erään tytön mielestä me ollaan hirviöitä, kun sai kuukauden kotiarestia ( siis ei saa mennä kuin kouluun ja harkkoihin) ja netin k

Kuukauden kotiaresti on kyllä minusta tosi pitkä aika. Viikko olis ollut ehkä lähempänä, ja sit jos toistuu niin tietysti rangaistukset kovenee. Tai ottaa nuorelta pois jonkin hänelle tärkeän asian jos sopimuksista ei pidetä kiinni.

ranaistus on se 2 tärkeän asian poistaminen eli chätäily ja kaupungilla luuhaminen.

Mun mielestä rangaistus on kohtuuton siihen nähden mikä oli asia. Muistan itse olleeni yläasteella pois koulusta sairastamisen takia, ja putosin vähän kaveriporukan ulkopuolelle, kun olin pois. Toivon ettei sun tyttösi kaverit hylkää häntä vanhempien rangaistuksen takia. Tuo rangaistus kun käytännössä kieltää tytöltäsi kaiken kodin ja koulun ulkopuolisen elämän. Ajattele tilanne omalle kohdallesi, et saisi palstailla, soittaa kenellekään ystävälle, tai lähteä esim. lenkille ystävän kanssa kuukauteen. Teinille tuo kuukausi on vielä aikakäsityksessä eri asia kuin aikuiselle. Voisi verrata että aikuiselta kieltäisi ihan kaiken puoleksi vuodeksi, niin aletaan olla samassa mittaluokassa.

 

Varmaan tekisin saman jos olisi tarve. . .

Meillä juuri 7 v ja 10 veet saivat 3 päivän tietokonekiellon siitä että kiukuttelivat kun kielsin eilen tunnin pelaamisen jälken lisäpeluuajan. . . Ja jos urputtavat tänään kielto siirtyy päivällä eteenpäin. . . Tämän toki tietävät. . .

 

Varmaan tekisin saman jos olisi tarve. . .

Meillä juuri 7 v ja 10 veet saivat 3 päivän tietokonekiellon siitä että kiukuttelivat kun kielsin eilen tunnin pelaamisen jälken lisäpeluuajan. . . Ja jos urputtavat tänään kielto siirtyy päivällä eteenpäin. . . Tämän toki tietävät. . .

On ihan eri asia kieltää vaikka vain tietokoneella pelaaminen muutamaksi päiväksi, kuin se että lapsella on kavereita ja elämää.

 

Kuukauden kotiaresti on kyllä minusta tosi pitkä aika. Viikko olis ollut ehkä lähempänä, ja sit jos toistuu niin tietysti rangaistukset kovenee. Tai ottaa nuorelta pois jonkin hänelle tärkeän asian jos sopimuksista ei pidetä kiinni.

ranaistus on se 2 tärkeän asian poistaminen eli chätäily ja kaupungilla luuhaminen.

Mun mielestä rangaistus on kohtuuton siihen nähden mikä oli asia. Muistan itse olleeni yläasteella pois koulusta sairastamisen takia, ja putosin vähän kaveriporukan ulkopuolelle, kun olin pois. Toivon ettei sun tyttösi kaverit hylkää häntä vanhempien rangaistuksen takia. Tuo rangaistus kun käytännössä kieltää tytöltäsi kaiken kodin ja koulun ulkopuolisen elämän. Ajattele tilanne omalle kohdallesi, et saisi palstailla, soittaa kenellekään ystävälle, tai lähteä esim. lenkille ystävän kanssa kuukauteen. Teinille tuo kuukausi on vielä aikakäsityksessä eri asia kuin aikuiselle. Voisi verrata että aikuiselta kieltäisi ihan kaiken puoleksi vuodeksi, niin aletaan olla samassa mittaluokassa.

miten nin koulussa näkee kaverinsa ( ovat samassa koulussa) ja harrastuksisaan saa käydä, sielläkin on kavereita. Eli ei se kyllä vaikuta kuin siihen kaupungilla ostarilla pyörimiseen . Ja kavereiden MEILLE tuloa ei oo kielletty.

 

Jotenkin tuntuu et osalla vastanneista on oma murkkuikä vielä päällä... Murkun kuuluu kapinoida vanhempiaan vastaan, yrittää rikkoa rajoja, olla välillä sitä mieltä et apinatkin ois parempia ku omat vanhemmat ja koiratarhassakin ois parempi asua. Siis kärjistetysti. Ja vanhempien pitää asettaa rajat ja rajarikoista on seuraamuksensa. Niinhän se on aikuisellakin, jos mokaat niin jotainhan siitä aina seuraa. Mut ei tuo rollolaisen rangaistus musta kovin kova oo, pitkä mut ei kova. Itse ajattelisin, että lyhyempi ja kovempi saattas olla tehokkaampi. Neljässä viikossa saattaa tottua kotona olemiseen...

 

Rollolainen, mistä asioista tyttö on valehdellut?

Edelleen kyselen. Yritän tehdä johtopäätöstä sille oletteko hirviövanhempia vai annatteko "rajojarakkaudella".

 

Onneksi olen kasvattunut lapseni jo pienestä joten tuollaisia ongelmia ei ole enää 15 vuotiaana!

