Esikoista yrittämään-pinosta plussanneet keväällä ja kesällä 2011

Ihania ultrakuulumisia Susimieli, ja niin mahtavaa, että se alun epätietoisuus ja pelottelut ovat muuttuneet huojentuneiksi onnentunteiksi. Teidän pieni näyttää pitkää nenää kaikille lääkäreille!

Onnea tuoreille plussanneille ja tiukkoja tarrasukkia!

Ja onnittelut myös synnyttäneille ja kotiin päässeille.

Tsemppiä meille viimehetkien kärvistelijöille!

Mä oon voinut hyvin ja raskaus on edelleen ollut helppo. Maha on minusta edelleen pienehkö, ehkä siinä syy, miksei esim. selkä ole vaivannut ja liitoskivutkin ovat vain ajoittaisia ja hyvin siedettäviä. Mullahan maha alkoi näkyä vasta reippaasti puolivälin jälkeen, ehkä joskus viikkojen 22-24 aikana. Kadehdin muiden selkeitä vauvamasuja, mutta kyllä nyt oon osannut olla vain kiitollinen hillitystä kummustani.

Ärsyttävintä on närästys, mutta sekin talttuu viimekädessä renniellä, jollei jogurtti tai maito auta. Touhuan edelleen aikalailla kaikkea mitä ennenkin, mut koska mä en koskaan ole ollut mikään tättähäärä, niin tuskin huomaan olla kovin pahoillani jos koiran kanssa lenkit vähän hidastuvat ja lyhenevät pikkuhiljaa. Kiva vaan kun on hyvä syy pötkiä sohvalla ja delegoida lenkkeilyt miehelle.

-Lunea 37+4, täysiaikainen, muttei läheskään mitta täysi. -

 

Sassy yksilöllistä se on tuo körilästenkin syntyminen, minä en kävellet kahteen päivään lasten teholle kun olin vielä niin kipeä pojan syntymästä (painoi 2900g), yksi päivä teholle tuli lapsi joka painoi syntyessään 4,7kg ja äiti käveli lastaan katsomaan muutama tunti synnytyksestä!

jeeni

 

Paljon onnea white gold ja kristiina84! Pidetään teille kovasti peukkuja pystyssä.

Tsemppiä loppumetreillä olijoille. Ihan rupeaa itseä jännittään teidän puolesta ja samalla rupeaa miettimään miltä itsestä tuntuu sitten tossa vaiheessa. Tällä hetkellä toivon että menis vaikka viikolla yli la:n niin syntyis sitten ensi vuoden puolella

Mä oon tuntenu varmoja liikkeitä nyt noin viikon ajan ja onhan se aivan mieletön ja upea tunne eikä sitä voinut kuvitella etukäteen yhtään. Ihanaa!

Meillä oli eilen rakenneultra. Kokemus oli hyvä niin kuin edellinenkin ultra. Kaikki oli pienellä kunnossa. Näytti meille peukkuakin ja saatiin siitä ihana kuvakin. Tämän hetken painoarvio oli 400g. Se on paljon isompi kuin mitä oppaissa lukee näiden viikkojen kohdalla. Mutta siis kätilön mielestä täysin ok kokoinen. Sanoin kätilölle ennen kuin aloittikaan ultraan, että me toivotaan saavamme sukupuoli tietoomme ja veikkaksen onneksi saimmekin. Me ei tajuttu mitään, mutta onneksi kätilö näki. Me ei kuitenkaan haluta kertoa sitä eteenpäin vaan hymyillä asialle vain itseksemme, hih.

Ihana ultrakuva susimieli!

milizza 20+6

 

Onko täällä muuten muita allergisia odottajia? Aina ennen olen pystyny syömään mitä vain mutta nyt raskausaikana oon saanu TODELLA voimakkaita reaktioita ihan tavallisista ruoka-aineista mitkä ennen ei ole tehny yhtään mitään. Oon joutunu ottamaan antihistamiinia että kohtaus menee ohi, ihan siis hengityksen vinkumiseen ja naaman turpoamiseen asti ollaan menty. Täytyy varmaan huomenna soitella neuvolaan ja kysyä että mitä tehdään kun eihän tässä uskalla kohta syödä yhtään mitään ettei mene hengitystiet umpeen. Ennen raskautta mulla on siis ollut vain pientä siitepölynuhaa ja sekin vaan huhti-toukokuussa.

 

Heippa!

KIITOS suuresti tsempistä ja onnitteluista :heart:

Olen hieman pihalla tämän pinon asioista, mutta kovasti toivon Sassylle onnea lähestyvään synnytykseen, Susimielelle onnittelut ihanista ultrakuulumisista ja kaikille muille haluan toivotella ihanaa odotuksen jatkoa. Toivottavasti Namppis sun allergiaoireesi selviäisi pian, kuulostaa aika ilkeiltä

ON: Sen verran itsekin nyt olen uskaltanut hymyillä, tein eilen uuden testin(vainoharhainen) ja nyt näytti viimein vahvaa plussaa. Eli on se ainakin tässä vahvistunut. Oireitä löytyy; tissit kauheen kipeet, ne vatsannippailut, välillä huonohko olo jne. Itselläni on sellainen olo, että "näinhän tämän pitikin mennä", mutta ukko on edelleen vähän hölmistynyt. Hyvällä tavalla kyllä ja iloinen, mutta pelkää että asiat menee pieleen eikä hirveän paljon halua vielä hihkua. Mutta kunhan tässä nyt jokunen viikko päästäis eteenpäin ja ehkäpä sinne varhaisultraan, ja JOS kaikki kunnossa, niin voi pienesti jo kertoa joillekin. Itse kerroin jo mun äidille, koska ollaan aika läheisiä. Myös siksi, että on miehen lisäksi joku tukija, jos jotain nyt menee pieleen.

