En voi mitään mutta pidän lähihoitajia vähän yksinkertaisina

Hyvä Todellakin teette arvokasta työtä!

Terv. tuoreen kaksoistutkinnon (lähihoitaja + YO) nuoren ylpeä täti

kaksoistutkinnon suorittaneen, piti sanomani.

 

En voi mitään mutta pidän lääkäreitä vähän yksinkertaisina.

Suurin osa on niin käytännön tumpeloita, sosiaalisilta taidoiltaan keskinkertaisia eivätkä todellakaan ole mitään sanaseppoja.

 

[QUOTE="aloittaja";26553212]Ihmettelen ettei edes sairaanhoitajaksi.[/QUOTE]
Mä opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi, koska olin liian kermaperse tekemään silloisen perushoitajan töitä.

 

Se että millä perusteella sä pidät jotain yksin kertaisena niin son ihan sun mielipide.
Mä olen kans törmännyt aika moneen kouluttautuneeseen ihmiseen joka on tosi yksin kertainen jossain käytännön asiassa. Pitää lukea pitkä opus että osaa keittää teehen lämmitä vettä.

No mun ei enää tartte, koska muistan lukiofysiikasta, että veden keittäminen lämpimäksi kuuman sijasta onnistuu riittävän korkealla. Eli otetaan vettä ja kattila ja tikut ja jotain poltettavaa, ja kiivetään riittävän korkealle vuorelle. Muistelen jotain sen tapaista, että Everestin laella kiehuu kolmessakympissä vesi.

Mutta jos tarkoitit lämpimän veden lisälämmitystä kiehuvaksi, niin toki se on helpompaa kuin kylmän veden keittäminen.

 

Miks just lähihoitajat saa ihmiset näkemään punaista? Eikös sitten pitäisi arvostella kaikki toisen asteen tutkinnon suorittaneet vähä-älyisiksi ja laiskoiksi jne. mitä kommentteja täällä on kuultu?
Ja AMK-tutkinnon suorittaneet ovatkin jo sitten vähän älykkäämpiä ja heidät jo hyväksytään yhteiskuntaan. Mutta korkeimmassa kastissa ovat sitten ylliopistotason tutkinnon suorittaneet, sen huipulla väitelleet tohtorit ja professorit.

En mitenkään väheksy korkeaa koulutusta, sen eteen saa todella tehdä paljon töitä ja vaatii älykkyyttäkin. Mutta mitä tästä maailmasta tulisi ellei olisi niitä ns. perustyöntekijöitä? Onneksi on heitä, jotka ovat valmiita tarttumaan toimeen vaikka sitä työtä ei niin korkealle arvostetakkaan. Ainakaan silloin kun se on tehty (vrt. siivooja) Annas olla kun jää siivoamatta, kyllä jo huomataan!

 

Älkäähän vertailko lähihoitajan, sairaanhoitajan ja lääkärin ammatteja keskenään. On niissä toki yhteistäkin, kuten että työskennellään ihmisten kanssa, mutta ne ovat kaikki eri ammatteja joihin on oma koulutuksensa. Työtehtävät riippuen työpaikasta kyllä saattavat olla joiltain osin yhteneviä, mutta ainakin itse sh:na työskennelleenä omassa työyhteisössä (erikoissairaanhoidossa) joka ammattikunnalla on ollut omat työnkuvansa. Tosin viime vuosina on ollut se suuntaus, että eläköityvien perushoitajien tilalle ei oteta enää lähihoitajia, vaan paikat muutetaan sh:n toimiksi.

 

ja sellaisina, joilla ei ole paljon älyä eikä opiskelu kiinnosta.
Sukulaislapsista noihin kouluihin ovat menneet ne, jotka eivät paljon muualle pääsisi. Huonoilla todistuksilla. Ovat ajattelultaan perussuomalaista tasoa.

Ja parin tapauksen perusteella yleistät koskemaan kaikkia lähihoitajia? Lähihoitaja on ammatti. Useimmat valitsevat ammattinsa sen perusteella, mistä asioista he ovat kiinnostuneita, ovatko käytännönläheisiä, teoreettisesti suuntautuneita vai taiteellisesti lahjakkaita, haluavatko auttaa tai palvella ihmisiä tai rakennella koneita jne. Lisäksi taustalla vaikuttavat vanhempien ja tuttavien ammattiesimerkit sekä heidän saamansa kannustus paitsi opiskeluun, myös omien haaveiden kuuntelemiseen.

