G: Anopin pahimmat tölväisyt / vihjailut

[QUOTE="vieras";23053362]No huhhuh mitä MINIÖITÄ Oikeen tosissaan tuntuu aika moni (ei kaikki) ottavan anopin sanonnat. Se on kuule ollut ennen vähän eri kohteliaisuussännöt jne. joten sopeutukaapa sitten itse parinkymmenen vuoden päästä niiden sen ajan "nuorten vanhempien" elämään ja koittakaa olla sanomatta mitään väärää.. [/QUOTE]

No kiitos, kun valaisit. Koskas nämä kohteliaisuussäännöt sitten muuttuivat?
Ajattelin, että käytöstavat ovat sillä tavalla muuttumattomat, ettei missään kulttuurissa käytöstapoihin kuulu sellaiset puheet ja tavat, millä toista halvennetaan. Olisikohan se sittenkin niin, että toisilla on tilannetajua ja kykyä ajatella nenäänsä pidemmälle ja toisilla ei.
Ei se huono käytös ainakaan edesauta läheisten välien ylläpitämistä edes omaan lapseen tai lapsenlapseen. Eikä kyllä paranna omaakaan asemaa sitten, kun vanhuudenheikkoina päivinä onkin avun tarvitsijana.

 

Pitää itsekin tulla kertomaan pari ex-appivanhempien lohkaisua (tunnistajat tunnistakoon)..:

- ex-anopilla oli ihmeellinen tapa tekstata "muijakavereilleen" asioita minusta (esim. kuinka en syö sitä tätä ja tuota [allergia..]) halventavaan sävyyn, ja kutsui viesteissään aina pimatsuksi mikäli oikein muistan (kuiteskin joku ennenwanhaan halveeraava sana). Sanoi että syöttää minulle vielä appelsiinia (olen allerginen tosiaan..) niin että olen vainaa. Syy miksi tiedän tämän on ku exän kanssa pengottii hänen puhelinta ku selvitettiin kenen kanssa pettää miestään.

- x-anoppi soitteli _isälleni_ kuinka häne pieni poikansa ei ole enää häne pieni poikansa vaan minä ryöstin häne pienen poikansa yms... Isältäni sainkin kuulla että lähde ny kävelemään mutta ei sitä niin nuorena uskonut ku suureen rakkauteen.

- x-appi sanoi että silloisen avokkini pitäisi varoa etten pamauta itseäni paksuksi ettet pääse eroo koskaan (anoppi oli apelle tehny juuri näin..). Istuin vieressä ja ilmeeni oli kyllä järkyttynyt, 16-vuotias kun olin eikä mieleenkään tullut tuollainen (anoppi tais olla 17 vaiko 18 ku esikoisensa, eli sillosen avokkini, synnytti).

Minäkin olin se tytär jota he eivät koskaan saaneet, selän takana meininki olikin sitten jotain ihan muuta Näitä letkautuksia riittäisi loputtomiin, oli meillä ihan kunnon riitakin anopin kanssa (kypsää toimintaa sekin oli, 40v muija vs. 14-16v tyttö). Viimine silaus oli kyllä ku muutettiin alle kilsan päähän ja oisivat halunneet talon missä olisi meille "oma siipi". Sanoin siihen kyllä suoraan että turhaan sellasta etitte, minähä en sellaseen suostu.

Tästä sopasta jäi hirveät arvet, nykyiset appivanhemmat vaikuttavat todella mukavilta ja kypsiltä ihmisiltä, mutta minä olen vaan niin jäässä... Harmittaa, mutta ehkä se ajan kanssa helpottaa

 

