erään tytön mielestä me ollaan hirviöitä, kun sai kuukauden kotiarestia ( siis ei saa mennä kuin kouluun ja harkkoihin) ja netin k

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

hh tuossa väitti, että arestin antaminen saa lapsen vihaamaan venhempiaan. Eli arestia ei saisi antaa.
Miten kommentisi liittyi tuohon asiaan?

Pelkkä arestin antaminen opettaa vaan vihaamaan kohtuuttomia vanhempia, asioista pitää osata keskustella ja teinille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma kantansa asiaan ja joustoakin on oltava. Teinin pitää uskaltaa soittaa kotiin ja sanoa että myöhästyy sovitusta kotiintulo ajasta, eikä pelätä että saa heti huudot ja arestin.

juuri tätä tarkoitin!

 

Mä olisin toivonut vanhemmiltani lisää rajoja. Muutin 16v. pois kotoa poikaystävän luo, olisin tosiaan toivonut että vanhemmat olisivat sanoneet EI. Se oli sitä uhmaa, poismuutto. Jälkeenpäin ajatellen olisin todennäköisesti säästynyt todella monilta ikäviltä asioilta jos olisin jäänyt kotiin. En kuitenkaan syytä vanhempiani mistään, otinpa opikseni vaan.

Mutta asiaan. Minusta se 1-2vk olisi ollut ihan sopivan pitkä aika. Miten meinaatte rangaistusta enää koventaa, jos sama meininki jatkuu? Siis jos kaikki kännyt ym. on jo pois pelistä. Mie ajattelisin, että alotetaan vähän lievemmistä rangaistuksista ja sitten kovennetaan ellei viesti mene perille. Onhan tuo klo21 hyvin käyttäytyvälle 16v nuorelle aika aikainen kotiintuloaika, varsinkin jos vanhemmat tietää missä nuori on. Toisaalta, enpä haluais että oma lapseni enää klo23 kaupungilla luuhaa..

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

 

En edes jaksanu lukee koko ketjua läpi, mutta kommentoin kumminki.
Rajat on rakkautta, mutta kuukauden kotiaresti yhestä myöhästymisestä ja valehtelusta on mun mielestä kohtuuton.
Keskustelemalla varmaan olis selvinny ja jos oikeen olis halunnu vakuuttaa olevansa tosissaan ni viikon arestilla... Tuon viikon arestinki antasin vasta jos toisen kerran tekis saman. Sillä nuori huomais että tosissaan ollaan rajoja laittamassa.
Mistään kriminaalinuoresta ei ilmeisesti ap:n juttujen mukaan oo kyse. Eli siellä perhekodeissa on hiukkasen erilaisia nuoria, uskoisin ainaki niin

 

Mä olen Keittiksen kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa - aiheutettu mielipaha pitää jotenkin hyvittää. Ja asioista pitää keskustella, syistä ja seurauksista.

Meidän keinomme on myös se, että hyvästä käytöksestä palkitaan. Voihan tuo Rollolaisenkin rangaistus vielä muuttua sellaiseksi, jos ehtoja on noudatettu hyvin, niin voi saada etuuden aiemmin takaisin. Itse olen suoraan sanonut esikoiselle (14v), että kun hän pitää meidät tyytyväisenä, eli sopimukset pitävät, niin mekin pidämme hänet tyytyväisenä. Molempien toiveet siis toteutuvat, kun ollaan tasapainossa kaikissa asioissa.

Meillä ei juurikaan ole kotiintuloaikoja, vaan tapauskohtaisesti sovimme ne, ja soittelemme puolin ja toisin tarvittaessa.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Vapaa kasvatus ei tarkoita että teinin annetaan tehdä mitä tahansa. Vapaassa kasvatuksessakin on rajat mutta asioista voidaan neuvotella ja joustaa tilanteen ja teinin käytöksen mukaisesti, eikä esimerkiksi painosteta teiniä harrastusten tai jatko-opintojen suhteen vaan annetaan tehdä itse valinnat(ohjataan ja keskustellaan niistäkin). Sinulla ei ollut kasvatusta ollenkaan mutta ei se ole sama kuin vapaa kasvatus.

 

Meillä on teini (täyttää kesällä 16) jolle ei mee päähän mikään, ei välitä kotiintuloajoista eikä "muista" aina edes ilmoittaa jos menee myöhempään tms.

Tuosta asiatsa on keskusteltu, riidelty, sovittu yhteisiä sääntöjä ja vaikka mitä mutta tosiasia on se että aina kun tulee jotain kivempaa vastaan, teini on menossa suuna päänä ja ensimmäisenä ja "kaikki järkevä unohtuu".

