Ensimmäinen pienokainen tulossa 2012

Äitiysloman aikana maksettavan tuen suuruus määräytyy joko edellisen vuoden tulojen mukaan, tai sitten viimeisen 6kk:n mukaan kuten joku tuolla jo vastasikin. Eli esim. omassa tapauksessani aion hakea sitä viimeisten puolen vuoden mukaan, koska se on minulle kannattavin vaihtoehto.

Lihomisen kanssa kamppailu on hieman helpottanut täällä, vaikka painoa onkin tullut lisää. Nyt, kun vatsa alkaa näyttää raskausvatsalta, on helpompi hyväksyä ne muutkin muodot. Ja alasti näytän jopa miellyttävältä, kaikki ne pyöreät muodot ja vatsa, näytän naiselta, sellaisella hyvällä tavalla, sillä lailla että olen nainen jonka kroppa toimii kuten pitää, se jaksaa kantaa lasta ja niillä muodoilla on merkityksensä. Vaatteita päälle repiessä ja sen jälkeen peiliä katsellessa tosin vähän tuppaa vieläkin ahdistamaan:|

Hienoja ultrakuulumisia kaikilla ollut:flower: Minä haluan sukupuolen tietää, mutta muille se paljastetaan vasta syntymän jälkeen (jos nyt maltan pitää suuni kiinni, katsotaan vaan miten käy) Ja huomasin saman reaktion kuin merywind, että kavereita tuntuu suorastaan raivostuttavan se, että aion tiedon heiltä pimittää. Ja siis minullahan tuo rakenneultra on vasta parin viikon päästä eli en itsekään asiaa vielä tiedä, mutta olen jo saanut osakseni hyvinkin närkästyneitä "no kai sä nyt edes MULLE sen kerrot, hei ollaan sentäs hyviä ystäviä, et sä VOI olla kertomatta sitä!" kommentteja. Juu,meinaan olla justiinsa niin itsekäs että pimitän tiedon

Tällaista tällä erää täältä, koetan jatkossa taas hieman aktiivisemmin täällä jutustella.

Kuurupiilo ja ötökkä 19+3

 

Rakenneultrassa käyty ja kaikki hyvin. Sivuprofiilikuvaa emme saaneet, pieni työnsi vaa päänsä piiloon ja näytti nyrkkiänsä Muistoksi siis kuvat jalkapohjasta ja tuosta nyrkistä jossa näkyy myös vähä nenänpäätä. Sukupuolta emme siis halunneet tietää eikä sitä varmaan olisi nähnytkään ku niin veti itsensä aina sykkyrälle ku ois näköetäisyyttä ollut ja toisekseen napanuora oli jalkojen välissä. Seuraavan kerran sairaalakäynti onkin näillä näkymin synnytystapatutkimus jos ei ennen sitä tule mitään kummempaa.

jauhopeukalo ja möykky 21

 

Onko kellään muulla pakottanut / jomottanut lonkkia ja/tai peppua? Miksi tuota aluetta nyt sanoisi, kummankin pyllynposken päällä. Lonkka, ylätakareisi? Sama paikka, missä iskias kipuilee, jos kipuilee.

Tämä ei varmaan ole iskiasta, sekin koettiin jo. Mutta tuo vammainen, ei edes kipeää ottava jomotus voisi ottaa ja kadota. Jos teillä muilla on ollut vastaavanlaista, millä olette saaneet oloanne helpotettua? Normaalisti pistäisin miehen hieromaan, mutta kun ei tuo nyt ole täällä :headwall:

 

Mulla jomottaa juurikin toi alaselkä (minkä oletan olevan kankkujen yläpuolella, tiedä sitte?)... Tässä parhaillaan koetan keksiä miten sais tota jomotusta hellitettyä... tais lähinnä ottaa itseensä kun kävelin tänään normaalia enemmän ja kävin pitkästä aikaa spinnigissä. Alaselkään kun on vielä niin hankala tehdä sellaisia liikkuvia venytyksiä, että sais vetreytettyä, toisin kuin johonki jalkoihin...