[QUOTE="vieras";23053168]Meillä enneminkin ongelma kun ei anoppini kuuntele eikä välitä. Tulee käymään ja kysyy mitä kuuluu? Vastaan ja rupean kertomaan kuinka ollaan opittu sitä ja tätä ja anoppi onkin jo jossain ihan muualla... Sitten viime kesänä jo sanoi että kertokaa kun olette molemmat vapaalla nii varataan mökki jostain laskettelupaikasta. Monesti siitä puhui ja aina muistutti että säästäkää rahaa että sitte mennää ja muistakaa heti sitte kertoa kun vapaat / lomat selvillä. No kerrottiin tuossa joulukuun alussa että maaliskuussa kävis ja sanottiin vielä päivämäärät jolloin anoppini tokaisi että ihanaa sitte mennään sinne ja tehdään sitä ja tehdään tätä ja hän voi tyttöä kahtoa että päästään miehen kanssa kaksistaan tekemään jotain. No viikko sitten anoppi ja appi tuli käymään ja ilmoittivat lähtevänsä ulkomaille maaliskuussa kun ei missään ole käyneet!!! hmmm.. Ei tainnu mökkireissut ollakkaan nii ihanaa ku aluksi ajatteli
Sitte se kyseli silloin kun olin vielä raskaana että mitä tarvitaan ja sanoin että ei oikeastaan mitään että kaikki on hommattu jo. No seuraavana päivänä se tuli vanhan pinnasängyn kanssa että tässä teille olisi kun on *****kin tässä nukkunut (mieheni). Vaikka just eilen katseltiin ku miehet kokosivat uutta pinnasänkyä jonka olin käynyt ostamassa. Ja sitten se vielä loukkantu kun ei otettu sitä sen vanhaa pinnasänkyä.
Nii ja paljo on asioita joita on luvannut ostaa mutta kummasti unohtunut. Samalla lailla ku se mökkireissukin.[/QUOTE]

Oho..:O Sun anoppi on ilmeisesti naispuolinen kopio mun isästä.. Oikeesti ihan tasan samanlainen tämän tekstin perusteella.. Tuo "ei kuuntele eikä välitä"-osio varsinkin.. Saatta just kysyä jotain ja sit kun vastataan, katoaa tai rupeaa päälle selittämään siitä kuin kauheeta on ku sähkön hinta taas nousee/ auton kytkin hajos/ on pakkasta..
Ja toi pinnasänky! Meille on käyny monta kertaa samalla tavalla mun isän kans (eri esineellä tosin).. Hirveen rasittavaa.. tekis vaan mieli huutaa, että etkö sä IKINÄ voi kuunnella/uskoa, kun sanotaan, taas tulee nurkkiin turhaa tavara pyörimään eikä tähän kämppään mahdu edes nämä entiset! mutta en sit kehtaa ruveta vaahtoamaan, kun toinen on nähny vaivaa ja tuhlannu rahaa (nätisti sanominen ei auta, kun se ei edelleenkään kuuntele).. Oon vissiin liian munaton tähän maailmaan.:ashamed:

 

ma oon kommentoinut kaikkiin lapseen liittyviin ilkeisiin sanontoihin että mua ei oikeestaan kiinnosta mitä sä haluat tai mitä mieltä sä olet koska tämä on minun lapseni ja teen niinkuin itse parhaakseni näen.Muihin kommentteihin en vastaa ollenkaan jos ovat negatiivisiä.Vuosikaudet nielin ja pompin anopin pillin mukaan,mulle riitti.Väleissä ollaan mutta viileissä sellaisissa.

 

Itse en ole syönyt vuosikausiin lihaa, ja miehen vanhemmat sen kyllä tietävät. Kerran heillä oli ruokana joku iso paisti, ja anoppi pokkana ehdotti, että voin "kaivella" paistiliemestä lihan alta porkkanoita itselleni.

Ärsyttävämpää on se, että joka kerta kun anoppi edes pistäytyy meillä, hän käy salassa tunkemassa jääkaappimme täyteen ties mitä mustia makkaroita, leikkeleitä, kinkkua jne Ei siis koskaan sano edes miehelle noista mitään, ne löytyvät sitten kun on jo lähtenyt. Mitään muita ruokatarvikkeita ei siis meille osta, vain ja ainoastaan erilaisia lihoja.

Mieheni on siis sekasyöjä, mutta ihan omasta tahdostaan kasvispainotteinen sellainen. Anoppi varmaan kuvittelee, etten minä muka anna ostaa meille kotiin lihaa

 

meillä anoppi kyläillessään soittaa perästä että laitan teille rahaa niin saatte haettua uusia juomalaseja,pyyhkeitä ym mitä milloinkin.Meillä ihan ok lasit ja pyyhkeet ym eivät edes vanhoja mutta kun eivät ole iittalaa/marimekkoa tms niin anoppi näkee asiakseen korjata tuon virheen.
tätä en pidä pahana asiana,kummallisena tapana vaan ja ostetaanhan me kun anoppi kustantaa ja saa anoppikin kyläillessään juoda mieluisistaan laseista

 

[QUOTE="vieraana";23034924]Kun kerroimme, että on toinen lapsi tulossa, kysyi anoppi: "oliko ihan tarkoituksella tehty?"[/QUOTE]

