Alkuperäinen kirjoittaja Toivoliini:
Monet pitää rangaistusta tiukkana. Mitä rangastuksia nuorille sitten saa antaa ettei tule traumoja??? Aika lepsu rangaistus, kun saa käydä harrastuksessa ja kaverit saa kyläillä.
Mä muutin käsitykseni ap:n rangaistuksen tiukkuudesta, kun selvisi, että kaveritkin saavat käydä kyläilemässä ja kännykällä voi pitää yhteyttä. Ensilukemalta kun ajattelin, että kotiaresti olisi koulunkäyntiä ja harrastuksia lukuunottamatta ehdoton.
Mulla nuorille annetuissa rangastuksissa on pätenyt kolme sääntöä: lyhyt, tuntuva ja mun pitää pystyä valvomaan rangaistuksen toteutumista. Työssäkäyvänä kotiaresti olisi ollut huono, koska enhän mä voisi valvoa sitä, mihin teini koulun jälkeen hilpasee. Olen myös pyrkinyt siihen, että rangaistus ei olisi vain rangaistus vaan nuoren pitää myös tavalla tai toisella korvata tekemisillään muille aiheuttamansa harmi tai mielipaha. Jos rangaistuksen tarve on syntynyt lasteni keskinäisistä nahinoista, vääryyttä kokenut on saanut ehdottaa sanktiota. Esim kuopus on jokusen kerran imuroinut ja pessyt lattiat isosiskonsa huoneesta. Ja esikoinen taas joutunut mm kuulustelemaan pikkuveljeltään ruotsin sanoja ja neuvomaan fysiikassa. Mä olen antanut sanktiona mm ulkovarastojen siivouksen, koiran lenkitysvastuun viikoksi jne. Meillä annetut sanktiot ovat olleet siis jotain sellaista, mistä on hyötyä vahinkoa kärsineelle ja siten aiheutettu harmi ja mielipaha on voitu hyvittää.
Jokaisessa perheessä on varmaan omat konstinsa ja toisessa perheessä toimiva systeemi ei tepsi toisessa. Mun ei ole tarvinnut jaella rangaistuksia kovin usein ja lapseni ovat tajunneet, että jos kotona on vastassa huolesta suunniltaan oleva, silmät itkun turvottamina olohuoneessa koko yön valvonut äiti, niin sen mielipahan korvaaminen ei onnistukaan enää parilla koiranpissityksellä. Lapseni ovat myös tajunneet, että ei meillä niitä sääntöjä ole sen vuoksi, että musta olisi jotenkin erityisen kivaa sanella sääntöjä. Meillä nuoriso oilmoittaa,missä menevät. Ja jos myöhästyvät bussista, niin laittavat tekstarin tai soittavat. Mutta niin teen minäkin. Ei mullakaan ole tässä perheessä oikeutta tuosta noin vaan kadota jonnekin, sillä myös mun lapseni olisivat huolissaan minusta, jos mua ei kuuluisi oletettuun aikaan kotiin enkä mitään ilmottaisi.