Aivan! Kasvatuksensa tuloksen näkee kun lapset kasvavat, tulevat murrosikään. Kunnolla kasvatetun, ei alistetun kanssa ei teininä enää ole ongelmia.

Myös mukava seurata kuinka jo aikuiset lapset omiaan samoin kasvattavat, pienestä pitäen.

 

Onneksi olen kasvattunut lapseni jo pienestä joten tuollaisia ongelmia ei ole enää 15 vuotiaana!

Aivan! Kasvatuksensa tuloksen näkee kun lapset kasvavat, tulevat murrosikään. Kunnolla kasvatetun, ei alistetun kanssa ei teininä enää ole ongelmia.

Myös mukava seurata kuinka jo aikuiset lapset omiaan samoin kasvattavat, pienestä pitäen.

Ihanaa syyllistämistä :/

Itse tavannut ihan normioloissa kasvaneita teinejä, jotka kapinoi kaikkea mahdollista vastaan.. ei aina ole kasvatuksesta kiinni.

Ottakaa selvää ennen kuin alatte omaa sädekehäänne kiillottelemaan...

 

Onneksi olen kasvattunut lapseni jo pienestä joten tuollaisia ongelmia ei ole enää 15 vuotiaana!

Aivan! Kasvatuksensa tuloksen näkee kun lapset kasvavat, tulevat murrosikään. Kunnolla kasvatetun, ei alistetun kanssa ei teininä enää ole ongelmia.

Myös mukava seurata kuinka jo aikuiset lapset omiaan samoin kasvattavat, pienestä pitäen.

Ihanaa syyllistämistä :/

Itse tavannut ihan normioloissa kasvaneita teinejä, jotka kapinoi kaikkea mahdollista vastaan.. ei aina ole kasvatuksesta kiinni.

Ottakaa selvää ennen kuin alatte omaa sädekehäänne kiillottelemaan...

Ja saman perheen samalla tavalla kasvatetut lapset voivat teini-iässä olla aivan eri maata.

 

Minusta teinin hyvää käytöstä ei kyllä tarvi vanhempien mitenkään ansaita, hyvä käytös ei ole mitään teatteria vanhempien miellyttämiseksi vaan ihmisen luontainen fiksu tapa selviytyä elämästä kuivin jaloin. Kunnioituskaan ei ole minusta ansaittava asia, miten se ansaittaisiin? Sitä on tai ei ole.

Minusta taas tarvitsee ansaita. Jos kohtelisin omia nuoriani huonosti, nimittelisin, puhuisin halveksivaan sävyyn, kohtelisin mielivaltaisesti kulloisenkin mielentilani mukaan tms, en ansaitsisi lasteni kunnioitusta eikä lasteni tarvitsisi käyttäytyä mun edessäni yhtään sen paremmin kuin minä heidän. En siis voi vaatia lapsiltani sellaista käytöstä, mitä en pysty vaatimaan itseltänikään.

 

Minusta teinin hyvää käytöstä ei kyllä tarvi vanhempien mitenkään ansaita, hyvä käytös ei ole mitään teatteria vanhempien miellyttämiseksi vaan ihmisen luontainen fiksu tapa selviytyä elämästä kuivin jaloin. Kunnioituskaan ei ole minusta ansaittava asia, miten se ansaittaisiin? Sitä on tai ei ole.

Minusta taas tarvitsee ansaita. Jos kohtelisin omia nuoriani huonosti, nimittelisin, puhuisin halveksivaan sävyyn, kohtelisin mielivaltaisesti kulloisenkin mielentilani mukaan tms, en ansaitsisi lasteni kunnioitusta eikä lasteni tarvitsisi käyttäytyä mun edessäni yhtään sen paremmin kuin minä heidän. En siis voi vaatia lapsiltani sellaista käytöstä, mitä en pysty vaatimaan itseltänikään.

Okei, ymmärrän tämänkin. Minä vaan vieläkin ajattelen tämän ansaitsemisen ja kunnioittamisen jotenkin toisella tapaa.

 

Jos se tietokone kiusaa siellä kotona ,se kannattaa viedä pois. Nuori kapinoi hetken,mutta jos tietokone ei ole näkyvissä niin se myös unohtuu hetkeksi. Se on tuo murrosikä joka koettelee vanhempia ja nuortakin. Sille ei voi mitään se kuuluu kasvuun. Mutta rakkautta ja rajoja. Kyllä se siitä.

 

Mitäs jos samalla laittaisit itsellesikin tietokonekiellon.. sen sijaan mitä itsekin käytät aikaa tietokoneella, olisit tämän murkkusi kanssa? Ei se tietokone houkuttelisi sitten sitä teiniäkään niin paljon ja samalla antaisit hyvää esimerkkiä siitä, että muutakin voi tehdä kuin koneella olla.

 

Itse ajattelisin, että lyhyempi ja kovempi saattas olla tehokkaampi. Neljässä viikossa saattaa tottua kotona olemiseen...

Näin minäkin ajattelen omien lasteni kohdalla. Mutta kun ap on ketjussa kertonut lisää, luultavasti hänen lapselleen tepsii paremmin toisenlainen rangaistus kuin mun lapsilleni.

 

ottakaa asioista äidit ja isät selvää ensin. pahempaaaki on nähty. kannattaa varoo millasia rangaistuksia antaa lapselle. syttyy pia vaa riitooja ja yms.