En voi mitään mutta pidän lähihoitajia vähän yksinkertaisina

[QUOTE="vieras";26557319]Kateellisuus. Lähihoitajalla on aina töitä, melkeen saat valita mihin töihin menet. Kaippa se v*tuttaa istua himassa perse homeessa maisterin paperit kädessä, kun se kaveri tekee täyttä työviikkoa ja nostaa palkkaa, vaikka ei käynyt kuin sen hikisen amiksen. Katkeruus, mikäs sen pahempaa.[/QUOTE]

Eiköhän se johdu enemmänkin huonosta itsetunnosta tai pahasta olosta kumpuavasta ylemmyydentunnosta. Lähihoitaja on helppo kohde, koska heillä on tunnetusti vähän arvostettu, huono palkkainen ja erittäin raskas työ.

 

Tässä kun äkkisältään laskeskelin, niin tunnen 5 lähihoitajaa/alan opiskelijaa. Yhtäkään en menisi vähä-älyiseksi nimittelemään. 1 heistä kävi lukion ja valmistui hyvin paperein. Päätti kuitenkin opiskella lähihoitajaksi. Laskiko hänen äo:nsä lukion jälkeen, vai mitä tapahtui? Eräs ystäväni opiskelee lähihoitajaksi ja aikoo jatkaa opintoja ensihoitajaksi. Fiksu ihmine opiskelemassa tyhmää alaa?
Kaikki tuntemani lähärit ovat ihania, sydämmellisiä ja omalla tavallaan fiksuja ihmisiä. Älykkyyttä on kuitenkin niin montaa eri lajia, että on typerää lokeroida ihmiset johonkin "alempaan kastiin" koulutuksen takia. Ap:lta puuttuu ehkä jonkin sortin sydämen viisautta.

Itse olen amispohjalla työelämässä. Voisin lähteä opiskelemaan alaani lisää ja hankkia korkeakoulututkinnon. Näin en kuitenkaan tee. Koska olen tyhmä? Ei, vaan koska työnkuvani muuttuisi, eikä enää olisi sitä mitä haluan tehdä.

 

Mä olen it-alan yrittäjä, softapuolella. Ryhdyin yrittäjäksi vasta päälle nelikymppisenä. Enkä kyllä kadu, vaikka tokihan tässä tekemistä on. 22 viikkoa pitämätöntä lomaa kertynyt kuudessa vuodessa, jos vertaa palkansaajiin. Ja tämä nyt menossa oleva lomani on ensimmäinen, jolloin en edes päivystä. Mä olen opetellut vuosien varrella positiivista ajattelua ja yrittäjyyden yksi hieno asia onkin, että ei tarvitse tehdä ylitöitä. On vain töitä ja jos tekee paljon töitä, voi joskus saada vapaatakin

Juu, ei munkaan tarvitse tehdä ylitöitä, kun olen niin paljon varsinaisesti töissä.
Aikamoinen hyppäys sairaanhoitajasta it-alalle - saako vielä sen verran udella, että mistä moinen alanvaihdos? Tai siis, mistä olet hankkinut tietotaidon tuohon IT-hommaan?
Rupesitko muuten äänestämään Kokoomusta, kun aloit yrittäjäksi?
Mulla on nimittäin yksi kaveri, joka oli hirveästi demari, mutta sitten vaihtoi alaa ja alkoi yrittäjäksi, niin yks kaks olikin aatteet vaihtunut ja Kokoomus paras puolue.
Nyt mun täytyy käydä vielä konttorilla hakemassa yksi mappi - palataan tähän yrittäjyyskeskusteluun noin vartin päästä. =) Tai minä ainakin palaan.

 

[QUOTE="vieras";26557279]Itse en pidä lähihoitajia tai muitakaan perusduunareita yhtään huonompina ihmisinä kun muitakaan. Juu, saattahan se olla, että älliä ei riitä yliopisto-opintoihin, mutta mitä sitten? Maailma tarvitsee älykkyydeltään eritasoisia ihmisiä.. Huippuälykkäät voisivat pitkästyä ja turhautua duunarin työssä, mutta jonkun sekin tarvitsee tehdä. On siis aivan täysin luonnollista, että kaikilla ei ole samanlaisia lahjoja ja älykkyyttäkin on niin monenlaista.[/QUOTE]

Huippulahjakkailta ja huippuälykkäiltä näpertelijöiltä tuntuu kovin usein puuttuvan tunneälyä jota tarvitaan kun työskennellään oikeiden ja oikeasti tuntevien ihmisten parissa.