Jos joku haluaa opiskella lähihoitajaksi esimerkiksi voidakseen auttaa ihmisiä ja valmistuakseen suhtkoht nopeasti hyvin työllistävään ammattiin, en yksinkertaisesti pysty ymmärtämään, mitä vikaa kyseisessä ammatinvalinnassa on.

 

No just joo...
Minusta vain ERITTÄIN YKSINKERTAINEN ihminen tekee tällaisen aloituksen.
Kerro minulle, kuka hoitaisi vanhus- yms. hoitotyön, jos lähihoitajia ei olisi!
Ei saatana, mitä porukkaa tänne tulee aloituksia tekemään!
Ja ei, minä en ole lähihoitaja, eikä vaimonikaan ole - keittää vaan, kun yksi ammattiryhmä, jota arvostan erittäin korkealle ja jotka tekevät OIKEASTI kovaa työtä ja saavat sitten osakseen tällaisten idioottien suoltamaa palstapaskaa!
Olen puhunut.
Ugh!
PERKELE!

 

Mun kokemuksen mukaan KAIKKI päiväkodeissa olleet lähihoitajat ovat erittäin lahjakkaita työssään ja pidettyjä henkilöitä!!! Oman lapsenikin hoitoilosta en voi ketään muuta kiittää kuin näitä hoitajia :heart: [QUOTE="aloittaja";26553316]Olen törmännyt työelämässä oleviakin yksinkertaisia lähihoitajia, mm. päiväkodissa.[/QUOTE]

 

Minäkin arvostin nuorena korkeaa koulutusta. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joka ei ollut mikään akateeminen loppututkinto ja joskus siitä jopa kärsinkin, kun muu suku ja ympäristö oli niitä, jotka olivat älykkäämpiä ja ymmärtäneet hakeutua hienompiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Vaihdoin sitten alaa ja jotkut wanhat palstalaiset saattavat vielä muistaakin, miten myös minun mielestäni isompi palkka ja "hienompi asema" olikin cool. Että kyllähän te muutkin tänne ylemmälle oksalle kiipeätte, jos vaan vähänkin viitsitte. Nyt hävettää..taisi nousta silloin Keittiksellä kusi päähän. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin joudut ainakin ajoittain kantamaan työasioitasi kotiin. Työasiat kuitenkin pitäisi unohtaa välittömästi, kun työaika päättyy ja suljet työpaikan oven. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat valinneet sellaisen ammatin, että työasiat tosiaan jäävät sinne työpaikalle. "Oikea" elämähän on kuitenkin ihan jossain muualla kuin työpaikalla

 

Itse olen valmistunut lähihoitajaksi 1999, silloin valmistuneisiin verrattuna suurin osa näistä tänä päivänä sekalaisista työvoimapoliittisista pikakursseista ja täydennyskoulutuksista valmistuneista on nimenomaan näitä koulunpenkille rahojen loppumisella uhkaamalla pakotettuja purkanpureksijoita joista valitettavasti ei oikeassa työelämässä pärjääviksi työntekijöiksi tule koskaan olemaan. Pilaavat vain vanhojen ja hyvien lähihoitajien maineen.

 

Aloittajalle ei varmaan ole tullut mieleen, että joku voisi opiskella lähihoitajaksi koska haluaa tehdä ammatikseen hoitotyötä... Itse kävin ensin lukion ja sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi. Työskentelen vanhainkodissa (tai no nyt oon äitiyslomalla) ja todella viihdyn työssäni. Tekeekö se, että haluan auttaa ja työskennellä ihmisten kanssa minusta yksinkertaisen?

