\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.10.2005 klo 16:13 Jaana kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.10.2005 klo 13:51 äitipuoli kirjoitti:
Tuttuja tunteita. Hyvin usein se vaan on näin, mutta asiasta "ei saa" Ja sorry että rikon kuvion, mutta ette te mikään perhe ole: sinä, mies, hänen lapsensa.
Ei teidän kotinne ole mihen lasten koti.
Lasten koti ja perhe on siellä missä he arkensa viettävät; mistä he kouluun lähtevät ja missä he sairastavat; missä suurimman osan elämästään viettävät. Siis äidin luona.
Mistä sinä tiedät missä on lasten koti? Meillä ainakin lapsilla on koti sekä isän että äidin luona - ja lasten perheeseen kuuluu isä, äiti ja heidän kumppanit.
En puhukaan sinun tapauksestasi.
Ilmeisesti ap:n tapauksessa lapset asuvat pääsääntöisesti äidillään. Jos he asuvat isän ja ap:n kodissa arkensa tai viettävät siellä joka toisen viikon, on tilanne eri. Minä lähdin siis siitä ajauksesta, mikä meilläkin on, että lapset asuvat äidillään.
Kyllä minulla ainakin oli ja on tälläkin hetkellä vain yksi koti. Oli minulla mummola, jossa mielelläni kävin ja pitkiä aikoja viihdyin. Lapseni kävivät myös isällään, mutta heidän koti oli se, missä "kirjatkin" olivat. Ehkä he isän luona kesälomalla ollessaan (välimatkan takia he eivät käyneet viikonloppuisin vaan olivat pidemmät lomat siellä) puhuivat kodista, kun puhuivat isän kodista. Mutta eivät he minulle tai kotona ollessaan koskaan puhuneet isän kodista, isä-kodista, toisesta kodista, NNN-kodista (NNN=paikkakunnan nimi), vaan isän luo menosta, isän luona olosta. Tämä ei siis ollut minun vaatima, vaan lapset itse käyttivät näitä nimityksiä. Aivan kuten minäkään en puhunut "siitä" tai "exästä" tai "kallesta" vaan käytin nimitystä isä, isänne, teidän isä tms. Muille puhuin niin ikään "lasteni isä".
Niin omat kuin mieheni lapset ovat piirreelleet perheen kuvia, kuten lapset tietyssä iässä tekevät. Paperissa on kaikki ne ihmiset, jotka ovat tärkeitä lapsen elämässä ja jotka kuuluvat lasten elämään.
Mieheni lapset eivät piirrä siihen kuvaan minun lapsiani, vaikka he asuvat täällä minun kanssani !!!!! ja he tapaavat myös minun lapsiani! Joten heidän perheeseensä ei kuulu minun lapseni. Onko se jotenkin ymmärrettävää?
Aina en minäkään niissä kuvissa ole, ainakin jos he piirtävät itsensä, ja siihen isänsä, niin minä en välttämättä automaattisesti kuvassa ole.
Mieheni lasten perheeseen en siis minä kuulu, vaikka teen heille ruokaa, he tulevat minun kotiini joka toinen vkl, olen touhunnut aikoinani heidän kanssaan vaikka mitä...
Onko se jotenkin ymmärrettävää? No mutta tottakai!
Niinpä minäkin olen alkanut määritellä omaa perhettäni ja mieheni lasten perhettä uudelta pohjalta. Lapset itse tämän näin haluavat: jos minä en kuulu heidän perheeseen, eivät hekään kuulu minun perheeseeni eikä tämä ole heidän koti.
Se menee siis näin päin, eikä ole minunsta lähtöisin oleva asia. He itse haluavat minut ulkopuolelle, eivätkä halua minua siihen elämään, jota elävät äitinsä kanssa. Pitäkööt siis kotinsa, perheensä. Meille he tulevat "kylään" joka toinen vkl. Tapaamaan isäänsä, ei minua. Olemaan isänsä, ei minun tai minun lasteni kanssa. Koska monen ja usean vuoden kestäneen yrittämisen jälkeen he lopultakin uskovat äitiään, joka kertoo heille, mitä minä tunnen, koen, ajattelen ja minkä on minun roolini suhteessa HÄNEN lapsiinsa.