Minä ainakin ymmärsin tuon *Stiinan lapsettomuuskommentin niin, että tarkoitetaan nimenomaan ihmisiä, joilla ei vielä lapsia ole. Tuolla lapseton-sanallahan kun on kaksi merkitystä. Tosiaan nuo ihmiset, joilla ei lapsia ole ja sitten tuo lääketieteellinen puoli, josta tosiaan voidaan alkaa puhua vuoden yrittämisen jälkeen. Oikein mietin tuota *Stiinan kommenttia lukiessa, että ei-lapsellisille ei taida sen parempaa termiä suomenkielessä ainakaan olla kuin se lapseton. Jonka käyttöä toki varmaan moni koittaa välttää, koska se aiheuttaisi vain väärinymmärryksiä.
Mä en todellakaan tiedä mihin mun vauvakuumeeni on kadonnut. Jo joskus syksyllä 2010 oli kova kuume ja tyyliin laskeskeli että koska voisi alkaa lisääntyä aikaisintaan, että ehtisi valmistua jne. Nyt ei sitten enää oikein mitään. E-pillerit jätettyäni olen kyllä huomannut, että jotenkin kummallisesti siinä (oletetun) oviksen aikaan ajatukset enemmän kiertää aiheen ympärillä ja miettii että pitäisikö kuitenkin pikkuhiljaa alkaa yrittää. Mutta nääh... Syytän töitä, saan siellä yliannostuksen raskauksista, synnytyksistä ja vauvoista.
Kyllähän sitä toki edelleen lapsia haluaa, mutta ajankohdasta vain ei ole hajuakaan. Kait sitä nyt on joku pienimuotoinen "kriisikin", kun tuli 25v mittariin ja miettii että sitä vissiin ihan oikeasti alkaa olla aikuinen. Ja kun joskus muutama vuosi sittenkin laskeskeli, että esikoinen olisi tehtynä ennenkuin 25v täyttää tai sitten justiinsa 25-vuotiaana. Tietysti voisi myös olla, että kuumekin iskisi jos mies olisi lapsiasiasta innostunut, mutta kun hän lähinnä tuntuu kauhulla ajattelevan sitä, että koska moista keksin "vaatia".
Sori nyt tuo omanapainen yllätysavautuminen tuohon (ei ollut edes tarkoitus moista kirjoittaa mutta se vain tuli jostain mielen syövereistä
). Täällä taustalla edelleen pörräilen kyllä.