Miten te muut otitte yhteyttä neuvolaan, missä vaiheessa? Oon elänyt nämä hetket moneen kertaan, mutta nyt kun on oikea hetki käsillä, niin en osaa toimia yhtään enkä tiedä mistään mitään Lähinnä kun en tiedä yhtään missä viikoissa oon menossa, niin sen takia olen hieman pyörällä päästäni.

 

Namppis: Mä huomasin että kiivistä ja tuoreesta ananaksesta menee suu rikki ja alkaa kirvellä, ennen moista ongelmaa ei ollut. Alku raskaudessa vedin ihan himooni puoliraakoja kiiveja vaikka suuta kirveli Mä olen siis ennen potenut allergiaa vain siitepölyaikaan ja pähkinöistä. Siitepölyn kestin melko hyvin pelkillä silmätipoilla tänä vuonna, jotenkin tuntui että siitä en oireillut tavanomaisen vahvasti. Hassua että noi allergiat tollain voi hyppiä.

Kristiina Mä varasin neuvolan heti rv 5 kun sain tietää olevani raskaana, rv 8+ jotain olikin sit eka käynti.

milizza Mehän mennään aika samoilla viikoilla, mulla on la 11.12 mutta täysiaikainenhan tää on jo marraskuun lopulla, aika näyttää kumpana syntyy. Marras- vai joulukuussa.

Luneakin alkaa olla jo loppumetreillä! Ihanaa kun täällä ollaan kaikki eri vaiheissa, itse mielenkiinnolla seurailen teitä pidemmällä olijoita

Sassy Muakin on vähän alkanut mietityttämään että millainen järjäle mahtaa olla ulos puristettavana, mun mies on ollut pirun iso syntyessään, ja mun pikkuveli samoin, eli vaikka me ukon kanssa ollaan aika keskikokoisia näin aikuisena niin voi olla että reilu nelikiloista saa odottaa Nyt kun paljastui että tämä tulokas on poika niin jo alkoi mietityttämään. Toisaalta oma äitini on aikanaan synnyttänyt miltei viisikiloisen veljeni ilman repeämiä ja muutenkin sutjakkaasti, niin että ei kai se vauvan koko kaikkea kerro. En osaa pelätä, vaikka mietinkin tulevaa

Mies on alkanut naureskella että mua on vaikea halata kun maha puskee väliin, ja muutenkin on ihastuttavan ihmeissään viikoittain kasvupyrähdyksiä ottavasta mahasta. Harmittaa kun ei ole videokameraa taloudessa, oli kyllä maanantaina niin onnellisen pollea iskukki kun meni nukkumaan, olisin halunnut saada ikuistettua.

Itse viihdyn edelleen raskaana olevassa kropassani, joskus vaatteita valitessa on hankalaa kun olo on kuin plussapallolla kun paidat on käyneet lyhyiksi ja huppareistakaan ei mene vetoketjut kiinni. Pitäisi käydä uusimassa vaatekaapin sisältöä niin olisi syksyksi päälle pantavaa.
Liikuntaa pitäisi varmaan lisäillä, hengästyn aika helposti ja haluaisin pysyä suht hyvässä kondiksessa, että synnytyksestäkin palautuisi sit äkkiempää. Harmittaa kun täällä on uimahalli rempassa, olisin voinut alkaa käydä siellä, se kun onnistuisi isollakin mahalla. Kävelylenkit on nyt mun ainoaa liikuntaa, mutta parempi kai sekin kun ei mitään.

Susimieli ja Pieni 23+3 *Muoks* Olen ollut päivän edellä, 23+2 on oikea päivä..

 

Mä soitin neuvolaan kun omien arvioiden mukaan oli 6+1 ja sainkin peruutusajan heti seuraavalle päivälle! Sitten viel samalla viikolla varhaisultra 6+4, sydän jo sykki. En halunnut ihan heti aikaa varata neuvolaan, jos vaikka meniskin kesken, mutta viivat ja digitestin viikon kun vahvistuivat sellaista vauhtia, niin uskalsin parin viikon kärvistelyn jälkeen tarttua puhelimeen.

Mulle raskaus on ilmeisesti laukaissut lievän maitoallergian. Tai ainakin kun nyt terkkarin kehoituksesta olen kokeillut laktoositonta ruokavaliota, niin mahan turvotus ja mahakrampit ovat pysyneet poissa. Yhtenä päivänä kokeilin piruuttani litran maitoa, ja sitpä mua vuorokauden seurasikin vihreä savu ja edes koira ei kestänyt olla mun vieressä.