Lastensuojelun asiakkaita oltiin ja sen aikaa teini jaksoi käyttäyttyä hyvin, ajattelin jo että nyt se otti opikseen kun säikähti ls:aa mutta pas*at ... sama meno jatkui kun päästiin ls-piiristä pois (niiden mukaan meil kaikki ok ja tilanne hallinnassa eikä perusteita ls-asiakkuudelle ollut jatkossa) ..

Nyt sitten tapellaan joka viikonloppu menoista ja totta puhuen on käyny mielessä että menköön jos on mennäkseen, en jaksa enää!!! Tulkoon ku tulee mut mä haluun nukkuu yöni rauhassa enkä känykkä kourassa odotellen soittoo tai minä ite soittelemassa sille.

Just viime yönä odottelin, lupas tulla vaan sit tulikin muuta menoa ja neljän aikaan ilmotti et menee kaverille yötä. Tänään hain raivoissani sen kymmeneltä kotiin ja teini kehtaa narista et herätin kesken unien! En oikeest tiiä mitä mä kohta teen..

Tiedätkös mä ymmärrän sua, ja ne 15-16 kesäset kyllä osaa vedättää joskus tosi pahasti, eikä siinä auta puheet eikä oikein mitkään konstit, ls kokeiltu ylä-aste ikäsenä toimi se vissiin viikon silloinen systeemi, pahemmaks on menny , mä heitinkin hanskat tiskiin kun 18 oli mittarissa , vaan kuinkas kävikään alkaa pikkusen järjen valo kajastaa nyt kun täyttää 21.Mutta on sillä nyt aika hankalaa kun pitää niitä aikoinaan tehtyjä töppäyksiä maksella. Älkääkä kukaan sanoko etteikö olis kaikkemme tehty!

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Eli lapsen pitää antaa tehdä oman pään mukaan, ettei hän ala vihaamaan vanhempiaan??
Näin, toipa se vasta tekeekin hyvää lapselle.

Ei vaan vanhemman pitää opetella vähän joustamaan, pitää osata keskustella ja neuvotella eikä heti huutaa ja määrätä rajua rangaistusta.

hh tuossa väitti, että arestin antaminen saa lapsen vihaamaan venhempiaan. Eli arestia ei saisi antaa.
Miten kommentisi liittyi tuohon asiaan?

Pelkkä arestin antaminen opettaa vaan vihaamaan kohtuuttomia vanhempia, asioista pitää osata keskustella ja teinille pitää antaa mahdollisuus kertoa oma kantansa asiaan ja joustoakin on oltava. Teinin pitää uskaltaa soittaa kotiin ja sanoa että myöhästyy sovitusta kotiintulo ajasta, eikä pelätä että saa heti huudot ja arestin.

juuri tätä tarkoitin!

Ja te TIEDÄTTE että ap ei ole keskustellut lapsensa kanssa jne. Että hän vain lätkäisi arestin??
Ok, ei siitä sitten enempää.

 

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Monet pitävät "vapaana kasvatuksena" myös kaikkea sitä kasvatusta, mikä ei ole autoritääristä kasvatusta. Kuitenkin näiden kahden kasvatustavan väliin jää lukematon määrä variaatioita. Myös se nk kultainen keskitie.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Mulla kanssa ns. vapaa kasvatus, vanhemmat kyllä yritti välillä puhua mut ei siitä ollut mihinkään. 13-vuotiaana aloitin juomaan ja sitä sitten riittikin, 14-vuotiaana saatoin olla koko viikonlopun jossain ja sunnuntai-iltana kömpiä kotiin... eipä vanhemmat siihen mitään muuta kuin paheksunutta tuhahtelua tuli. Sit oli huumeidenkokeilut ja irtoseksi suhteet sun muut.. kamalaa aikaa... viisastuin vasta päälle kakskymppisenä.

Välit äitiin ja isään on läheiset nyt mutta kymmenisen vuotta meni ihmetellessä että välittääkö ne paskan vertaa mun elämäsatä.

 

Omille lapsille ja vähän toistenki lapsille ja ehkä vähän aikusillekki oon sanonu, että meille voi aina tulla, oli sitte vaikka räjäyttäny pankin ( jos vaan on räjähdyksestä hengissä selvinny ) Sellasta asiaa ei oo, josta ei keskustelemalla selviäis.

 

Vapaa kasvatus ei tarkoita että teinin annetaan tehdä mitä tahansa. Vapaassa kasvatuksessakin on rajat mutta asioista voidaan neuvotella ja joustaa tilanteen ja teinin käytöksen mukaisesti, eikä esimerkiksi painosteta teiniä harrastusten tai jatko-opintojen suhteen vaan annetaan tehdä itse valinnat(ohjataan ja keskustellaan niistäkin). Sinulla ei ollut kasvatusta ollenkaan mutta ei se ole sama kuin vapaa kasvatus.

