erään tytön mielestä me ollaan hirviöitä, kun sai kuukauden kotiarestia ( siis ei saa mennä kuin kouluun ja harkkoihin) ja netin k

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mielestäni kuukauden aresti on kohtuuton.

 

on vanhemmuus aika hukassa jos pitää lastenkotiin soittaa ja kysyä neuvoja!

 

Ottakaa huomioon, että teini-ikä on lapselle hyvin tärkeä vaihe. Silloin irrottaudutaan vanhemmista juuri tällaisilla tempuilla, ja liittoudutaan kavereiden kanssa kapinoiden vanhempia vastaan.

Jos vanhemmat ovat liian ankaria ja nimenomaan pieniä kapinamuotoja ei sallita, voi lapsen tärkeä ikävaihe ja kehittymisaskel mennä pieleen, tämä voi olla todella haitallista identiteetille ja tulevalle elämälle.

Mun mielestä ei ole pieni asia jos nuori oppii että valehtelemalla saa haluamansa.

höpö höpö

 

Silloin kun tyttö oli vielä kiltti kotonaviihtyvä tapaus jonka ainoa touhu oli läksyjenteko, hänen taskujaan pengottiin, huonetta tutkittiin salaa, kännykkää ja sähköpostia tarkkailtiin vaikka sellaiseen ei ollut mitään syytä. Ei yhtään ihme että hän ei uskalla kertoa vanhemmille asioita ja valehtelee kun kohdeltiin suur rikollisena jo ennen ensimmäistä teinimokaa!

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

 

Meillä on teini (täyttää kesällä 16) jolle ei mee päähän mikään, ei välitä kotiintuloajoista eikä "muista" aina edes ilmoittaa jos menee myöhempään tms.

Tuosta asiatsa on keskusteltu, riidelty, sovittu yhteisiä sääntöjä ja vaikka mitä mutta tosiasia on se että aina kun tulee jotain kivempaa vastaan, teini on menossa suuna päänä ja ensimmäisenä ja "kaikki järkevä unohtuu".

Lastensuojelun asiakkaita oltiin ja sen aikaa teini jaksoi käyttäyttyä hyvin, ajattelin jo että nyt se otti opikseen kun säikähti ls:aa mutta pas*at ... sama meno jatkui kun päästiin ls-piiristä pois (niiden mukaan meil kaikki ok ja tilanne hallinnassa eikä perusteita ls-asiakkuudelle ollut jatkossa) ..

Nyt sitten tapellaan joka viikonloppu menoista ja totta puhuen on käyny mielessä että menköön jos on mennäkseen, en jaksa enää!!! Tulkoon ku tulee mut mä haluun nukkuu yöni rauhassa enkä känykkä kourassa odotellen soittoo tai minä ite soittelemassa sille.

Just viime yönä odottelin, lupas tulla vaan sit tulikin muuta menoa ja neljän aikaan ilmotti et menee kaverille yötä. Tänään hain raivoissani sen kymmeneltä kotiin ja teini kehtaa narista et herätin kesken unien! En oikeest tiiä mitä mä kohta teen..

Missä isä?

 

Itse en näe miksi tuo perhekodin lausunto nostetaan nyt jalustalle. Itsellä kaksi ystävää töissä perhekodeissa, eri laitoksissa kylläkin ja kumpikin on rangaistuksista täysin eri mieltä. Toisessa paikassa on tiukkaa ja toisessa ei. Toinen on ankara kasvattaja ja toinen aivan onneton periksiantaja. Joten se mitä perhekodista sanotaan on aivan se ja sama.
Jos joltain pitäisi neuvoa kysyä niin ehkä tytön opettajalta joka ehkä paremmin tuntee lapsen kuin joku kuukkeloitu perhekotilainen.

Eihän perhekodin työntekijöillä ole välttämättä edes alan koulutusta.

No lähihoitaja joka on käynyt muutaman opintoviikon kasvatusoppia kelpaa ammattikasvattajaksi.

Lähihoitaja voi erikoistua lapsi ja nuorisotyöhön.