Mitähän seuraavaks tekis. Vauvaa varten alkaa olemaan kaikki valmiina ja sairaalakassikin pakattu eväitä myöden. No jääkaapissa on tietysti kaikki mikä vaatii kylmäsäilytystä, mutta noin muuten kaikki valmiina. Synnytystoiveitakin vähän kirjasin ylös, olen yrittänyt ottaa selvää mitä on edessä ja mitä luonnonmukaisia kivunlievitysmenetelmiä on olemassa, en haluais puuduttaa itseäni kuin äärimmäisessä tuskassa ja väsymyksessä, eli varmaan huudan epiduraalia jo ensimmäisen oikean supistuksen jälkeen Tai sitten en, tarkoitus olisi kuitenkin mahdollisimman pitkälle kokeilla lievempiä keinoja. Ponnistusvaihe jännittää ja hirvittää tällä hetkellä eniten, ja varsinkin välilihan leikkaus, en mitenkään sitä haluaisi, mutta oman sairaalan tilastot sanoo 66% ensisynnyttäjistä siihen joutuvan.. Millähän ne noi lukemat perustelee. Mä aion kyllä sanoa, että jollei joku ole kuolemassa, niin mulle kiitos ei.

(-Lunea 36+5 -)

*muoks* Eipäs kaunistella, viikot on kylläkin 37+5!

 

Lunea, jestas kun säkin olet jo pitkällä! Mäkin olen välillä miettinyt noita kivunlievityshommia. Mä oon lähinnä sitä mieltä, että kaikki mahdolliset puudutukset mulle kiitos! Tietty vaan jos tarvii. Meillä alkaa kansalaisopistolla raskausajan jooga. "Kurssilla tehdään venyttäviä ja vahvistavia joogaharjoituksia ja yksinkertaisia hengitysharjoituksia. Opetellaan harjoitusten avulla rentouttamaan kehoa ja lievittämään kipuja." Saa sitten nähdä onko siitä mitään apua.

Kirstiina, meilläkin mies oli aluksi jotenkin vaisu. Se alkoi innostua vasta varhaisultran jälkeen. Mutta ymmärtäähän sen, kun oli huonot kokemukset taustalla.
Mä soitin neuvolaan jo rv 4+2. Ja eka neuvola oli sit 7+5. Ja varhaisultra 7+0.

Oletteko muut käyneet hammaslääkärissä raskausaikana? Mä kävin eilen suuhygienistillä ja ientulehdustahan suussa myllää. Mutta on kuulemma normaalia ja puhui ihan raskausajan ientulehduksesta. Pyysi käymään uudestaan joulu-tammikuussa. No ennemmin joulukuussa, niin ipana on varmemmin vielä masun suojassa.

Unettomat yöt jatkuu. Oon taas monena yönä herännyt kesken unien enkä saa sit enää unta. Yleensä vessassakäynti on auttanut, mutta viime yönä valvoin senkin jälkeen vielä tunnin. Mutta se on jännä, ettei mua silti mitenkään erityisesti väsytä. Iltaisinkaan ei pahemmin väsytä. Toivottavasti ei kostaudu myöhemmin.

Leena ja Tättärää 17+0 *poks*

 

Kristiina84 Neuvolan ensikäynti oli mulla rv 9+3 ja soitin sinne muistaakseni jo rv 5...

Kiva kuulla Luneastakin, sinähän olet jo pitkällä ! =) Minäkin pakkasin sairaalakassia noihin aikoihin, heh, ja täällä sitä vaan ollaan ! Nyt olen moneen kertaan tarkistanut, että kassissa on kaikki ja vaihtanut sinne vaatteita sään mukaan

Kivunlievitys asioita olen minäkin pohtinut, ja alkuun olin sitä mieltä että haluun kokeilla kaikki luonnonmukaiset menetelmät ja koitan vältää puudutteita...Mutta... nyt alkaa mieli muuttua ! Luulen, etten kyllä tule selviämään ilman ja kiljun epiduraalia ensimmäisenä... Mutta päätin etten liikaa suunnittele, kun ei se mene kuitenkaan niin, antaa synnytyksen viedä mukanaan. ( Jos se synnytys nyt joskus ees alkais ! : / ).

Susimieli, hyvä kun joku muukin miettii samoja asioita. Itse olin syntyessäni pieni ( 2650g) ja mies oli 2500g, mutta kun me ollaan molemmat synnytty viikolla 35+jotain. Mutta olenhan minä aika isokokoinen, että on lantiossa kyllä tilaa, mutta silti arveluttaa... No, ei se auta murehtia liikoja =)

Hammaslääkäristä, täällä on niin pitkät jonot ettei oo päässy ! Soitin sinne muistaakseni joskus raskauden puolenvälin jälkeen ja laittovat vaan jonotuslistalle, eikä sieltä oo mitään kuulunu. Sanovat että syksyyn menee ennekun pääsee...