Mä olen kovasti yrittäny bongailla noita pienen liikkeitä, vaikka se voikin olla liian aikaista vielä... vaikka välillä tuntuu kyllä siltä että joku "raapisi", mutta en sitten tiedä onko tuo omaa kuvitelmaa vai jotain vatsanpuruja

Salty & Murmeli 16+1

 

Merywind mullakin on nyt alkanut juurikin toi samainen alue kipeytyyn, jos oon esim ollut pitkään huonossa asennossa. Luulen, et itellä se on sitä, kun vauva on painunut alemmas. Sit toinen vaiva, mikä mulla eilen illalla oli, mun toisella puolella alaselkää oli tosi kipee kohta, onneks meni yön aikana ohi. Inhottavaa särkyä oli. Luulen, et sekin johtu huonosta asennosta. Yöllä heräsin siihen, kun oli tosi kuuma ja sit alamahassa ja -selässä tuntu sellasta menkkamaista kipua. Vaikkei supistuksia ollu tai mitään. Täytyy kai kysellä neuvolassa tänään asiasta vaikka en kyllä kauheesti tykkää meidän terkalle puhua, kun tuntuu, et sitä ei vois vähempää kiinnostaa :/

Eilen tuli illalla aika tiuhaan thatiin supistuksia, jotka sitten lakkas kuitenkin kun mentiin nukkuun. Ei millään jaksais odottaa, et tää pieni tulis ulos Mut selkeesti on menny alemmas, pystyn taas hengittään vähän paremmin.

Taas käytiin autokaupoilla ihailemassa käyttöautoja, josko sieltä sitten joku löytyis. Katteltiin farkkumallisia ja 7-paikkasiakin. Ollaan mietitty vähän isomman perheen perustamista, molemmat haluais neljä lasta Tosin mieli voi aina muuttua, kun lapsia oikeesti tulee ja näkee vähän et mitä se on

Ootteko muuten huomanneet, että olisitte muuttuneet itse raskauden aikana? Mulla on ainakin alusta asti ollut sellanen "kypsyminen", tyhmät vitsit ei ookaan enää naurattanu ja oon alkanu miettiin asioita aikuismaisemmin. Nyt viime aikoina oon alkanut pelkään, et vauvalle sattuu jotain, kun se syntyy, et se yhtäkkiä esim. lakkais hengittämästä yöllä tai sairastuis vakavasti ja kuolis Musta tulee varmaan aika ylisuojeleva, koska nyt jo pelottaa ajatus siitä, että kaikki olis pitämässä pikkusta sylissä ja tulis kattoon sitä vaikka olis kipeinä... Kauheeta kun mietin tällasia. Kai se kuuluu tähän äidiksi kasvuun. Ja kai ensimmäisen kanssa tulee oleen paljon varovaisempi, sit ne seuraavat lapset meneekin tosta vaan ilman et murehtii niin paljon, et mitä vois sattua

Jenniii90+neiti 38+6

 

Nyt neuvolassa käyty ja kuulemma noi menkkamaiset kivut enteilee vahvasti synnytystä eli tässä saattaa tulla lähtö kuulemma koska vaan Ja vauva oli menny alemmas koska sf mitta lyhentyny 2 cm. Että tällasta

 

jenniii90, jänniä aikoja elellään teillä nyt! Kerro, kun jotain alkaa tapahtua. Tuosta huolehtimisesta ja ylisuojelusta, varmaan kaikilla vanhemmilla on erilaisia pelkoja. Minusta on ihan ok miettiä jo etukäteen esim. vierailuja yms, eikä kenenkään pitäisi mieltään pahoittaa vaikka sitten etukäteen huomauttaisit/varmistaisit, että ovathan kaikki vieraat terveitä jne. Luulisi, että jokainen lapsetonkin ymmärtää, ettei kukaan halua vastasyntyneelleen mitään liikkeellä olevia pöpöjä!