Off topic, mutta esikoisen kohdalla kuultiin tuota lähes jokaiselta miehen kaverilta, nais- ja miespuolisilta... Mun puolelta taas kuultiin onnitteluja. Vähän jäi hampaankoloon XD

 

[QUOTE="vieras";23053362]No huhhuh mitä MINIÖITÄ Oikeen tosissaan tuntuu aika moni (ei kaikki) ottavan anopin sanonnat. Se on kuule ollut ennen vähän eri kohteliaisuussännöt jne. joten sopeutukaapa sitten itse parinkymmenen vuoden päästä niiden sen ajan "nuorten vanhempien" elämään ja koittakaa olla sanomatta mitään väärää.. Tuo viimeinen oli paras. "se ei antanu minun syöttää mustikkaa tytölle kun oli valkoinen body päällä.... " no se on hyvä että edes anopilla on maalaisjärkeä tallella jos miniällä ei Ihan oikeesti, relatkaa!!! Ja tarkoitan siis tollasia anoppien sanomisia joista herkästi näytätte loukkaantuvan. En tarkoittanut tällä mitään humalaisia anoppeja, huorittelua ja suoranaista haukkumista. Tuntuu vaan aika monella miniällä olevan toivelistalla anoppi joka olisi juuri samanluonteinen kuin hän itse ja samanlaiset käytöstavat omaava. Luonteita on erinlaisia ja esim. tässä edellisessä kirjoittelussa anoppi tuntuu olevan sellanen vähän häseltävä adhd joka suunnittelee ja lupaa kaikkea ja unohtaa sitten. Älkää ottako niin vakavasti vaan relatkaa ja hyväksykää toiset sellaisena kuin he ovat![/QUOTE]

Tuleva kauhu anoppi.

 

[QUOTE="vieras";23056538]meillä anoppi kyläillessään soittaa perästä että laitan teille rahaa niin saatte haettua uusia juomalaseja,pyyhkeitä ym mitä milloinkin.Meillä ihan ok lasit ja pyyhkeet ym eivät edes vanhoja mutta kun eivät ole iittalaa/marimekkoa tms niin anoppi näkee asiakseen korjata tuon virheen.
tätä en pidä pahana asiana,kummallisena tapana vaan ja ostetaanhan me kun anoppi kustantaa ja saa anoppikin kyläillessään juoda mieluisistaan laseista[/QUOTE]

Kiva lukea yksi tällainen tervekin näkökanta. Ihmisiähän me kaikki vain olemme.

 

Lähdin synnyttämään toista lastamme niin anoppi sanoi "ei muuta väliä kunhan se on jo poika". Esikoinen oli siis tyttö ja anoppi oli ostanut kamalat määrät pojan vaatetta heti kun kuuli tulevasta lapsesta. Toinen raskauteni päätyi keskenmenoon ja anoppi sytytti sitten kynttilän "oskarille", huokaus. Kolmas lapsi oli myös tyttö niin totesi ettei sinusta sitten ole poikaa tekemään.

Ihme kun ei noin vanha ihminen tiedä että miehen siittiöhän sen lapsen sukupuolen määrittää, eli poikansa "vika"

 

[QUOTE="noh";23032385]Anoppi oli yrittänyt soittaa enkä ollut vastannut niin vastaajassa oli sitten viesti että perkeleen huora...[/QUOTE]

Uups

 

UP

 

Ex-anoppini ei suostunut koskaan tapaamaan minua, lähetteli vain herjaavia tekstareita sekä minulle että pojalleen ja yritti joka välissä puhua poikansa jättämään minut. Häihinkään ei suostunut tulemaan, ja pakotti miehensä (siis ex-appiukkoni) myöskin jäämään tilaisuudesta pois. Ehdittiin olla exän kanssa yhdessä vajaa 5 vuotta, että olisi voinut kuvitella anopin edes kerran suostuvan tapaamaan minut, mutta ei. En edes tiedä mitä kaikkea paskaa pojalleen minusta puhui, väitti minua ainakin valehtelijaksi kun Suomessa sattuu olemaan toinen samanniminen ja suunnilleen samanikäinen nainen, josta googlettamalla löytyy jotain tietoja, jotka eivät tietenkään täsmää minun elämääni... Minulle kertoi viesteissään, että olen exälleni vain "kokeiluplaneetta" ja exä tajuaa sen pian ja jättää minut. Jotain ihmeellisiä horroskooppihöpötyksiä myös lähetteli, niiden mukaan minun ja exäni horoskooppimerkit eivät sovellu yhteen tms. Juoppohulluhan se nainen on, harmi vaan että exäni ei koskaan suostunut pistämään välejään vanhempiinsa poikki. Ex-appi oli kyllä mukava, mutta ihan hullun vaimonsa tossun alla. Senpä takia sitten erottiinkin, kun exä ei kasvanut irti vanhemmistaan, vaikka kuinka yritin auttaa. Poikaparka.