(.) Huomenna taas neuvolaan, katsotaan saanko jo ensi viikolle lähetettä sinne äitipolille ( ellei tässä nyt ala jotain tapahtumaan ). Viime yönä vähän supisteli ( kivuttomasti kylläkin) mutta ei muuta.

Sassy ja Santeri 40+4

 

Mä en edes yrittänyt päästä hammaslääkäriin, vaikka edellisestä tarkastuskäynnistä on jo 5 vuotta, ja toki kolmisen vuotta sitten tsekattiin päällisin puolin muutkin hampaat, kun yhdestä hampaasta lähti pala ja alta paljastui mojova reikä. Mulla tää on laiskuutta, inhoan roikkua puhelimessa, kun ikinä mitään ei saa hoidettua soittamatta vähintään kolmeen väärään numeroon ensin. Niin mulla kävi neuvolankin kanssa, joten senkään takia ei kiinnostanut lähteä muihin lääkäreihin soittelemaan.

Äsken yritin päästä Erton jäsenpalveluihin läpi kysyäkseni jäsenmaksusta kolmen ensimmäisen kuukauden osalta, jotka työnantaja maksaa. No arvata saattaa, ettei sieltä ketään kiinni saa. Laitoin siis sähköpostia, saa vastauksen kun ehtivät, ja se riittää hyvin mulle.

Mä olen tuohon kipuasiaan perehtynyt sillä, kun mulla on endometrioosin takia ihan menkkakivutkin toisinaan luokkaa itken lattialla, oksennan ja näen tähtiä. Eli jos ja kun synnytyskivut on pahempia, niin en mä kyllä taida kauaa kestää.. Menkkakramppeihin kun auttaa särkylääke, lepo ja keinuttelu, supparikivuista ei taida ihan niin helpolla selvitä. Toisaalta mä haluan luottaa kroppaani mahdollisimman pitkälle. Raskaus on ollut hävyttömän helppo, eikä mulla ole mitään syytä olettaa, etteikö mun kehoni synnytyksestäkin selviäis. Ja kun olen miettinyt pahimpia kohtaamiani kipuja, niin ei mulla ole koskaan tullut mieleenkään mikään panadolia vahvempi keino, aina se ei auta ja silloin kivun yli on vain eletty sen voimin, että tunteen tietää loppuvan muutamassa tunnissa. Jännä nähdä siis, kuin akan käy.

Lunea, ja jos tällä kertaa numerot oikein, 37+5

 

Meillä ainakin on hammaslääkäriin ihan omat jonot raskaana oleville. Tai suuhygienistille ne eka laittaa kun soittaa aikaa. Jos ei oo mikään hätä niin kiireettömillä täällä on yli vuoden jonot, mutta kun ite soitin aikaa niin pari kuukautta piti odotella kun pääsin eri jonoon.

 

Hammaslääkäristä: Kävin yksityisellä tarkastuksessa. Eipä ollut moitittavaa hampaissa, viimeeksi olin käynyt 4 vuotta sitten. Olisi toki päässyt hammashygienistille ilmaisiksikin julkisella puolella.

Kivunlievityksistä: Aion mennä pärjätä ilman niin pitkälle kuin mahdollista. Uskon kuitenkin, että tulen epiduraalin jossain vaiheessa ottamaan. Otanhan kuitenkin kuukautiskipuihinkin buranaa, joten eiköhän se kivunlievityksen toive tule aika varhaisessa vaiheessa ajankohtaiseksi.

Täällä on kärsitty päänsärystä pari päivää, yöt tulee myös nukuttua huonosti, kun lonkkia ja alaselkää pakottaa. Ei meinaa löytyä hyvää nukkumisasentoa sitten millään. :| Ihme juilimisia ja vihlontoja alamasussa on alkanut olla.. liekö jotain löystymiskipuja sitten

Tiksutin ja Bebe 31+6

 

Mä olen Lunean kanssa samoissa ajatuksissa tosta kivunlievityksestä, haluaisin pärjätä ilman, mutta jos kipu käy oikeasti sietämättömäksi niin otan kyllä puudutetta. Täällä Jyväskylässä vain on kuulemma vähän kehnosti saatavilla noita lääkkeettömiä kivunlievityksiä.. Katsotaan, turha sitä on etukäteen kovin paljon miettiä.

Hammaslääkäri taitaa jäädä käymättä.. Olen huono saamaan aikaiseksi tuollaisia.. :ashamed:

LeenaT Säkin olet kohta puolivälissä! Kylläpä aika menee nopsaan!

Omanapa Tekisi mieli käydä vaatekaapissa olevat vauvanvaatteet läpi ja karsia ne muutamat tyttömäisemmät pois sieltä, mutta en viitsi kun tiedän että lähipiiri kyttää kaikkea että saisivat tietää kumpi tulee, ja joku varmasti kurkkii kaappiinkin vielä tässä syksyn ja talven aikana, olkoot hämäykseksi siellä Toinen ongelma on äitini antamat villalangat, kerä valkoista ja vaaleanpunaista.. Jos en käytä tota punaista niin jään kiinni, mutta mihin hemmettiin mä sen käytän. Teen kohta jonkun tissilämmittimen siitä itselleni talvenviimoihin.