Alaselän kipuja ja kaikenmoista kolotusta on ollut täälläkin, mutta itsellä lähinnä iskias tuntuu vaivaavan ainakin töissä. Tuosta Merywindin kuvailemasta kivusta ei ole kokemusta. Alaselkä/pakarat/lonkat ja kaikki sen alueen kivut ovat kyllä jotenkin tosi v*ttumaisia, kun niitä alueita on vaikea venytellä, tai rentouttaa tai yrittää laittaa sellaiseen asentoon mikä helpottaisi.
Tsemppiä kaikille jotka erinäisten kolotusten kanssa painiskelevat!

Kuurupiilo ja Ötökkä 20+1

 

Termos hot mamat.

Mahani kasvoi kahdessa viikossa ihan hulluna. Olo on kuin ilmapallolla. Olen niin pinkeä kuin voi olla. Mahaan koskee lähes joka heti. Nukkuminen ei tunnu kivalle. Asento ei ole koskaan hyvä. O_______O Ummetustakin! Samperin samperi.. Vetelin eilen pussillise luumuja ja aloitin taas kaurapuuro aamiaiset. Pidin siis kaurapuurot poissa kuvioista tämän viikon ja heti tuli ongelmia mahan kanssa.

Muuten vauva myllertää mahassa ihan hulluna ja ihmettelen sitä nytkin että miten se jaksaa? Ihme vauhtihirmu. Poikkista ei enää jaksa kiinnostaa kaikki liikkeet koska ne kaikki kuulema näyttävät samoille. Olen eriämieltä! Niitä liikkeitä näkyy aaltoina, töykkäisyina, ympäri mahaa yhtäaikaa, värsityksittäin ja vaikka miten muuten näiden kombinaatioina. Musta mahan seuraaminen on hurjan jännää välillä.

LisaLove ja pikkukettu vk26 + pari päivää

 

Kuurupiilo, kyllä tänne sitten ilmotan kun jotain alkaa tapahtua Vielä ei ainakaan kummempia tuntemuksia, supistuksia oli taas eilen kun olin paljon liikkeellä, mutta nukkumaanmennessä lakkas. Pikkunen riehuu edelleen niin, et maha venyy ja välillä sattuu ilkeesti, kun toisen jalka menee kyljessä. Tuntuu, et maha vieläkin kasvaa, mut ainakin se on nyt alempana kun aiemmin ja saan taas hengitettyä paremmin

l.love Nukkuminen ei ainakaan helpotu, kun vatsa kasvaa isommaks. Itse vältyin melko pitkään univaikeuksilta, mutta nyt viime aikoina kääntyminen on ihan kamalaa, tulee liitoskipuja ja lonkkavaivoja kun vaihtaa kyljeltä kyljelle. Siks pyrinkin nukkuun vaan toisella kyljellä. Pystyin pitkään nukkuun selällään, mut nyt ei enää pysty kun kohtu painaa selkää ja keuhkoja. Mut toivottavasti löydät hyvän asennon nukkumiseen, lepoo tarvitaan paljon loppuraskaudessa Ja jossain vaiheessa saattaa tulla vessassa ravaamista yöllä, itsellä ei onneks tätä vaivaa vielä ole, kerran yössä vaan nousen ylös ja sitten pystyn jatkaan unia.

Ummetuksesta, kannattaa oikeesti tarkkailla ruokavaliota! Mulla ei onneks ummetusta ole koko raskauden aikana ollut, viime aikoina on maha ollut vähän sekasinkin, mut luulen vaan, et tää on sitä valmistautumista synnytykseen.