Sä puhut nyt ohjaavasta kasvatuksesta

 

Sä puhut nyt ohjaavasta kasvatuksesta

Ehdit ensin

 

Joo no ei kuukausi ole paha ilman nettiä ja kaupungilla oloa kun harrastuksissa saa käydä ja kaverit tulla kylään. Luulen että osa vanhemmista pelkää jopa asettaa rajoja kun pelätään että nuori suuttuu, siinä tehdään paha virhe. Rajat on rakkautta ja turvaa.

 

Mun mielestä ei ole pieni asia jos nuori oppii että valehtelemalla saa haluamansa.

Ei munkaan mielestä. Enkä kyllä halua, että lapseni pitäisivät mua sellaisena hirviönä, ettei mulle voisi olla rehellinen. Meillä ei ole lapsilla - eikä aikuisillakaan - koskaan ollut sellaista sääntöä, jolle ei olisi perusteltua syytä. Mä olen ollut varsin joustava kotiintuloaikojen suhteen. esim leffasta ei tarvitse lähteä kesken näytöksen ehtiäkseen bussiin, leffan jälkeen voi käydä halutessaan jossain syömässä, mutta siitä pitää ilmoittaa ensin kotiin jne. Mutta kun olen sanonut, että 16 veen ei ole turvallista liikkua perjantai-iltana yksin enää klo 23 jälkeen, niin lapseni ovat sen mukisematta hyväksyneet. Koska eivät voi väittää mun olevan väärässäkään.
Ja itse asiassa esikoinen varsinkin leffaillan päätteeksi usein laittoikin bussista tekstarin, että tulossa ollaan, ja toivoi, että tulen puudelin kanssa pysäkille vastaan. Tuossa iässä ei enää äidin vastaanottoa niinkään kaivattu, mutta puudeli oli erittäin hyvä tekosyy "sattua paikalle" juuri, kun bussi tulee

Aivan kuin meillä ja minustakin olisi kauheaa jos nuoreni joutuisivat valheita keksimään pälkähästä päästäkseen. Ja jos jokin este tulee, soitetaan ja ilmoitetaan että älä huoli, tulen mahdollisimman pian.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Vapaa kasvatus ei tarkoita että teinin annetaan tehdä mitä tahansa. Vapaassa kasvatuksessakin on rajat mutta asioista voidaan neuvotella ja joustaa tilanteen ja teinin käytöksen mukaisesti, eikä esimerkiksi painosteta teiniä harrastusten tai jatko-opintojen suhteen vaan annetaan tehdä itse valinnat(ohjataan ja keskustellaan niistäkin). Sinulla ei ollut kasvatusta ollenkaan mutta ei se ole sama kuin vapaa kasvatus.

Ok,Eli mulle ei oltu laitettu rajoja ja se ei ole hyvä.

 

Aivan kuin meillä ja minustakin olisi kauheaa jos nuoreni joutuisivat valheita keksimään pälkähästä päästäkseen. Ja jos jokin este tulee, soitetaan ja ilmoitetaan että älä huoli, tulen mahdollisimman pian.

Mulla lapset ovat ilmoitelleet menemisistään ja tulemisistaan vielä senkin jälkeen, kun täyttivät 18 v. Joskus tyttö on laittanut tekstarin, että myöhästyi bussista ja seuraava lähtee vasta tunnin päästä. Olen kysynyt, jäikö tyttö yksin stadiin bussia odottelemaan ja jos jäi, olen kehottanut hyppäämään taksiin ja mä olen mennyt tonne kadun varteen maksamaan taksin, jos tytöllä ei ole ollut tarpeeksi rahaa mukanaan. Jos taas kaveritkin odottavat samaa bussia, niin sitten on voinut halutessaan odotella siellä tai sitten olen kehottanut koko porukan hyppäämään samaan taksiin, jos kaveritkin ovat tästä lähistöltä.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Mulla kanssa ns. vapaa kasvatus, vanhemmat kyllä yritti välillä puhua mut ei siitä ollut mihinkään. 13-vuotiaana aloitin juomaan ja sitä sitten riittikin, 14-vuotiaana saatoin olla koko viikonlopun jossain ja sunnuntai-iltana kömpiä kotiin... eipä vanhemmat siihen mitään muuta kuin paheksunutta tuhahtelua tuli. Sit oli huumeidenkokeilut ja irtoseksi suhteet sun muut.. kamalaa aikaa... viisastuin vasta päälle kakskymppisenä.