 

Minäkin arvostin nuorena korkeaa koulutusta. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joka ei ollut mikään akateeminen loppututkinto ja joskus siitä jopa kärsinkin, kun muu suku ja ympäristö oli niitä, jotka olivat älykkäämpiä ja ymmärtäneet hakeutua hienompiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Vaihdoin sitten alaa ja jotkut wanhat palstalaiset saattavat vielä muistaakin, miten myös minun mielestäni isompi palkka ja "hienompi asema" olikin cool. Että kyllähän te muutkin tänne ylemmälle oksalle kiipeätte, jos vaan vähänkin viitsitte. Nyt hävettää..taisi nousta silloin Keittiksellä kusi päähän. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin joudut ainakin ajoittain kantamaan työasioitasi kotiin. Työasiat kuitenkin pitäisi unohtaa välittömästi, kun työaika päättyy ja suljet työpaikan oven. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat valinneet sellaisen ammatin, että työasiat tosiaan jäävät sinne työpaikalle. "Oikea" elämähän on kuitenkin ihan jossain muualla kuin työpaikalla

Sä kirjoitat kyllä Keittis fiksua tekstiä.
Jaarittelijana, jahkailijana ja ketjun aiheen vierestä kirjoittavana palstaukkona aloitan taas erään paatoksen, ei suoranaisesti ketjun aiheeseen liittyen.
Ensinnäkin tuosta korkeasta koulutuksesta; minäkin arvostin 20-kesäisenä pojankloppina koulutusta todella korkealle, mutta näin 16 vuotta myöhemmin ja lähes 20 vuotta yrittäjänä toimimisen jälkeen, olen huomannut, että koulutus ei tarkoita automaattisesti ammattitaitoa.
Toki nämä kaksi asiaa korreloivat toisiaan, mutta ne eivät ole automaattisesti yhteydessä toisiinsa - oppia voi myös työn kautta, ja sitä oppimistapaa olen oppinut arvostamaan. En välttämättä sitä yhtä paljon, minkä saa koulun penkistä - kantapään kautta tulee ne parhaat opit.
Sitten tuo, että työasiat olisi hyvä jättää kotiin - se on totta, mutta korkea koulutuskaan ei tarkoita välttämättä sitä, että ne työasiat saa jättää sinne kotiin.
Itse olen vain tradenomi YAMK, mutta vientialan yrittäjä - ajan autoa monta tuntia päivässä/olen toimistolla sitten loppuajan - työpäivät pääsääntöisesti 10-13 h pitkiä.
Ja kun kotiin tulen tuon päivän jälkeen, ei työt lopu silloinkaan - puhelin soi, ulkomailta soitellaan 24/7, sähköpostiin pitää vastailla kotonakin...
Toki palkka palkitsee, mutta silti.
Älkää ruvetko yrittäjiksi, se palkistee, mutta on myös HIRVEÄÄ rääkkiä !

 

Aha, että taas tällanen aloitus... Niin, yh:a onkin haukuttu viimepäivinä taas urakalla, joten on jo aikakin taas ottaa lähärit käsittelyyn... Siis miten voikaan nämä kaksi ryhmää saada niin paljon negatiivisia ajatuksia aikaan? Vai mahtaakohan se ongelma olla sittenkin vain ja ainoastaan näiden aloitusten tekijöiden korvien välissä...?

 

Sä kirjoitat kyllä Keittis fiksua tekstiä.
Jaarittelijana, jahkailijana ja ketjun aiheen vierestä kirjoittavana palstaukkona aloitan taas erään paatoksen, ei suoranaisesti ketjun aiheeseen liittyen.
Ensinnäkin tuosta korkeasta koulutuksesta; minäkin arvostin 20-kesäisenä pojankloppina koulutusta todella korkealle, mutta näin 16 vuotta myöhemmin ja lähes 20 vuotta yrittäjänä toimimisen jälkeen, olen huomannut, että koulutus ei tarkoita automaattisesti ammattitaitoa.
Toki nämä kaksi asiaa korreloivat toisiaan, mutta ne eivät ole automaattisesti yhteydessä toisiinsa - oppia voi myös työn kautta, ja sitä oppimistapaa olen oppinut arvostamaan. En välttämättä sitä yhtä paljon, minkä saa koulun penkistä - kantapään kautta tulee ne parhaat opit.
Sitten tuo, että työasiat olisi hyvä jättää kotiin - se on totta, mutta korkea koulutuskaan ei tarkoita välttämättä sitä, että ne työasiat saa jättää sinne kotiin.
Itse olen vain tradenomi YAMK, mutta vientialan yrittäjä - ajan autoa monta tuntia päivässä/olen toimistolla sitten loppuajan - työpäivät pääsääntöisesti 10-13 h pitkiä.
Ja kun kotiin tulen tuon päivän jälkeen, ei työt lopu silloinkaan - puhelin soi, ulkomailta soitellaan 24/7, sähköpostiin pitää vastailla kotonakin...
Toki palkka palkitsee, mutta silti.
Älkää ruvetko yrittäjiksi, se palkistee, mutta on myös HIRVEÄÄ rääkkiä !