 

Tärkein pointti taisi olla se, että lähihoitajakoulu taitaa olla se koulu johon Suomessa on helpointa päästä ja sinne mennään kun ei muuta keksitä, uskalleta tms.

Minä arvostan ylikaiken lähihoitajien työtä, kuten kaikkien ihmisten. En arvostele heitä, mutta toisaalta säälin, sillä en usko, että se on kenenkään kutsumusammatti. Surettaa, etteivät ihmiset kykene, rohkene (mitä tahansa!) yrittämään ja pyrkimään sellaiselle alalle, JOTA ITSE VALTAVASTI TAHTOVAT :/

 

mulla on samanlainen käsitys ku ap:llä mutta koskien suurtalouskokkeja eikä lähihoitajia =)

 

[QUOTE="tadaa";26557453]Tärkein pointti taisi olla se, että lähihoitajakoulu taitaa olla se koulu johon Suomessa on helpointa päästä ja sinne mennään kun ei muuta keksitä, uskalleta tms.

Minä arvostan ylikaiken lähihoitajien työtä, kuten kaikkien ihmisten. En arvostele heitä, mutta toisaalta säälin, sillä en usko, että se on kenenkään kutsumusammatti. Surettaa, etteivät ihmiset kykene, rohkene (mitä tahansa!) yrittämään ja pyrkimään sellaiselle alalle, JOTA ITSE VALTAVASTI TAHTOVAT :/[/QUOTE]

No onpas suppeamielistä. Miksi ihmeessä hoitoala ei voisi olla kenenkään kutsumus, ja esim. lähihoitaja kutsumusammatti? tuon perusteella sairaanhoitajan ammattikaan tuskin on kenenkään kutsumusammatti.

 

mut kaikenkaikkiaan musta kaikki rehellisen työn tekijät ansaitsee kiitoksen. Kiitos että käytte töissä ettekä varasta tai kerjää ja elä yhteiskunnan varoilla.

 

Mulle lähihoitajan ammatti oli kutsumusammatti. Vanhemmat olis halunnu että pyrin lukion jälkeen kauppakorkeaan mut mua kiinnosti mielenterveystyö ja ihmiset. Vaikka pääsin ihan mukavilla todistuksilla ylioppilaaks niin tajusin lukiossa että pänttääminen ei oo mua varten. Oli iso kynnys ilmottaa sukulaisille et pyrin lähihoitajaks ja sain saman reaktion melkein kaikilta "etkai sä aijo lopun elämääs pyyhkiä perseitä" tyyliin.. No oon tehny mielenterveystyötä nyt muutaman vuoden eikä oo kovin montaa persettä tarvinnu pyyhkiä. Ja kaikille tiedoks: oon onnellinen työssäni eikä mua tarvi sääliä.

 

Juu, ei munkaan tarvitse tehdä ylitöitä, kun olen niin paljon varsinaisesti töissä.
Aikamoinen hyppäys sairaanhoitajasta it-alalle - saako vielä sen verran udella, että mistä moinen alanvaihdos? Tai siis, mistä olet hankkinut tietotaidon tuohon IT-hommaan?
Rupesitko muuten äänestämään Kokoomusta, kun aloit yrittäjäksi?
Mulla on nimittäin yksi kaveri, joka oli hirveästi demari, mutta sitten vaihtoi alaa ja alkoi yrittäjäksi, niin yks kaks olikin aatteet vaihtunut ja Kokoomus paras puolue.
Nyt mun täytyy käydä vielä konttorilla hakemassa yksi mappi - palataan tähän yrittäjyyskeskusteluun noin vartin päästä. =) Tai minä ainakin palaan.

