"liina"
äitini kertoi meille monesti isäni tädin ensimmäisestä ja viimeisestä vierailusta. vanhapiikatätiläinen tuli käymäsilleen vähän häiden jälkeen, arvosteli äitini taloudenpidon, ruoanlaittotaidon, käytöksen, suvun ja talon sisustuksen, ja lähtiessään antoi näyttävästi rahaa maksuksi ylläpidosta... sen jälkeen vanhempani eivät pitäneet mitään yhteyttä, tuollaisen huolella harkitun loukkauksen jälkeen on selvää että kyseinen täti-ihminen tahtoo pistää välit poikki. syytä moiseen ei kukaan koskaan saanut selville. seuraavan kerran täti tuli ajankohtaiseksi vasta kaksi vuotta sitten kun tuli kutsu perunkirjoitukseen.
"vierailulla"
Anoppi sanoi esikoisen ollessa tutkiva taapero, että kodin sisustus ja tavaroiden säilytys on kiinni ainoastaan äidin viitseliäisyydestä kun laitoin pesuaineet, lasitavaraa ja miehen "baarikaapin" sisällön korkeammalle säilytykseen. Aika erikoinen kommentti anopilta, jonka oma lapsi on aikanaan ollut sairaalahoidossa myrkyllisestä aineen nielemisestä, joka johtui äidin huolimattomuudesta. Hänestä muutenkin tyttären perheessä kasvatettiin paremmin lapsia, kun huusi, kiroili, ja paiskoi tavaroita jatkuvasti ihan pienimmästkin. Äidin pitää kuulemma joskus suuttua kunnolla että oppivat, lapset tottelevat ja meidän lapset olivat kuulemma kurittomia. Vaikka toisen perheen lapsi oli agressiivinen ja erittäin vilkas. No he ovat nyt sitten käyneet terapiassa lapsen käytöshäiriöiden vuoksi, ja hakemassa eväitä vanhemmuutee. Nyt anoppi ollut aika hiljaa, vuosia sain kuulla miten meidän lapset ovat epäsosiaalisia, eivät pärjää, olen liian kiinni lapsissa. Sanoi että hänestä tarvitsen ammattiapua, vaikka meillä ei ollut oikeasti mitään ongelmia ei missään mittakaavassa katsottuna. Kuulemma kotiäitiyteni aiheuttaa sen. Ja miehelleni varoitteli, että varo vaan kohta on taas uutta lasta tulossa sinun seläntakana, kun kolmas oli täyttämässä kolme ja aloin etsimään töitä. Sanoi että olen mieheni rahoilla elävä kun kotona vielä olin, ja meidän lapset kärsivät kun olemme niin vähävaraisia vaikka olemme aina tulleet erittäin hyvin toimeen. Toisin kuin tyttären perhe jota ovat aina taloudellisesti avustaneet, jotta heillä voi olla moottoripyörä, kalliit autot, matkoja, harrastuksia, uudet huonekalut, koti remontoituna. Mutta sitten kun lapsi tarvitsee vaatteita, tarvikkeita tai uuden pyörän isovanhemmat rientävät apuun koska ei ole rahaa muuten. Tätä jatkui pitkään, kunnes meni hermot ja avauduin 
Nykyään välit ovat viileät. Mutta silti saan kuulla möläytyksiä..
Nykyään välit ovat viileät. Mutta silti saan kuulla möläytyksiä..
"Liisa"
Hmm aika kultaa muistot ja niitä loukkaavimpia en edes muista. Outoja tokaisuja tulee vähän väliä. Tapasin appivanhemmat ensimmäistä kertaa ja ensimmäinen kommentti oli että onpa TEILLÄ kamalan pitkät hiukset. Joo miehen hiukset oli venähtäneet siilistä pitemmäksi useamman sentin. Omani nyt on ehkä 10cm hartialinjan alle, yleensä kiinni ja kampaajat ihmettelee hyväkuntoisuutta ja paksuutta ettei senkään puoleen tarviis anopin arvostella. Myöhemmin illalla vielä päivitteli että eikö noin pitkät hiukset ole kauhean epäkäytännölliset, onko minulla aina ollut noin pitkät jne. Olisi pitänyt kysyä että missäköhän voisin käydä leikkauttamassa samanlaisen mummokypärän eli perinteinen 7cm kynitty harvaankasvava harmaa pää permanentilla. Ihan kiva malli hänelle, mutta sori jos en itse halua.