Arvaa, kuka ryhtyi yrittäjäksi?

 

Arvaa, kuka ryhtyi yrittäjäksi?

Et kai vain SINÄ ??

 

Et kai vain SINÄ ??

Kyllä vain. Ja niinkuin mä yrittäjäperheen lapsena aina vannoin, että MINUSTA ei koskaan tule yrittäjää. Noh, kuus vai seitsemän vuotta olen nyt yrittäjän ollut.

 

[QUOTE="aloittaja";26553570]Minulla ei ole sellaista yhtä ammattinimikettä kuten vaikka opettaja tai keittiöpäällikkö. Minulla on korkeakoulututkinto, olen tehnyt monenlaisia töitä, mm. toimittajana, projektien asiantuntijana, tiedottajana, kouluttajana, suunnittelijana... Nyt olen tiedottajan nimikkeellä töissä.[/QUOTE]

Ei oo totta!!! Jos sä et valehtele kuin ihan pikkasen tosta työurastasi, niin mä tunnen sut! En voi uskoa että olet noin säälittävä ihminen!! Hyvä tietää...

 

Minäkin arvostin nuorena korkeaa koulutusta. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joka ei ollut mikään akateeminen loppututkinto ja joskus siitä jopa kärsinkin, kun muu suku ja ympäristö oli niitä, jotka olivat älykkäämpiä ja ymmärtäneet hakeutua hienompiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Vaihdoin sitten alaa ja jotkut wanhat palstalaiset saattavat vielä muistaakin, miten myös minun mielestäni isompi palkka ja "hienompi asema" olikin cool. Että kyllähän te muutkin tänne ylemmälle oksalle kiipeätte, jos vaan vähänkin viitsitte. Nyt hävettää..taisi nousta silloin Keittiksellä kusi päähän. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin joudut ainakin ajoittain kantamaan työasioitasi kotiin. Työasiat kuitenkin pitäisi unohtaa välittömästi, kun työaika päättyy ja suljet työpaikan oven. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat valinneet sellaisen ammatin, että työasiat tosiaan jäävät sinne työpaikalle. "Oikea" elämähän on kuitenkin ihan jossain muualla kuin työpaikalla

Musta tässä tärkein lause oli tuo "on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa". Mutta jos ihan oikeasti haluaa uhrata työelämälle esim. sitä vapaa-aikaa niin mikäs siinä. En mä ymmärrä tuota alemmankaan koulutuksen glorifoimista, miten vain he ymmärtävät mikä on elämässä tärkeätä. Toiset tekevät työtä, josta ihan oikeasti pitävät niin paljon, että tekevät mielellään töitä kotonakin. Ei se tarkoita sitä etteivätkö he ehtisi elää myös sitä "oikeaa" elämää. En mä myöskään viitsisi sanoa päin naamaa kenellekään aivokirurgille tai rauhanturvaajalle, että pitäisi sunkin keskittyä siihen oikeeseen elämään eikä tuhlata elämääsi auttamalla muita. Oltais aika pulassa jos kaikki tekisivät vain mahdollisimman helpooa ja lyhyttä päivää.

 

Kyllä vain. Ja niinkuin mä yrittäjäperheen lapsena aina vannoin, että MINUSTA ei koskaan tule yrittäjää. Noh, kuus vai seitsemän vuotta olen nyt yrittäjän ollut.