Mutta ei tarvitse olla edes lähihoitaja, jos haluaa olla perhekodin äiti. Siinä on juuri tarkoituksena se, ettei suosita ammattilaisia, vaan on kodinomainen tunnelma ja tavallinen isä ja äiti.

Tuota juuri ajoin takaa että oikeastaan perhekodin lausunnolla voi pyyhkiä pyllynsä. Se ei ole sen kummempi instanssi määräämään sopivaa arestia kuin naapurin Kauko mikäli ei lasta tunne.

 

Mun mielestä ei ole pieni asia jos nuori oppii että valehtelemalla saa haluamansa.

Ei munkaan mielestä. Enkä kyllä halua, että lapseni pitäisivät mua sellaisena hirviönä, ettei mulle voisi olla rehellinen. Meillä ei ole lapsilla - eikä aikuisillakaan - koskaan ollut sellaista sääntöä, jolle ei olisi perusteltua syytä. Mä olen ollut varsin joustava kotiintuloaikojen suhteen. esim leffasta ei tarvitse lähteä kesken näytöksen ehtiäkseen bussiin, leffan jälkeen voi käydä halutessaan jossain syömässä, mutta siitä pitää ilmoittaa ensin kotiin jne. Mutta kun olen sanonut, että 16 veen ei ole turvallista liikkua perjantai-iltana yksin enää klo 23 jälkeen, niin lapseni ovat sen mukisematta hyväksyneet. Koska eivät voi väittää mun olevan väärässäkään.
Ja itse asiassa esikoinen varsinkin leffaillan päätteeksi usein laittoikin bussista tekstarin, että tulossa ollaan, ja toivoi, että tulen puudelin kanssa pysäkille vastaan. Tuossa iässä ei enää äidin vastaanottoa niinkään kaivattu, mutta puudeli oli erittäin hyvä tekosyy "sattua paikalle" juuri, kun bussi tulee

 

Meillä on teini (täyttää kesällä 16) jolle ei mee päähän mikään, ei välitä kotiintuloajoista eikä "muista" aina edes ilmoittaa jos menee myöhempään tms.

Tuosta asiatsa on keskusteltu, riidelty, sovittu yhteisiä sääntöjä ja vaikka mitä mutta tosiasia on se että aina kun tulee jotain kivempaa vastaan, teini on menossa suuna päänä ja ensimmäisenä ja "kaikki järkevä unohtuu".

Lastensuojelun asiakkaita oltiin ja sen aikaa teini jaksoi käyttäyttyä hyvin, ajattelin jo että nyt se otti opikseen kun säikähti ls:aa mutta pas*at ... sama meno jatkui kun päästiin ls-piiristä pois (niiden mukaan meil kaikki ok ja tilanne hallinnassa eikä perusteita ls-asiakkuudelle ollut jatkossa) ..

Nyt sitten tapellaan joka viikonloppu menoista ja totta puhuen on käyny mielessä että menköön jos on mennäkseen, en jaksa enää!!! Tulkoon ku tulee mut mä haluun nukkuu yöni rauhassa enkä känykkä kourassa odotellen soittoo tai minä ite soittelemassa sille.

Just viime yönä odottelin, lupas tulla vaan sit tulikin muuta menoa ja neljän aikaan ilmotti et menee kaverille yötä. Tänään hain raivoissani sen kymmeneltä kotiin ja teini kehtaa narista et herätin kesken unien! En oikeest tiiä mitä mä kohta teen..

Missä isä?

Miten niin? Isä on kotona, ihan tavallinen isä jolla pinna palaa ehkä vielä herkemmin kuin mulla.. ja teini kapinoi sitä vastaan vielä enemmän ku mua!

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

 

Mä olen asunut lastenkodissa ja me saatiin rangaistukseksi viikko vierihoitoa jos lipsuttiin kotiintuloajasta.

Vaikka itsekin pidän ns. kovaa kuria niin kyllä se kuukausi aika pitkältä ajalta kuulostaa.

tässä on takan muutakin kuin se kotiintuloaika.
tää on nyt näin ja sillä siisti.
liian paljon katsottu läpi sormien.

Mutta silti tuntuu kuukausi liian pitkältä ajalta! Jos nyt ei ole ketään tappanut?