Nykyinen anoppikokelas on kyllä oikein mukava, ei mitään valittamista

 

Oma tuleva anoppini tokaisi kun suunniteltiin mieheni kanssa lapsia: " kyllä sulla tulee olemaan sitten niiin raskasta kun joudut kaiken ihan yksin hoitamaan, miehen ja lapsen. Mieti nyt tarkkaan mitä olet tekemässä". Mieheni on pyörätuolissa, mutta se ei ole mikään ongelma - ainakaan minulle, anopille kyllä. Poikansa sairaus on aina ollut hänelle ongelma ja suuri taakka.

Oma isänisäni taas oli tokaissut vanhemmilleni kun olivat syntymästäni ilmoittaneet "tyttö perkele" ja lyönyt luurin korvaan. No eipä tuo koskaan minua nähnytkään, ristiäisiin oli liian kännissä ja kuolikin melko nopeasti sen jälkeen.

 

Näitä juttuja kun lukee, tulee vain mieleen, että olisi kiva, jos kertoisitte, miten olette reagoineet noihin anoppien typeryyksiin. Aika harvassa nimittäin lukee, että on kunnolla sanonut anopille vastaan. Eli oletteko vain kuunnelleet ja kestäneet, pistäneet hulluuden piikkiin, koska kyseessä on miehen äiti? Mulla periaatteena on se, etten siedä kohtuutonta paskaa keneltäkään. Onneksi oma nykyinen "anoppikokelas" on ihana. Entisenkin kanssa tulin enimmäkseen toimeen, vaikka se yksi mielipideriita yltyi valtavaksi. Mutta kyllä ottaisi päähän, jos mulla ei olisi selkärankaa sanoa takaisin, jos kokisin, että mua on kohdeltu väärin.

 

Näitä juttuja kun lukee, tulee vain mieleen, että olisi kiva, jos kertoisitte, miten olette reagoineet noihin anoppien typeryyksiin. Aika harvassa nimittäin lukee, että on kunnolla sanonut anopille vastaan. Eli oletteko vain kuunnelleet ja kestäneet, pistäneet hulluuden piikkiin, koska kyseessä on miehen äiti? Mulla periaatteena on se, etten siedä kohtuutonta paskaa keneltäkään. Onneksi oma nykyinen "anoppikokelas" on ihana. Entisenkin kanssa tulin enimmäkseen toimeen, vaikka se yksi mielipideriita yltyi valtavaksi. Mutta kyllä ottaisi päähän, jos mulla ei olisi selkärankaa sanoa takaisin, jos kokisin, että mua on kohdeltu väärin.

Ihmisen pitää valita taistelunsa.

Onko se, että anoppi sanoo jotain epäkohteliasta, riidan arvoista? Tarkoitan että itse yritän suhtautua hienotunteisesti mieheni läheisiin ja toivon hänen tekevän niin minun läheisille.

Toistuvaan rumaan käytökseen ja huonoon kohteluun pitää puuttua, mutta satunnaisiin tölväisyihin puuttumisesta panee vain oman puolisonsa hankalaan asemaan.

 

Minut tunnistetaan tästä,mutta ihan sama..
Lapsen syntymäpäivää edeltävänä iltana anoppi otti vahingossa (???) liikaa reseptilääkkeitä,käytännössä siis kaiken mitä hänellä oli,lähemmäs 50 tabua.Meni tietysti huonoon kuntoon ja löydettiin hänet kotoaan hortoilemasta,oli satuttanut itsensä tietysti. Soitin ambulanssin ja anoppi vietiin vatsahuuhteluun. ambulanssimiehet ottivat mukaansa tyhjät lääkepurkit +sen lääkeannostelijan(dopleri vai mikä ihme se oli..).
Pääsi seuraavana päivänä pois sairaalasta,ja tietysti meidän piti hänet hakea kesken synttärijuhlien.Tämä oli kova paikka mulle..
Pari päivää tapahtuman jälkeen anoppi soitteli että missä se lääkeannostelija on.Sanoin ampparihenkilökunnan vieneen sen. Jotain siinä höpötti että se oli kallis ymym.Meni jo osittain ohi korvien.
Tästä taas pari päivää eteenpäin niin soitti että lääkeannostelija oli tullut postissa sairaalasta,ja kysyi että emmehän kerenneet ostaa uutta? Minä siinä että mitä vitua,meidänkö se olisi pitänyt hommata...
Eli se lääkeannostelijan häviäminen oli meidän vika koska ambulanssi soitettiin. rahatilanne erittäin huono että en varmasti olisi edes ostanut.
Mutta ihmeellinen ajatusmaailma,ja ihan kuin olisin tuosta vihjailusta tajunnut että meidän se pitäisi hänelle ostaa.
Eikä kiitosta edes tullut että henki pelastettiin