Mä olen kanssa yrittäjäperheen lapsi - tai no äiti oli yh ja isä yrittäjä.
Ja en olisi ruvennut yrittäjäksi, ellei isä olisi ylioppilaslahjaksi iskenyt firman osakkeista kolmasosaa mun nimiini.
Sen jälkeen sitä onkin tehty töitä 17 vuotta ahkerasti.
Minkä alan yrittäjä olet, jos saa udella ?

 

Ei oo totta!!! Jos sä et valehtele kuin ihan pikkasen tosta työurastasi, niin mä tunnen sut! En voi uskoa että olet noin säälittävä ihminen!! Hyvä tietää...

Suomessa on varmaan tuhansia ihmisiä, jotka ovat tehneet tuollaisen työuran, että en nyt ihan tuon perusteella menisi väittämään että tunnen ap:n

 

Itse en pidä lähihoitajia tai muitakaan perusduunareita yhtään huonompina ihmisinä kun muitakaan. Juu, saattahan se olla, että älliä ei riitä yliopisto-opintoihin, mutta mitä sitten? Maailma tarvitsee älykkyydeltään eritasoisia ihmisiä.. Huippuälykkäät voisivat pitkästyä ja turhautua duunarin työssä, mutta jonkun sekin tarvitsee tehdä. On siis aivan täysin luonnollista, että kaikilla ei ole samanlaisia lahjoja ja älykkyyttäkin on niin monenlaista.

 

[QUOTE="vieras";26557153]Musta tässä tärkein lause oli tuo "on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa". Mutta jos ihan oikeasti haluaa uhrata työelämälle esim. sitä vapaa-aikaa niin mikäs siinä. En mä ymmärrä tuota alemmankaan koulutuksen glorifoimista, miten vain he ymmärtävät mikä on elämässä tärkeätä. Toiset tekevät työtä, josta ihan oikeasti pitävät niin paljon, että tekevät mielellään töitä kotonakin. Ei se tarkoita sitä etteivätkö he ehtisi elää myös sitä "oikeaa" elämää. En mä myöskään viitsisi sanoa päin naamaa kenellekään aivokirurgille tai rauhanturvaajalle, että pitäisi sunkin keskittyä siihen oikeeseen elämään eikä tuhlata elämääsi auttamalla muita. Oltais aika pulassa jos kaikki tekisivät vain mahdollisimman helpooa ja lyhyttä päivää.[/QUOTE]
Nimenomaan Vähä-älyistä mielestäni olisi se, jos uhraisi työlleen enemmän (tai vähemmän) kuin haluaisi eikä suinkaan se, että valitsee alan ja ammatin, joka vastaa omia työelämälle asettamiaan odotuksia.

 

[QUOTE="hannah";26556295]Miks just lähihoitajat saa ihmiset näkemään punaista? [/QUOTE]

Kateellisuus. Lähihoitajalla on aina töitä, melkeen saat valita mihin töihin menet. Kaippa se v*tuttaa istua himassa perse homeessa maisterin paperit kädessä, kun se kaveri tekee täyttä työviikkoa ja nostaa palkkaa, vaikka ei käynyt kuin sen hikisen amiksen. Katkeruus, mikäs sen pahempaa.

 

Mä olen kanssa yrittäjäperheen lapsi - tai no äiti oli yh ja isä yrittäjä.
Ja en olisi ruvennut yrittäjäksi, ellei isä olisi ylioppilaslahjaksi iskenyt firman osakkeista kolmasosaa mun nimiini.
Sen jälkeen sitä onkin tehty töitä 17 vuotta ahkerasti.
Minkä alan yrittäjä olet, jos saa udella ?

Mä olen it-alan yrittäjä, softapuolella. Ryhdyin yrittäjäksi vasta päälle nelikymppisenä. Enkä kyllä kadu, vaikka tokihan tässä tekemistä on. 22 viikkoa pitämätöntä lomaa kertynyt kuudessa vuodessa, jos vertaa palkansaajiin. Ja tämä nyt menossa oleva lomani on ensimmäinen, jolloin en edes päivystä. Mä olen opetellut vuosien varrella positiivista ajattelua ja yrittäjyyden yksi hieno asia onkin, että ei tarvitse tehdä ylitöitä. On vain töitä ja jos tekee paljon töitä, voi joskus saada vapaatakin