Välit äitiin ja isään on läheiset nyt mutta kymmenisen vuotta meni ihmetellessä että välittääkö ne paskan vertaa mun elämäsatä.

Onneksi viisastuit, niin mäkin tosin vähän myöhemmin. Mä ehdin jo nuorena mennä naimisiin miehen kanssa joka pyöritti mua niikuin halusi. Kolmekymppisenä sit riitti ja nyt elän onnellista elämää ja ihmettelen että olimpa tyhmä kun annoin itseä niin viedä mut olin vaan niin hukassa.Ex joi joka viikonloppu mut nyxä ei juuri lainkaan ja mäkin kerranvuodessa. Elämä on nyt onnellista

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Mulla kanssa ns. vapaa kasvatus, vanhemmat kyllä yritti välillä puhua mut ei siitä ollut mihinkään. 13-vuotiaana aloitin juomaan ja sitä sitten riittikin, 14-vuotiaana saatoin olla koko viikonlopun jossain ja sunnuntai-iltana kömpiä kotiin... eipä vanhemmat siihen mitään muuta kuin paheksunutta tuhahtelua tuli. Sit oli huumeidenkokeilut ja irtoseksi suhteet sun muut.. kamalaa aikaa... viisastuin vasta päälle kakskymppisenä.

Välit äitiin ja isään on läheiset nyt mutta kymmenisen vuotta meni ihmetellessä että välittääkö ne paskan vertaa mun elämäsatä.

Onneksi viisastuit, niin mäkin tosin vähän myöhemmin. Mä ehdin jo nuorena mennä naimisiin miehen kanssa joka pyöritti mua niikuin halusi. Kolmekymppisenä sit riitti ja nyt elän onnellista elämää ja ihmettelen että olimpa tyhmä kun annoin itseä niin viedä mut olin vaan niin hukassa.Ex joi joka viikonloppu mut nyxä ei juuri lainkaan ja mäkin kerranvuodessa. Elämä on nyt onnellista

Mulla oli väkivaltainen suhde siinä aikuistumisen kynnyksellä jossa sain niin pahasti kuonooni, et oli pakko pysähtyy hetkeksi. Sit alko aikuistuminen ja itsensä etsiminen, takapakkia tuli mut yhä useemmin esim. bailatessa (eli kännäämässä ollessa) tuli sellanen olo et mä en kuulu tänne.

 

Min mielestä tytön kanssa kannattaisi keskustella, että miksei uskalla kertoa vanhmemmilleen asioita tai siis miksi valehteli. Ja miksi tuli liian myöhään kotiin. Ja selittää miksi sovituista ajoista pitää pitää kiinni. Kuukauden aresti on aika pitkä rangaistus ja mun kokemuksen mukaan arestit eivät opeta muuta kuin vihaamaan vanhempia, mitään syvällisempää kasvatusta niillä ei saavuteta.

Mä taas olisin halunnut että (näin jälkeen päin) mun vanhemmilla olisi ollut rohkeutta ja halua nousta mun tahtoa vastaan. Olisi nuoruus ollut ihan varmasti paljon parempi.

Mulla taas oli aika vapaa kasvatus. Rajat ja kotiintuloajat oli, mutta kotiintuloaikoihin pystyi soittamalla saamaan lisäaikaa, kunhan vanhemmat tiesivät missä olin. Aina soitin jos meni myöhään ym. Kaverilla taas oli tosi tiukat rajat, ja arestit ym. käytössä. Arvaa kumpi meistä vietiin 15 vuotiaana vatsahuuhteluun ja kumpi käytti alaikäisenä alkoholia ja lääkkeitä sekaisia ja poltti pilveä?? Se en ollut minä.

Eli vapaan kasvatuksen tuloksia on monenlaisia. Minä vapaan kasvatuksen "uhri" taas aloin ryypätä ja polttaa jo 13v, kannbis ym sekoilut tuli kuvioon vähän myöhemmin , kaveripiiri oli hämäräperäinen, koulut jäi käymättä silloin kun ne olisi pitänyt käydä ja kaikki sai tapahtua vanhempien vaietessa.

Vapaa kasvatus ei tarkoita että teinin annetaan tehdä mitä tahansa. Vapaassa kasvatuksessakin on rajat mutta asioista voidaan neuvotella ja joustaa tilanteen ja teinin käytöksen mukaisesti, eikä esimerkiksi painosteta teiniä harrastusten tai jatko-opintojen suhteen vaan annetaan tehdä itse valinnat(ohjataan ja keskustellaan niistäkin). Sinulla ei ollut kasvatusta ollenkaan mutta ei se ole sama kuin vapaa kasvatus.

