Ensimmäinen pienokainen tulossa 2012

Pitkästä aikaa kirjoittelen myös tänne

Me kysytään sukupuoli, mutta yritetään olla kertomatta kellekään rakenne ois keskiviikkona, joten sinne pitäis jännäillä

Jebbis + mini rv 20 + 6

 

Täällä ootellaan rak ultraa innolla ja molemmat halutaa tietää kumpi tulee,ite oon ainaki innoissani jo menos ostelee valmiiks jotakin vaatetta mut nyt on vaan hillittävä ennen ku saa tietää....Täällä jo isovanhemmat suunnittelee ostamavansa valmiiks kans mut toppuuttelin et malttakaa ja rajoittakaa koska pikkuin kasvaa nopeest ja ei iel tiiä kumpi on.
Alussa olin sit mielt et en haluu tietää,rakastan pikkusta kummiski yhtä paljon mut ehkäpä tuo miehen halu poikaan on ehkä hieman tarttunut minuun

Eilen ekan kerran huomasin sängys maatessani kuinka kohtu tuntuu jo kunnolla tos alavatassa<3<3
ja nyt vaa ootan et tuntisin vaavin liikkeet...

 

Vihdoin puolessa välissä Nyt ootellaan aan viikon päästä olevaa rakenneultraa. VanillaNinja Millon siulla on rakenneultra?

Tänään on liikkeiden osalta ollu hiljaisempi päivä. Välillä tuntuu selvästi ku toinen puskee itteesä rakkoo vasten ja muutama potku tuntu ku söin appelsiinia.

Jauhopeukalo rv 20

 

Jauhopeukalo: mulla on rak 16.3 et enää muutama viikko mut menispä nopee
en oo kyl varma et onkohan jo jotaa tuntunu mahassa,pientö painetta tuntuu kohdun kohalla mut mut mut....

 

22+2 täällä mennään. Nyt on pakko myöntää, että on hidastettava tahtia. Kovatahtinen imurointikin aiheutti mahassa erittäin epämiellyttäviä tuntemuksia ja käveleminenkin pitemmän päälle tuntuu inhottavalta. Kai tuolla ligamentit sun muut löystyvät ja venyvät siihen tahtiin, että huhhuh.

Parina päivänä tuntui siltä kuin vauva olisi painunut alaspäin. Siitä sitten yllyin jo heittämään vitsiä, ettei kai se vielä synny. Ei tuntunut kivalta. Voi tosin olla, että se vain heittäytyi voimalla alaspäin. En tiedä, todella oudon tuntuista. Tuntui hirveä paine tuolla jossain pimppalooran paikkeilla. Ei kipuja, eikä vuotoja eikä suppareita, joten asia siltä osin ok.

Muutenkin toi mekkala mun mahassa alkaa jo suoraan sanoen vähän ärsyttämään. Vaavilla on koko ajan ollut selkeä vuorokausirytmi, rumbatunnit alkavat kyllä aina kellonlyömän mukaan.

Kaveri puhui tutustaan, joka on kai jossain 28 viikolla menossa, eikä sen masuasukki vielä ole pitänyt itsestään edes sellaista vilskettä, että olisi tuleva isukki voinut tuntea liikkeet. Tuntuu hullulta, että joku olis saanut olla noinkin pitkään rauhassa Mutta toisaalta oon onnellinen, että meillä isukkikin pääsi jo tavallaan "kosketuksiin"

Mä en vain osaa hyppiä riemusta noiden potkujen kanssa, mä suhtaudun jotenkin neutraalisti niihin. On hyvä, että ne tuntuu, niin tiedän, että kaikki on ok. Mutta en mä jaksa joka kerta olla hymy korvissa saati kiljua riemuissani, kun niitä karateiskuja alkaa tulemaan.

 

Moi. Ajattelin tulla tänne mukaan, niin sanotusti toista kertaa. Ku syksyllä tuli keskenmenon ja nyt sitten tärppäsi uudestaan. Olen varmaan viikolla 5-6 paremmin selviää parin viikon päästä ku on ensimmäinen neuvola aika. Nyt tuntuu että tämä raskaus etenee paremmin kuin edellinen. Nyt on ns. enemmän vaivoja. Hikoilen enemmän, väsyttää paljon ja tänään alkoi närästys ja maha on aina aamuisin sekaisin. Että sellasta

 

Kellään ekat tuntemukset semmosta pelkkää ns painetta kohdun kohal,ihan ku joku puhaltas pientä ilmapalloo?meikäl semmosia ja en oikee tiiä mitä ne on...

