Minskelle:
Mä voin ainakin vastata heti, että hermot on pysyneet kasassa vaihtelevalla menestyksellä. Nyt alkoi 8.viikko, ensi viikolla olisi ensimmäinen neuvolakäynti. Pahimmat oireet on mulla olleet yläkropassa, rinnat on tosi arat ja turvonneet, kävin jo paniikissa lääkärillä ja halusin että tutkivat kunnolla kun ovat vähän muhkuraisetkin. Lääkäri meinasi, että on ihan normaalia tässä tilanteessa, että tulee kaikennäköisiä muutoksia, mutta ymmärsi sen että haluan saada mielenrauhan tässä(kin) asiassa, ja laittoi lähetteen eteenpäin.
Muutenkin oon ollut kohtuullisen herkällä päällä, ja moni asia pelottaa, eikä vähiten se, miten pystyn jatkamaan töitteni parissa ja kauanko se ylipäänsä on turvallista (yrittäjänä kun työskentelee isojen eläinten kanssa, ja muutenkaan ei se kuukausittainen tili ole aina samansuuruinen yms..).
Onneks mulla on niin ihana mies, joka tukee koko ajan, eli sen suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Ja vauva on toivottu, itellä etenkin nyt on koko alkuajan ollut kova huoli siitä, että onko siellä kaikki hyvin, ja mitä jos käykin huonosti jne.. Oon kertonut vain muutamille läheisilleni asiasta, ja kun tää on ihan uusi asia, on jotenkin tosi vaikeaa siitä ja omista tunteistaan/peloistaan puhua kellekään.
Mutta odotan sitä, että saan ekan neuvolakäynnin ja ton lääkärikäynnin suoritettua, että pääsisi hyvillä mielin nauttimaan keväästä ja odotuksesta. =)