Esikoista yrittämään-pinosta plussanneet keväällä ja kesällä 2011

Lunealle onnea!

Asumisesta. Meillä on hyvin tilaa. Iso asunto ja monta makuuhuonetta, joten vauva saa oman huoneensa heti kun on sen aika. Alkuun varmaan pinnasänky tulee meidän makkariin. Mä olen aina vähän ihmetellyt miehen kanssa, että miten ihmiset uskaltaa ottaa vauvan samaan sänkyyn nukkumaan. Me ainakin pelättään, että vauva jäisi puristuksiin tai meidän alle ja se olisi sitten siinä. Eli joutuu kyllä muiden nukkuessa nukkumaan omassa sängyssään pienestä asti. Ootteko te mietteneet näitä?

Mulla on tällä viikolla alkanut tuntua hieman ikävää mahakipua aina välillä tuolla masussa. Erityisesti vähän alempaa, mutta ei kuitenkaan nivusissa asti. Toivottavasti se on vain jotain normaalia kasvukipuja. Kivut yleensä tuntuu iltaisin. Tää viikko on ollut super-stressaava ja henkisesti tosi rankka. Toivottavasti tää oli tässä ettei näitä tule lisää, koska en usko vauvan tykkäävän yhtään tästä. Onneks ei ollut neuvolaa tällä viikolla.. olis saattanut olla verenpaineet taivaassa, vaikka kahdella viime kerralla onkin ollut erinomaiset luvut.

Line ja Nano 16+3

 

Nukkumisesta: Meillä ei vauva tuu missään nimessä nukkumaan meidän kanssa samassa sängyssä, vaan ihan omassa sängyssään. Just sen takia, että huonosti kävisi. Mies nukkuu tosi sikeästi eikä varmasti tajuisi lasta siinä. Mä taas en uskoisi pystyväni nukkumaan ollenkaan kun koko ajan varoisin vauvaa.

Meillä mies tunsi eilen ekaa kertaa potkut masun päältä. On yrittänyt tunnustella niitä jo muutamien päivien ajan, mutta ipana on aina silloin jähmettynyt. Nyt antoi isin kädelle oikein kunnon tömäyksen. :heart:

Leena ja Tättärää 20+3

 

Hei vaan!

Lunea onnittelut pienestä tytöstä :heart:

Namppis ihana vauvamasu!! Ja nyt loppui kertakaikkiaan tuo höpinä mistään läskistä!

Kirskis mielestäni et ole missään nimessä tunteeton, jos et halua ihmisten juoruilevan teidän asioista. Minusta on ihan sallittua ja normaalia ottaa ihan rauhallisesti vauva-asioista. Luin just tänään noita opuksia, mitä jakoivat neuvolasta ja niissä sanottiin, että alussa on ihan normaalia että tunteet heittelevät myös alakuloisuuteen ja olo voi olla surullinen. Itse asiassa luin sen takia, koska mulla on vähän sama alakuloisuus menossa, vaikka olenkin sinua viikoissa jäljessä. Osittain johtuu varmaankin mulla selvästi tästä pahoinvoinnista ja väsymyksestä, joka tuntuu uuvuttavan ihan kokonaan. Mut vaikka oon päivittäin onnellinen, niin vielä tässä vaiheessa oireet on sen verran voimakkaat ettei olo ole oikein hyvä. Mutta ehkä muutaman viikon päästä vointikin kohentuisi Toivottavasti myös sun olo piristyy ja voit muutenkin hyvin. Jaksamista :hug:

Nukkumisesta itsekään en uskaltasi ottaa vauvaa samaan sänkyyn. Pelkäisin kuollakseni, että vauvalle sattuis jotain. Meillä tosiaan on tämä makuuhuoneiden pienuus ongelmana, mutta eltsun laittama kuva siitä riippukehdosta oli ihana. Ehkä mekin jotain sen kaltaista sitten mietitään, kunhan aika on. Varsinainen pinnasänky kyllä tulisi vauvan omaan huoneeseen ja vauva muuttaisi sitten jossain vaiheessa sinne. Mutta ollaan puhuttu, että vielä pitkään aikaan ei tehdä hankintoja, jotenkin sitä vaan on aina niin pelokas.