Teretulemasta Amanda90,toivottavasti nyt voit nauttia loppuun asti

 

Minäkin taidan hiipiä keskusteluun. Meillä kävi niinkin hassu tilanne serkun kanssa, että me päätettiin kertoa vanhemmille melkein samana päivänä. Serkku kertoi päivää ennen minua uutisen, niin sitä oltiin suvussa melkoisen innoissaan. Hänellä olisi ollut la syyskuussa, mutta valitettavasti hänellä tuli keskenmeno. :/

Hienoa, että Amanda olet yrittänyt reippaasti vain uudelleen. Serkku on onneksi myös ottanut sellaisen asenteen, että eikun lasta uudestaan alulle.

Minä kävin ultrassa viime viikolla, mikä oli kyllä liikuttava tilanne kummallekin, isälle että äidille. Olen rv 13, joten siellä näkyi jo hienosti vauvan piirteet, eikä ollut enää mikään nuijapää. Sukupuolta ei vielä tuossa vaiheessa tiedetä, mutta halutaan kyllä saada tietää seuraavassa ultrassa. Innolla odotetaan.

 

Vastaan vielä VanillaNinjalle. Niin minä olen ainakin kuullut että ensimmäiset tuntemukset ovat juuri tuollaisia, mitä kuvailit. Ilmakuplista minulle on myös puhuttu. Sit lisäks vielä, että jos huomaat rapsuttavas mahaa, niin sekin voi johtua lapsen liikkeistä. Alkuun ne on ilmeisesti sellaisia hipaisuja, et ne pistää kutittaa.

 

kovasti oon sit ns painetta miettinyt mut se on aika pitä kestostasen takii mietityttää et voisko olla asukin tekeleitä..
ja tosiaa mahaa tulee rapsuteltuu aika ajoin mut suurin osa navan yläpuolelta...eipä st tiiä ku eka tulos et ikä on asukin tekeleit ja mikä ei
Kauhee ku oon malttamaton
Ja teretulemast joukkoon myös Lisblend

 

Teretulemast uudet

VanillaNinja Se masuasukki voi aiheuttaa vaikka minkänäköistä Alussa se on vähän turhauttavaa, kun ei oikein tarkalleen tiedä mikä on sen liikuskelua ja mikä ei.

Mulla ainakin alkuun liikkeet tuntui aivan järkyttävänä "sisäisenä kutituksena". Ja joskus se kutitus tuntui mukamas liian ylhäälläkin joskus.. Tiedä häntä sitten miksi, mutta voi pirhana niitä ilmakuplien ja kutituksen tunteita. Oon kai vaan herkkä kutiamaan, joten kutisin kai sitten mahan sisäpuoleltakin

Mä myös sekotin alussa masuasukin möyrinnän vatsavaivoihin Tiedättehän, sellainen olo että mahalaukussa kuplii ja että kohta poksahtaa ja tulee röyhtäys? No, kupli ja poksahti, muttei tullut röyhtäyksiä, kun masuasukki piti ensimmäisiä meteleitään

 

Itse en oikeastaan juurikaan noita kuplimisia tuntenut, kun oli istukka edesssä.. Vasta 19+3-4 viikoilla tunsin liikkeet selvinä potkuina, ei ollut erehtymisen vaaraa

Meillä oli eilen rakenneultra ja oli kiva käydä katselemassa meidän pikku-poikaa :heart: Saatiin sataprosenttinen poikalupaus Kaikki oli kunnossa ainakin ultran perusteella

Onko teillä niin, että mies olisi muuttunut käytökseltään teidän raskauden myötä? Meillä mies on alkanut lähettelemään viestejä, että oonko kunnossa. Lisäksi autoina meillä on neliveto Audi ja pieni Opel (joka on mun), niin mies ehdottaa, että lähtisin Audilla ajelemaan, kun on enemmän turvatyynyjä ja muuten vakaampi ajaa, vaikka ennen raskautta auto oli lähes sen kullanmuru

 

VanillaNinja, ne potkut tuntui mulla ekan kerran juurikin kuplimisena joskus rv 17 ja menihän siinä hetki ennen kun uskalsi ääneen todeta muille, et nyt ne tuntuu! Ja joskus sillä viikolla myös näkyi ulospäin ekat liikkeet. Makasin selällään sängyllä ja yhtäkkiä alavatsalla näkyi pieni tökkäisy, jonka myös isä näki Se oli hieno hetki! Nykyään ne liikkeet on jo niin selkeet, et niistä nauttii vähän eri tavalla, riippuen onko vauva kyljessä kiinni ja meneekö jalat kylkiluiden alla. Mut on se vaan huvittavaa joskus kattella kun koko maha pomppii kun pienellä on hikka tai menee ihme asentoon, kun toinen liikuttelee jalkojaan

