oon taustaltani avioerolapsi, Isä hylkäsi mut kun olin 8. Mä aina saan yrittää parantaa meidän isä - tytär välejä siinä onnistumatta. Siellä ei saa edes käydä tulematta torjutuksi. Musta se on isältä lapsellista käytöstä, että jos tytär tulee odottamatta käymään, niin sillä on heti sellainen olo, että ai, toi mun hullu tytär tuli käymään. Kerrankin se soitti mulle joskus illalla ja huusi aivan täyttä kurkkua. Mulla ei ole mitään tekemistä Oulussa. Tuollaisia ne taitelijat kai ovat, pääasia että saa soittaa, kuin enkeli ja käyttäytyä kuin demoni. Mun mielestä, oli tytär aikuinen tai lapsi, niin aikuisen pitää olla sellainen, joka auttaa, eikä käännytä pois, kaataen omia vaimosotkuja lapsen niskaan. Olisi kiva, kun vois liikkua siellä sun täällä, ilman että on tollainen jortikka edessä. jolta on aivan turha odottaa yhtään sympatioita. Että mua pistää vihaksi!! Tekis melkein mieli sanoa häpeäväni koko ihmistä. Onks mulla kohtalo tovereita? Jos on, niin postia kiitos! Mun isäpuolenikin on ystävällisempi, kuin K. Kuosmanen. Se osas kansa sanoa pahasti, mutta sillä oli kuitenkin sydän paikallaan.
