en kykene

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
\
Lasten äidin kanssa välit ei kovin hyvät ole, mutta perheneuvolassa ollaan saatu sovittua tärkeimpiä asioita niin, että toimeen tullaan asiallisesti. Takaisin mennään sinne heti jos jotain hankaluutta tulee! Suosittelen lämpimästi muuten tätä vaihtoehtoa jos jollain on vaikeuksia hankalan lasten äidin kanssa. :flower:
[/quote]

Miten olette saanee lapsen äidin - miehen exän - tulemaan ja suostumaan perheneuvola-käynteihin?? Miten homma siis käytännössä toimii ja tapahtuu?

Meillä on semmonen tilanne, että miehen lapset etenkin se vanhempi haluaisi muuttaa meille, mutta on alle 12 v joten ei kunnella sossussa. Lasten äidin kanssa ei olla asiaa otettu puheeksi, välit on huonot ja lasten haukkuu lasten isää lapsille jatkuvasti. Jos nyt ei päivittäin, niin usein ainakin ja intensiivisesti.
Lapset itse eivät ole äidilleen pois muuttamisesta puhuneet, pelkäävät äitiä ja äiti saisi raivarin jos asian ottaa puheeksi. Lasten puhetta kuunnellessa tulee olo että äiti ei oikein ole kiinnostunut lapsita, ei kuuntele, jyrää yli, ei kunnioita, on väsynyt lapsiin ja vastuuseen, mutta ei anna lapsia isälleenkään. Kotiolot eivät ihan hurjan hyvät ole.
Perheneuvola tai jotain voisi olla tarpeen, mutta lasten äiti ei meidän tapauksessa suostuisi mihinkään tämmösee, joten miten se teillä on käytännössä toteutunut?? :flower:

[/quote]

Mies soitti, että tilaa lastenvalvojalle ajan syitä sen tarkemmin kertomatta, raha-asioista oli myös tarkoitus puhella.
Lastenvalvojalla oli tullut puheeksi myös muut hankalat asiat ja vähän riitelyksi se kai oli mennyt. Lastenvalvoja oli sanonut, että asioita voidaan puida täällä kun päätöksiä ei syntynyt kaikkeen, mutta aikoja olisi saanut odotella kauan tai sitten voitte varata aikaa vapaaehtoisesti perheneuvolaan. Suositteli perheneuvolaa niin lämpimästi, että äitikin suostui. Puutuvat päätökset käytiin sopimassa valvojalla myöhemmin.
Muutaman käynnin kävi isä ja äti kahden lopuilla olin minä mukana ja viimeisellä myös vanhimmat lapset.
 
En todellakaan voi sanoa rakastavani mieheni 6- ja 8-vuotiaita lapsia. Kun he ovat meillä, menen mieluiten siksi aikaa pois kotoa. Olen yrittänyt oppia rakastamaan heitä, mutta se ei vain vielä ole onnistunut. Yhteen aikaan suorastaan vihasin heitä, niin pahalta kuin se tuntuukin. Nykyään siedän heidän olemassaolonsa, mutta siinä kaikki.

Syitä olen tuntemuksiini miettinyt. Ensinnäkin seurustelumme alussa mieheni salasi lapsensa n. parin kuukauden ajan. Sitten kun se paljastui, hän vannoi ettei lapset tule koskaan vaikuttamaan minuun mitenkään ts. minun ei koskaan tarvitse heitä nähdä eikä hän halua heille mitään äitipuolta. Toiseksi lasten äiti on hankaloittanut elämäämme mustasukkaisuudellaan ja omistushaluisuudellaan. Itkenyt mieheni perään, uhannut tappaa minut jne. Vaikka hänellä on uusikin mies. Näen lapsissa vain tämän ällöttävän exän, varsinkin tytössä. Olen käynyt psykologillakin puhumassa, sillä olen halunnut yrittää. Mutta en usko että meillä on mitään tulevaisuutta yhdessä.
 
