Ex-Kermit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En jaksakaan kirjoittaa kamalaa litaniaa ja tuskin sitä jaksaisi kukaan lukeakaan, joten tässä tulee typitys;

Olen 24-vuotias.
Pillerit jätin pois juhannuksena 04 ja yritys alkoi 08/04 parin kuukauden kumin käytön jälkeen.
Heti tulin raskaaksi, mutta vuoto alkoi ja kesken meni 10/04 rv 7+5, hoitona kaavinta. Silloin liityin Kermeihin, joka oli melko uusi juttu siihen aikaan ; )
Puolisen vuotta meni ennenkuin raskauduin uudelleen. Alakuraskauden ultrassa kaikki oli hyvin, mutta sitten np-ultrassa rv 12+1 selvisi, että sikiö oli kuollut taas joskus viikoilla 8. Ensin yritettiin tyhjentää lääkkeellisesti, mutta jouduin sitten kuitenkin kaavintaan. Tämä tapahtui siis 07/05.
Yritys jatkui aina 05/06 asti, kunnes meille tuli miehen kanssa ero melkein 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Mutta nyt siis olen kuitenkin (iloinen yllätys) raskaana ja viikkojakin jo hurjat 14. Ja sitten tietysti on ollut se ureaplasma... mutta tuossahan tuo tiivistettynä.
Tuolla yh-ketjussa on vähän enemmän tästä minun nyky tilanteesta, jos joku haluaa lukea.

Eikä muuta kuin sunnuntai-illan jatkoa.
Kumpikohan tippuu... Sari vai Kaarlo...
 
Kirjottelenki nyt ihan urakalla : )

Tuli vaan tuossa mieleen, että pitäisikön tällekin puolelle päivittää sellainen "jäsen" -lista...?

Lasketunajan järjestyksessä vaikka... nimimerkki, LA
Nythän meitä on vielä aikas vähän, mutta toivotaan, että lisää tulee piakkoin.

kauris, 10.04.07
 
Mulle voisi päivittää lasketuksi ajaksi 24.4.07 - se tosin voi muuttua perjantain np-ultrassa, jota PELKÄÄN mielettömästi...
Onneksi huomenna on neuvolalääkäri, joten jos kuullaan sydänäänet, niin voin kaiketi huokaista hieman helpotuksesta...

Maaria 12+0
 
Moido,
Oltiin tipahdettu jo toiselle sivulle, vaikka viimeinen viesti on kirjoitettu tänään. Ja terveisiä viikonloppureissusta. Kukkaset kukkivat kyllä, mutta en sitten viitsinyt ruveta kyselemään, että mikä näistä on se raskaustutka :-)

Listautumisessa on ideaa, mutta minä odottelen np-ultraan asti ja pistelen sitten vasta nimiä listaan. Np-ultra on ensi viikolla. Tsemppiä Maarialle perjantaille ja peukutuksia, että kaikki on hyvin. Miten muuten neuvolalääkärissä kävi? Tosiaan mennään aika samoissa viikoissa tällä hetkellä, minä oon pikkasen jäljessä.

Minäkin kävin lukemassa kauris tarinasi tuolta yh-ketjusta. Sinulle on kyllä sattunut ja tapahtunut, vaikka olin jo tätä mieltä silloin, kun kerroit tuosta ureaplasmasta. Toivottavasti saatte asiat järjestymään. Hattua nostan sinulle siitä, että olet kertonut miehellesi totuuden. Moni voisi vastaavassa tilanteessa jänistää.

Jaaha, täälläkin seurataan BB:tä. Minä toivoin Kaarlon putoamista. Oli hyvä, että se kolmen kopla saatiin erotettua sieltä. Talossa on ollut tänä vuonna aika erikoisia ihmisiä tai ehkä paremmin voisi sanoa, että keskenään erilaisia ihmisiä. Minusta oli ihan viisas veto, että pistettiin niin monta uutta ihmistä sinne kerralla.

Onko teillä muuten närästysvaivaa, siis sellaista, että ootte tarvinnut ihan reseptilääkkeitä vaivaan? Mulla on olleet nexiumit käytössä, mutta kun sitä ei saa raskauden aikana käyttää, niin olen yhä useammin pulassa närästyksen kanssa. Miten ootte selvinneet närästyksestä, jos siis vaivaa on ollut?

