En jaksa enää miehen tytärtä

["vieras"]

No minä olen tämän myöntänyt jo jonkin aikaa sitten ja monet tuttavatkin ovat sitä mieltä että tyttö tarvitsisi sairaalahoitoa mutta isälle tämä onkin sitten kovempi paikka... Olen kauniisti yrittänyt tästä miehelle puhua, mutta toistaiseksi hän ei ole valmis siihen. Enkä halua alkaa painostamaankaan. Mutta välillä käy mielessä, että joudun itse kohta hoitoon jos tätä tyttöä ei laiteta hoitoon... (vähän huonot sanavalinnat mutta kuitenkin.)

Suoraan sanottuna, musta se ei ole sun miehen asia päättää, jos hän kerran pääsee joka päivä suureksi osaksi päivää pakenemaan töihin ja sinä olet käytännössä tytön omaishoitaja. Koska normaalia vanhemmuuttahan tuo ei noin sairaan lapsen kanssa enää ole. Oli lapsen biologinen vanhempi kuka tahansa.

 

[.....]

Kai ne kuitenkin on biologiset vanhemmat, jotka tällaiset päätöksetlapsen hoidosta voi ainoastaan tehdä. Voisi tulla aikamoinen sota tuolta tytön äidin suunnalta jos minä alkaisin omaa määräysvaltaani korostaa... Tyttö on muuten itsekin sitä mieltä, että mulle ei kuulu hänen asiat eli määräillä en saisi. Kun en ole hänen vanhempansa. Passata ja palvella kyllä täytyy.

Eilen oli taas sellainen episodi tämän tytön kanssa, että mietin miten tämä perhe oikeasti kestää

 

[täällä x2]

Kai ne kuitenkin on biologiset vanhemmat, jotka tällaiset päätöksetlapsen hoidosta voi ainoastaan tehdä. Voisi tulla aikamoinen sota tuolta tytön äidin suunnalta jos minä alkaisin omaa määräysvaltaani korostaa... Tyttö on muuten itsekin sitä mieltä, että mulle ei kuulu hänen asiat eli määräillä en saisi. Kun en ole hänen vanhempansa. Passata ja palvella kyllä täytyy.

Eilen oli taas sellainen episodi tämän tytön kanssa, että mietin miten tämä perhe oikeasti kestää

"iso halaus"
Meillä kaksi vastaavaa teinipoikaa. Autismia ja adhdta aspergerpiirtein.
Kyllähän se uuvuttaa, oli sitten biovanhempi tai ei!
Meillä lapsilla isäpuoli, ja varmasti hän voisi allekirjoittaa muuten tilanteesi PAITSI koska hän on isä arjessa niin hänellä on myös vanhemman päätösvalta! Tämän bioisä hyväksyy koska ei itse jaksa lapsiaan ja heidän asioitaan hoitaa.
Pyydä lapsen hoitavalta taholta omia keskusteluaikoja, sinä saat myös sanoa ääneen miltä tuntuu. Et ikinä saa tilanteeseen helpotusta jos et kerro asioista. Äiti ei voi (moraalisesti) sairaalajaksoa kieltää jos eiu joudu lapsen arkea hoitamaan!

 

["vieras"]

Asuuko tämä tyttö siis teillä jatkuvasti? Vai onko koskaan äidillään?

 

["sipsi"]

Miehen olisi pitänyt jättää sinut jo ajat sitten, ei vaan ole ikinä terve yhtälö että lapsi ja vanhemman uusi puoliso eivät siedä toisiaan. En voisi itse asua miehen kanssa joka inhoaisi lastani tai toisinpäin, syillä tai syyllisillä ei väliä koska lopputulos aina sama..

Teillä ilmeisesti yhteisiä lapsia joten eroaminen myöhäistä, menkää perheneuvolaan.

Olipas ajattelemattomasti ja epäasiallisesti kirjoitettu tuo ihan ensimmäinen lauseesi... Mielestäni suorastaan sydämettömästi.