Potkut on kyllä edelleen niin ihania ja munkin mielestä on hauska kattella, kun pikkunen riehuu Vähän haikee olo tullu nyt viime päivinä kun tietää, et kohta mun pieni ei enää ookaan masussa enkä tunne enää niitä ihania liikkeitä Vaikka on se ihanaa saada vauva oikeesti syliin. Niin ja mies ei malta millään oottaa, puhelee vaan vauvalle, et vois jo tulla ulos moikkaamaan isiäkin

Jenniii90 & pikkuneiti 39+2

 

tere kaikille
Ihanaa kun jotkut meistä kohta jakaantuu<3onnea koitokseen
Täälläkin voi nyt sanoa että oikeasti tunsin liikkeet enkä vaan jäänyt miettii e tolikohan vai eihassua mut ihanaa<3
Mahakin kasvanut omast mielest iha hyvin jo tähän vaiheeseen et jos vaik koht vähä hidastuis,muuten ollaa niiiin soi lopus ettei ovesta mahdu ulos
Tuli tossa myös lenenttyä ekaa kertaa nurin hienosti lonkallee ja olin heti soittaas neuvolaa et mitäs ny,mut kert vaavi liikkuu ni ei mitää hätää olen vähä hätähousu
Täällä kans selän kanssa ongelmia,varsinkin jos selällään makaa tai vaihtaa kylkeä sängyssä,pääsee oikee voihkasu ku tuntuu ilkeeltä,onneks ei tartte herää enää ku kerta vessaa yöllä ni ei tarvi kituu noiden kipujen kaa
Rak ultraa ootelles

 

Miulla on alkanu myös yöunien kanssa olla ongelmia. Kyllä kiitän onneani ettei tarvitse töissä käydä, en varmaan jaksais. Pelkkä kauppaan lähtö tuntuu isolta suoritukselta. Jaksan kyllä puita kantaa omaan tahtiini, mutta tuntuu ett kaupassa ihmiset ei ymmärrä jos vauhti onkin hitaampaa. Miestä on alkanu häiritsee min nukkuma-asento. Keskellä yötä hän yleensä herää siihen ku olen nostanut jalkani hänen päälleen, tämä on siis tapahtunut joka yö. Tänään luulen keksineeni syyn, jalat hieman koukussa saan alaselkäni rennoksi ja koska jalkojen alle ei ole tyynyä, mieheni käy tyynystä

Tänään on ollut liikkeiden osalta hieman vilkaampaa kuin eilen, keskiviikkona en voinut ku ihmetellä miten toinen jaksaa myllätä. Potkujen suunta vaihtu ainaki kaks kertaa, ett kova on tekee myös kuperkeikkoja. Illasta huomasin jo toivovani ett rauhottuisi.

jauhopeukalo rv 21+4

 

Hemoglobiini tippui kuin lehmänhäntä, nyt sitten popsitaan kahta tarkemmin rautaa ja ollaan neuvolatätin erikoissyynissä. Plaaah. Ja sitten mua tuikittiin myös ylimääräistä, koska mun veriryhmä on negatiivinen. Syynäävät nyt mun verestä niitä vasta-aineita.

Muutto on saatu onnistuneesti ohi ja nyt pikkuisellakin on oma huone. Mussahan roihuaa sellainen pesänrakennusvietti, että ilman itsehillintää mä olisin ajanut ukkokullan jo hulluksi.

Mä olen myös alkanut hamstraamaan vauvanvaatetta. Mulla on iso laatikko täynnä kaikkia suloisia pikkupojan vaatteita ja rahaa on mennyt huikeat 15e Oon tehnyt aika lailla löytöjä kirppareilta Ukko on murahdellut kaikenlaiselle tavaran hamstraamiselle kun on vielä niin kauan aikaa, mutta sitten aina kun se näkee ne vaatteet niin sille tulee sellainen höppänä ilme. Pikkuruinen kauluspaita ja farkut sulatti sen sydämen niin, että se unohti muistuttaa mulle, ettei se pikkuinen ole vielä pitkään aikaan täällä

 

Mä kans hamstraan vaatteita! Kirppiksiltä tähän asti ostanut jokaisen, ja rahaa ei kyllä ole mennyt paljoa vaikka vaatetta on jo aika kiva kasa Tosin tänään vasta sain tietää, että poika siellä mahassa möyrii, joten eiköhän tässä ole hyvä (teko)syy lähteä uudestaan kiertämään kirppiksiä!