Ai joo, edellisessä tuulimunaraskaudessa ei maistunut oikein mikään ruoka, etenkään suklaa tai muu makea, mikä oli tietysti linjojen kannalta hyvä asia. Nyt vetäisin tässä yhden sipsipussin ihan huomaamatta. Mies on vihainen, kun tulee kotiin, kun oon syönyt melkein kaikki sipsit. Niin, ja tiedän kyllä, että sipsit närästää :-)
 
Minulla ei ole onneksi närästystä ollu pahemmaksi vaivaksi asti. Vähän vain aina välillä. Ja väsymyskin on jo väistymässä : )
Ja minulla on mennyt mieliteot päälaelleen... ennen pidin enemmän suolaisista ja rasvaisista "herkuista", enkä niinkään makeasta. Nykyisin söisin karkkia koko ajan. Eilen saunan jälkeen mussutin niin että ihan jo mahaa koski ja tuli huono olo, mutta silti piti ottaa vielä pari, kun ovat niin hyviä ; )
Mies pyöritteli päätään ja sanoin minua "hieman hölmöksi".
Pitää kyllä koettaa rajoittaa tuota sokerinkäyttöä, ettei tule sokerivauvaa...

Niin ja...

Alkuperäinen kirjoittaja sämpy:
Hattua nostan sinulle siitä, että olet kertonut miehellesi totuuden. Moni voisi vastaavassa tilanteessa jänistää.

Mitä sinä tuolla tarkoitat? En oikein ymmärrä.
 
nopea vastaus kauriille:
Niin, luin sieltä yh-ketjusta tarinasi, mutta ymmärsinkö sitten asian väärin. Eli ymmärsin siten, että lapsella on kaksi isä-ehdokasta ja (ex-)miehesi tietää siitä ja koska hän tietää, niin oletin sinun kertoneen asiasta. Oon varmaan ymmärtänyt jotain pieleen, mutta tarkoitus ei ollut loukata missään nimessä.
 
Hyvaa kuuluu, nyt just tyomatkalla ja kirjoittelen ransk nappaimistolla, joten kirjaimet ihan vaarissa paikoissa...

Neuvolalaakarissa kaytiin tiistaina, ja siella yllatykseksi (posiitivinen!!!) olikin ultra, joten sydanaania ei edes kuunneltu, kun ultrassa nakyi jo 58.2 mm pitka pikkuinen!!! Ja huomenna sitten sinne np-ultraan - nyt tosin jo kohtuu rauhallisin mielin :)

Huomenna olisi tarkoitus lahettaa tuleville isovanhemmillekin tekstarilla ilmoitus tulevasta vauvasta! Tanaan aamulla jo itkin kun yritin paattaa runoa, milla kerrotaan... ai miten niin hormoonit???? haha.
Toissakin muuten kerroin esimiehelleni, kun huomisen ultran aikaan on yksi kokous. Tiistain ultra antoi sen verran varmuuttta tahan, joten uskalsin kertoa :)

Maaria ja kirppu 12+3
 
Lähestyn teitä josko joltakulta löytyis niin ikävä kokemus kuin tuulimunaraskaus tai tietoa enemmän siitä.
Kävin reilu viikko takaperin ultrassa ja kuvassa näkyi vain musta pussikka,ei kaikua sisällöstä mitään.Viikkoja piti olla reilu 6 mutta lääkärin mukaan oli joku 4-5.tuo jälkimmäinen voi pitää paikkaansa vielä,mutta ei tuo 4 viikkoinen.Nyt oireet ovat kadonneet kyllä tyystin,ei rintojen pingotusta edes.Kolme raskautta takana joten tiiän mitä on olla raskaana.Ei tunnu vaan siltä.
Nyt ensi tiistaina ultra.Siinähän varmistuu,mutta oireista kyselisin,tietääkö joku oireista.Vuotoa ei ole ollut,outoa kipuilua oli tuossa viikkoakin takaperin,vähän kuin supistuksia.Nyt ei mitään,ei turvotusta,ei oksua oloa.

Olen kyllä valmistautunut että on tm.
Kiitos ja oikein ihanaa odotusta teille kaikille.Olette todella vauvanne ansainneet ja toivon kaikkea hyvää teille.=)

-kata-
 
Kata, olen pahoillani mutten osaa auttaa ongelmaasi, sillä mulla oli keskeytynyt keskenmeno...