Kummiasiaa olemme jonkun verran miettineet, koska te olette pyytäneet/aikessa pyytää kummeiksi valittuja? Me haluttaisiin varmaan kysellä tässä lähiaikoina asiaa, meidän pojalle tulee neljä kummisetää Lähipiirissä ei ole kummitätiä juuri nyt käytettävissä, ja sopivat sedät löytyivät melko helposti. Minun ainoa veljeni, miehen vanhin veli (hällä on kaksi siskoa ja pikkuveli, jää seuraavillekkin kummeja) ja sekä minun että mieheni parhaat ystävät jotka molemmat ovat olleet meidän kanssa paljon tekemisissä. Miehen kaveri varmaan pääsee ns. "sylikummiksi", hälle kerroimme raskaudesta ensimmäisenä ja hän on kovin innoissaan siitä ollut koko ajan. Voiko kummiksi siis tilata jo näin paljon etukäteen?

Ristiäiset mietityttävät myös (huomaa että jotain vauvatouhua olen koko ajan vailla, mietin vaikka ristiäisiä kunhan saan tehdä jotain vauvaan liittyvää), meinataan kastaa meidän pikkumies, nimi on jo keksitty ja lempinimi kovasti käytössä, en viitsi täällä paljastaa jos joku onkin tunnistanut, pidän salaisuutena Varsinaista työnimeä ei ole kotona ollut käytössä ennen kuin nyt.
Olen tässä miettinyt jos väkertäisi ristiäiskutsut puolivalmiiksi niin että vain aika ja paikka täytettäisiin myöhemmin Jaksaisin varmasti enemmän askarrella niitä nyt kuin sitten vauvan kanssa. Täällä voin paljastaa että me vissiin nyt vihdoista viimein mennään naimisiin, pyydetään pappia vihkimään meidät kastejuhlassa. Hähää vaan hössöttävät äidit ja anopit, tämä tulee olemaan kaikille yllätys. Onpahan sit alta pois ja ollaan kaikki samalla sukunimellä. Varmaan tulee erinäisiä pettymyksiä aiheutettua mm. mun isälle joka ei nyt pääse taluttamaan alttarille jne. mutta ei kai kukaan jälkikäteen ala juputtamaan Ajateltiin tammikuun alussa pitää kastejuhlaa, hieman riippuen siitä koska tämä mahansisältö tulee ulos.

Pitäisiköhän sitä etsiä joku neulomisohje sille tissinlämmikkeelle.. Sadepäivän puuhaa..

Susimieli ja Pieni 23+3

 

Susimieli, onnea tulevasta rouvaantumisesta!! :flower: Sehän on ihan jokaisen oma asia miten menee naimisiin tai meneekö ollenkaan. Ja jos joku loukkaantuu niin sit loukkaantuu. Joissakin asioissa vaan pitää olla vähän itsekäs.
Nimi teillä jo onkin keksittynä, mites muilla nimiasiat? Meillä olis tytölle etunimi valmiina, pojalle ei vielä mitään. Sukunimeksi tulee miehen sukunimi.

Hammaslääkäristä: Mullehan ei siis neuvolassa edes kerrottu mitään hammasjutuista kun menin mainitsemaan että mulla on tässä elokuussa aika. Mä oon viimeiset 6 vuotta asioinut yliopiston kautta YTHS:llä, jossa oonkin saanut purukalustoni loistavaan kuntoon. Kunnallisesta hammashoidosta sen sijaan en oo keksinyt tähän mennessä mitään positiivista sanottavaa.

Kummeista: Meillä on pyydettynä yksi kummi tällä hetkellä. Mies pyysi serkkuaan jo ennen nt-ultraan. Multa ei tarvinnut edes kysyä, koska se oli itsestäänselvyys. Muita kummeja ei olla vielä saatu mietittyä. Tai siis on jotain mietitty mutta ei keneltäkään muulta vielä kysytty. Varmaankin yhtä kaveripariskuntaa pyydetään. En tiiä pyydetäänkö ketään meidän kummankaan sisaruksista. Menee tosi vaikeeks. Miehen sisko ei suostuis, koska on eronnut kirkosta. Miehen veli suostuisi, mutta musta olis hassu pyytää vain hänet eikä hänen vaimoaan myös. He taas pyysivät lapsensa kummiksi vain mun miehen, ei mua. Mun siskosta tuli juuri veljen vauvan kummi. Sit olis tietty mun veli ja sen avokki, mutta sit tulis 5 kummia, mikä tuntuu aika paljolta. Mun pienempiä sisaruksia ei onneks tarvii edes harkita kun ovat niin pieniä vielä. Vaikeeta on!

 

Kristiina84 Soitin neuvolaan viidennellä viikolla ja ensimmäinen käynti oli noin kuukauden päästä soitosta. Soittelin vapaapäivänä, kun neuvolalla on ne aika hölmöt soittoajat. Eri kaupunkien välillä on aika paljon vaihtelua sen suhteen, että milloin on ensimmäinen käynti.

