En oo älykäs, mutta oon silti pärjänny aika hyvin!

[Data]

[QUOTE="ap";24593890]
Ja ei ookkaan raha ja ura tärkeintä, mutta on se ny noloo jos on tosiälykäs ja rupee roskakuskiks. Mee ny oikeesti juttelee niille roskakuskeille, onko siellä montakin älykästä... huh huh.[/QUOTE]

 

["Heli"]

Ahkeruus palkitaan. Olet samanlainen kuin isosiskoni, joka oli perheemme 'musta lammas'. Hän tankkasi läksyjä tuntitolkulla iltaisin ja silti keskiarvo oli alle kasin. Yläasteella kielet tuottivat pahoja vaikeuksia ja matikan läksyihin hän haki itku kurkussa apua isältä. Kaikkien ihmetykseksi siskoni meni lukioon. Lukion hän läpäisi C:n papereilla. Sen jälkeen hän kävi 2-vuotisen ammattikoulun, jonka jälkeen aloitti teknikko-opinnot. Puolen vuoden jälkeen hän vaihtoi insinööri puolelle. Insinöörinä siskoni toimi monta vuotta, kunnes aloitti vielä aikuisiällä työnsa ohessa pienten lasten äitinä ollessaan teknillisessä korkeakoulussa jatko-opinnot.

Nyt siskoni on diplomi-insinööri ja päällikkötason asemassa isossa firmassa. Eipä olisi kukaan uskonut hänestä sitä lapsena. Sitkeys todellakin kannatti.

Minä taas opin kaiken helposti. Keskiarvoni oli 9,6 peruskoulun jälkeen ja lukiosta kirjoitin L:n paperit. Menin teknilliseen korkeakouluun, mutta keskeytin sen heti alkuunsa. Shoppailu kiinnosti enemmän kuin uuden opiskelu. Perusinsinööriksi kuitenkin valmistuin, mutta hakeuduin töihin valtion leipiin helppoihin duunarihommiin. Palkkani on alle puolet siskoni palkasta, eikä vastuuta juuri ole työssä. Olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiska. Sain tilaisuuden edetä urallani, mutta stressasin liikaan uusien työtehtävien tuomasta vastuusta, joten vetäydyin hommasta.

 

["ap"]

Ei hyvää päivää. No et kyllä ole edes kohtuullisella älykkyydellä varustettu, koska edes normaalit fiksut ihmiset eivät mollaa koko ammattiryhmää idiooteiksi (myönnän, tämä vain minun tulkintani sinun kirjoituksestasi). Oletkos monenkin roskakuskin kanssa jutellut lähiaikoina tahi tiedätkö, mitä he tienaavat? Ei ole duunariksi mikään paska liksa, nimittäin... Ja ainakin täällä meidän pikkupaikkakunnalla ovat järkeviä ja symppiksiä tyyppejä, ne jotka tunnen. Tulis mieleenkään kirjoittaa tuolla lailla kuin sinä, voi elämä. Nolottaa sinun puolestasi.

Ja joo, en lottoa. Kaikille kun raha ei ole kaikki kaikessa. Tietysti siihen pisteeseen asti on, että on oma kiva koti, rahaa ruokaan ja vaatteisiin sekä muuhun tarvittavaan, ilman että täytyy pihistellä. Mutta sen enempää en sitä himoitse. Tämä sinulle sivistykseksi, tällakin lailla erilaisia ihmisiä löytyy.

Ymmärsit väärin. Tiedän, että roskakuskit tienaa ihan hyvin. Ja monelle se on tosi hyvä valinta. Ja varmaan on tosi hyviä tyyppejäkin. Mutta tuskin silti siinä kauheesti on sellaista porukkaa, joka on ollut ihan tosi hyviä koulussa ja näin. Ja miksi oliskaan. Meitä on erilaisia.

Mä arvostan ihan ketä tahansa kunnolla työnsä tekevää ahkeraa ihmistä enempi kuin sosiaalilusmuja tai sellaisia jokka heittää lahjansa hukkaan ja syyttää sitten yhteiskuntaa. Eli ahkerille roskakuskeille tsemppiä ja ootte palkanne ansainneet.

 

["ap"]

Ottamatta kantaa muuhun, haluan sanoa ap:lle, että mikäli et tiedä millaista on elää kun on ADHD, niin kaikessa viisaudessasi anna olla.

No kumpi olisit ite. Tyhmä mutta ei-adhd vai älykäs ja adhd? Einstein oli kai adhd ja saavutti tosi paljon ja menestyi. Eli vaikka tällä mun luokkakaverilla olis sitten se adhd, niin on siinä silti paljon semmoista omaa laiskuutta mukana.