Eli rakenneultra tosiaan oli tänään, kaikki hyvin valtakunnassa ja siihen käsitykseen jäin, ettei sukupuolesta ollut mitään epäilyksiä.

Tällainen pikapäivitys tänään

Kuurupiilo ja Ötökkä 20+6

 

Eksyinpä tämmöstäkin lukeen Voisin melkein vaikka liittyä joukkoon, tosin la tänään, mutta eipä tuolta ketään näy tulevan Toivottavasti ei huomennakaan sitten Täällä tosiaan on siis ollut näitä "selviä merkkejä lähenevästä synnytyksestä" ollut jo 3 viikkoa ja lääkärit ollut sitä mieltä, että viimeistään laskettuna poitsu syntyy.. Niin näkyy joo! Ei kannata siis aina lääkäreihin luottaa, ei ne loppujen lopuks mitään ennustajia oo =) Tai siis kivahan se on kuulla, jos joku sanoo, ettei enää kauaa mee, mutta näin vinkkinä omalla kokemuksella ei kannata kaikkea uskoa mitä ne sanoo, pettyy sit vaan pahasti. Ite ainakin petyin kun 3 viikkoo jo mennyt eikä ketään näy ja tuskin toviin näkyykään

Noita vaatteita yms kannattaa muuten oikeesti hamstrata jo etukäteen! Tuli huomattua itte 2 viikkoa sitten, että eihän meillä ollut kaapissa kun muutamia 62 kokosia vaatteita ja loput siitä ylöspäin. Ei siis yhtään 50-56kokosia, tuli pieni paniikki sit kans kierrellä tossa yhdellä lastentarvikekirppiksellä, josta onneks teki löytöjä kyllä joka päivä lisää! Hienoo nyt sit vaan kun hamstrasin noita 50 kokosia kauheesti, että on jotain mitä pukee pienelle päälle, mut vähänpä veikkaan, ettei meidän pojalle ainakaan noi 50senttiset mee päälle missään kohtaa. Painoarvioissa kun on tullu pari kertaa ravattua, niin on sanottu että pikkujätkä kasvaa muuten hyvin käyrillä, mutta on normaalia pidempi. Nice.. Kiva pukee muksu synnäriltä kotiin lähdettäessä suoraan johonki 90cm vaatteisiin hah.

Jaapajaa, oon kova hölöttään aina kaikkee..

ringaa ja masumies 40+0, eräpäivä män

 

ringaa, tervetuloa mukaan vielä noin loppumetreillä! Meinasin sanoa, että jännät paikat siellä, mutta taitaa ilmeisesti enemmän turhauttaa kun jänniittä tällä hetkellä? Tuosta mitä sanoit vaatteista, niin mä olen ihan suosiolla ajatellut noi pienimmät (50-56cm) jättää tosi vähälle, niitä tulee kuitenkin äitiyspaukkauksen mukana joitakin jo. Ja kirppikseltä alle eurolla jotain bodeja yms ottanut, mutta muuten en uskalla varastoida kauheasti, kun ei tiedä millainen jättiläinen sieltä voi tulla. Helpommin sit saa ostettua (tai laitettua jonkun muun ostamaan) lisää kun venyttää niitä isommaksi

 

ringaa, mä voisin vain kuvitella miten turhautunut itse olisin tuossa tilanteessa, nimittäin nyt mä olen vasta viikolla 24+2 ja tuntuu, että oon jo ihan tarpeeksi hermostunut mutta, eihän sitä tiedä, sullahan saattaa vaikka olla jo pikkuinen siellä tsemppiä odotukseen, joka tuskin enää on kovin pitkä!

Mullakaan ei ole noita 50 koon vaatteita oikeastaan varmaan kuin ihan pari hassua. En mä ole niitä uskaltanut ostella, kun pikkukaveri on koko vetänyt menemään yläkäyrän yläpuolella ja ukon siskon tenava oli syntyessään painoarvioista huolimatta niin iso ettei sille mitään 50 vaatteita voinut tunkea. Joku voi vaikka sitten lähteä Henkkamaukalle tms. hätäostoksille, jos piltin vaatteet ovat aivan liian suuria.