ON: Just tuossa katselin viikkojen määrää ja miten pitkällä monet teistä jo on! Kun niin usean muistaa sieltä yrityspinosta ja nyt jo osalla viikot painelee menemään reilusta yli puolenvälin Ihanaa!
Itsellä siis vaivaa vaan pahoinvointi ja väsymys. Jotenkin myös oma kroppa tuntuu omituiselta, ihan kuin maha olis turvonnut ja vaatteet kiristää, en sit tiedä onko totta. Tissit on myös kasvaneet reilusti, tänään en saanut viime kevään takkia enää kiinni Kovasti vaan laskeskelen viikkoja, jotta se maaginen ensimmäinen kolmannes tulisi täyteen.

Hyviä vointeja kaikille

Kristiina ja Onni 7+6

 

Omaan sänkyyn menee meillä myös pieni. Mies nukkuu meilläkin tosi sikeästi ja pelkään kanssa, ettei sitten osaisi unissaan varoa ja minä myös niinkuin LeenaT tuskin osaisin nukkua sitten ollenkaan kun varoisin vauvaa koko ajan!

Rintojen kasvusta oli myös jotain puhetta. Minulla ei oikeastaan ole kasvaneet yhtään, alussa aristivat mutta sekin loppui sitten. Perhevalmennuksessa kun puhuttiin imetyksestä niin sanottiin, että rinnat voi vasta synnytyksen jälkeenkin tehdä huiman kasvun. Elättelen toiveita sen suhteen, koska olen aina ollut tosi pieni rintainen ja pieni kasvu ei olisi pahitteeksi.

Päivittäin tulee paljon harjotussuppareita, ei ole yhtään kipeitä vielä mutta huomaa aina vähän väliä kun maha kovettuu.

tsude ja kaveri 36+2

 

Hei vaan kaikille!
Meillä vauva menee ehdottomasti omaan sänkyyn! Meillä on erilliset patjat ja pelkäisin ihan hirveästi että pieni putoaa väliin ja tukehtuu tai jotain muuta vähintään yhtä kamalaa. Harkitsin kyllä sellaista pinnasänkyä mistä saa laidan alas niin että olisin voinu ottaa vauvan sängyn omalle puolelle viereen ja imettää nousematta vuoteesta mut sitten kun saatiin pinnis ilmaiseksi veljeltä niin hautasin sen ajatuksen.

Meillä ei potkut vielä tunnu masun läpi mutta syytä nyt en sano kun Kristiina kielsi varakerroksesta puhumisen

Huomenna lähtee meidän lento Kreetalle niin hiljenen palstalla reiluksi viikoksi. Hyviä vointeja ja tsemppiä tyttöset! :heart:

 

Namppis, mä voin sit puhuu varakerroksesta, Kristiina kielsi vain sua. Mulla on ihan kunnolla tuota varakerrosta ja yllätyinkin kun tuntui liikkeet masun läpi. Olin selälläni ja mies kevyesti painoi kättään vatsan päällä. Ei mitään toivoa että istuallaan tai seisten voisi mitään tuntua läpi.

 

Moikka!

On tullut parin päivän palstahiljaisuus kun sain yllättäen töitä ke-pe viime viikolle. Voin kertoo ettei toi päiväkotitouhu suju enää yhtään niin ketterästi
Ja olin ihan poikki aina iltaisin työpäivän jälkeen. Mutta päälle teki terveellistä olla ihmisten ilmoilla, oli kivaa päästä vielä töihin. Saa nähdä ehtiikö tulla lisää työpätkiä ennen äippälomaa.

Muuten ei erikoista, ipana möyryää ahkerasti ja viikotkin poksuu tänään. Hui kun tää raskaus on jo pitkällä!

Susimieli ja Pieni 27+0

 

Meillä kans vauva nukkuu omassa sängyssään. Imetyksen ajaksi voin nostaa viereen, mutta sitten aion siirtää vauvan takaisin pinnasänkyynsä.