 

[QUOTE="Huoh";23032023]*Esikoisella oli mahavaivoja... Anopin mielestä d-vitaminitipat oli myrkkyä ja ne olis pitäny lopettaa heti!(no myöhemmin selvis et mahavaivat saatto johtua osittain niistä mut et myrkkyä... hohoi)
Monille kertoi kuinka me miehen kanssa huudetaan lasta vaikka hän on sanonu vaikka ja mitä...

*Esikoisen nimestä ja ristiäisistä...
"Yheksi nimeksi PITÄÄ tulla ****** ku se on minun isän nimi..." ja "Jos se tyttö on niin *****:han se on ku se on minun äidin nimi"
Aiko myös keskeyttää ristiäiset jos tulee hänen mielestään ruma nimi lapselle! :O

Ihan ku hänellä oliski jotain päätösvaltaa meidän asioissa...


* Esikoiselle sanottua: "No niin kyllä mummo kantaa sinua sylissä kun vanhempas ei kehtaa" :O


Odotan nyt toista lasta. Mies kertoi että kun hänen veljensä oli ilmottanut heidän toisesta lapsestaan niin anoppi oli sanonu että nyt on sitten loputtava että miniä menee steriilisaatiooon... Pikkusen törkeetä![/QUOTE]


Tuli mieleen, että kehtaamisella saatetaan joskus tarkoittaa myös viitsimistä/sitä että joku on/ei ole laiska.

 

Osa noista tässä mainituistahan on ihan hauskojakin minusta. Tai sitten johtuu anopin tietämättömyydestä/ikäluokasta.
Mutta on kyllä kamaliakin letkautuksia joillakin anopit suustaan päästelleet, huh huh!

Meillä on miehen kanssa tapana, että pari kertaa kuussa voidaan saunajuomaksi ostaa kummallekin 1-2 juomaa. Hänelle olutta tai giniä ja mulle siideriä. Kerran sattui anoppi olemaan kylässä viikonloppuna ja kun näki meidän saunaostokset niin heti oli kommentoimassa, että "ei ookaan ihme ettet sinä minna vielä oo raskaana, kun noin paljon juot, se kuule vaikuttaa semmoseen" nenää nyrpistellen. Eipä sillä, ei vielä silloin edes yritetty lasta mutta inhottava kommentti kyllä.
Jos teen ruokaa hänen nähden, niin ei kelpaa minun kokkaukseni, teen kuulemma ihan kummaa ruokaa ja hyi kauheaa, kun ei aito voi tirise pannulla vaan oliiviöljy.. Ja kaapissa on MARGARIINIA.. Eli nämä terveellisemmät vaihtoehdot ravintopuolella ei hänen mieleen ole! Olen kyllä todennut, että voit ottaa omat eväät mukaan jos ei meidän anti kelpaa..

Silloin kun aloittelin e-pillereitä, josko sopisivat mulle, niin jostain ihme syystä sain ensimmäisiksi aivan liian vahvat pillerit. Näistä sitten kertyi nesteet kroppaan tai jotain, mutta yhtäkkiä vaan hetkessä nousi paino 5-6 kiloa ja tunsin oloni.. merimakkaraksi. Anopiltahan tuli heti kommenttia, että jo vaan oot sinäkin lihonut.. Heti kun sain kevyemmät pillerit sitten, niin tämäkin "läskiys" katosi. Toisaalta anoppi huomauttelee milloin siitä, että olen kauhea läski, ja milloin siitä, että syötkö sinä mitään, kun tuollainen riuku..

