Meillä on teini (täyttää kesällä 16) jolle ei mee päähän mikään, ei välitä kotiintuloajoista eikä "muista" aina edes ilmoittaa jos menee myöhempään tms.
Tuosta asiatsa on keskusteltu, riidelty, sovittu yhteisiä sääntöjä ja vaikka mitä mutta tosiasia on se että aina kun tulee jotain kivempaa vastaan, teini on menossa suuna päänä ja ensimmäisenä ja "kaikki järkevä unohtuu".
Lastensuojelun asiakkaita oltiin ja sen aikaa teini jaksoi käyttäyttyä hyvin, ajattelin jo että nyt se otti opikseen kun säikähti ls:aa mutta pas*at ... sama meno jatkui kun päästiin ls-piiristä pois (niiden mukaan meil kaikki ok ja tilanne hallinnassa eikä perusteita ls-asiakkuudelle ollut jatkossa) ..
Nyt sitten tapellaan joka viikonloppu menoista ja totta puhuen on käyny mielessä että menköön jos on mennäkseen, en jaksa enää!!! Tulkoon ku tulee mut mä haluun nukkuu yöni rauhassa enkä känykkä kourassa odotellen soittoo tai minä ite soittelemassa sille.
Just viime yönä odottelin, lupas tulla vaan sit tulikin muuta menoa ja neljän aikaan ilmotti et menee kaverille yötä. Tänään hain raivoissani sen kymmeneltä kotiin ja teini kehtaa narista et herätin kesken unien! En oikeest tiiä mitä mä kohta teen..