Mutta sitten iloisempiin asioihin!! Tänään olin np-ultrassa - ja siellä oli NIIN suloinen pikkuinen, joka voi erittäin hyvin. Kaikki elimet yms löytyi paikoiltaa, turvotusta oli 1.1 mm eli sekin erittäin hyvä.
Nyt on todella helpottunut olo, ja voinkin vähitellen alkaa nauttia tästä raskaudesta :))

Kerrottiin heti ultran jälken tekstiviestirunolla jo tuleville isovanhemmillekin! Olivat onnesta soikeina, sillä yhdessähän sitä talven keskenmenoa silloin surtiin.

Maaria ja kirppu 12+4 :)

Missä sämpy??
Joku kaveriksi mulle tänne palstalle, kiitos...
 
Oikein paljon onnea Kauriille! Muistan sinut tuolta kermiteistä, johon kirjoittelin vähän yli vuosi sitten. Meillä on tällä hetkellä viisi kuukautinen tyttö kotona, johon äiti on tällä hetkellä vähän hermostunut (mikään ei ole hyvin kun ei ole kunnon päiväunia nukuttu, vaan tyttöä kiukuttaa ihan kunnolla). Mutta äidin hermostuminen on siis hyvin pois menevää, ihana tyttö hän on :)
 
Onnea Maaria+kirppu !

Sieltähän te perästä puksuttelette ! Minä täällä jo loppusuoralla ja niin turvonneena...Vielä 2 kuukautta ja sitten...Et sitten uskokaan kuinka se aika menee äkkiä kun jo on täällä asti menossa. Viikot vaan hujahtaa silmissä ja hyvä että itse pysyy perässä. On tämä vaan ihanaa kun tuo maha kasvaa...oikea ihmeitten ihme !
Vielä kerran onnea !!!!!

Mariia 29+4
 
Onnea Maarialle. Luulin jo, että jotain oli hassusti, kun et kirjoitellut sen lääkärineuvolan jälkeen, missä piti kuunnella sydänääniä. Upeaa, että kaikki oli hyvin np-ultrassa :-)

Joo, meillä on vähän hiljainen ketju. Missä on esimerkiksi Naks?

Kata: minulla on ollut tm-raskaus, mutta vastailen sinulle tuonne kermit-ketjuun.
 
Sämpy:
Et sinä loukannut minua : )
Ihmettelin vaan vähän tuota kommenttia, kun ei siinä kertomisessa mielestäni mitään jänistämistä ollut. Pitäähän rehellinen olla. Ja emmehän me miehen kanssa silloin olleet yhdessä, vaan molemmilla oli ihan omat kuviot, kun alkoi vanha suola janottaa ; ) Eli en siis pettänyt häntä tai mitään. Vauva sai alkunsa vähän huonoon aikaan... tarkkaa hedelmäityspäivää kun ei pysty tietämään. Hedelmöityspäivä +/- 7 päivää. Siinä on tuota haarukkaa niin, etten uskalla sanoa varmuudella mitään...
Olisinhan tietysti voinut väittää, että vain hän voi olla isä, mutta minusta se olisi ollut väärin ja tuskin mies olisi sitä uskonutkaan...
Ja jos vauva olisi 2 viikkoa vanhempi, kuten menkoista aluksi päättelin, niin sitten isyydestä ei olisi epäselvyyttä, se ei olisi mieheni. Kerroin hänelle jo aiemmin, että saatan olla raskaana (olemme siis kokoajan olleet ystäviä), mutta en sitten ollutkaan, vaan vauva sai alkunsa myöhemmin ja siihen kahteen viikkoon mahtui siis kaksi miestä... Se toinen vain kerran, mutta onhan se silti mahdollista, että tärppi on tapahtunut siitä laakista.
Siis tosi vaikea yrittää selittää ja vaikutan varmaan ihan sekopäältä kaikkine kuvioineni, mutta toivottavasti tämä selvensi tilannetta edes vähän.

Kiitos katalle onnitteluista! On aina kiva kuulla "vanhojen" Kermittärien kuulumisia.

Ja ihanaa lukea, että monella menee tässä ketjussa hyvin. Peukut pystyssä loppuun asti.