Mun it-alalle vaihtaminen oli oikeastaan monien sattumusten summa. Suurin syy taisi olla se, että synnytin 24-vuotiaana käsivammaisen lapsen. Kun tyttö sitten aikanaan aloitti peruskoulun, mulle oli aika selvää jo siinä vaiheessa, että tulevaisuudessa ainakin käsivammaiset tarvitsevat tietokonetta. Ja niin meille tuli eka neljäkasikutonen. Jotta olisin sitä 7-vuotiasta osannut opettaa vuonna 1993, niin mun piti itse opetella koneen käyttö. Meni jonkin aikaa ja meille Hyisiin ilmestyi tyhmien päätteiden sijasta ensimmäiset PC:t. Oli myös tulossa uusi tietojärjestelmä, jonka testaukseen, kouluttamiseen ja käyttöönottoon tarvittiin ihmisiä. Koska mä olin silloin yksi niitä harvoja naisia paikalla, jotka olivat kotona tottuneet pläräämään kompuutterin kanssa, niin mua kysyttiin mukaan projektiin. Ja sopihan se mulle. Aluksi tein hommaa oman työn ohessa, mutta kun klinikka kerrallaan käyttöönotto laajeni, niin aloin tehdä pelkästään niitä hommia Hyksissä.

Yks keväinen torstai työkaverini katseli jatko-opintopaikkoja ja samalla bongasi, että olisi ammattikorkeakoulussa alkamassa syksyllä aikuissovelluspuolella tietojenkäsittelyn tradenomin tutkintoon johtava koulutus. Opintojen edellytyksenä oli datanomin tai merkonomin tutkinto. Sanoin työkaverille, että mullahan on sairaanhoitajan tutkinto, mutta työkaveri kehoitti silti hakemaan. Hakuaika päättyi seuraavana maanantaina, mutta soitin koululle ja kysyin, voiko sairaanhoitajan tutkinnolla hakea. Koulutus oli aika uusi, eivätkä osanneet sanoa, riittääkö sairaanhoitajan tutkinto, mutta kehoittivat opintotoimistosta laittamaan hakupaperit. Ja mä laitoin. En uskonut pääseväni, vaikka mulle työkokemusta atk-jutuista olikin näiden käyttöönottoprojektien myötä syntynyt. Yllätys oli suuri, kun juhannuksen alla sain kotiin kirjeen. Meni vähän pasmat sekaisin, mutta otin opiskelupaikan vastaan ja aloin tekemään lyhennettyä työviikkoa.

Pari kuukautta opintojen aloittamisen jälkeen laitoin yhteen isoon it-alan firmaan avoimen hakemuksen, jossa kyselin, missä opintojen vaiheessa voisin alkaa kyselemään heiltä harjoittelupaikkaa. Meni muutama päivä ja puhelin soi. Halusivat mut sinne uuteen terveydenhuollon tietojärjestelmäprojektiin sovellusalueen asiantuntijaksi. Ja mähän menin.

Mä en ole koskaan ollut puolueuskollinen vaan aina katsonut vaaleissa sen mukaan, mistä asioista valitut tulevat kautensa aikana päättämään ja miten haluaisin heidän asioista päättävän. Olen äänestänyt elämäni aikana niin Kokoomusta, Liberaalista kansanpuoluetta, SMP:tä, SDP:tä kuin Vihreitäkin. Mutta kyllähän yrittäjyyden alkuaikoina Kokoomus nosti päätään. Nyt, kun mun ei enää tarvitse ajatella itseäni eikä lapsiani, voin ajatella muita ja äänestää siten, että se olisi oman etuni vastaista.

 

Mun it-alalle vaihtaminen oli oikeastaan monien sattumusten summa. Suurin syy taisi olla se, että synnytin 24-vuotiaana käsivammaisen lapsen. Kun tyttö sitten aikanaan aloitti peruskoulun, mulle oli aika selvää jo siinä vaiheessa, että tulevaisuudessa ainakin käsivammaiset tarvitsevat tietokonetta. Ja niin meille tuli eka neljäkasikutonen. Jotta olisin sitä 7-vuotiasta osannut opettaa vuonna 1993, niin mun piti itse opetella koneen käyttö. Meni jonkin aikaa ja meille Hyisiin ilmestyi tyhmien päätteiden sijasta ensimmäiset PC:t. Oli myös tulossa uusi tietojärjestelmä, jonka testaukseen, kouluttamiseen ja käyttöönottoon tarvittiin ihmisiä. Koska mä olin silloin yksi niitä harvoja naisia paikalla, jotka olivat kotona tottuneet pläräämään kompuutterin kanssa, niin mua kysyttiin mukaan projektiin. Ja sopihan se mulle. Aluksi tein hommaa oman työn ohessa, mutta kun klinikka kerrallaan käyttöönotto laajeni, niin aloin tehdä pelkästään niitä hommia Hyksissä.