Itte olisin mieluummin älykäs adhd, kuin tavallinen. Mutta oon tavallinen, mutta omalla laillaan mun älyä on ollut tajuta se. Ja tajuta se, että joudun ehkä ponnistelemaan enemmän kuin joku toinen, mutta mitäs siitä. Se vahvistaa.

Kerran mun yksi tuttu, jolla oli koulut jääny lukioon (oli olevinaan kovinkin fiksu kyllä) sanoi mulle että " Yliopisto ny ei vaadi kuin perselihaksia." Sanoin sitten sille, että "No aika harvalla tuntuu olevan ees niitä". Meni aika hiljaseks.

 

[Emmuus]

Suurin osa ihmisistä on ihan "älykkäitä", siis ihan normaaliälyisiä. Ja normaaliäly riittää varsin hyvin elämässä menestymiseen, kun lisänä on ripaus kunnianhimoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta.

 

[Viisas]

Suurin osa ihmisistä on ihan "älykkäitä", siis ihan normaaliälyisiä. Ja normaaliäly riittää varsin hyvin elämässä menestymiseen, kun lisänä on ripaus kunnianhimoa, pitkäjänteisyyttä ja ahkeruutta.

Näin on. Ja oikeestaan me "ihan älykkäät" ei ees tarvittais noita mukamas niin pirun fiksuja. Ne vaan tekee tästä maailmasta hankalan. Jos kaikki olis normiälyisiä, niin luulen et olis paljon vähemmän kaikkia mielenterveysongelmia.

 

["niin"]

[QUOTE="ap";24595230]

Itte olisin mieluummin älykäs adhd, kuin tavallinen. Mutta oon tavallinen, mutta omalla laillaan mun älyä on ollut tajuta se. Ja tajuta se, että joudun ehkä ponnistelemaan enemmän kuin joku toinen, mutta mitäs siitä. Se vahvistaa.

[/QUOTE]

Ihanko oikeesti kuvittelet että olisit pärjännyt paremmin älykkäänä adhd:na kuin nyt? Mä luulen ettet olisi päässyt edes lähellekään tota asemaa kuin nyt. Sun ongelma on se että kadehdit muita etkä ole tyytyväinen itseesi. Itse olisin ainakin paljon mieluummin tavallinen ilman adhd:ta ja sellainen olenkin, onneksi.

 

["niin"]

Sitäpaitsi adhd:ta on eritasoista eli et voi sanoa, että sen pojan pitäisi tehdä jotain, koska Einsteinkin teki. Einsteinin aikana työelämä ja tutkimus on ollut ihan erilaista kuin nyt. Silloin ei ole haitannut jos et pysty pariin vuoteen keskittymään ja jos jonkun jutun keksimiseen menee 10 vuotta. Nykyään tiede kehittyy koko ajan älyttömästi eikä sellainen, joka ei pysty tekemään koko ajan tulosta, pysy kehityksen perässä.

 

[Kerpele]

Mä nostan hattua ap:lle. Upea suoritus.

Olen aina toivonut kunnianhimoni ja määrätietoisuuden heräävän... Enpä tiiä minne olen ne piilottanut kun ei niitä mistään löydy. :/

 

[Viisas]

Niin... Voisitko nyt ap kertoa, että mikä tää sun menestys ja asema ihan tarkalleen on ?

 

[miettii täällä]

Tämä on niin stereotyyppistä. Minä kirjoitin puhtaan rivistön älliä, ja päädyin valtiotieteelliseen lukemaan sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa, ja ihan omasta halusta ja toiveesta. Suvusta yksi sedistä sanoi, että sääli, että menee sinunkin älykkyys hukkaan. Kysäisin sitten, että mitä minun olisi pitänyt sedän mielestä lukea, kun vtm ei ole tarpeeksi "hyvä" tutkinto. Vastaus tuli, että koska olet matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, niin jotain matemaattista alaa vaikka ulkomailla, jolloin saisi käyttää "kielipäätään". Että silleen. Matematiikka ja matematiikka, ja looginen älykkyys jne. Mikään muu ei ole mitään. On olemassa sellainenkin kuin sosiaalinen älykkyys. Omista lapsistani olen todennut, että vaikka päätyisi karjakoksi kauniille Kerimäelle, niin jos on itse tyytyväinen, niin siitä vaan. Viis siitä vaikka olisi miten hyvä tai huono todistus. Ja toisaalta, koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella vaikka toista ammattia. Ak oli kymmenisen vuotta töissä ja vuosi sitten aloitin lääkiksessä iän alkaessa jo hyvinkin kolmosella. Nyt lienee suvun setäkin vähän tyytyväisempi. Itseä lähinnä myötähävettää moiset ääliöt.