ON:
Kävin eilen ylimääräisellä neuvolakäynnillä : )
Sen verran pessimistinen olen keskenmenojen jälkeen, että halusin kuulla taas sydänäänet. Ja siellähän se pikkuinen oli hengissä ja kunnossa. Sydänäänet kuuluivat nyt tosi paljon selvempinä, kun silloin viikolla 13. Hurjaa vauhtia tuntuu kasvavan : ) Neuvolan täti jo yritti saada minua rentoutumaan ja sanoi, että on tosi harvinaista, että näillä viikoilla enää mitää pahaa käy... mutta onhan noita nähty. Tai siis luettu : ( Vähän olen jo varmemmalla mielellä tämän suhteen. Ostin jopa ensimmäisen äitiysvaatteenkin. Nätti neulepaita oli tarjouksessa ja äiti esitteli sitä ihan innoissaan, niin en voinut vastustaa. Ostin myös Belly Belttejä ; )
Pakkohan tästä onnesta on ainakin yrittää nauttia, niin kauan kuin sitä kestää. Olkoon sitten loppuun asti tai ei.

Positiivisia tuulia lähettelee
kauris ja iita 14+3 (toivoisin siis tyttöä... veljellä jo kaksi poikaa, heh)
 
Huomenta rouvat ja neidit,
Eipä ole kamalan kaunis ilma täällä puolella Suomea. Aamulla satoi ja nyt taitaa olla sateetonta, mutta ikävän harmaata.

Kauris: no olipa helpotus :-) Juu, siis minä ajattelin tuota pettämistä, mutta sitten kun kelasin viestiäsi uudelleen, niin eihän siinä suoraan lukenut, että miten oli oikein käynyt ja koska te olitte oikein eronneet. Ja oon kyllä samaa mieltä, että kyllä rehellinen täytyy olla. Etkä ole yhtään sekopää. Ihmisille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja onnittelut hienoista neuvolauutisista. Nyt toivon, että minäkin pääsen tuohon pisteeseen.

(.) Oon vähän huolissani ollut kyllä ja koittanut himmata itseäni, etten innostuisi tästä raskaudesta ihan valtavasti ennen kuin np-ultrassa on todettu miten asiat ovat. Mulla ei ole nimittäin oikein mitään oireita. Entinen tm-raskauskin oli oireiltaan voimakkaampi kuin tämä ja tässä sentään on todettu elävä sikiö viikolla 7. Tuolla oli onneksi oireettomien galluppi, joka vähän rauhoitti mieltä.

Hyvää viikonloppua kaikille :-)
 
Moikka!
Muistan, että jollain Kermittärellä oli tm ja hänellä oli aivan hurjat oireet. Ja lääkäri oli sanonutkin sitten, että tm:ssa raskaushormoni nousee tosi korkeaksi ja myös oireet ovat voimakkaammat kuin normaalissa raskaudessa.
Tietysti kaikki ovat yksilöitä, mutta eihän oireettomuus mitään tarkoita.
Minä olen näissä kaikissa raskauksissa ollut lähes täysin oireeton. Närästys on ainut, jonka olen huomannut ja nyt sekin on jo onneksi ohi : )
Olin tosi peloissani ja varma, että kesken menee tämäkin, koska oireita ei taaskaan ollut. Np-ultrassa sanoinkin hoitajalle, että välillä toivoin oikein kunnon pahanolon puuskaa ja oksentelua, mutta sitten kun näin pikkuisen voivan hyvin, muutin mieleni ja nyt olen vain onnellinen, että kuulun siihen oireettomaan sakkiin ; )
Hyvin se nyt menee. Tiedän, että on vaikea uskoa siihen, mutta koeta nauttia.

Nyt on ollut vain lähinnä vatsan nipistelyä ja välillä viiltää tosi kovastikin. Joskus pitää ihan pysähtyä, kun ei edes pysty liikkumaan... Mutta en pelkää noita vihlaisuja enää. Koska nyt kun huomaa, että masu on alkanut kasvaa, niin tavallaan tiedän että kipu johtuu siitä ; )
Odotan innolla sitä aikaa, kun voin taas venytellä selkää ja vatsaa ihan kunnolla : )

kauris ja iita
P.S. Koulukaverit muuten sanoivat, että poikaa odottaessa tekee mieli suolaista ja tyttöä odottaessa sitten makeaa. Ja minä söisin karkkia vaikka kilon päivässä ; )
 
Unohdin ihan kokonaan tuosta oirejutusta, että minullahan oli ihan älytöntä väsymystä... Mutta sekin on onneksi vähentynyt tosi paljon.
Ja voihan olla, ettet "halua" huomata oireita, koska olet ehkä valmistautunut taas pahimpaan. Minulla oli ainakin niin. Nevolassa aina ensin väitin, ettei mitään oireita ole. Sitten aina kun huomasin, että masussa on kaikki hyvin, niin havaitsin myös että onhan pari juttua, mitkä voi yhdistää raskauteen ; )
 
Juu, sämpy hyvin täällä menee, olin vaan töissä niin kiireinen, etten ehtinyt nettiin ilmoitella :)) Kurjaa, kun työ haittaa vapaa-aikaa...