Täällä odotellaan ja ihmetellään vaan viikkojen eteenpäin maleksimista. Viime kerralla neuvolassa vauva ei ollut vielä kiinnittynyt lantioon, mutta aika alhaalla hän kuitenkin majailee, koska potkut osuvat navan kohdille ja kylkiin. Kylkiluut ovat toistaiseksi säilyneet iskuitta. Varsinkin iltaisin nukkumaan käydessä vauva painaa päällään (tai nyrkeillään!?) aika ikävästi jonnekin virtsarakon tietämille. Kai vauvan pitäisi kohta alkaa kiinnittymään, ettei tarvitse lapsivesien mennessä ambulanssilla lähteä sairaalaan. Tosin luulen kyllä että yli lasketun ajan tässä mennään, eli vielä ei ole hätää.

Rintojen kasvua täälläkin odotellaan, missäköhän lienee se paljon puhuttu kahden kuppikoon paisuminen on?? Samat liivit menee edelleen..

Tiksutin ja Bebe 35+3

 

Moi,
Viikonloppuja täältäkin. Eilinen meni kaveriporukalla, jossa paljastui muitankin odottajia. Taitaa meidän porukoissa ensimmäinen isompi aalto lähteä vyörymään. Tänään on sitten ollut tosi väsynyt olo, vaikkei nukkumaanmeno nyt niin montaa tuntia venynyt.

Avaudun taas tästä rintojen kasvamisesta. Toivottavasti teillä muilla kasvaa ja mulla ei. Nyt on jo varmaan tullut kuppi lisää. Ne myy minulle paikallisessa erikoisliikkeessä ei-oota. Mä en lapsen syntymän jälkeen saa varmaan enää liivejä muualta kuin netistä. Ja joku oikeasti haluaa itselleen mahdollisimman isot silikonit!?? On meitä moneksi. Ne joilla on, ei halua ja ne joilla ei ole, haluaa. Varmaan sama juttu kun kiharapäät haluaa suorat hiukset ja toistepäin.

Tuanni ja Mörri 6+6

 

Mies sanoi ensi kertaa eilen, että onpas sun maha kasvanut! Oli sitä mieltä, että nyt ei enää mee "lihomisen" piikkiin. Kiusasin sitä takaisin ja sanoin "ai, nytkö sä uskot, että oon raskaana enkä lihonut?"

Kuulin, että yksi tuttu pariskunta oli saanut vauvan ihan äsken. Hieman tuli fiilis "minäkin haluun jo". Mutta ei auta, vielä on pitkä aika sinne asti. Jotenkin pitäisi vaan jaksaa odottaa, vaikka viime aikoina viikot on menneet kyllä jo aika nopeastikin.

Line ja Nano 16+4

 

Lääkärineuvola takana:

Painoa on tullut +560g/viikossa eli yhteensä nyt koko raskauden aikana seitsemisen kiloa, saa nähdä pysyiskö kymmenessä kilossa koko raskauden saldo, toivoisin näin, painan nyt tasan 70kg ja hurjaltahan se luku vaa-alla näytti. Mutta edelleen mulla tullut kyllä kaikki paino näkyvästi vaan tohon mahaan, eli sikäli ei huolta.

Neuvolan täti kehui että mulla on harvinaisen kaunis maha Ja hän kuulemma näkee niitä melko paljon työssään

Verenpainekin on edelleen ok, 129/75 ja hemoglobiini 132 (alussa oli 135).
Pissa oli puhdas. Sain nyt tietää veriryhmänkin vasta ja sen Rhesus jutun, ei vaadi toimenpiteitä eli oli ok.

Sf-mitta oli 25cm, mutta nyt vaihtui taas siis eri mittaaja niin enpä tiedä, tuntuisi luotettavammalta tuo jos olisi aina sama joka mittaa. Kuukausi sitten tuo mitta oli 22cm.

Pojun sykkeet oli 145 pintaan ja kovin meni karkuun kun kuunneltiin, närkästyi myös sisätutkimuksesta, kurvasi ihan kylkiluiden alle turvaan sörkkimisen ajaksi Kohdun suu oli kuulemma siisti ja kiinni.