Ap, kovasti tsemppiä! Uskon sydämestäni tilanteen olevan enemmän kuin raskas sinulle, puolisollesi, tytölle, koko perheelle. Toivottavasti saatte apua :hug:

 

["akka"]

Erityislapsen kanssa eläminen on varmasti vaikeaa kun lapsi ei ole oma kun se on omankin kanssa vaikeaa.Itselläni ei erityislasta ole mutta tuttavapiirissä kyllä ja vaikeaa on ollut.
uusperhe-elämä on haastavaa kyllä ilman erityislastakin,meilläkin kahden perheen murkkuikäiset.
Ja murkku tietää kyllä millä tavoin saa ärsytettyä aikuiset raivon partaalle.Omille lapsille voit napsahtaa mutta napsahda näille toisen osapuolen murkuille niin niiden äiti on välittömästi soittamassa lastensuojeluun miten minä vain ja ainoastaan komennan ja huudan ja osoitan mieltäni.Kun muistelen aikaa kun miehen kanssa tavattiin ja hänen lapsensa oli vielä pienempiä,meillä oli aina tosi kivaa ja olen aina tykännyt heistä tosi paljon.Nyt miehen nuorempi on välillä mielestäni niin ärsyttävä että toivon toisinaan ettei tarvis katsella koko murkunalkua kuukauteen.
Toisaalta taas odotan että hän tulee ja jos jostain syystä ei tulekkaan,olen siitäkin ärsyyntynyt.
Lastensuojelussa kun mies oli exänsä ja lastensa kanssa palaverissa kuulin mieheltä sen jälkeen että kuopuksensa ei ollut sanonut minusta mitään positiivista.Vain sen että olen komentanut,kieltänyt,määrännyt ja tyrannisoinut.Mulla oli siitä niin paha mieli,hyvästi kaikki kiva mitä me on tehty vuosien aikana,ne oli kuin poispyyhkäistyjä ja mun komentamiset kun koskeee lähinnä sitä että tietokoneella ei istu miehen kuopus 24 tuntia vuorokaudessa koko tapaamisviikonloppua,ruokalautasia,laseja,karkkipapereita ei jätetä pitkin kämppää lojumaan tai että nukkumaan ei mennä aamulla kun pitäisi nousta ylös vaan suht ajoissa illalla.Eli siis ihan normaaliasioita mielestäni.Mies ei komenna yhtään omiaan ja saavat tulla ja mennä miten haluavat ja tehdä mitä lystäävät.
Olen yrittänyt pitää jonkinlaiset rajat myös heille.Enkä mä ole koko aikaa komentamassa ja kieltämässä mutta olen sitä mieltä että jos kotona on kolme muutakin murkkua niin yhden ei tarvitse istua koneella aamusta yöhön niin ettei kukaan siihen pääse.Tai että kun ruoka on valmista,se syödään silloin kun se on tehty eikä vasta tunnin päästä kun muut ovat syöneet.
Nämä on tietysti pikkuasioita jos niitä vertaa erityislapsen kanssa elämiseen mutta haastavaa uusperhe-elämä kyllä on.Varsinkin näin kun toisella on kuri ja säännöt ja toisen nuoriso saa tulla ja mennä niinkuin haluaa ja mitään ei seuraa jos ei tee kuten isä on sanonut.
Mun mies on ihana ja kiltti ja hyvä mies mutta mitään otetta hänellä ei ole lapsiinsa.

 

["akka"]

Jatkan vielä kun karkasi sormi liian aikaisin lähetysnappia että mä olen kokenut voimavaraksi tuon lastensuojelun että saan sinne purkaa mieltäni ja ajatuksiani näistä asioista.Mun mielestä sä tarvitsisit jonkun ammatti-ihmisen kuuntelemaan ja ymmärtämään teidän perheen tilannetta.Sä olet kyllä aika kovilla ja varmasti koko muu perhe myös.