Yks keväinen torstai työkaverini katseli jatko-opintopaikkoja ja samalla bongasi, että olisi ammattikorkeakoulussa alkamassa syksyllä aikuissovelluspuolella tietojenkäsittelyn tradenomin tutkintoon johtava koulutus. Opintojen edellytyksenä oli datanomin tai merkonomin tutkinto. Sanoin työkaverille, että mullahan on sairaanhoitajan tutkinto, mutta työkaveri kehoitti silti hakemaan. Hakuaika päättyi seuraavana maanantaina, mutta soitin koululle ja kysyin, voiko sairaanhoitajan tutkinnolla hakea. Koulutus oli aika uusi, eivätkä osanneet sanoa, riittääkö sairaanhoitajan tutkinto, mutta kehoittivat opintotoimistosta laittamaan hakupaperit. Ja mä laitoin. En uskonut pääseväni, vaikka mulle työkokemusta atk-jutuista olikin näiden käyttöönottoprojektien myötä syntynyt. Yllätys oli suuri, kun juhannuksen alla sain kotiin kirjeen. Meni vähän pasmat sekaisin, mutta otin opiskelupaikan vastaan ja aloin tekemään lyhennettyä työviikkoa.

Pari kuukautta opintojen aloittamisen jälkeen laitoin yhteen isoon it-alan firmaan avoimen hakemuksen, jossa kyselin, missä opintojen vaiheessa voisin alkaa kyselemään heiltä harjoittelupaikkaa. Meni muutama päivä ja puhelin soi. Halusivat mut sinne uuteen terveydenhuollon tietojärjestelmäprojektiin sovellusalueen asiantuntijaksi. Ja mähän menin.

Mä en ole koskaan ollut puolueuskollinen vaan aina katsonut vaaleissa sen mukaan, mistä asioista valitut tulevat kautensa aikana päättämään ja miten haluaisin heidän asioista päättävän. Olen äänestänyt elämäni aikana niin Kokoomusta, Liberaalista kansanpuoluetta, SMP:tä, SDP:tä kuin Vihreitäkin. Mutta kyllähän yrittäjyyden alkuaikoina Kokoomus nosti päätään. Nyt, kun mun ei enää tarvitse ajatella itseäni eikä lapsiani, voin ajatella muita ja äänestää siten, että se olisi oman etuni vastaista.

Sori, vastaus kesti vähän.
Piti tosiaan hakea papereita toimistolta (tai no yhdellä niistä, yksi on makuuhuoneessa, toinen keittiön pöydälle ja liikkuva versio auton takapenkillä, mutta siis nyt tällä varsinaisella toimistolla) ja sinne on matkaa lähes 20 km suunta - nopeasti tuolla yössä pääsi huristamaan, ei ollut muuta liikennettä.
Mielenkiintoinen tarina.
Kuinka loppujen lopuksi pienestä (väheksymättä!) se tulevaisuuden ura voi sitten aueta.
Minä toivotan onnea sinulle tulevaan yrittäjyyteen - se ei tule olemaan helppoa, mutta on siinä niitä hyviäkin puolia, you know - on sulla jo sen verran yrittäjäkokemusta. =)
ps. Minä olen Kepulainen, henkeen ja vereen, vaikkei se niin yhtä paljon kuin Kokoomus, olekaan yrittäjäpuolue.

 

Minäkin arvostin nuorena korkeaa koulutusta. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joka ei ollut mikään akateeminen loppututkinto ja joskus siitä jopa kärsinkin, kun muu suku ja ympäristö oli niitä, jotka olivat älykkäämpiä ja ymmärtäneet hakeutua hienompiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Vaihdoin sitten alaa ja jotkut wanhat palstalaiset saattavat vielä muistaakin, miten myös minun mielestäni isompi palkka ja "hienompi asema" olikin cool. Että kyllähän te muutkin tänne ylemmälle oksalle kiipeätte, jos vaan vähänkin viitsitte. Nyt hävettää..taisi nousta silloin Keittiksellä kusi päähän. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin joudut ainakin ajoittain kantamaan työasioitasi kotiin. Työasiat kuitenkin pitäisi unohtaa välittömästi, kun työaika päättyy ja suljet työpaikan oven. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat valinneet sellaisen ammatin, että työasiat tosiaan jäävät sinne työpaikalle. "Oikea" elämähän on kuitenkin ihan jossain muualla kuin työpaikalla

Keittis, muuten peesaan tätä, mutta valitettavasti ainakin ne tunnolliset lh:t (ja sh:t, itse) kantavat ne työasiat kotiinkin, valitettavasti. Eli tätä en nää suoraan verrannollisena koulutukseen.