Kerran kehuskeli montako kiloa on laihduttanut ja painoindeksi on jo melkein normaalipainossa (keskivartalopyöreä on hän). Kysäisi sitten että "Liisa paljonko sinun painoindeksi on, varmaan 25?" Olin vähän et öh, 20 ja rapiat (ja mitä helvettiä se sinulle kuuluu?). En vieläkään tiedä onko nämä jatkuneet painokommentit piilovittuilua vai eikö hän tajua olevan itse pyöreä ja näkee minut mielessään yhtä pyöreänä kuin itsensä.
On kyllä kaikkia kohtaan yhtä omalaatuinen. Sinällään avosylin yrittänyt ehkä ottaa minut vastaan, mutta minua jää kaihertamaan tuo päällepäsmäröinti. Miehen äiti on kuitenkin joten viritän sen hymyn naamalle kun tavataan ja yritän olla sanomatta liikaa vastaan. Vaatii kyllä hieman diplomatiaa mm. kieltäytyä vastaanottamasta tuliaisiksi xl-kokoisia puuterinvärisiä kainaloon asti yltäviä pikkuhousuja (suostuminen olisi johtanut suurempiin kasoihin housuja ensi reissuilta, niitä kun myydään joissain maissa torilla vain eurolla, siis vain eurolla!). Onneksi tuumasi että liivien osto on toiselle vähän hankalaa torilta.
Mies kävi vanhemmillaan pyörähtämässä kun olin kotiutunut sairaalasta esikoisemme kanssa. Vitsaili että huhhhuh, onpas tämä lapsen saaminen kallista, meni just kauppaan melkein pari sataa (ei oltu kaikkea varalle hankittu ja tarvittiin rintapumppua, korviketta, imetystyynyä, lisää bodeja jne). Anopin loistava reaktio tähän oli että "pitääkö minun ostaa ne korvikkeet lapselle ettei tarvitse nälässä olla!". Ollaan sangen mukavasti toimeentulevia ja sekös se tuntuukin välillä kismittävän. Ammattini takia arvaa tulojen olevan hyvät, varmaan harmittaa kun ei palkkaa ole saanut tietää. Yrittää kysellä minun auton hintaa, paljonko miehellä on tilillä jne. Sanottu vaan että maksaahan ne, ihan hyvin on asiat ja ei tarvita kiitos apua. On ostellut sitten kassikaupalla, siis oikeasti kerrankin pari muovikassia käytössä olevaa vaatekokoa ja seuraavaa kokoa vaatteita vaikka sanottiin ettei sitten tarvitse. Kommentti oli että hyvä niitä on olla ettei lapsen tarvitse likaisissa olla (ja ei muuten ole). Pojalle ostaa mm. vaaleanpunaista vaatetta jos ulkomailla alelaarissa ei satu muuta olemaan. Esim. kerran kuusi pinkkiä samaa sarjaa olevaa bodia. Mies sanoi suoraan ettei poikansa päälle niitä pistä, anna jollekin muulle. Tähän anoppi tiuskaisi että miten teillä muka on vara vaatteita ostaa kun ovat Suomessa niin kalliita. Meni hiljaiseksi kun mies sanoi niitä löytyvän ihan samaan hintaan henkkamaukalta, kuosit vaan voi jopa valita.
Ja kun luettua tekstini kuulostan omaan korvaani itserakkaalta paskiaiselta niin mainittakoon että on niitä kiloja sittemmin tullut, luontainen hiustenväri on maantienharmaa ja olen köyhempi kuin naapurini
Kerran kehuskeli montako kiloa on laihduttanut ja painoindeksi on jo melkein normaalipainossa (keskivartalopyöreä on hän). Kysäisi sitten että "Liisa paljonko sinun painoindeksi on, varmaan 25?" Olin vähän et öh, 20 ja rapiat (ja mitä helvettiä se sinulle kuuluu?). En vieläkään tiedä onko nämä jatkuneet painokommentit piilovittuilua vai eikö hän tajua olevan itse pyöreä ja näkee minut mielessään yhtä pyöreänä kuin itsensä.