Mun kädet alkaa sanomaan sopimuksensa irti. Aina aamuisin niissä ei kierrä veri eikä ole häävisti tuntoakaan. Nivelet ovat kuin narisevat saranat. Ensimmäistä kertaa kihlauksemme otin tänään sormuksen pois, kun tuntui että nimetön kuolee ihan justiin. Aamu alkoi tiskiaineen ja sen rinkulan kanssa tappelemalla -.-

 

Omalla tavallaan juu turhauttaa, mut sit taas kun lukee juttuja, millasta on elämä ihan pienen vauvan kanssa niin voitte uskoo kuinka arvostan sitä että saan vielä nukkua! Mutta oon onnellinen, että viime yö tuli nukuttua noinkin hyvin, jos sattuiskin että lähtö tulis vaikka illalla tai ens yönä. Tänään en kuitenkaan halua synnyttää! Että toistaseks ei oo vielä ketään tuolta syntynyt

Ja noista vaatteista tosiaan, enpä mäkään noita 50-56 kokosia oo kovin paljoa hamstrannut onneks, sen verran et alkuun pääsee. Etenkin kun ne lääkärit "pelotteli", ettei toi muksu kyllä yli lasketun ajan mee, niin ajattelin sit, et kyllä niitä pienempiäkin tarvii. No näillä näkymin ei sitten kovasti ehkä tarviikkaan. Mut onneks jotkut noistakin on sen verran isoja kokoja, että menee ihan varmasti samaan aikaan kun 62-kokosetkin. Ja siitä se stressi lähti kun lajittelin muita vaatteita kaappiin joita olin saanut plus äippäpakkauksen vaatteet, niin olikohan noita ihan pienempiä kokoja vaan ne mitä äippäpakkauksessa oli, eli muistaakseni kaks bodya ja yhdet potkuhousut ja yks haalari.. Ja nyt on kyllä noita vaatteita sen verran, että pakko niillä on alkuun jo päästä! Ihme, jos nyt meinais tulla pulaa vaatteista. Noita kunnolla isompia ehtii sitten kyllä osteleen ajan myötä pikkuvesselin kanssa helposti.

 

Mulla noi nukkumiset on olleet pätkittäisiä jo pari kuukautta.. Että en tiiä paljonko tässä tulisi sitä eroa sitten siihen, kun on vauva talossa Mua syyhyttää jo toi äitiyspakkaus aika kovasti

Toisessa kädessä ei vieläkään tunto pelaa niin kuin kuuluisi, sormien turvotus on jo laskenut onneksi. Toista kertaa koko raskauden aikana oli sydämentykytyksiä ja aika karmea olo. Huippasi ja ahdisti. Töihin pitäisi lähteä, kovasti koitin huolehtia syömisestä ja nesteytyksestä. Inhottavaa.

 

Heipparallaa, mahtuuko tänne vielä mukaan? Alkuvaiheessa ollaan täällä, 7viikolla menossa, ja hirmuinen jännitys päällä. Pari kuukautta sitten miehen kanssa juteltiin, että ei oteta lapsiasiasta paineita, mutta sitten saa tulla, kun on tullakseen, ja nyt se olisi vähän niinkun totta tämä homma.
Paljon on mietittävää ja moni asia jännittää, kun ihan uusi tilanne ja koskaan ennen ei ole tarvinnut huolehtia muusta kuin itsestään ja omista asioistaan. Mutta toisaalta,eipä voi pieni ihminen paljon onnellisempi olla kuin mitä tässä nyt ollaan.

 

Mmou!