Kaikki siis ok. Seuraava käynti on kuukauden päästä ja sit noi neuvolakäynnit alkaa ollakkin jo parin viikon välein.

Susimieli ja Pieni 27+1

 

Moikkis!

Paljon on poksumisia ja muuta kivaa teille tapahtunut. Mulla ainakin vaihtelee hirveesti ajan kuluminen. Välillä viikot menee hujauksessa ja välillä ei malttais odottaa ja toivois ajan kuluvan nopeammin.

Nyt yritän taas nauttia jokaisesta päivästä, kun tuntuu että vihdoin olen saamassa voiton kaiken maailman taudeista (kuumetta, yskää, mahatautia jne.) melkein neljän viikon jälkeen. Ainoastaa mahataudin laukaisema närästys vaivaa, mutta ei onneksi tänään ainakaan niin pahana kuin vielä viime viikolla.

Kaikki suuret hankinnat on oikeastaan tehty, mutta sitä pikkutavaraa puuttuu ja nyt pikkuhiljaa voisi niihin asioihin ja tietty loppuihin remppajuttuihin ruveta keskittymään. Haluaisin saada kaiken suunnitellun kotona kuntoon ennen vaavin syntymää ettei tarttis sitten vauva sylissä enää tapetoida tms.

Arvostakaa hyvät naiset omaa kroppaanne ja näkyvää raskauttanne! Ylpeydellä kannettu kroppa on paljon paremman näköinenkin. Eivät nämä meidän masut ole läskejä vaan ihania, uuden elämän sisältäviä pienenmpiä ja isompia palloja, hih.

Rinnoista: Mulla on kyllä kasvanu jonkun verran. Alussa oli ajoittain melko aratkin. Isompia rintsikoita en ole ainakaan vielä kuitenkaan ostanut. Muutamat vanhat sopii vielä kyllä.

Kelan päätöstä odotellen

milizza 24+5

Ai niin, mulle saisi päivittää iäksi 26 ja synnäriksi TAYS, kiitos.

 

Heips ! :wave:

Onnea vauvautuneille, ultrassa käyneille ja kaikille tasapuolisesti tsemppiä odotukseen ja niille joilla la lähestyy niin synnytykseen onnea
En oo tätä palstaa unohtanut mutta päivät menee todella äkkiä, on vauva-arki tosiaan nyt temmannut mukaansa :heart:
Meillä voidaan hyvin ja ristiäisiä juhlitaan tulevana sunnuntaina

Sassy ja Santeri 3 viikkoa + 3 päivää

 

Tulin vain pikaisesti kertomaan, että eilen käyty varhaisultrassa ja kaikki hyvin tähän asti :heart:

Alkio oli 17 mm ja vastasi viikkoja 8+1, omien laskujen mukaan eilen oli 7+6. Sykkeet nähtiin selvästi ja olo on kertakaikkisen hämmentynyt ja onnellinen. Nyt voidaan ihailla miehen kanssa pikkuisesta saatuja kuvia.

 

White gold ihanaa!

 

Onnea white gold!

Neuvolassa täälläkin käyty: 36+0
Sf 32 eli keskikäyrällä menee
rt
hb 129 (viimeks 118, rauta auttanut )
syke 155-160
paineet ja pissat ok
painoa tullut vieläkin 590g/vko mut onneks kokonaisuudessaan n.13kg

Lääkäri kattoi paikat eikä muutosta keskiraskauteen eli kiinni, kiinteä ja 3cm. Vauva oli kuulemma aika alhaalla, kiinnittymisestä ei puhunut mut terkka viime käynnillä totes et olis kiinnittynyt.
Mitään painoarviota ei sanonut vaikka ultras ja ei selkeästi myöskään halunnut sanoa sukupuolesta mitään kun kysyin vilahtiko mitään varmistukseks poikalupaukseen..Alko vaan jaaritteleen, kuinka tärkeintä on että molemmat voidaan hyvin jne ja vauva sitten itse näyttää syntyessä kumpi on..joo, oonhan se, mut ois kiva ollu kuulla ku arvaus on vaan sen rakenneultran varassa (sama oli viime neuvolalääkärikäynnillä ku oli eri lekuri). Kuvittelin nyt ehkä ite näkeväni ballsit mut en oo kyllä varma oisko se napanuora voinu vaan olla niin poimuinen?? Tosi huono toi neuvolan ultra kyllä.
Eli synnytystapa-arviota ei näemmä sen kummemmin ole.