Merywind noi sun vaivat kuulostaa liitoskivuilta. Mullakin alko just noilla viikoilla tosi pahat liitoskivut, hyvä kun välillä käveleen pysty! Mulla ne tosin menikin sitten ohitse jonkun ajan päästä ja nyt on alkanu taas välillä oleen, mutta ei läheskään niin pahoja kun sillon puolivälissä raskautta. Lääkäri vaan totes, että voi ainakin lohduttautua sillä, et synnytyksestä tulee helpompi kun paikat valmistautuu Mulla oli myös nivusissa sillon kipua, nyt ei oo ollu enää.

On kyllä taas alkanu tulee näitä loppuajan vaivoja.. Kääntyminen sängyssä on aika työlästä ja välillä kivuliastakin, supistuksia on ollu, liitoskipuja, selkävaivoja ja yöllä täytyy käydä vessassa ainakin kerran (onneks ei sen enempää, koska sen jälkeen on taas vaikee saada unesta kiinni) ja sit tää ärsytyksen määrä välillä ja kun toivois et tää kaikki olis jo ohi. Sitten sattu vielä tuleen joku nuhakin näin loppuvaiheessa, onneks nyt on vähän jo helpottanu. Mutta onneks korkeintaan neljä viikkoo enää tarttee kestää näitä tuntemuksia Ja ainahan niitä hetkiä on, kun kaikki on hyvin ja pienen liikkeet tuntuu maailman ihanimmilta

Sukupuolesta, me haluttiin ehdottomasti molemmat tietää sukupuoli heti rakenneultrassa, mutta pikkunen päättikin, ettei halua paljastaa sitä. Oli napanuora jalkojen välissä Siks päätettiin mennä yksityiselle 4d-ultraan (oli muuten tosi hintava!) ja nyt aika varmasti olis tyttö tulossa

Nauttikaa nyt siitä keskiraskaudesta kunnolla ja siitä, että saatte kunnolla nukuttua, lopussa se ei oo enää itsestään selvyys! Nyt sitä on alkanu toivoon jo, et tulis lähtö synnyttään joku yö, tosin ollaan varauduttu, et menee hiukan yli mahdollisesti. Vauva tulee, kun itse on siihen valmis

Jenniii & pikkunen 38+1

 

Juu, on huomattu. Mua joskus ärsytti miehen ritarillisuus muutenkin, mutta nyt siitä on tullut vielä huolehtivaisempi. Ero entiseen ei onneksi ole kovinkaan suuri, sillä tuo tietää että olen varsin itsenäinen oman tien kulkija, mutta sitten kun huolestuu jostain, niin myös tekee sen erittäin selväksi.

Muutenkin mies on muuttunut siinä mielessä, että siitä on tullut ihan pehmo On se mun mielestä aina ollut vähän nallukka, mutta nyt se vasta sellainen oikeasti onkin. Se oli aikoinaan niin kova äijä, mutta nyt se vain halii mun ja pussailee mun mahaa ja työntelee tyhjiä vaunuja pitkin kämppää

Oltiin varsin menevä ja baareissakin viihtyvä pariskunta, mutta mieskin on sen lopettanut, ottaa paljon enemmän stressiä työstään ja hoitaa asioita paljon aktiivisemmin kuin ennen. Esimerkiksi laskujen maksaminen oli ennen sille ihan yks paskanhailee, mutta nyt huolehtii siitä, että kaikki tulee tehtyä ajallaan jne.

Oikeastaan ihan samalla lailla me ollaan muututtu, mies ja minä. Kahden nuoren aikuisen elämä on kuitenkin pikkuisen toisenlaista ja vaatii vähän erilaisia asioita, kuin se että meillä on pikkuinen, josta tulee huolehtia.

Onneksi, mä olen ihan oikeasti kiitollinen ja onnellinen siitä asiasta, koska paljon on lähipiirissä sellaisiakin esimerkkejä, että isi jatkaa humputtelujaan ja äiti yrittää pärjätä vauvan ja yhden aikuisen lapsen kanssa..