Tappamisesta kuukausi arestia? Kuulostaa kohtuulliselta!

Tässä tapauksessa kuulostaa ihan ookoolta! Lapselle on paljon parempi asettaa rajat kuin olla asettamatta. Ja jos viikko ei tepsi niin ehkä kuukausi toimii.

 

Ottakaa huomioon, että teini-ikä on lapselle hyvin tärkeä vaihe. Silloin irrottaudutaan vanhemmista juuri tällaisilla tempuilla, ja liittoudutaan kavereiden kanssa kapinoiden vanhempia vastaan.

Jos vanhemmat ovat liian ankaria ja nimenomaan pieniä kapinamuotoja ei sallita, voi lapsen tärkeä ikävaihe ja kehittymisaskel mennä pieleen, tämä voi olla todella haitallista identiteetille ja tulevalle elämälle.

Mun mielestä ei ole pieni asia jos nuori oppii että valehtelemalla saa haluamansa.

höpö höpö

Tiedämpä tälläkin hetkellä yhden 36v naisen joka hoitelee kaikki hankalat tilanteet valehtelemalla, valehtelee myös saavuttaakseen haluamansa. Jos jää kiinni sulkee nämä ihmiset pois ystäväpiiristään. Rakastaa kehitellä ilkeitä tarinoita "ystävistään" ja kertoilee tosiasioina eteenpäin. Valehtelua ei musta saa hyväksyä missään kehitysvaiheessa.

 

Kyllä minä olisin huolestuneempi teinistä joka olisi vain kotona, hiljaa huoneessaan eikä kavereiden kanssa. Suoraan tulisi kotiin eikä haluaisi lähteä kaverille viikonlopuksi kun sellaista ehdotetaan.

Kyllä teini on teini, kokeilee rajojaan ja uhmaa vanhempiaan. Se kuuluu osaksi aikuistumista. Eli hienosti tehty, raja on nyt näytetty ja kaikenkaikkiaan melko lievä rangaistus kun kielto koskee vain kaupungilla hengailua ja semmottii. Opettaa hienosti viettämään laatuaikaa perheen kanssa kun lupa jalkautua teinilandiaan on evätty Kunpa omatkin vanhemmat olisivat aikoinaan osoittaneet samanlaista kiinnostusta menemisiini.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

 

Meillä on teini (täyttää kesällä 16) jolle ei mee päähän mikään, ei välitä kotiintuloajoista eikä "muista" aina edes ilmoittaa jos menee myöhempään tms.

Tuosta asiatsa on keskusteltu, riidelty, sovittu yhteisiä sääntöjä ja vaikka mitä mutta tosiasia on se että aina kun tulee jotain kivempaa vastaan, teini on menossa suuna päänä ja ensimmäisenä ja "kaikki järkevä unohtuu".

Lastensuojelun asiakkaita oltiin ja sen aikaa teini jaksoi käyttäyttyä hyvin, ajattelin jo että nyt se otti opikseen kun säikähti ls:aa mutta pas*at ... sama meno jatkui kun päästiin ls-piiristä pois (niiden mukaan meil kaikki ok ja tilanne hallinnassa eikä perusteita ls-asiakkuudelle ollut jatkossa) ..

Nyt sitten tapellaan joka viikonloppu menoista ja totta puhuen on käyny mielessä että menköön jos on mennäkseen, en jaksa enää!!! Tulkoon ku tulee mut mä haluun nukkuu yöni rauhassa enkä känykkä kourassa odotellen soittoo tai minä ite soittelemassa sille.

Just viime yönä odottelin, lupas tulla vaan sit tulikin muuta menoa ja neljän aikaan ilmotti et menee kaverille yötä. Tänään hain raivoissani sen kymmeneltä kotiin ja teini kehtaa narista et herätin kesken unien! En oikeest tiiä mitä mä kohta teen..

Missä isä?

Miten niin? Isä on kotona, ihan tavallinen isä jolla pinna palaa ehkä vielä herkemmin kuin mulla.. ja teini kapinoi sitä vastaan vielä enemmän ku mua!