Maanantaina käväisin sokerirasitustestissä labralla. Ei tuntunut hyvältä. Arvot olivat hiukan kohollaan jonka vuoksi joudun seuraamana 6 päivää sokeriarvojani sekä syömisiäni! Siis todellisen ahdistavaa. Minulla on esim. nytkin karmea nälkä mutta ei saisi napostella ateroiden välissä. Ok, napostelu ei ole muutenkaan hyvästä mutta mitä pahaa joku pikku omena voisi tehdä? Ilmeisesti ei hyvää.

Itseni pistäminen 4 kertaa päivässä ei ole ongelma. Ongelmaksi on jo nyt muodostunut se että pitäisi syödä 5 kertaa päivässä. Aamupala, oikearuoka, välipala, oikea ruoka ja iltapala. Ongelma numero kaksi on se että annoskoko ei saa olla suuri. Olen mässäilijä ja kulutan aikaani syömällä. Siispä tämä uusi elämäntapa muutos on oikeasti vaikea. Eilen kun tulin illalla kympin maissa kotiin pitikin alkaa tehdä jo huomiselle ruokaa töihin enkä saanut maistella koska iltapalaksi minulla oli 2 palaa ruisleipää tomaatilla ja leikkeleellä. Sääääääd. :,(( Miksi rakastan ruokaa liikaa voi miksi? Hieno asia tässä on se että kiloja tippui puolitoista aamusta iltaan mennessä. Veikkaan että pienet annoskoot tekivät sen.

Eilen oli myös neuvolalääkäri. Hänkin varoitteli syömisistäni ettei tule isoa vauvaa. Isovauva=suuremmat lihakset äidille?

 

Huomenta jälleen! Täällä ei vieläkään tapahdu mitään, illalla oltiin jo ihan täpinöissä, et joko nyt, kun oli niin tukala olo nukkumaan mentäessä ja supisteli ja sattu ja kaikki oli "huonosti" Tottakai kaikki meni ohi, kun nukahdin. Pari kertaa heräsin supistukseen, mutta vaan pari kertaa, joten tässä sitä vielä nökötetään.

Tosta sokerirasituksesta ei kannata ottaa liian suurta stressiä! Ite jouduin noita sokereita mittaileen varmaan 4 viikkoa, kun aina joku mätti. Alkuun mulla nousi se aamupalan jälkeisarvo aina taivaisiin, kun en ollut tottunut syömään aamupalaa ja sit pitikin sitä joka aamu syödä. Sen takia jatkettiin seuraavalle viikolle, jollon olinkin kipeä Ja aina jotain uutta ja lisää uutta, meinasivat jo kauheesti, että insuliinihoitoseks menis, mutta äitipolilla ne sitten totes, että ei kannata enää rv 32 insuliinia alottaa ja pikkujätkäkin oli ihan normaalikokoinen. Tai kun nehän mittailee sitten tossa kohtaa enimmäkseen sitä keskivartalon mittaa, jos muksu meinaa olla keskivartaloltaan normaalia pyöreempi, niin sitten niistä sokeriarvoista on haittaa muksullekkin Mutta tosiaan ite oon pärjänny oikein hyvin, kun vähän kattellut mitä syö ja jättäny ne ruuat vähälle tai kokonaan pois, jotka huomas sillon alkuun paljonkin nostavan arvoja. =) Pelkäsinkin, että tolle meidän pikkujätkälle painoarvioks annettais reilusti yli 4kg, kun ite oon ollu 4,1kg syntyessäni ja muutenkin ton rd:n takia, mutta niin ne vaan meinas, että olis 3,7kg ollut la:na. Näkee nyt sitten minkä kokonen mötkäle sieltä aikoo tulla, jos tulee

 

Tervetuloa mukaan ringaa ja stressaaja!

Lauantaina mies tunsi ekan kerran potkun ja se oli kova! Seuraavana aamuna paino sitte päänsä mahan päälle kuunnellakseen mitä pieni touhuaa nii siinä tuli seuraava potku, suoraan korvaa kohti. Ihan ku ois halunnu ilmasta ett haluaa omaa rauhaa

Vaihdettiin eilen makuuhuoneita. En kyllä suosittele kenellekkään! Muuten olisi varmaan hyvin menny mut ei tää jaksaminen ole parhaimmasta päästä. Vieläkin on vähä tavarat paikkaa etsimässä mut eiköhän se asia korjaannu tämän päivän aikana.