 

jenniii90 Ai niitäköhän ne olisivatkin sitten Hyvä että on joku pitemmällä oleva vähän vinkkailemassa Toi sängyssä kääntymisen vaikeus on tuttua täälläkin, mä olen kiukutellut siitä lähtien kun mahallaan nukkumisesta tuli mahdotonta

 

Meillä mies on myös tosi huolehtivainen ollut koko raskauden ajan. Ei oo mikään bilettäjä luonne nyt muutenkaan, baareissa ei kauheesti oo käyny nyt viime aikoina, itseasiassa varmaan pari kertaa koko raskauden aikana. Mut huolehtii kyllä ja kyselee vointia ja millanen pikkuneiti on ollu, et onko riehunu paljon vai jättäny äitinsä rauhaan Sit ihailee isoo masua ja puhuu vauvalle. Aika hyvin se onnistuu mutkin saamaan paremmalle tuulelle vaikka oliskin aiemmin joku asia ärsyttäny suunnattomasti. Raha-asioita mies kyllä murehtii ihan liikaa ja stressaa niistä tosi paljon. Niin ja työasioita. Ollaan muuten pari kertaa käyty nyt autokaupoilla kiertelemässä ja kattelemassa isompaa autoo, kun nykysessä autossa takakontti on erillinen ja tosi ahdas ja kuitenkin vaunut täytyis saada mahtuun sinne. Niin ja yks iso muutos, minkä mies itse on itsessään huomannut, että miettii tosi pitkälle tulevaisuuteen ja suunnittelee talon ostoo yms. Ja kävi tiistaina pankissa avaamassa uuden tilin ja suunnittelee rahastosäästämistä Niin ja oli se keskustellu muutenkin vähän rahankäytöstä ja autolainastakin ja ottanu selvää, et paljonko meillä jäis rahaa säästöön kuussa, jos maksettais autolainaa. Sitten se yrittää epätoivosesti selittää mulle niistä asioista vaikka oonkin ihan pihalla Ja lopuks totee, et ei sun tarttekaan pysyä kärryillä, kyllä se hoitaa nää raha-asiat

Tavarat on melkein kaikki jo valmiina meillä, tosin muutama asia puuttuu. Sairaalakassit on lähtövalmiudessa myös. Silti koko ajan stressaan et tuliko nyt kaikki pakattua ja mitä vielä täytyy hankkia ennen vauvan tuloo yms. Onneks vielä ehtii sittenkin kun vauva on jo syntyny, kaikki tärkeimmät on kuitenkin jo hankittu

 

Joo, on se kumma kuinka vauvan tulo pistää koko elämän uusiin puihin. Meillä taas mies sanoi ihan suoraan, että hän tienaa ja minä hoidan kaikki raha-asiat Kai se johtuu siitä, että mä osaan olla vähän järjestelmällisempi ja sen lisäksi kun on tullut opiskeltua mitä on.

On yrityksen perustamista, talohaave jää odottamaan sitä että firma lähtee pyörimään tai kunnes minäkin pääsen takaisin työelämään. Ei me puhuttu ennen raha-asioista eikä taloista eikä yhtään mistään Autokin on farmarimallia nyt Nyt epätoivon vimmalla metsästetään isompaa vuokrakämppää ja mies on siinäkin ollut kummallisen aktiivinen Ei meillä kummoinen rahatilanne ole, pärjätään kyllä mutta ihan realistisia ollaan sen suhteen, että aika paljon on kiristämistä siihen saakka kunnes mä palaan työelämään.

Vähän toisaalta pelottaa, me kai jäädään asumaan varsin pienelle paikkakunnalle ja vaikka mulla onkin korkeakoulututkinto takataskussa, niin mä jään suoraan koulun penkiltä muksun kanssa kotiin. Vähän ahdistaa, että miten sitten löytyy töitä kun ei ole omalta alalta vielä juurikaan siunaantunut työkokemusta, muttamutta.. sitten opiskellaan vaikka lisää. Turhaa murehtia vielä asioita vauva-ajan jälkeen kun koko vauvaa ei vielä edes ole

 

Kyllä meilläkin miehen muutos on hieman muuttunut. Minun raskaus on vielä niin alkuvaiheissa niin isä ei oo vielä vissiin oikein tajunnutkaan koko asiaa, että meillehän on tulossa lapsi. Viime viikolla kun käytiin ultrassa niin kyllä huomaa, että isukkia on pistänyt pikkusen mietityttämään asia. Vähän väliä jumittaa ja kahtoo yhteen kohi, heh! Myönsi hän toki et oli se tilanne niin pysähdyttävä ja ainutlaatuinen. Hän on pitänyt hyvin huolen, etten vaan liikaa rasita ihteeni ja hellyyttä antaa ehkä normaalia enemmän. Sitten hän ei jaksa/viiti sanoa enää niin paljon mulle vastaan. Lainaten hänen sanojaan "Minä nyt yritän ymmärtää sinua ku sä oot raskaana ja sulle tulet olemaan ailahteleva".