 

["Miima"]

Kiitokset kaikille vastauksista... Tyttö saa apua nuorisopsyken & sosiaalihuollon kautta. Meillä on myös alkamassa koko perheen tapaamiset. Lisäksi hänellä on tarkkaavuushäiriöön lääkitys. Joku oli sitä mieltä, että miehen olisi pitänyt jäättää minut. Rohkenen väittää ettei KUKAAN ei-biologinen vanhempi jaksa tällaista uupumatta. Joku jaksaa vähemmän, joku enemmän. Itse olen yrittänyt ja yrittänyt vuosikaudet, mutta minkäänlaista edistystä ei tapahdu. Päinvastoin, teini-ikä tuntuu taannuttaavan tyttöä yhä enemmän. Korostan vielä, että mulla ei ole lähtökohtaisesti koskaan ollut tätä tyttöä vastaan mitään, mutta kuka jaksaa loputtomiin jos ei saa toiselta mitään muuta kuin pahaa takaisin? Minulla ei ole sellaista tunnesidettä häneen, kuin biologisilla vanhemmilla on lapsiinsa, jolloin anteeksiantaminen yms. on helpompaa.

Ongelmallista tässä on se, että tytöllä ei ole minkäänlaista kohtuuden tajua saati kykyä asettua toisten asemaan. Hän on mustasukkainen ja kateellinen vaikka saa ihan siinä missä muutkin, ellei enemmänkin. Silti mikään ei riitä vaan pitää varastaa toisilta. Kaikkia konsteja voin ihan oikeasti sanoa kokeilleemme; mistään ei ole oikein ollut apua. Mutta niin kuin joku kirjoitti, mitäpä vaihtoehtoja minulla on kuin jaksaa vaan.

Olen erityiskoulussa töissä, nimenomaan aitistien parissa. Oot oikeassa, erityislapsen/nuoren kanssa ja etenkin autismin piirteet kun ovat mukana, harvat vanhemmat jaksavat tilannetta ilman eroa, niinkuin miehesi on jo kerran havainnut. Suosittelen lämpimästi että etsitte nuorellenne asuntola paikkaa, tai paikkaa missä hän voi esim joka toinen vkloppu olla, jotta saatte myös hengähdystaukoa ja suhteenne elpyisi. Paikat ovat harkinnanvaraisia mutta kunnalta saatte ns maksusitoumuksen kunko paikka löytyy. Soittakaa paikkakuntanne sos.toimistoon, he neuvovat. Tsemppiä!!

 

[.....]

Kiitokset kaikille, paljon löytyy ymmärtäväisiä ja kannustavaisia ihmisiä

Tämä tyttö (ikää siis 15 v) asuu meillä muuten kokoaikaisesti, mutta viettää joka toisen viikonlopun äitinsä luona. Äkkiä voisi ajatella sen olevan meille hyvä hengähdystauko, periaatteessa joo, vaan käytännössä joudumme kuitenkin lopulta "maksamaan" siitäkin hengähdystauosta. Tytöllä ei nimittäin äitinsä luona ole minkäänlaisia rajoja, saa mennä ja tulla kuinka huvittaa. Me sitten näiden viikonloppujen jälkeen selvittelemme mitä typeryyksiä on tullut tehtyä... Tänä aamuna tyttö uhosi muuttavansa äitinsä luo. Ei sekään ole tässä tilanteessa hyvä ratkaisu.

Aika nihkeältä avuntarjoukset ovat vaikuttaneet. Nyt meille tosiaan tarjottiin tätä mahdollisuutta jokaviikkoisiin perheneuvotteluihin. Kai sekin on ihan hyvä asia, mutta minä kaipaisin enemmän ihan "lomaa" tästä tytöstä, niin että olisi aikoja, jolloin voisimme rauhassa keskittyä muihinkin lapsiin ja heidän tarpeisiinsa. Elää normaalia, rauhallista perhe-elämää.