Maha turpoaa ennätysvauhdilla. Mahanahkaa on iristäny tässä muutamana iltana niin ettei asentoa oikein ole tahtonut löytyä. Rasvaaminen onneksi rauhoitti Unet on myös miulla alkanu pätkiä, ärsyttää ku yleensä olen ollut erittäin hyvä uninen No ehkä se on sitä äidiksi valmentautumista...

 

Heippa. Ajattelin, että voisin liittyä kans tänne joukkoon? Luin kirjotuksiani ja oli mukava huomata, että monella muullakin on ollut samanlaisia arkisia vaivoja kuin mulla. Olen 24-vuotias vielä hetken ja odotan esikoisiani. Asustelen Hämeenkyrössä ja laskettu aika olisi 27.7, mutta ilmeisesti kaksoset käynnistetään aikaisemmin..Ens viikolla pe on rakenneultra, jota oottellaan innolla Joudun ravaamaan aikas paljon Tampereella kaksosraskauden takia, kun ei täällä maalla oo kuulema kauheasti osaamista kaksosraskaudesta ja ainoastaan yks lääkäri uskaltaa ottaa mut vastaan täällä.. Ultrassa saan kyllä kuulema ravata sitten loppuaikoina joka toinen viikko..

Pikkuseni liikkuu kovasti ja tunnen jo hentosta liikettä mahassa varsinkin yöllä. Toinen on toisella puolella mahaa ja toinen toisella puolella ainakin vielä kun mahtuvat.. Heh, Viime yönä näin unta, että mahani oli täynnä matoja kun kaksoset möllersi mun mahaa yhtä aikaa ennen kun nukahdin.. Ootellaampa sittenkin ku molemmat päättävät potkia oikein kunnolla.

Kyllä toi aikaisemmin keskustelussa tullut lihominen mietityttää itseänikin ja varsinkin kun tuplat ovat varsinaisia mahan kasvattajia. Mutta pääasia on, että vauvelit voivat hyvin. Pitäis varmaan ostaa uus takki ku maha pilkottaa pahasti alhaalta ja miehenikin nauroi mulle, että olen hassun näköinen se takki päällä.. Viime aikoina on tuntunut, että maha ratkee joka suunnalta.. ja vielä liitoskivut ovat järisyttäviä. Mies on kyllä ollut innoissaan tuplista ja ostanut jo kaikkea kaksinkertaisena <3 Ja baarireissutkin ovat jäänneet pois melki kokonaan..Tulipa kirjoitettua paljon tekstiä..

 

Täälläkin odotellaan esikoista - LA 27.4!

Raskaus on sujunut hyvin, mutta liiallisesta rasituksesta on aiheutunut ennenaikaisia supistuksia ja kävely on ollut ajoittain todella vaikeaa. Teen fyysisesti raskasta työtä, minkä vuoksi olenkin ollut sairaslomalla jo yli kuukauden. 21. päivä sairasloma vaihtuukin sitten äitiyslomaksi.

Vielä olisi muutamia vauvantarvikkeita (vaunut, sitteri) ostamatta, muuten alkaa kaikki olla kunnossa ja valmiiksi laitettuna.

 

Ihan super typerä kysymys mutta missä vaiheessa teille on kerrottu milloin äitiyslomanne alkavat? Mulla on vaan yleisenä tietona että 30pv ennen laskettua-aikaa. Neuvolassa ei ole asiasta puhuttu mtn. Työnantajalle pitää kuitenkin ilmoittaa 2kk ennen äippälomalle jäämistä. Itse sitten ilmoittelin omalle työnatajalleni omien laskujeni mukaani milloin äippäloman pitäisi alkaa.. Mutta ei kait sen nyt näin pitäisi mennä?