Muuten vointi edelleen hyvä, mutta alimmat kylkiluut särkee sekä etu- että selkäpuolelta aika ilkeesti kun vauva punkee sinne. Ja vatsaa kiristelee ja harkkasuppareita on mut ei ne kipeitä ole.

Illalla taas mammajoogaan

Eltsu ja pena 36+0

 

Onnea white goldhyvistä kuulumisista!:heart: Mehän mennään ihan samassa, mulla tänään 8+2

 

Tulin tänne vain poksumaan kun 17 viikkoa on täynnä! Jännää

Mahaakaan ei enää pysty piilottelemaan, herranjestas kun se on kasvanut ihan parissa päivässä tosi paljon!!

Mammapaitoja ja masutuubi tuli eilen postissa, joten antaa masun kasvaa vaan

Line ja Nano 17+0

 

Tässä ois meitsin hautomo:

katso liitettä 13773

Susimieli ja Pieni 27+1

 

Onnea White gold! Kyllä tekin nyt saatte vauvan. :heart:

Susimieli, tottahan se teidän neuvolantäti puhui, sulla on tosi nätti masu.

ON: Kaikki on loistavasti. Selkäkivut on olleet jonkin aikaa nyt poissa. Ei ole mitään supisteluja tms. Vatsa kasvaa vähitellen ja ipana potkii ja möngertää päivittäin. Mammajoogakin alkoi. 5 päivää rakenneultraan.

Leena ja Tättärää 21+1

 

Mulla on ihan tyttöfiilis LeenaT:lle

Nii ja mahtaakohan kais-a olla jo synnyttänyt, sitä mietin tässä yks päivä??

Ja jos Luneakin jaksais/ehtis jossain välissä tulla kirjottamaan synnytyskertomusta, olis kiva

Eltsu ja pena 36+2

 

Heipä hei! Pitkästä aikaa. En ole teitä unohtanu vaan miettinyt teitä joka päivä. Koskaan ei vaan ole ollut aikaa tai voimia istua koneen ääreen ja kirjotella kuulumisia.

En muista enää että mikä oli viimeisin kirjotus täällä. Taisin mainita jotain saikusta silloin. Olin varmaan vähintään sen kuukauden poissa töistä pahoinvoinnin takia. Siihen päälle tuli sitten hirveitä huimauskohtauksia joten en enää autoa halunnut ajaa. Hemoglobiini oli silloin hieman alhainen mutta ei kuitenkaan olis pitänyt vaikuttaa. Kaikki muutkin veriarvot oli ok joten en tiedä syytä mun huimailuun. Pelottavaa aikaa oli se. Nyt on tosin hieman helpottunut oireet ja olen palannut työnarkeen. Tosin vaan siihen liikuntapuolen duuniin. Ensi viikolla alkaa sitten se toinen työ myös. Apua, saa nähä miten jaksaa.

Pahoinvointisuus ja heikotus ei oo ollu ainoa ongelma mulla. Väsymys sekä pieni masennus iski. Työ on mulle aina ollu numero yksi. Pidän työnteosta ja teen sitä paljon, syyslukukauden ja kevätlukukauden aikana mun työviikko on 47h. Eli muuta ei elämään oikeen mahdu. Ja kun tämä jäi pois ja jouduin olemaan yksin kotona meinasin tulla hulluks. Nyt oon kyllä oppinu nauttimaan siitä että kokoajan ei tartte olla menossa. Se varsinainen masennus iski mulle kun sain selville että mun pomo on kusettanu mua koko ajan. Oon haaveillu kakkosmiehen paikasta ja minulle ns luvattiin se paikka jo aikoja sitten mut aina on ollu joku este ja sitä ollaan lykätty eteenpäin. Nyt sitten huomasin että pomo oli vallan onnellinen siitä että mainitsin raskaudestani koska nyt hän ei joudu keksimään syytä miksi hän ei minua palkkaakkaan kakkoseks. Nyt en sit tiedä enää että mitä mun pitäis tehä, ja oon ihan hukassa. Mull on alle viikko aikaa miettii miten mä tän tilanteen hoidan. Hän ei mulle suoraa sanonu että paikka ei oo mun mutta hän sanoin että paikka menee avoimeen hakuun ja heitti läpällä ex-työntekijälle että hänhän voisi sitä paikkaa hakea kun kyseinen henkilö kyseli palkasta. Mieli tekis sanoo ihan sika rumasti niille molemmille mut sit taas haluan toimia hyvin asiallisesti ja olla se järkevämpi osapuoli. Hitto!