Niin ja nyt kun olen raskaana, hän jakelee koko ajan mitä ihmeellisimpiä neuvoja. Ja lapsenkasvatusvinkkejä vuodelta kivi ja koirankikkare. Kerran jopa arvosteli, että "onkohan sinulla tarpeeksi isoja rintojakaan, että pystyt lasta imettämään?" ja mulla tosiaan on B kuppi ettei mitkään simarusinatkaan ole.

 

Niin ja nyt kun olen raskaana, hän jakelee koko ajan mitä ihmeellisimpiä neuvoja. Ja lapsenkasvatusvinkkejä vuodelta kivi ja koirankikkare. Kerran jopa arvosteli, että "onkohan sinulla tarpeeksi isoja rintojakaan, että pystyt lasta imettämään?" ja mulla tosiaan on B kuppi ettei mitkään simarusinatkaan ole.

Ne rinnathan tosiaan kasvaa imetyksen myötä, että...

 

[QUOTE="vieras";23074144]Ihmisen pitää valita taistelunsa.

Onko se, että anoppi sanoo jotain epäkohteliasta, riidan arvoista? Tarkoitan että itse yritän suhtautua hienotunteisesti mieheni läheisiin ja toivon hänen tekevän niin minun läheisille.

Toistuvaan rumaan käytökseen ja huonoon kohteluun pitää puuttua, mutta satunnaisiin tölväisyihin puuttumisesta panee vain oman puolisonsa hankalaan asemaan.[/QUOTE]

Ei ehkä riidan arvoista, mutta kyllä sanon takaisin, jos ns. täysijärkiseksi luokiteltavissa oleva ihminen sanoo mulle jotain typerää. Joskus 18-vuotiaana olin hiljaa, kun avoanoppi lateli typeryyksiään, mutta iän myötä on tullut varmuutta sanoa oma mielipide suoraan. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan? Mulle jää ahdistava möykky sisuksiin, jos vain kuuntelen ja nyökyttelen.

 

Anopista ei löydy moitteen sijaa, mutta oman mummoni möläytykset varmaan vetävät vertoja näille kauhuanoppi-tarinoille.

- "No sehän on hyvä." (Kommentti siihen, että olin edellisenä päivänä saanut keskenmenon, ja olin tosi surullinen asiasta.)

- "Miksei se jätä sitä lasta synnytyslaitokselle?" (Saatuaan kuulla uudesta raskaudestani.)

Lisäsi tähän:
- "Niinhän äitinsäkin teki." (Puhui äidistäni, joka oli näin toiminut omien vanhempiensa painostuksen sekä ajan hengen vuoksi tultuaan ensimmäisen kerran raskaaksi 16-vuotiaana.)

- "No se on hyvä ettei "Virtasen" suku jatku!" (Saatuaan tietää vauvan olevan tyttö, puhui "meidän" puolen suvusta.)

- "Et kyllä laita nimeä X (oma nimensä) etkä nimeä Y (toisen mummoni nimi) toisiksi nimiksi, ne on niin rumia nimiä!"

- "Lasten teko jäi kyllä nyt iäksi päivää - ei niitä enempää tehdä!"

- "Ei sun tartte tuon lihavampi ollakaan." (Olen aina ollut vahvasti normaalipainoinen, en siis keikkunut millään rajoilla. Jotenkin vain tuollaiset puheet tuntuu ikäviltä.)

- "Sinun pitää syödä. En minä sinusta niin välitä, sussa on läskiä muutenkin - mutta vauva tarvii ruokaa." (Tällä tarkoitti tosin sitä, että ilman raskautta voisin olla syömättä vaikka päivänkin, eikä se nyt niin haittaisi. Kuitenkin tuo sanojen asettelu otti päähän.)

- "Koiran kyllä hävitätte, kun lapsi syntyy."

- "Voi että mua sitten kiusaa se teidän koiranne. Päästäkää se irti ja antakaa juosta mihin juoksee. Tai miksette vie sitä niille sun etelän sukulaisillesi?" (Äitini puolen sukua.)

 

Oma äitini osaa olla kans kyllä "ihana". Toisen lapsen synnyttyä tuumaili, että "kyllä se kaks lasta riittää teille, ette te enempää tartte. Eihän mullakaa oo ku kaks!" Mur, mitä se äitille kuuluu, montako me halutaan. (Nyt kolmas tulossa)

Ja myös mun anoppi kutsuu itteesä välillä äitiksi tolle meijän esikoiselle. Oon muutaman kerran ärähtäny siitä.

 

Näitä lisää, vieläkö riittää?

 

Lisää!