jopa suotavia.[/QUOTE]

Tässä ketjussa nyt päivitellään anoppeja, oli se oikeutettua tai ei. Jos ei tämmöistä kestä lukea ei kannata aukaista.

Aloita oma ketju missä miniöitä ruoditaan, jos se sun oloa helpottaa.

 

lisää näitä

 

hassu tätinkohan meillä sama anoppi? ; D

Meidänkin anoppi ostelee kalliitakin leluja ja vaatteita (mm.pyörät) lapsille,mutta ne jäävät mummolaan....Noh mm.sellainen 100 e arvoinen temppupyörä jäi kokonaan käyttämättä, kun ei lapset olleet anopilla hoidossa... (ylipäätään en anna sinne hoitoon koska anoppi ei huolehdi lapsista kunnolla,ovat mm.jääneet lukkojen taakse ulos keskellä talvea ilman ulkovaatteita).

Inhottaa lapsille sitten selitellä kun tavarat jäävät pieniksi ennen kuin niitä kerkeää mummon luona käyttää..

 

Eräs anoppi pahoitti mieleni... tarvitsi asiointiapua, ja lopputulos oli tämä: käski minua kahdessa kaupassa kuin koiranpentua("*** tänne!" tai "tule ****!") ja hoputti hirveää kiirettä, vaikka mihinkään ei todellisuudessa ollut kiirettä... ja kielsi kolhimasta autonsa ovia parkkipaikalla. ihmisellä teflon-muisti, ja kun otin puheeksi tämän, hän kielsi kaiken "enhän minä mitään sellaista...". Olen sietänyt sitä aika kauan, ja lopulta kun vaadin häntä lopettamaan hössöttämisen ja käskyttämisen kauppareissuilla, hän alkoi itkemään...hänellä kun on niin vaikeaa... hän ei voi sille mitään... syitä alkoi sitten tulla siihen, miksi hän toimii kuten toimii. Totesi sitten, että on varmaan parempi ettei pidetä yhteyttä ollenkaan. Hän kun ei tämän parempaan pysty.

No, siitä voi olla montaa mieltä, mutta mitä minä olen tehnyt väärin, että ansaitsisin tällaista "koirankohtelua"? Kun miniöiden taustoistahan juu ne löytyykin...
Tosi surullista kuitenkin ettei nämä marttyyrianopit ole valmiita luopumaan siitä marttyyrin kruunustaan, vaikka itse yrittäisi avata keskustelua aiheesta. Vetäydytään "pommisuojiin" ja heitellään lisää kranaatteja. Jei!

 

Koska anoppi nro 2 on ollut tunkeilevaa sorttia, halusin pitää häneen reilusti henkistä etäisyyttä. Varoin mm. erittäin tarkasti kertomasta hänelle mitään liian henkilökohtaisia asioita. Ja sekös sai anopin kihisemään uteliaisuudesta entistä enemmän. Joskus mietin, kuinka innokkaasti hän on udellut lapsilta meidän perheen asioita.
Tässä taas yksi pieni case, jossa ei tosin ollut lapset utelun kohteena:
Anoppi: -Miten synnytys meni.
Minä: -Kiitos oikein hyvin.
Sen enempää en halunnut anopille synnytyksestä kertoa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen anoppi katsoi asiakseen kysyä: -Repesitkö?

Tässä case, jossa mukana myös esikoinen, jolla on eri isä kuin muilla lapsilla:
Anoppi: -Oletko tavannut nyt kesällä isääsi?
Lapsi: -En.
Anoppi: Milloin viimeksi tapasit? Tapasitko talvella?
Lapsi: -En muista.
Anoppi: -Jaa. Joo. Niin.
Lapsi lähtee pois. Hän ei tosiaan kaipaile kenenkään tivaamisia biologisen isänsä tapaamisista, vaikka asia ei arka olekaan. Lapsi pitää oikeastaan isäpuoltaan isänään ja hänestä kuullostaa omituiselta, kun tapaamisfrekvenssejä utelee joku ulkopuolinen.

 

[QUOTE="miniä";23409348]Ois hauska tietää minkälaisia ihmisiä nämä arvostelevat miniät ovat oikeasti.
Tiedän tapauksia joissa miniä suurentelee anopin edesottamuksia. Tämä miniä on haukkunut ja nöyryyttänyt anopin muutaman kerran oikein kunnolla.
Sitten vielä kehtaa ihmetellä miksi hän ei saa anoppilassa hyvää kohtelua.
Joten miniät menkää itseenne..ehkä teidän taustoissa on jotain sellaista, että nämä kommentit ovat jopa suotavia.[/QUOTE]

Kypsähtäneiden miniöiden pointti: Yksittäiset anopin edesottamukset ovat usein varsin pieniä ja mitättömiä. Sitten kun niitä on 1000, ja se anoppi vaan sinnikkäästi tunkee ihon alle, sitä kypsähtää.

 

Oi, kuinka ihana olisi kuulla omilta vävyiltä ja miniäkokelailta näitä.

 

"Minä pelkään sinua, koska pelkään sanovani sinulle jotakin sellaista mistä pahoitat oman mielesi tai sinä suutut"