Se onkin jännä jos on keskusteleva kasvatus rajoilla ja rakkaudella se sekoitetaan käytöntään jossa ei kasvatusta ole lainkaan tai se on mielivaltaista, vanhempien tuulesta johtuvaa. 'Tänään olen tällä tuulella ja nyt pamahtaa kova rangaistus'. Välinpitämättömyyttä on se kun ei kasvatusta ollenkaan vaan saa touhuta mielin määrin.

 

Siis olenko ainoa teini joka valehteli vanhemmilleen ihan ilman syytä, silti luotin ja rakastin enkä pelänny, tiesin että aina autetaan jos hätä tulee. Rajat oli mutta normaalia on koettaa"onneaan"että jos vanhemmat uskois ja pääsis kaupungille tyhjää lorvimaan.. Minusta nuori vaan hakee rajojaan ja yrittää niitä jopa valehtelun kautta, tuo vaihe meni mulla kyllä ohi kun pahin murrosikä jäi taakse.

 

Toisaalta kuullostaa aika pitkälle arestille, ite en nuorena saanut kuin tyyliin viikon aresteja.Mutta toisaalta taas ajateltuna aresti on niin pitkä,että varmasti menee sinne viimeisimpäänkin koloon aivoissa,että ei halua toistaa tekojaan ja joutua samaan kuukauden arestiin.

 

Aivan kuin meillä ja minustakin olisi kauheaa jos nuoreni joutuisivat valheita keksimään pälkähästä päästäkseen. Ja jos jokin este tulee, soitetaan ja ilmoitetaan että älä huoli, tulen mahdollisimman pian.

Mulla lapset ovat ilmoitelleet menemisistään ja tulemisistaan vielä senkin jälkeen, kun täyttivät 18 v. Joskus tyttö on laittanut tekstarin, että myöhästyi bussista ja seuraava lähtee vasta tunnin päästä. Olen kysynyt, jäikö tyttö yksin stadiin bussia odottelemaan ja jos jäi, olen kehottanut hyppäämään taksiin ja mä olen mennyt tonne kadun varteen maksamaan taksin, jos tytöllä ei ole ollut tarpeeksi rahaa mukanaan. Jos taas kaveritkin odottavat samaa bussia, niin sitten on voinut halutessaan odotella siellä tai sitten olen kehottanut koko porukan hyppäämään samaan taksiin, jos kaveritkin ovat tästä lähistöltä.

Totta, myös täysi-ikäinen kotona asuja ilmoitti mikäli jäi kaverille yöksi. Autolla jo liikkui niin olisi kamalaa ollut pelätä onko kolari tapahtunut. Ei kokenut sitä rajoituksena vaan toisesta huolehtimisena ja äitinsä tuntien tiesi että yön olisin valvonut ilman tietoa.

 

Totta, myös täysi-ikäinen kotona asuja ilmoitti mikäli jäi kaverille yöksi. Autolla jo liikkui niin olisi kamalaa ollut pelätä onko kolari tapahtunut. Ei kokenut sitä rajoituksena vaan toisesta huolehtimisena ja äitinsä tuntien tiesi että yön olisin valvonut ilman tietoa.

no minusta on ihan normaali käytäntö, oli ikä mikä tahansa, että samassa asunnossa asuvat perheenjäsenet kunnioittavat sen verran toisiaan, etteivät mene ja tule ihan ilmoittelematta. nimenomaan siksi, ettei toisten tarvitse turhaan olla huolissaan.

 

no minusta on ihan normaali käytäntö, oli ikä mikä tahansa, että samassa asunnossa asuvat perheenjäsenet kunnioittavat sen verran toisiaan, etteivät mene ja tule ihan ilmoittelematta. nimenomaan siksi, ettei toisten tarvitse turhaan olla huolissaan.

Niin minustakin. Ja ehkä siksi mun nuorisoni ei ole kokenut tuota ilmoittamista minään rajoittamisena, koska myös minä olen ilmoittanut heille, missä mennään. Laitan aina lentokentällä tekstarin, kun olen sammuttamassa virtaa kännykästä sekä arvioidun ajan, milloin kone on Helsinki-Vantaalla. Tai kun hyppään Turusta tai Tampereelta junaan, laitan tekstarin, että olen junassa ja juna on Pasilassa silloin ja silloin. Jos mulla on tarkoitus ennen kotiin tuloa käydä vielä kauppakeskuksessa tai toimistolla, mainitsen senkin. Meillä ilmoittelu on ihan normaalia arkea eikä kenenkään menemisten ja tulemisten rajoittamista.