Sitä vaan, että mun mieheni lävitse ei kävelisi kukaan. Tässä on nyt jotain mätää, saamattomuutta. Te ette saa lastanne kuriin ja joudutte turvautumaan lastensuojeluun. Miehesi on liian lepsu.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

Rajat on rakkautta, mutta kohtuus on viisautta.

 

Kohtuuton rangaistus etenkin kun ei saa chättäillä tai muuten seurustella kavereidensa kanssa! Se on niin tärkeää nuorille! Kyllä minunkin silmissä olet hirviö

ne kaverit silläo samassa koulussa ja puhelin sillä on käytössä., harkoissa myös näkee kevereitaan.
Eli kyllä likkua saa, mutta kaupungille ei lähdetä hengailemaan nyt lainkaan . Parhaat keverit on samassa koulussa joten varmasti näkevät päivän aikana

Minusta ei mikään kohtuuton rangaistus kun koulussa ja harrastuksissa näkee kavereita, ei kaupungilla lorviminen ole mikään välttämättömyys. Hyvä että nykyaikanakin vielä joku asettaa rajat lapsilleen!

 

Mun mielestä ei ole pieni asia jos nuori oppii että valehtelemalla saa haluamansa.

Ei munkaan mielestä. Enkä kyllä halua, että lapseni pitäisivät mua sellaisena hirviönä, ettei mulle voisi olla rehellinen. Meillä ei ole lapsilla - eikä aikuisillakaan - koskaan ollut sellaista sääntöä, jolle ei olisi perusteltua syytä. Mä olen ollut varsin joustava kotiintuloaikojen suhteen. esim leffasta ei tarvitse lähteä kesken näytöksen ehtiäkseen bussiin, leffan jälkeen voi käydä halutessaan jossain syömässä, mutta siitä pitää ilmoittaa ensin kotiin jne. Mutta kun olen sanonut, että 16 veen ei ole turvallista liikkua perjantai-iltana yksin enää klo 23 jälkeen, niin lapseni ovat sen mukisematta hyväksyneet. Koska eivät voi väittää mun olevan väärässäkään.
Ja itse asiassa esikoinen varsinkin leffaillan päätteeksi usein laittoikin bussista tekstarin, että tulossa ollaan, ja toivoi, että tulen puudelin kanssa pysäkille vastaan. Tuossa iässä ei enää äidin vastaanottoa niinkään kaivattu, mutta puudeli oli erittäin hyvä tekosyy "sattua paikalle" juuri, kun bussi tulee

Joo mä olen samaa mieltä ja jos leffassa menee vähän pitmpään niin jos vaan äidin kyyti kelpaa niin mielellään haen, yksin ei ole hyvä enää myöhään liikkua.

Valehtelemista en kuitenkaan hyväksy , meillä tapetilla tuo asia just 6v kanssa et silloinhan tuo vääntö jo alkaa

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

hh tuossa väitti, että arestin antaminen saa lapsen vihaamaan venhempiaan. Eli arestia ei saisi antaa.
Miten kommentisi liittyi tuohon asiaan?

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

 

Mä olen asunut lastenkodissa ja me saatiin rangaistukseksi viikko vierihoitoa jos lipsuttiin kotiintuloajasta.

Vaikka itsekin pidän ns. kovaa kuria niin kyllä se kuukausi aika pitkältä ajalta kuulostaa.

tässä on takan muutakin kuin se kotiintuloaika.
tää on nyt näin ja sillä siisti.
liian paljon katsottu läpi sormien.

Ja pitääkin kiinni sitten siitä kuukaudesta, muutenhan teidän uskottavuus murenee kokonaan , sanottu mikä sanottu.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

hh tuossa väitti, että arestin antaminen saa lapsen vihaamaan venhempiaan. Eli arestia ei saisi antaa.
Miten kommentisi liittyi tuohon asiaan?

mun mieölestä aresti ei ole mikään kasvatuskeino. Lukitaan lapsi jonnekin ja toivotaan että jotain muutosta tapahtuu käytöksessä. Mitään muutosta e-i tapahdu itsestään mun kokemuksen mukaan. Lyhyt aresti ja keskustelu saattaa toimia. Pelkkä aresti ei.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

hh tuossa väitti, että arestin antaminen saa lapsen vihaamaan venhempiaan. Eli arestia ei saisi antaa.
Miten kommentisi liittyi tuohon asiaan?