Tosta kauriin kertomien mielihalujen perusteella meille olisi tulossa poika :) Mähän en ole (tosin omasta päätöksestäni) syönyt karkkia koko odotusaikana, ja muutenkin makeasta tulee vaan pahaolo. Mutta kunnon RUOKAA söisin sitten vaikka aamusta iltaan, just äsken söin perunamuusia ja lihapullia, NAM!!
Kuten arvelinkin aiemmin, niin mun äiti oli arvannut jo viikkoja sitten kun viimeksi nähtiin, että mä oon raskaana : "kyllä äidit sen tietää..." :) MUtta eilen siis sai oikein virallisestikin tietää.

Mietinkin just Mariia, että sulla alkaa olla jo aika lopuillaan odotus - kaikki on mennyt kuitenkin koko ajan hyvin? Teillehän taisi olla tulossa suloinen joululahja, eikö?
Munkin pitäisi sentään jo ensi äitienpäivänä olla ÄITI!!!

Maaria ja kirppu 12+5

Pitäisköhän kohta muuttaa tota työnimeä, koska ei varmaan kauhean kauan ole mikään kirppu... :)

Hyvää viikonloppua!!
 
Maaria: Ensi viikolla pyörähtää viikko 31 käyntiin ja alkuraskauden paniikin jälkeen kaikki on mennyt hienosti. Vasta tuossa jossain viikkojen 26 paikkeilla uskalsin
alkaa ottaa vähän rennommin. Mulla on istukka edessä ja se vaimentaa potkuja hirveästi ja odottelin ihan tuskissani viikoilla 18-20 että milloin ne eka potkut tuntuu, vasta viikolla 21 sitten alkoi tapahtua ja pikku muksintaa tuntua. Nyt sitten sellaista muksintaa silloin tällöin, muutei mitään jalkoja tai käsiä näy ulos päin niinkuin luulin että näkyy, heh...Se istukka siis siinä edessä on kuin joku patja.

Oon minä neuvolassa vollottanut ja ollut epävarma, mutta en enää. Nyt on sellainen ihanan rauhallinen ja seesteinen olo ja odotellaan vaan että milloin se h-hetki tulee. Pari kuukautta vielä 25.12 on laskettu aika. Parhaillaan järjestelen tässä vauvan vaatteita lipastoon ja ihania pehmolelujankin olen ostanut ja laitoin nekin jo lipaston päälle vauvelia odottelemaan. Mulla on iskenyt hirveä hössötys päälle. Voi kaikki ex-kermittäret, on tämä ihanaa aikaa...Mullehan tämä on ensimmäinen lapsi ja saattapi olla myös viimeinen kun tulee pian tuo ikäkin vastaan eli nautin nyt täysillä tästä ajasta. Otan rennosti enkä stressaa, olen raskaana ja luvan kanssa vähän avuton...mitään en tee mitä ei huvita ja elelen tosiaan viikko kerrallaan. Tämä on nyt minun itsekästä aikaa ja kohta alkaa vauvan aika, ja pitäähän sitä isiäkin muistaa välillä pitää hyvänä.

Oireista mitä mulla on ollut niin alussa en jaksanut mitään muuta tehdä kuin nukkua ja käydä töissä, ruokakin haettiin usein muualta kun en kertakaikkiaan jaksanut ajatella ruoan laittoa. Ruokahalukin on oikeastaan jonnekin kadonnut, ei sellaisia määriä mene mitenkään alas kuin aiemmin vedin. Suklaa maistui alussa ihan vaan rasvalle, nyt sitten loppua kohti en tiedä mitään parempaa kuin fazerin sininen. Verenpaine mulla on tarkkailussa, raja-arvoissa pyöritään. Kesällä oli jalkojen turvotusta, mutta nyt oikeastaan hävinnyt. Viime viikolla eka kertaa ei mennyt sormukset sormiin ja kulkevat nyt sitten kaulaketjussa. Jossain tuossa viikkojen 20 paikkeilla mulle aika pahat hälyluu kivut kun alkoi nuo alapään luut liikkumaan ja kestivät viikolle 27 saakka. Rupesin silloin tekemään puolta päivää töissä eli 1/2 töitä ja 1/2 sairaslomalla. Kivut loppuivat saman tien, kun ei tartte istua niin pitkiä aikoja. Mulla istumatyö ja helposti päivän aikan tuli matkojen kanssa istuttua yli 10 tuntia. Eli jos vaan vastaavaa tullee ja teette istumatyötä niin eikun vaan sairaslomaa niin elämän laatu paranee kummasti !