Hammaslääkärille oli neuvolatäti patistamassa... En ole vielä soitellut, kun se paikka ahdistaa niiiiiiiin paljon. Tarvetta olisi kyllä, mutta saas nähdä. Neuvolatädin mukaan meillä päin ei ole erillisiä jonoja raskaana oleville, mutta sanoi, että ainahan voi yrittää...

Kummit Minua on aina pyydetty kummiksi siinä vaiheessa, kun lapsi on syntynyt. Ajattelin itsekin niin sitten toimia. Kummit on aikalailla selvillä, jo tässä vaiheessa Noh, ainahan voi tulla muutoksia ja jos toinen ei suostu kummiksi. Mutta 4 läheistä henkilöä kysytään.

Ristiäiset Itse asiassa minua ahdistaa koko ristiäistouhu. Kuulutaan molemmat kirkkoon, mutta ollaan vakavissaan mietitty, että voisi erotakin siitä. Se on vaan sitten jäänyt tekemättä. Jotenkin tuntuu, että osa sukulaisista saattaisi ottaa sen jopa raskaastikin... Mutta itse ei olla uskonnollisia ja kasvatuskin tulee olemaan sen mukaista.

Susimieli Ihanat suunnitelmat teillä

Kirskis ja Kaiku 10+1

 

Neuvolaan soittelin kun viikkoja oli 6+ ja ensimmäinen aika oli 8+ viikolla. Tosin neuvolan mukaan jo 10+ kun siellä kaikki lasketaan menkoista. Nyt nt-ultran jälkeen mennään sentään oikeilla viikoilla joka paikassa .

Susimieli, jos ei oltas jo naimisissa niin oltais tehty sama temppu. Vaikka häiden järjestäminen oli ihanaa ja nautin siitä niin kyllä näin jälkeen päin ajateltuna pienemmät juhlat olis riittäny.

Hammaslääkäristä kysyttiin ekalla neuvolakäynnillä ja koska olin käyny viimeksi huhtikuussa niin en joutunu jonoon. Täällä päin myös mies passitetaan hammaslääkärille ennen lapsen syntymää ettei mies tartuta Karies-bakteeria lapselle.

Kummeista, meillä on yksi kummi pyydetty jo ennen raskautta Erään sumuisen illan lupaus Toinen kummi on melko varmasti tiedossa, minun kaasoni. Se että kastetaanko lasta ihan kirkkoon vai pidetäänkö pelkät nimiäis-pippalot on vielä vähän arvoitus. Meillä on vähän sama kun Kirskiksellä että kirkkoon kuulutaan mut oikeestaan vois kyllä erotakin... Mut on kastettu rippileirillä ja olisi kiva että lapsi saisi tehdä itse päätöksen kirkkoon kuulumisesta mutta ehkä nyt kuitenkin kastetaan. Erotkoon sitte 15v jos tahtoo

Soittelin tänään neuvolaan noista allergia-kohtauksista. Terkka sano että voin ottaa tarvittaessa setiritsiiniä ja et ehkä mun kannattais mennä lääkäriin. Ja miksi ihmeessä, se sanoo saman kun vuosi sitten: Ei voida testata kaikkea mahdollista, tässä resepti... No katsellaan miten akan käy.

-Namppis ja tirppa 16+6

ps. tuntuuko ne ekat liikkeet sellaisina muljahduksina?

 

Pikainen välikommentti: Oon ollut jo parin viikon ajan tosi itkuherkkä, välillä ihan huvittaa se asia. Nyt sit purskahdin ihan valtavaan itkuun kun luin että prinsessa Viktoria on vihdoin raskaana. Että voikin tuntea niin suurta onnea toisen puolesta!

 

Oi, suuri onnentunne tuli tännekin tuosta prinsessan raskaudesta! Nyt varmaan tulee tarkkaan seurattua tämän kuninkaallisen mahan kasvua, koska meillä molemmilla on la maaliskuussa!

Nimi Me ollaan keskusteltu nimistä kans ja todella vähän löydettiin semmosia, jotka miellyttää molempia! Mulla on ollut yksi tytön nimi mielessä jo teini-iästä asti, jonka mies on onneksi hyväksynyt. Me ei olla vielä päätetty lapsen tulevaa sukunimeä. Ei olla aviossa ja molemmilla on tavallinen sukunimi. Ja jos joskus mentäisiin naimisiin, niin en välttämättä edes vaihda omaani. Tuskin miehenikään.

Kirskis ja Kaiku 10+1

 

Namppis88: Mulla ainakin tuntui sellasina muljahduksina :heart:

Kivunlievitys: Mä en oo synnytyskipua pelännyt, mutta nyt viime aikoina se on pyörinyt mielessä, että voihan se ollakin aika kauheeta, kun se on varmaan niiin erilaista kuin muut kivut mitä on tuntenut. Tosin uskon, että siitä selviän silti ihan ok. Mulla on kokemusta muutamasta leikkauksen jälkeisestä kivusta (spinaalipuudutuksenn laitotkin on koettu samalla) ja jalka on myös murtunu riksraks-poikki + sappikivikohtauksia + migreeniä, mutta ne on varmaan tosiaan vähän erilaisia kipuja. Mä haluaisin kyllä saada epiduraalin, mutta muuta en oo kauheest miettiny. Ilokaasusta mulla on joku oletus, että siitä tulee mulle huono olo, mutta einköhän sitäkin kokeile.