 

[QUOTE="vieras";26557814]Keittis, muuten peesaan tätä, mutta valitettavasti ainakin ne tunnolliset lh:t (ja sh:t, itse) kantavat ne työasiat kotiinkin, valitettavasti. [/QUOTE]

Miks ihmeessä kantais? jos kantaa niin sillon alkaa olla työnohjauksen aika ja myös aika tarkastella vähän omaa ammatillisuutta.

 

[QUOTE="aloittaja";26553633]Tämä on ainut ammattiryhmä, jossa olen huomannut, että on aika vähäinen tuo älyn loisto. Jopa tehtaan työläisissä olen tavannut fiksuja, ajattelemaan kykeneviä ihmisiä.

En pidä ketään parempana tietyn koulutuksen vuoksi, mutta älykkäämpänä.

Ja kunnes toisin todistetaan (eli tapaan älykkään lähihoitajan) niin kokemusperäinen tilanteeni on tämä. Ja kun joku sukulainen kertoo, että meidän Lissu menee lähihoitajakouluun, hymyilen ja onnittelen iloisesti, koska onhan se aina parempaa opiskella kuin jäädä kotiin makaamaan, mutta ajattelen että no niin justiinsa, ei ole Lissua paljon opiskelu napannut.[/QUOTE]

Oletko koskaan kuullut Mensasta? (jos et ole, niin tutustu ihmeessä ja liity, koska älykkyytesi loistaa joka kommentissa Suomen Mensa ry)

Minua kiinnostaisi miten tunnet niin monia lähihoitajia, että pystyt arvioimaan koko ammattikunnan älykkyyttä?

Itse olen Mesan jäsen (ollut 16-vuotiaasta asti) ja lähihoitajaopiskelija. Yleissivistävä koulutus ei ole kiinnostanut minua koskaan, olen kiinnostunut monista asioista ja mielummin opiskelen vain minua kiinnostavia asioita itse, kuin pintapuolisesti vähän sitä sun tätä lukiossa. Tästä syystä en ole koskaan jaksanut käydä lukiota loppuun asti, mielenkiintoni ei yksinkertaisesti riitä, vaikka älykkyydessäni ei liene mitään vikaa. Näinollen jatko-opinnot korkekoulussa eivät ole tulleet kysymykseenkään, enkä kyllä ole sallaisita koskaan edes haaveillut.

Töitä olen tehnyt koko aikuisikäni ja itseni sillä elättänyt, kun tarjoutui mahdollisuus opiskella ilman suurta taloudellista menetystä, niin päätin lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi, enkä ole katunut päivääkään. Opiskelen aikuispuolella, meillä nuorimmat opiskelijat ovat 20-vuotiaita, vanhimmat yli viisikymppisiä, naisia, miehiä, entisiä tehdastyöläisiä, yrittäjiä, siivoojia, insinöörejä, jne... Itse en voi sanoa että yksikään opiskelukavereistani olisi keskimääräistä vähä-älyisempi, enkä ole koskaan kohdannut sellaisia työelämässäkään.

Mensan jäsenissä on ihmisiä kaikista ammattiryhmistä, ikä- ja yhteiskuntaluokista, ainoana yhdistävänä tekijänä älykkyys. Yksi Mensan kautta tuntemistani ystävistäni on myös lähihoitaja/perushoitaja, yksi on tehdastyöläinen, yksi laitoshuoltaja, suurin osa korkeakoulututkinnon suorittaneita, mutta läheskään kaikki heistä eivät pärjäisi ikinä lähihoitajan työssä, joka vaatii ennen kaikkea tunneälykkyytä, empatiaa, sosiaalisuutta, paineensietokykyä, käytännönläheisyyttä, maalaisjärkeä; ominaisuuksia, joita ei läheskään kaikilla keskimääräistä älykkäämmillä ihmisillä ole.

 

Miks ihmeessä kantais? jos kantaa niin sillon alkaa olla työnohjauksen aika ja myös aika tarkastella vähän omaa ammatillisuutta.