Tämän kaiken päälle suhde mun ja miehen välillä on vähän kylmä. En sit oo jaksanu miettiä että mitä sille pitäis tehä.

Mutta jos jotain hyvää haluaa löytää niin pikkusella on kaikki hyvin ja se on nyt mulle numero yksi tässä maailmassa. Kaikki muut asiat voi mennä mönkään kunhan sillä on hyvät oltavat.
Ultrassa ollaan käyty ja kaikki oli niinkuin piti, laskettuaika muuttui 24.3.2012 ens ultra onkin sitten vasta marraskuussa joten sinne on pitkä matka.

Ihana on nähdä teidän vauvamasut, ite toivoisin että mullaki tulis kohta. Muutama viikko täytyy odotella vielä, höhh.

Bubble ja Blåbäret 12+5

 

Niin ja kun luin eltsun viimeisimmän tekstin nii joo mäkin haluan kuulla synnytyskertomuksen. Mua on alkanu toi synnytys pelottaa. Missä vaiheessa mulle kerrotaan enemmän siitä sitten? Mites te muut odottajat. Tiedättekö te jo miten toimia ja miten kaikki tapahtuu?

 

Mulla on ollut tänään vaikea päivä. Mahaa alkoi koskemaan tosi ikävästi ja en mennyt siitä syytä töihin. Kipu oli tavallaan sellaista pistävää tai polttavaa kipua, navasta hieman alempana, molemmilla puolilla. Pelästytti kyllä tosi pahasti, mutta tällä hetkellä kipua ei taas tunnu. Miehenkin pelästytin kertomalla sille. Toivottavasti menee levolla pois, vaikka en kunnolla levännytkään vaan tein töitä... pitäisi varmaan lyhentää työpäivien pituutta oikeasti jos kroppa yrittää viestittää jotain.

Mua synnytys pelottaa kyllä vähän, ei vielä paljoa, koska se on vielä aika kaukainen asia. Haluisin kyllä päästä tutustumaan synnytyssaliin etukäteen, että sitten tietää mitä on edessä. Vauvalehdistä ja neuvolan materiaaleista oon lukenut vaan mitä tuleman pitää.

Line ja Nano 17+1

 

Bubble Paljon voimahaleja täältä!
Olen itse päivähoidossa työskennellyt ja sijaisuuksia tein kesään asti, nyt kesän olin työttömänä ja syksylläkin työpäivä on ollut vain kolme, tuskin kauheasti nyt tuleekaan kun jään mammalomalle marraskuun alussa jo. Tiedän hyvin millaista on olla jumissa kotona, jossain vaiheessa se ottaa niin päähän ja tuntuu että tulee hulluksi! Täydet sympatiat siis sulle!
Olen itse yrittänyt ajatella että tää raskausaika on niin lyhyt vaihe elämässä että on sama vaikka sen olis kokonaan kotona, töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Olen siis koittanut tsempata itseäni jaksamaan tätä kotona kökkimistä, ja nyt kun maha on isompi ja voimat vähenee niin sitä osaa arvostaakin kun ei tarvitse jaksaa töissä joka päivä.

Toivottavasti saisit miehen kanssa välit lämpenemään, siitä on jo iso apu kun joku pitää huolen ja on joku jolle kertoa murheitaan.

Koita pärjätä!