Asennot: Mä olin kanssa miettinyt jakkaraa, mutta ehken uskalla niiden repeämien takia sitten..Ammeeseen haluisin ainakin siinä alkuvaiheessa kovasti mennä (Hyvinkäällä ei voi kyllä siihen synnyttää). Ja toivottavasti jaksaisin mahdollisimman pitkään olla jalkeilla ja pystyasennossa.

Edellisistä tulikin mieleen, että ppitäis vihdoin hankkia Ceridal-öljyä ja alkaa välilihaa rasvailemaan.. Samoin ajattelin ostaa jonkun jumppapallon, missä vois keinutella kotona supistellessa ja mahd. istua sitten synnytyksen jälkeen, kun paikat on kipeät

Eilen annoin miehelle isyyspakkauksen, tällainen tuli:
Oppaaksi tulevaan:
• Mies hoitaa vauvaa-kirja
• Baby Blues - Herkkuperhe

Yhteisiin ruokahetkiin (kun tissit ei ole kotona):
• ruokalappu (Tähtää ylemmäs, isi)
• tuttipullo
• äidinmaidonkorviketta

Isille mukaan synnytykseen, jotta jaksaa:
• Battery Big Edition (jos isin omat energiavarastot ei riitä)
• Sisu-pastilleja (selviää tiukemmistakin tilanteista)
• Brejk (kun tuntuu, että on tauon paikka)

Varpajaisiin ja/tai vauvan syntymähetkeen:
• sikari
• Laphroaig Single Malt Scotch Whisky
• Buranaa (toipumiseen)

• 1 kpl body (I <3 dad)
• 1 kpl body (löytyi sattumalta sellanen vähän inside-juttutekstillä oleva)
• tutti (äänenvaimentimeksi, Mute-tekstillä)

Tsemppiä Sassylle ja Lunealle loppuodotteluun!

Ainii, LeenaT: Mä ajattelin mennä samanlaisella kuvauksella olevaan joogaan meiän opistolle. Se alkais just sillon kun mun äippäloma alkaa ja vika kerta olis laskettuna päivänä Eihän sitä tiiä kuin siellä pystyy käydä mut tuo on niin halpa, että sama vaikka kävis vain muutaman kerran.

Eltsu ja pena 32+1

 

Eltsulla mukavan oloinen isyyspakkaus. Mäkin tein semmosen ja jo annoinkin, vähän samantyylinen oli mullakin... Mies oli ihan innoissaan, ja sanoi että mitä sinä oot menny nyt tuhlaamaan häntä varten... Mutta näki, että oli iloinen ylläri =)

Susimielellä ihanat suunnitelmat tosiaan :heart:
Namppis88 kyllä ne ekat liikkeet tuntuu juuri muljahduksilta/kuplinnalta :heart:

Ristiäiset ja kummit, kummit on jo kysytty ( mun sisko ja miehen sisko ja sen mies). Ihan hyvissä ajoi kysyttiin jo. Meillä lapsi tullaan kastamaan ja ristiäiset pidetään toisessa mummolassa eikä mitenkään isoja ristiäisiä. Läheisimmät ihmiset siis vain ovat mukana.

Nimi on jo valmiina, mutta sitä ei tiedä vielä kuin pari ihmistä, joille on lipsahtanut Mutta salaisuutena siis pidetään...

Mitäs muuta... levoton yö takana päin ( juili alamahaa ja selkää särki, mutta ei kunnolla supistellut ) No, parin tunnin päästä sinne neuvolaan jälleen...

Sassy ja Santeri 40+5

 

Isyyspakkaus mainitsin miehelle tänään että jotkut ovat sellaisia tehneet, ja sanoi odottavansa yllätystä Eltsu oli ostanut oikein kunnon viskipullon miehelleen, samainen Laphroaig on miehen suosikkia, jos ostaisi sitä pullon jemmaan ja kertoisi sit pojusen synnyttyä minne se on kätketty kotona ja toivottaisi hyviä varpajaisia.

Viimeyön nukuin tosi huonosti, ikkunan takana ropiseva sade häiritsi, mies pyöri mun puolella koko yön ja kun se vihdoin puolen yön aikaan lopetti ja olin juuri nukahtamassa, pikkumies heräsi, pungersi itsensä poikittain ja alkoi potkia vasenta kylkeä! Isä ja poika selvästi samaa sorttia Silittelin pikkuisen päätä oikeasta kyljestä, siksi aikaa se aina lakkasi potkimisen. Eli nyt olen väsynyt mutta eipä se haittaa, oli mukava hetki pikkuisen kanssa. Ja sain onneksi aamulla hieman nukuttua vielä. Herätään siis arkisin 3.15 ja mä jatkan sit viiden jälkeen monesti unia vielä pari tuntia.