Tarkentasitko vähän tätä? Lähinnä tuota ammatillisuuden tarkastelua mietin, ammatillisuutta on olla miettimättä työasioita kotona?

 

[QUOTE="vieras";26558033]Tarkentasitko vähän tätä? Lähinnä tuota ammatillisuuden tarkastelua mietin, ammatillisuutta on olla miettimättä työasioita kotona?[/QUOTE]
En tiedä nykypäivästä, mutta kun mä aikoinaan opiskelin sairaanhoitajaksi, niin meille nimenomaan korostettiin sitä, että potilaaseen ei saa antaa syntyä sellaista tunnesidettä, että potilaan asiat jäisivät kaivamaan mieltä työajan ulkopuolella. Jos niin käy, pitää hakea työnohjausta.

 

Ei ammatti tee ihmisestä tyhmää, vaan en ole tavannut ketään älykästä, joka olisi sen ammatin valinnut. Mielellään tapaisin kyllä

Päätit ap sitten sohasta muurahaispesää? Näitä alotuksia tulee aina aika ajoin ja ne saa kovasti kuohuntaa aikaseksi

Mä olen aikuisena opiskellut lähihoitajaksi ja ihan omasta halustani. Paperit lukiosta oli aikoinaan ihan ok, keskivertoa paremmatkin kai ja muutakin koulutusta (ihan AMK-tasolta) löytyy, mutta mä haluan tehdä tätä työtä, ei siinä sen kummempaa. En käsitä Sun ajattelumallia yhtään. Että joku ammatti tekee ihmisestä tyhmän. Tule tapaamaan mua, haluan kunnian olla ensimmäinen fiksu lähäri, jonka näät

 

En tiedä, hän on todella ahkera ja työteliäs. Luulen että niillä eztroilla saa myös kehuja, joille me kaikki ihmiset olemme persoja

[QUOTE="...";26553741]Miksiköhän hän suostuu extraa tekemään? Niin, kun on tyhmä, eikä ole kouluttautunut parempiin hommiin?[/QUOTE]

 

Olenko sanonut, että tyhmillä ei ole ihmisarvoa?

Mitä sitten, jos joku ei ole penaalin terävin kynä? Mitä sillä on väliä, onko joku lähihoitaja vai lääkäri?

Vaikuttaako se ihmisarvoon?
Tekeekö ammatti ihmisestä arvostettavamman yksilönä?

 

[QUOTE="sipsi";26553202]En voi mitään, mutta pidän tällaisen aloituksen tekijää vähän enemmän kuin vähän yksinkertaisena

Eikä ole provo.[/QUOTE]

Sama juttu. Ne ap:n lähihoitajasukulaiset ei edusta koko joukkoa. Itse tunnen joukoittain lähihoitajia jotka on eka kirjottaneet ylioppilaaksi ja saaneet hyvän todistuksen ja sen jälkeen menneet lähihoitajakouluun.Eikä sinne todellakaan pääse "Kuka tahansa". Mä vaan en ymmärrä mistä sellainen ajatusmaailma tulee? Täällä meillä päin ne, ketkä ei mihinkään muualle pääse, menevät opiskelemaan merkonomiksi mutta eipä kai sinnekään "kuka tahansa" pääse. Kyllä yleensä kaikissa koulutusohjelmissa jää runsaasti ihmisiä ilman opiskelupaikkaa. Lähihoitajaksikin yleensä hakee useampi sata ja vain se 25 valitaan että en mä nyt sanois että ihan kuka tahansa pääsee.

 

Mä luulen, että monet nuoret eivät käsitä, mitä ihan peruseläminen maksaa, siihen päälle jos on tottunut sellaiseen elintasoon vanhempien kanssa, että on ulkomaan matkoja, viimeisintä teknologiaa ym. Sitä ei perus-lähihoitajan palkalla makseta.

En itsekään valinnut ammattia rahan takia (olisin voinut valita rahakkaammankin alan), mutta aion kyllä vähän keskustella näistä toimeentuloasioistakin omien lasteni kanssa.