On kyllä kaikkia kohtaan yhtä omalaatuinen. Sinällään avosylin yrittänyt ehkä ottaa minut vastaan, mutta minua jää kaihertamaan tuo päällepäsmäröinti. Miehen äiti on kuitenkin joten viritän sen hymyn naamalle kun tavataan ja yritän olla sanomatta liikaa vastaan. Vaatii kyllä hieman diplomatiaa mm. kieltäytyä vastaanottamasta tuliaisiksi xl-kokoisia puuterinvärisiä kainaloon asti yltäviä pikkuhousuja (suostuminen olisi johtanut suurempiin kasoihin housuja ensi reissuilta, niitä kun myydään joissain maissa torilla vain eurolla, siis vain eurolla!). Onneksi tuumasi että liivien osto on toiselle vähän hankalaa torilta.
Mies kävi vanhemmillaan pyörähtämässä kun olin kotiutunut sairaalasta esikoisemme kanssa. Vitsaili että huhhhuh, onpas tämä lapsen saaminen kallista, meni just kauppaan melkein pari sataa (ei oltu kaikkea varalle hankittu ja tarvittiin rintapumppua, korviketta, imetystyynyä, lisää bodeja jne). Anopin loistava reaktio tähän oli että "pitääkö minun ostaa ne korvikkeet lapselle ettei tarvitse nälässä olla!". Ollaan sangen mukavasti toimeentulevia ja sekös se tuntuukin välillä kismittävän. Ammattini takia arvaa tulojen olevan hyvät, varmaan harmittaa kun ei palkkaa ole saanut tietää. Yrittää kysellä minun auton hintaa, paljonko miehellä on tilillä jne. Sanottu vaan että maksaahan ne, ihan hyvin on asiat ja ei tarvita kiitos apua. On ostellut sitten kassikaupalla, siis oikeasti kerrankin pari muovikassia käytössä olevaa vaatekokoa ja seuraavaa kokoa vaatteita vaikka sanottiin ettei sitten tarvitse. Kommentti oli että hyvä niitä on olla ettei lapsen tarvitse likaisissa olla (ja ei muuten ole). Pojalle ostaa mm. vaaleanpunaista vaatetta jos ulkomailla alelaarissa ei satu muuta olemaan. Esim. kerran kuusi pinkkiä samaa sarjaa olevaa bodia. Mies sanoi suoraan ettei poikansa päälle niitä pistä, anna jollekin muulle. Tähän anoppi tiuskaisi että miten teillä muka on vara vaatteita ostaa kun ovat Suomessa niin kalliita. Meni hiljaiseksi kun mies sanoi niitä löytyvän ihan samaan hintaan henkkamaukalta, kuosit vaan voi jopa valita.
Ja kun luettua tekstini kuulostan omaan korvaani itserakkaalta paskiaiselta niin mainittakoon että on niitä kiloja sittemmin tullut, luontainen hiustenväri on maantienharmaa ja olen köyhempi kuin naapurini
eristyneisyyden markkinat
[QUOTE="miniä";23416634]"Minä pelkään sinua, koska pelkään sanovani sinulle jotakin sellaista mistä pahoitat oman mielesi tai sinä suutut"[/QUOTE]
Voi tietysti olla manipulointiakin, jolla yritetään lyödä miniän suuhun sukkaa. Toisaalta voi myös olla tuhannen tottakin. Ja nykyaikana mielensäpahoittaminen on niin suosittu harrastus, että monesti tämä on aiheellinenkin pelko. Miniän takana nykypäivänä kun on pääsy lastenlasten luo, ja helppo se on menettää.
Taitaa silti olla niin jaettua kansanhuvia tämä, että moni menettää lapsiltaan isovanhemmat anopin herkkänahkaisuuden tähden. Todella monessa tarinassa palstaa vuosia lukeneena isovanhemmat ovat täysin välinpitämättömiä. Lapset häviävät eniten, kun nykyinen elämänmeno vähentää perheiden sosiaalisia suhteita ympäristöönkin.