Kuten jo aiemmin sanoin niin nauttikaa joka hetkestä sillä yllättävän äkkiä tämä aika sitten menee kun on alkuun päässyt. Vieläkin täytyy tosiaan aina pelin ohi kulkiessaan ihmetellä tuota kasvavaa mahaa on se niin ihmeellistä ja välillä ei sitä muista jotenkin ollenkaan vaikka aika iso onkin.

Onnellista odotusaikaa kaikille !!!

Mariia 29+5

 
Moido,
Joo Kauris, osuit kyllä naulankantaan siinä, että en välttämättä halua huomata niitä oireita. Onhan mulla toki tuota väsymystä, rintojen arkuutta ja vihlaisuja mahassa. Olen ollut aika kova liikkumaan, mutta nyt en ole koko raskauden aikana tehnyt oikein mitään. Eilen menimme sitten mieheni kanssa kävelylenkille ja huomasin, että eihän tässä pysty enää täysiä painelemaan, kun vatsaa rupesi häijysti vihlomaan. Sitten oli pakko hiljentää tahtia. Niin, että kyllä niitä oireita on, kun rupeaa oikein miettimään :-)

Jos tuo makea suolainen juttu pitää paikkansa, niin en tiedä kumpi meille tulee. Mieli tekee nimittäin molempia, vaikken ole mikään makean ystävä. Edellisessä tm-raskaudessa en voinut syödä mitään makeaa, ilman että se olisi ruvennut oksettamaan. Tosin mulla on ollut vähän samaa oireilua kuin Mariiallakin, että ei oikein tee mieli syödä. Sitten kun syö, niin on hyvä olo kuitenkin. Joko muuten Mariia synnytys rupeaa jännittämään? Synnytätkö siellä Ruotsissa vai tuletko Suomeen?

Vai oli Maarian äiti arvannut. Saa nähdä mitä kommentteja omilta 'äideiltäni' tulee, sitten jos pääsee kertomaan iloisia uutisia. Hyvää sunnuntaita!
 
Ihan vaan iloissani ilmoittelen, että hyvin menee ja tänään äiti löysi minulle markkinoiden kirppikseltä tosi nätit ja vaan yhden masun ajan käytetyt mammafarkut, 4 € ja toiset ihan tavalliset mustat kankaiset mammapökät, vaikka kotikäyttöön, ne maksoi vaan euron : )
Hihii, niin se vaatevarastokin alkaa pikkuhiljaa kasvaa, kuten massukin ; )

kauris ja iita 14+5
 
Aivan sattumalta eksyin tänne odottajien puolelle ja täytyi toki tulla kurkkaamaan ex-kermittien ketjuun ja Kaurishan se täällä! Oikein paljon onnea, kuten tietenkin kaikille ex-kermiteille =)

Meillä arki pyörii 3 kk pojan ympärillä. Aika menee hurjaa vauhtia ja syntymästä tuntuu olevan jo ikuisuus (sektio) ja pojan vauvakuvissa on niin pieni, vaikka ei oikeasti mikään pirpana ollutkaan, lähes 5 kiloinen potra poika. Nyt vaan näyttää jo niissä kuvissa niin erilaiselta ja pieneltä :)

Noista mieliteoista. Itselläni oli alkuvaiheessa pahoinvointia ja senkin vuoksi makea ei juuri maistunut, mutta keskiraskaudessa alkoi sitten makea maistua liiankin kanssa, kun pahoinvointi helpotti. Ehkäpä siksi poika olikin niin iso, vaikka sokerirasituksissa piti kaiken olla ok.

Hyviä jatkoja ja vointeja kaikille!
Salli
 
Heipä hei!

Tänään on eka neuvola,jännittää melko paljon! Viikkojahan on kasassa 8 + 2, saa nähdä muuttuuko tieto tänään. En ole aivan varma, et onko tää jo lääkärineuvola, viime raskaudessa oli näihin aikoihin. Voi hyvinkin olla, et eka ultra olis jo tänään, hui! :)
 

Similar threads

E
Viestiä
130
Luettu
3K
H
1
Viestiä
106
Luettu
2K
S
0
Viestiä
101
Luettu
4K
T

Uusimmat

Yhteistyössä