Odottelen innokkaana postia, muutamat vauvavaate paketit pitäisi tulla tänään tai huomenna, viimeiset varmaan ensi viikon alussa. 4 pakettia on tulossa, yhdessä pikkuinen toppahaalari. Niiden tultua koitan malttaa olla ostelematta vaatetta, sitä alkaa olla jo aika paljon.
Hieman myöhemmin pääsee sit ostaan sänkyyn reunapehmustetta ja pyyhkeitä ja sellaista pientä tolla poitsulle.

Susimieli ja Pieni 23+4

 

Omaa napaa tässä sen verran, että
Se oli sitten viimeinen neuvolassa käynti raskauden aikana. Neuvolasta soitti äitipolille ja mulle laitettiin aika ensi tiistaille jo aamusta sinne. Sieltä sanovat et 10 päivää kun menee yli ensisynnyttäjällä niin sinne kontrolliin ja kun ne mulle veikkaa sitä isohkoa vauvaa niin senkin takia.
Tilanne on se, että kaikki olisi niin hyvin synnytystä ajatellen ( vauva lähtökupissa, kohdunsuu kypsä jne..) että nyt ootellaan jos lähtis vaikka viikonlopun aikana itekseen syntymään. Mutta tiistaina sit viimeistään käynnistellään ( todennäkösesti kuulemma puhkastaan kalvot?! ). Lapsiveden määrä oli hieman vähentynyt, nyt tarkkailtava erityisesti vauvan liikkeitä.
Mutta on tää kyllä onneksi ihan normaalisti liikkunut. Nyt alko jännittää, täytyy toivoo et lähtis syntymään itekseen jo ennen tiistaita ! =)

Sassy ja Santeri 40+5

 

Sassy, heti piti tulla lukemaan kun näin että olit kirjoittanut. Toivotaan että se sieltä lähtisi omine aikoineen syntymään, mutta ainakin nyt on tiedossa että kohta se viimeistään syntyy!
Mua ihan kutkuttaa jännityksestä sun puolesta

 

Äitiyspakkausta kovasti odotan, pari viikkoa menee ennen kuin se on noudettavissa, päätös tuli eilen postissa. Samalla kuin pari vaatepakettia joita sitten illalla ihmeteltiin, mieskin niitä nosteli: "Onpas pieniä, en mä oikein osaa edes kuvitella kuinka pieni se sitten on.":heart:

Äitiys- ja vanhempainraha päätös tuli myös postissa, helpottavaa että ne oli noinkin isot (me ei kuollakkaan nälkään) kun mies opiskelee ja minä olen ollut tienaava osapuoli niin hieman hirvitti miten meidän käy kun minäkin jään tuille. Lisäksi selviteltiin hieman kodinhoidontukea ja senkin turvin pärjätään hetki, saan syyskuuhun asti noita isompia rahoja ja sit putoo kodinhoidontuelle. Suunniteltiin hieman että miten sen jälkeen, kumpikaan ei haluta pistää pojua päiväkotiin, niin yksi vaihtoehto olisi että rupean perhepäivähoitajaksi sitten. Tätä pitää vielä selvitellä että kuinka se käytännössä onnistuu. Mutta se olisi oikeastaan ainoa vaihtoehto että saan pitää pojan kotona ja oltua töissä niin että ei kituuteta ihan köyhyysrajalla. Ihanaa kun tulevaisuus onkin vähän kirkkaampi kuin alkuun pelättiin Sen kunniaksi leivoin omenapiirakankin eilen kahvihyväksi

Vauvan hikka unohdinkin tästä eilen kirjoittaa, me vissiin bongattiin ensimmäinen hikka toissa iltana, vauva hytkyi yllättävän tiheään, paljon tiheämmässä tahdissa kuin aikuinen hikottelee. Tahti oli ihan "hik, hik, hik, hik" ilman kunnon taukoja. Maha vaan pomppi tahdissa. Mies sitten oli kontillaan sängyllä ja piti korvaa mahan päällä kun kuulosteli

Joskus tuntuu että melkein ihaninta tässä on toi kun saa seurata miehen edesottamuksia ja vauvanodotusta Toikin pyllistely olisi pitänyt saada videolle, olisi hienoa sitten pojalle näytää että "näin kovasti iskä sua odotti". Samoin poikalupauksen kuuleminen ultrassa olisi pitänyt saada tallennettua, niin tyytyväinen puhina lähti iskästä. Muitakin spontaaneja rakkaudenosoituksia vauva on saanut osakseen. :heart:

Susimieli ja Pieni 23+5

 

Pikaiset omanapaiset poksumiset ja lääkärikuulumiset, eli 38 pokspoks! Kohdunkaula kiinteä ja jokseenkin pehmeähkö, kaulaa jäljellä parisen senttiä, eli tuskin odotettavissa ihan näillä näppäimin mitään, vaikka äkkiähän se sitten käy kun on käydäkseen. Tuli vaan itselle sellainen olo, että nonnih, tääl sitä ihmetellään viel syyskuun puolivälissäkin ja odotellaan käynnistyskutsua. Ei meinaan tunnu kerrassaan yhtään siltä, että mitään olis tapahtumassa viel piiiitkään aikaan. Mä en vaan tahtois käynnistykseen, mutta minkäs sille sitten mahtaa, ja turhapa noita on etukäteen murehtia.

T:Lunea 38+0 jo!!!