Voi tietysti olla manipulointiakin, jolla yritetään lyödä miniän suuhun sukkaa. Toisaalta voi myös olla tuhannen tottakin. Ja nykyaikana mielensäpahoittaminen on niin suosittu harrastus, että monesti tämä on aiheellinenkin pelko. Miniän takana nykypäivänä kun on pääsy lastenlasten luo, ja helppo se on menettää.
Taitaa silti olla niin jaettua kansanhuvia tämä, että moni menettää lapsiltaan isovanhemmat anopin herkkänahkaisuuden tähden. Todella monessa tarinassa palstaa vuosia lukeneena isovanhemmat ovat täysin välinpitämättömiä. Lapset häviävät eniten, kun nykyinen elämänmeno vähentää perheiden sosiaalisia suhteita ympäristöönkin.
"Hali"
Kerroin anopille että mies nukkuu viikonlopun aamut 11.00 saakka. Olisin kaivannut vähän apua miehen ymmärtämiseen. Niin anoppi vaan tylysti vastasi että mitä se nyt haittaa... Itse olen myös
Väsynyt 2 lapsen äiti sekä kolmas mahassa.
Olen myös monesti sanonut et mies usein huonolla päällä kun tule töistä, jolloin anoppin mielestä se on ihan ymmärrttävää koska hänellä
Niin paljon töitä. :/
Väsynyt 2 lapsen äiti sekä kolmas mahassa.
Olen myös monesti sanonut et mies usein huonolla päällä kun tule töistä, jolloin anoppin mielestä se on ihan ymmärrttävää koska hänellä
Niin paljon töitä. :/
"vieras"
Anoppini ei ole mikään mukava ihminen. Hän ei tule toimeen kenenkään kanssa ja on päästänyt suustaan vaikka mitä.
Kiummallisin kommentti taisi olla kun olimme olleet muutaman kuukauden naimisissa ja anoppini sanoi, että hän tietäisi mulle komean ja varakkaan miehen. "Sitten kun kyllästyt tuohon mun poikaan, niin..." Että tervetuloa sukuun vain? En kyllä oikein tiennyt mitä tähän olisi pitänyt vastata, mutta tiesin jo, että hänen sanomisiaan ei kannata ottaa tosissaan, joten otin sen huumorilla.
Kiummallisin kommentti taisi olla kun olimme olleet muutaman kuukauden naimisissa ja anoppini sanoi, että hän tietäisi mulle komean ja varakkaan miehen. "Sitten kun kyllästyt tuohon mun poikaan, niin..." Että tervetuloa sukuun vain? En kyllä oikein tiennyt mitä tähän olisi pitänyt vastata, mutta tiesin jo, että hänen sanomisiaan ei kannata ottaa tosissaan, joten otin sen huumorilla.
"joo"
Mun anoppini kammottavuus piilee siinä, että esittää kaikille muille niin ihanaa ja lapsia rakastavaa ihmistä, mutta on todellisuudessa ihan hirveä tyranni. Jopa lasten koulun opettajat (tämä on pieni kylä) just koulun pihalla toivottelivat hyvää pääsiäistä ja "meette varmaan sinne mummun lihapatojen ääreen nauttimaan"... no just joo, meitä ei sinne kutsuta koskaan, me kutsutaan kyllä mummua meille harva se viikonloppu, mutta "en minä nyt ehdi kun on parempaakin tekemistä"...
mä...
"Sinä olet boïpolaarinen sairas." (En ole, kerroin anopille, mikä diagnoosi minulla oikeasti on ja kuka sen on määritellyt. Akka perui diagnoosinsa, kun mun lääkäri on "hienan" korkeammassa virallisessa asemassa kuin ämmä.)
"kotopulla"
ihan parhaita!
Meillä odotettiin ekaa anoppi itki hiprakassa että kuinka me voidaan tehdä lapsia tähän maailmaan kun ne voi alkaa käyttämään huumeita! ja paljon muuta
Meillä odotettiin ekaa anoppi itki hiprakassa että kuinka me voidaan tehdä lapsia tähän maailmaan kun ne voi alkaa käyttämään huumeita! ja paljon muuta