Tässä minun elämässä ei taida olla enää mitään tehtävissä...

["Nelli"]

Sairastan useita eri sairauksia mm. vaikeaa masennusta ja tätä olotilaa on jatkunu jo pari vuotta ja nyt on tullut raja vastaan....en vain jaksa enää. Päivät kuluu yksin kotona itkien pahaa oloa....en halua enää elää. Ei tällaisessa elämässä ole mitään järkeä. Ikää vasta 27, mutta tuntuu että elämäni oli tässä.

 

["vieras"]

Masennuksen pahin puoli on, että perspektiivi katoaa. Luulee, virheellisesti, että tätä se on ainiaan. Niin ei ole, vaan pahan jakson jälkeen tulee hyvä jakso, pitää vaan sinnitellä. Ja hakea apua.

 

["vieras"]

Kaikkivaltias Jumala voi sua auttaa. Hän on auttanut ja auttaa monia. Mistä tietää, vaikka sulla ois vielä monta hyvää vuotta tulossa.

 

[Adii]

Hae apua! Varaa aika lääkäriin tai psykologille, jos tilanne on akuutti, mene vaikka suoraan päivystykseen. Kyllä se elämä vielä alkaa maistua. Masentuneena usein ajattelee kaiken olevan ohi, vaikkka siitä voi todellakin päästä yli. Voimia :heart:

 

[--nobe--]

Tiedän tunteesi. Itsekin olen jo vuosia kärsinyt vaikeaa masennusta yms. Lääkkeet eivät tunnu auttavan lainkaan, eikä puhuminen "ammattiauttajille" tuota minkäänlaista tulosta. Paha olo tuntuu vain pysyvän ja toisinaan jopa kasvavan, vaikka kuvittelenkin että se on mahdotonta tässä olotilassa. Kuitenkaan itsemurha ei ole mikää ratkaisu. Paras ystäväni tappoi itsensä 3 vuotta sitten, ja hän jätti jälkeensä paljon surua ja ikävää. En minä ainakaan haluaisi lähimmäisieni kärsivän oman "itsekkyyteni" takia, vaikka itsestäni tuntuukin että kuolema vapauttaisi minut kaikesta tästä tuskasta. Aion taistella, koska uskon että vielä ei ole kaikkea toivoa menetetty. En aio olla se, joka luovuttaa vaan se joka lähtee tästä maailmasta kunniakkaasti kun sen aika on koittanut. ÄLÄ LUOVUTA, VAIKKA PAHALTA TUNTUUKIN ! JONAKIN PÄIVÄNÄ HUOMAAT, ETTÄ KÄRSIVÄLLISYYS KANNATTI