Pelkkä arestin antaminen opettaa vaan vihaamaan kohtuuttomia vanhempia, asioista pitää osata keskustella ja teinille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma kantansa asiaan ja joustoakin on oltava. Teinin pitää uskaltaa soittaa kotiin ja sanoa että myöhästyy sovitusta kotiintulo ajasta, eikä pelätä että saa heti huudot ja arestin.

 

Jos lapsi valehteli syyn, pitäisi hälytyskellojen soida lujaa. Toivon kädet kyynärpäitä myöden ristissä, ettei oma lapseni koskaan kokisi, että minulle tai isälleen tarvii valehdella. Vaikka olisi myöhässä sen takia, että on kännipäissään kaatunut ojaan, niin haluan ja toivon kuulevani totuuden. Minusta tuo valehtelu kertoo pelon ilmapiiristä, ei rajoista ja rakkaudesta.

Todella samaa mieltä, pelottaisi moinen valehtelu. Ei varmaankaan ole keskusteltu teinin kanssa ja sovittu aikoja vaan lätkäisty vaan, kovan rangaistuksen pelossa teinin valehdeltava.

Mulle aikoinaan yksi suurimmista huolenaiheista oli, että entä jos lapseni ei uskallakaan tulla kotiin. Juo itsensä vaikka humalaan, mutta rangaistuksen tai mun kiukkuni pelossa jää hortoilemaan jonnekin ulos. Kuolee sammuneena lumihankeen tai joutuu hyväksikäytetyksi. Jo pelkästään se, että mä odottaisin lastani kotiin tietämättä, missä se on ja mitä on tapahtunut, olisi ollut kamalaa.

Onneksi tollasta tilannetta ei koskaan tullut vaan lapset aina ilmoittelivat, missä mennään. Ja kotiintuloajasta oli aina mahdollisuus neuvotella. Uskon myös sillä olleen vaikutusta, että jos kavereiden kanssa kertakaikkiaan oli niin hauskaa, ettei heistä malttanut erota, niin koko konkkaronkan sopi tulla meillekin. Edellyttäen tietysti, että se sopi myös näiden kavereiden vanhemmille. Useimmiten porukka onkin viikonloppuja viettänyt mieluummin meillä kuin vesisateessa ostarilla.

Samoin meillä, kaikilla nuorilla, kuten myös tällä viimeisellä. Kavereita on meillä aina ollut usein. Kotiintuloajoista on voinut saada joustoa vaikka ajat onkin olemassa. Mieluummin niin kuin ettei ilmoita mitään kun ei toivoakaan joustosta.

 

Joo mä olen samaa mieltä ja jos leffassa menee vähän pitmpään niin jos vaan äidin kyyti kelpaa niin mielellään haen, yksin ei ole hyvä enää myöhään liikkua.

Valehtelemista en kuitenkaan hyväksy , meillä tapetilla tuo asia just 6v kanssa et silloinhan tuo vääntö jo alkaa

Mä olin pari kuukautta sitten paikallisessa baarissa kuuntelemassa vanhan kaverini tyttären karaokelaulua. Vähän ennen valomerkkiä soitin kuopukselle ja sanoin, että et viittis puolen tunnin päästä lähteä koiran kanssa köpöttelemään tänne mua vastaan En mä itsekään tykkää liikkua öiseen aikaan yksin ulkona, mutta koiran kanssa tilanne on ihan toinen.

Nuorteni kanssa olen joustanut, jos ja kun nuorella on ollut siihen joustamistarpeeseensa perusteltu syy. Pelkkä "mua ei huvita" tai "mä haluun" ei riitä syyksi. Jos esim on sovittu, että kotiin tulee klo 22, mutta kaveria tullaan hakemaan klo 22:30, niin ei ole tarvinnut sitä kaveria puoleksi tunniksi yksinkään jättää, vaan soitto tai tekstari mulle on riittänyt.