 

[Scindapsus]

Epäilenpä, että sitä matemaattisesti lahjakasta poikaa, jota kohtaan tunnet niin suurta ylemmyyttä ja jota kohtaan sinulla tuntuu olevan paljon kaunaa, tuskin välittää hittojakaan siitä onko hän mielestäsi heittänyt lahjansa hukkaan. :kieh:

 

["ap"]

Epäilenpä, että sitä matemaattisesti lahjakasta poikaa, jota kohtaan tunnet niin suurta ylemmyyttä ja jota kohtaan sinulla tuntuu olevan paljon kaunaa, tuskin välittää hittojakaan siitä onko hän mielestäsi heittänyt lahjansa hukkaan. :kieh:

Ei. Hän on varmaan hiton tyytyväinen juopon elämäänsä yksinään. Tietääkseni ollut jossain hoidossakin, mutta eipä oo viittiny sit juomista lopettaa. Ja ilmeisesti kovempaakin kamaa vetänyt. Ei varmaan välitä juu. Onhan se hyvä kun on paljon aivosoluja, niin niitä voi oikeen tuhoomalla tuhota ni sitten on samalla tasolla kuin muut.

 

[säpäle]

[QUOTE="ap";24597013]Ei. Hän on varmaan hiton tyytyväinen juopon elämäänsä yksinään. Tietääkseni ollut jossain hoidossakin, mutta eipä oo viittiny sit juomista lopettaa. Ja ilmeisesti kovempaakin kamaa vetänyt. Ei varmaan välitä juu. Onhan se hyvä kun on paljon aivosoluja, niin niitä voi oikeen tuhoomalla tuhota ni sitten on samalla tasolla kuin muut.[/QUOTE]

Siis edelleen olet sitä mieltä, että ryyppääminen ja huumeiden vetäminen on älystä kiinni? Millään muilla tekijöillä ei ole mitään osuutta asiaan, paitsi ehkä kunnianhimolla?

 

["ap"]

Siis edelleen olet sitä mieltä, että ryyppääminen ja huumeiden vetäminen on älystä kiinni? Millään muilla tekijöillä ei ole mitään osuutta asiaan, paitsi ehkä kunnianhimolla?

Nii oon aatellut asian niin, että kun on lahjoilla pärjänny tosta vaan ja sitten ku tulee ekat vastoinkäymiset, niin aletaan vetää huumeita ja viinaa. Ja sillä tiellä ollaan. Ni on se aika surkeeta.

Eikä se nyt pelkästään tota tee, mutta ainakin tais opiskeluja enemmän kiinnostaa biletys. Ja kylhän mäkin biletin opiskeluaikana, mut aina meni opiskelu edelle. Sitten kun oli tiukasti opiskellu koko viikon ja useempana viikonloppunaki, niin oli kiva mennä bailaamaan.

 

[Beeb there]

Adhd ei estä koulussa pärjäämistä, tasainen puurtaminen sen sijaan on aika mahdotonta. Varsinkin jos on lahjakas niin pärjää kun voi oppia nopeasti asiat.

done that...

Mulla on adhd, kirjoitin laudaturin paperit kahdessa vuodessa lukematta juuri lainkaan, pääsin ekalla heittämällä yliopistoon, vaihdoin alaa tuhat kertaa, päädyin toiseen yliopistoon, josta vieläkin vain gradua vaille valmis. Kaikki pitävät ja ovat aina pitäneet minua puolinerona tai no sanotaan nyt tavallista lahjakkaampana. Mutta en vain ole saanut opintoja loppuun.

Ja olen käytännössä työtön ja naukkailen vuosikertaviinejä aina illallisella. Ihan siis tuuliajolla.

No, oli tästä minun älykkyydestäni se hyöty, että ymmärsin mennä ihanan miehen kanssa naimisiin. Ja mies on hyväpalkkaisessa ammatissa ja ansaitsee hyvinkin kahden akateemisen palkan verran, niin että minä voin olla ihan rauhassa kotona ja puuhata sellaista, mikä tuntuu oikeasti mielekkäältä jossain rutiinityöpaikassa puurtamisen tai muiden päättämien aikataulujen mukaan juoksemisen sijaan.

