On mulla sitten ihana anoppi, varmaan ainoa mitä jäin vähän miettimään oli kun mietimme vauvalle nimeä Oliver, mutta anopista se oli hevosen nimi..
Mutta ex-anoppi olikin toista maata, kasvotusten sanoi että rakastaa kuin omaa tytärtään, jota ei koskaan saanut. Selän takana meininki olikin toinen ainakin silloin kun meidän liitto voi huonosti. Exällä oli alkoholiongelma ja käyttäytyi väliin agressiivisesti mutta anopin mielestä "mitäs kännäätte, oma vikasi". Joo, milläs minä olisin estänyt miestä juomasta, kaikki kyllä kokeiltiin ja itse olin selvänä. Ja kun lopulta ero tuli kun mies oli jo mieleltäänkin häiriintynyt, pahoinpiteli minut, istui aseen piippu suussa ja tähtäili minuakin ja ajoi kännissä poliisia karkuun niin anoppi soitti minulle erosta ja kysyi "siis miksi sä teet näin mulle". Eron jälkeen ei ole lasten isovanhemmista kuulunut pihahdustakaan.
Mun äiti on toiselle miniälleen ihanneanoppi ja toiselle painajainen. Aina haukkumassa ja arvostelemassa tätä miniää, olen monta kertaa ärähtänyt jo siitä. Viime juhannuksena kun olimme vanhempieni luona koko porukalla, äitini sanoi että mun lapset on niin ihania, mutta ei noi toiset oo ollenkaan samanlaisia. Äiti ei tajunnut että tuo kyseinen miniä ja niiden toisten lasten äti oli ohuen oven takana vessassa ja kuuli kaiken.
Minäkin joudun aina kritiikin kohteeksi mutta evvk, pistän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja jos se sanoo jotain oikeasti loukkaavaa, selitän sille pari elämän perusfaktaa..