[QUOTE="Mymmeli";26554776]Tosi on!
Meidän likka, kun joskus pahimmassa teiniangstissaan alkoi höpisemään, että hänkään ei ehkä lukioon jaksaisi mennä, kun naapurin Heidikin menee lähihoitajaksi ja nopeasti voisi valmistua ja pääsisi töihin ja tienaamaan. Ilmoitin tytölle, että menee mamman rahahanat kyllä heti kiinni jos ei lukioon jatka ja mieti 3-vuotta lisää siellä lukiossa, että mitäs sitä haluaa elämässään tehdä. Etenkin, kun lähihoitajana ei voi kyllä tienaamisesta unta edes nähdä. Kumma juttu, että lukion jälkeen tytär haki TKK:lle tuotantotaloutta lukemaan ja päivääkään ei ole valintaa katunut tai lähäri-juttuja muistellut.[/QUOTE]

 

[QUOTE="aapee";26553299]En tunne yhtään tuollaista jatkajaa. Hyvä jos niitä on. Ne toimintaterapeutit ym. keitä olen tavannut (ja yksi on hyvä ystävänikin) ovat menneet suoraan opiskelemaan sitä, lukion jälkeen.[/QUOTE]

Mä valmistuin ensin lähihoitajaksi ja sitten sairaanhoitajaksi. Muutuinko mä tyhmästä viisaaksi siinä vaiheessa kun menin sairaanhoitajakouluun vai missä vaiheessa tämä muutos tapahtuu? Siis viitaten sun aloitukseen että kaikki lähihoitajat on tyhmiä?

Mikä on ammattisi on ja onko siinä ammatissa työskentelevät viisaita?

 

Voihan tyhmäkin hankkia parempituloisen elättäjän . Meillä on kuukaudessa yhteenlasketut tulot noin 7800 e.

Sama se mulle vaik pitäisitki tyhmänä. Olen lh ja lastenhoitaja.
Täytyyhän aina jokaisen jotakuta pitää tyhmänä, että pääsee hieman eko
loistamaan Naapurin rouva myös lh ja lastenhoitaja ja
naimisissa it-alalla johtajana työskentelevän miehen kanssa..fiksu mies kuin mikä
ja talo iso ja hulppee!! ite oon namisissa yli 10-vuotta jo projektipäällikön kanssa,
tienaa reilu 4000e/kk...asutaan isossa ok-talossa ja yks lapsi...tyttö
harrastwtaan ja reissataan ulkomailka usein
Että tämmöistä elämää tyhmällä...
ps.en usko et mun fiksu mies ois mitään yksinkertasta pöljää
huolinutkaan

 

En tiedä kuinka nuori on nuori, mutta itse olen 38 v ja en siis enää ihan teinityttö.

Minäkin arvostin nuorena korkeaa koulutusta. Opiskelin sairaanhoitajaksi, joka ei ollut mikään akateeminen loppututkinto ja joskus siitä jopa kärsinkin, kun muu suku ja ympäristö oli niitä, jotka olivat älykkäämpiä ja ymmärtäneet hakeutua hienompiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Vaihdoin sitten alaa ja jotkut wanhat palstalaiset saattavat vielä muistaakin, miten myös minun mielestäni isompi palkka ja "hienompi asema" olikin cool. Että kyllähän te muutkin tänne ylemmälle oksalle kiipeätte, jos vaan vähänkin viitsitte. Nyt hävettää..taisi nousta silloin Keittiksellä kusi päähän. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että on typerää uhrata työelämälle yhtään enempää kuin mitä haluaa. Mitä korkeampi koulutus, sitä todennäköisemmin joudut ainakin ajoittain kantamaan työasioitasi kotiin. Työasiat kuitenkin pitäisi unohtaa välittömästi, kun työaika päättyy ja suljet työpaikan oven. Onnekkaita ovat ne, jotka ovat valinneet sellaisen ammatin, että työasiat tosiaan jäävät sinne työpaikalle. "Oikea" elämähän on kuitenkin ihan jossain muualla kuin työpaikalla

 

Voi olla näinkin, ne mihin yleistän ovat kyllä 2000-luvulla valmistuneita.

[QUOTE="vieras";26556895]Itse olen valmistunut lähihoitajaksi 1999, silloin valmistuneisiin verrattuna suurin osa näistä tänä päivänä sekalaisista työvoimapoliittisista pikakursseista ja täydennyskoulutuksista valmistuneista on nimenomaan näitä koulunpenkille rahojen loppumisella uhkaamalla pakotettuja purkanpureksijoita joista valitettavasti ei oikeassa työelämässä pärjääviksi työntekijöiksi tule koskaan olemaan. Pilaavat vain vanhojen ja hyvien lähihoitajien maineen.[/QUOTE]