 

[säpäle]

[QUOTE="ap";24597124]Nii oon aatellut asian niin, että kun on lahjoilla pärjänny tosta vaan ja sitten ku tulee ekat vastoinkäymiset, niin aletaan vetää huumeita ja viinaa. Ja sillä tiellä ollaan. Ni on se aika surkeeta.

Eikä se nyt pelkästään tota tee, mutta ainakin tais opiskeluja enemmän kiinnostaa biletys. Ja kylhän mäkin biletin opiskeluaikana, mut aina meni opiskelu edelle. Sitten kun oli tiukasti opiskellu koko viikon ja useempana viikonloppunaki, niin oli kiva mennä bailaamaan.[/QUOTE]

Ekat vastoinkäymiset? Mistä hitosta sinä voit tietää, miten monta tai millaisia vastoinkäymisiä hänellä on elämässään ollut? Jos sinusta on surkeata esim romahtaa henkisesti, uupua ja luovuttaa, niin se on sitten sinun mielipiteesi. Mutta älä sotke sitä älykkyyteen.

 

[Ilona83]

[QUOTE="ap";24597124]Nii oon aatellut asian niin, että kun on lahjoilla pärjänny tosta vaan ja sitten ku tulee ekat vastoinkäymiset, niin aletaan vetää huumeita ja viinaa. Ja sillä tiellä ollaan. Ni on se aika surkeeta.

Eikä se nyt pelkästään tota tee, mutta ainakin tais opiskeluja enemmän kiinnostaa biletys. Ja kylhän mäkin biletin opiskeluaikana, mut aina meni opiskelu edelle. Sitten kun oli tiukasti opiskellu koko viikon ja useempana viikonloppunaki, niin oli kiva mennä bailaamaan.[/QUOTE]

Niin että noilla kyseisen ihmisen päihdeongelmilla ei siis voinut olla yhteyttä mihinkään muuhun kuin siihen että laiskotti ja bilettäminen kiinnosti enemmän? Itsekin sain melko hyvät numerot lukiosta ja lahjakas siis olin/olen, mutta ongelmiakin on ollut eikä ne johtunut kyllä yhtään laiskuudesta vaan ihan sairaudesta.

 

["Ilona"]

Joo, no mä itsekin olen kirjoittanut viisi laudaturia ja yhden e:n, sain opinnoissani kaiken todella helposti. Mutta epäilen, että myös mulla joku tarkkaavaisuushäiriö, ilman ehkä ylivilkkausosaa. Mun on todella vaikea keskittyä elämässäni pitkäjänteisesti mihinkään projektiin, ja myös todella vaikea ottaa vastuuta. Arjen hallinta on vaikeaa (en osaa päättää mitä tekisin jos tehtäviä on enemmän kuin pari) ja jään helposti kiinni addiktioihin (vaikka nettiin esim.). Vaikka minulla on kaksi yliopistotutkintoa, niin tuntuu, että kouluajoista ei päähäni jäänyt mitään. Opin kaiken todella helposti, sisäistin vaikka lukion kurssiin vaadittavat asiat muutamassa tunnissa tenttiä edeltävänä iltana ja sain melkein täydet pisteet aina. Mutta mihinkään pitkäaikaiseen muistiin nämä asiat eivät ole jääneet.

Lapsuudenkodin perintönä olen saanut myös huonon itsetunnon - jos kokeesta sain 9,5, siitä haukuttiin, ei kehuttu. Ehkä tämän takia on ollut mahdotonta hakeutua vaativiin tehtäviin. Minustakin sanottiin yo-tutkinnon jälkeen, miksi ihmeessä en hakeutunut lääkäriksi, juristiksi tms (yliopistoon kyllä menin). Mutta vastuun välttäminen oli tarkoituksellista, en ikinä olisi voinut ottaa vastuuta toisten hoitopäätöksistä, vaikka opinnot varmasti olisinkin saanut suoritettua teoriapohjan puolesta helposti. Olen myös ajoittain ollut melko masentunut, nyt 31-vuotiaana onneksi lapsuudenkotini vaikutukset alkavat jo jäädä taka-alalle.

Nykyinen ammattini on onneksi sellainen, missä on selkeä toimenkuva ja työtehtävät lyhytaikaisia palvelutapauksia - en osaisi keskittyä mihinkään pitkäjänteisempään, kuten jonkun projektin vetämiseen tms.

Ei kannata ajatella niin mustavalkoisesti, kun et tiedä esimerkiksi sitä, millaiset eväät hän on kotoaan saanut, onko sairastanut masennusta tms.