Olen tässä pikkuhiljaa ruvennut ajattelemaan sellaista hommaa, kun puhutaan tuosta ettei kykene rakastamaan puolisonsa entisestä liitosta syntyneitä lapsia, että mikä on ilmiön ydin niin sanotusti.
Ja sitten kun on seurannut kaikenlaisia muita keskusteluja lapsista tai esim. imetyksestä julkisilla paikoilla jne. niin on jotenkin tullut sellanen olo että puuttuisiko isolta osalta tämän maan kansalaisilta kyky osoittaa kunnioitusta toista kohtaan!!??? Niin aikuisia ja ennenkaikkea lapsia kohtaan.Ihan vain ihminen ihmistä kohtaan ja ihan vain siksi että jokainen ihmisarvollaan ansaitsee kunnioituksen.
Sellainen ajatteluhan nyt ei yleisestiottaen ole kovin pop ainakaan tällähetkellä länsimaisessa kulttuurissa....
Eli voisiko puolison edellisestä liitosta syntyneitä kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa IHMISINÄ ja yrittää karsia sen kaiken ihmissuhdesotku vyyhdin siitä pois??? Onnistusiko? En nimittäin tiedä itse??!! Se oli ehdotus...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.12.2005 klo 15:07 hyvä kymysys kirjoitti:
Olen tässä pikkuhiljaa ruvennut ajattelemaan sellaista hommaa, kun puhutaan tuosta ettei kykene rakastamaan puolisonsa entisestä liitosta syntyneitä lapsia, että mikä on ilmiön ydin niin sanotusti.
Ja sitten kun on seurannut kaikenlaisia muita keskusteluja lapsista tai esim. imetyksestä julkisilla paikoilla jne. niin on jotenkin tullut sellanen olo että puuttuisiko isolta osalta tämän maan kansalaisilta kyky osoittaa kunnioitusta toista kohtaan!!??? Niin aikuisia ja ennenkaikkea lapsia kohtaan.Ihan vain ihminen ihmistä kohtaan ja ihan vain siksi että jokainen ihmisarvollaan ansaitsee kunnioituksen.
Sellainen ajatteluhan nyt ei yleisestiottaen ole kovin pop ainakaan tällähetkellä länsimaisessa kulttuurissa....
Eli voisiko puolison edellisestä liitosta syntyneitä kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa IHMISINÄ ja yrittää karsia sen kaiken ihmissuhdesotku vyyhdin siitä pois??? Onnistusiko? En nimittäin tiedä itse??!! Se oli ehdotus...
On erittäin vaikea sietää vierasta lasta joka irvistelee,näyttelee käsimerkkejä,tekee kaikki kielletyt asiat eikä omaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja ja joka sekunti saa olla vahtimassa ettei se tee jotain kiellettyä.
Jos olisi samat säännöt kuin mitä on omillakin lapsilla niin lapsi olisi siedettävä,hänestä voisi myös pitää.
Miehen ja lapsen välillä vallitsee yhteinen sääntö ja se on me kaksi vastaan te muut.
Mies kieltäytyy selkeästi näkemästä omassa lapsessaan mitään vikaa.Jos huomaa että lapsi tekee jotakin kiellettyä hän komentaa minun lapsiani tai sanoo monikossa älkää piirrelkö seinille vaikkei kukaan muu tee sitä kuin hänen lapsensa.Aiheuttaa tosi paljon kitkaa lasten välille ja vie minulta hermot.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.12.2005 klo 16:09 tässä syy kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.12.2005 klo 15:07 hyvä kymysys kirjoitti:
Olen tässä pikkuhiljaa ruvennut ajattelemaan sellaista hommaa, kun puhutaan tuosta ettei kykene rakastamaan puolisonsa entisestä liitosta syntyneitä lapsia, että mikä on ilmiön ydin niin sanotusti.
Ja sitten kun on seurannut kaikenlaisia muita keskusteluja lapsista tai esim. imetyksestä julkisilla paikoilla jne. niin on jotenkin tullut sellanen olo että puuttuisiko isolta osalta tämän maan kansalaisilta kyky osoittaa kunnioitusta toista kohtaan!!??? Niin aikuisia ja ennenkaikkea lapsia kohtaan.Ihan vain ihminen ihmistä kohtaan ja ihan vain siksi että jokainen ihmisarvollaan ansaitsee kunnioituksen.
Sellainen ajatteluhan nyt ei yleisestiottaen ole kovin pop ainakaan tällähetkellä länsimaisessa kulttuurissa....
Eli voisiko puolison edellisestä liitosta syntyneitä kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa IHMISINÄ ja yrittää karsia sen kaiken ihmissuhdesotku vyyhdin siitä pois??? Onnistusiko? En nimittäin tiedä itse??!! Se oli ehdotus...
On erittäin vaikea sietää vierasta lasta joka irvistelee,näyttelee käsimerkkejä,tekee kaikki kielletyt asiat eikä omaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja ja joka sekunti saa olla vahtimassa ettei se tee jotain kiellettyä.
Jos olisi samat säännöt kuin mitä on omillakin lapsilla niin lapsi olisi siedettävä,hänestä voisi myös pitää.
Miehen ja lapsen välillä vallitsee yhteinen sääntö ja se on me kaksi vastaan te muut.
Mies kieltäytyy selkeästi näkemästä omassa lapsessaan mitään vikaa.Jos huomaa että lapsi tekee jotakin kiellettyä hän komentaa minun lapsiani tai sanoo monikossa älkää piirrelkö seinille vaikkei kukaan muu tee sitä kuin hänen lapsensa.Aiheuttaa tosi paljon kitkaa lasten välille ja vie minulta hermot.


No hei, olisiko miehessä jotain vikaa \|O \|O \|O :o
Lapsi kai nyt osaa hyödyntää tilanteen kuin tilanteen jos siihen tilaisuus annetaan, niin osaisivat sinunkin lapsesi ja niin olisit osannut sinäkin lapsena! Normaali lapsi!
 

Yhteistyössä