 

niin ja viimeinen lausehan pitäisi olla että "...oot raskaana ja sä tulet olemaan ailahteleva."

 

Joo tuosta miehen huolehtivaisuudesta. Käytös on muuttunut huomattavasti. Tosin kerittiin hoitojen aikaan jo puhua ja hän kyllä ilmaisi selvästi miten huolehtivainen tulee olemaan kun olen raskaana. Tykkään leipoa ainakin kerran viikkoon ja yleensä laitan jauhosäkit ylemmille hyllyille, pituutta miulla ei oo 153cm enempää joten keittiönjakkara on hyvin ahkerassa käytössä. Mies antoi vielä alussa nousta mutta heti ku maha alkoi näkymään nii ei puhettakaan että mie pääsisin kiipeilemään sohvaa korkeammalle. Autoa saan vielä ajaa mutta vain siinä tapauksessa ku itse kerkiän ensimmäisenä autolle.

Tänään katseltiin netistä uutta autoa ja toiveeni jenkkiautosta taitaa vihdoin toteutua Myö ei vaa yksinkertaisesti mahduta tuohon meijän pikku mersuun ku vauva syntyy kun tytöt kulkee mukana ja rahaa ei tällä hetkellä ole niin paljoo että vois mitää kymppitonnin autoa ostaa.

 

Vai että jenkkiauto, vautsi vau! Meilläkin olisi auton vaihto edessä. Isukilla on tällä hetkellä semmonen lelu käytössä, mikä ei oikein sovellu lapsiperheiden käyttöön. Ja sehän ei myöskään ole mikään tilaihmeauto mistään kohi! Joku farmarihan se on melkein ostettava, että mahtuu kaikki tavarat messiin.

 

Moikkis vaan uusille ja vanhoille ketjun käyttäjille/lukijoille. Ja Amanda90 tervetuloa takaisin! Pidetään kaikki teille peukkuja että nyt tulee hyvä kakku.

Onko teillä niin, että mies olisi muuttunut käytökseltään teidän raskauden myötä?

Todellakin on muuttanut käytöstään. Hänestä on tullut huolehtivaisempi ja muutenkin minut huomioon ottavampi. Tupakinpoltonkin jätti. Olen niin ylpeä. <3 Koettaa pitää minut (ja vauvan) hyvällä, terveellisellä ruoalla silloin kuin sattuu olemaan kotona. Muutenkin on käynyt rahatöissä enemmän koska varmaan tajusi vihdoin että vauvaan menee rahaa nyt oikeasti. Kaikenlisäksi muutamme ensi kuussa (JES JES!). Onhan tuosta tullut muutenkin leppoisampi silittelijä mies. Eikä se enää kiusaa minua niin paljoin kuin ennen. :kieh:

Muutenkin menee mukavasti. Ollaan nyt 25-viikolla ja maha kasvaa vaan. Neuvolan vaihdos vaan vähän jänskättää.

 

Mun mieheltä sellainen silittely ja mahan pussailu on vain niin outoa, kun se on sellainen "jörö"

Mutta toisaalta on tuo välillä ihanaakin, kun se on halailemassa ja silittelemässä Ja illalla se alkoi yllättäen hieroa mun selkää, kun on tosi pahoja selkäkipuja

 

Terveisiä puukasalta Tänään oli taas se päivä ku ei voinu enää puitten sahaamista ja varastoon kantamista lykätä. Lämmityspäivä siis leivinuunille että puukattilalle. Onneksi mennään koko ajan kesää kohti, mikä tietää harvempia lämmityskertoja (siis kattilaan). Hyvästelin tänään puutöitten jälkeen puutöissä käyttämäni talvitakin. Vetoketju meni vielä juuri ja juuri kiinni mutta epäilen syvästi että ensi kerralla se ei enää mene.

Vauva piti melkoisen metakan ulkoilun jälkeen ku viimein pääsin sohvalle lepäämään, eikä meinaa lopettaa sitten millään. Hyvähän se tietysti ku liikkuu, tietää ainakin että on kunnossa

 

I'm back! Olen viettänyt aikamoista hiljaiseloa jo hetken aikaa, nyt ensitöikseni tsekkailen josko on päivitettäviä tietoja tuonne etusivulle, ja luen teidän kuulumisenne. Palailen siis hetken päästä kirjoittelemaan lisää,kun olen taas ajantasalla